Sri Swami Vishwananda

2012-01-29T17:06:00.000+01:00

Swami Vishwananda piti bussissa Mauritiuksella ihmeellisen satsangin (henkisen puheen)

Olen antanut mitä helpoimman sadhanan (henkisen harjoituksen) Atma Kriyan muodossa. Ei ole olemassa toista vastaavaa. Harjoittamalla Atma Kriyaa poistuu useista menneistä elämistä kertynyttä karmaa hyvin paljon ja näin voidaan saavuttaa hyvin korkea taso. Kaikki muu on vain Gurun armosta kiinni. Nauti täällä olostasi ja antaudu maksimaalisella tavalla, loput tullaan antamaan sinulle.

Mitä on antautuminen? Antautuminen on itsensä unohtamista, itsensä ja kaiken tarjoamista. Ego on ylimielisyyttä. Ego on kiinnittynyt sinuun, et voi hallita sitä. Voit yrittää niin paljon kuin pystyt, mutta se pysyy sinussa. Mieli on egon persoonallisuus. Voit hallita mieltäsi. Se ei ole helppoa, mutta se ei ole myöskään mahdotonta. Antautuessasi sinun tulee ottaa ensimmäinen askel kohti Jumalaa. Olet tietoinen siitä, että Jumala on kaikessa. On vain Hän. ”Nama gete uta uti”. Ei ole olemassa mitään mikä ei ole osa Jumalaa. Ei mitään muuta.

Kuka on Tuka? (Bhakti pyhimys, joka lauloi edellä mainitun laulun.) Ei ole olemassa Tukaa. Ei ole olemassa Vishwanandaa. On vain Hän. Ei muuta. Se on hän joka toimii kaikessa. Mutta tämän tietäminen ei yksin riitä. Huomenna unohdat sen toimiessasi maailmassa. Kun olet antautunut, ei ole olemassa hetkeäkään jolloin Jumala ei ole läsnä. Voit huomata, että tästä syystä pyhimysten elämässä Jumala on aina läsnä joka ikinen hetki. Tämä on antautumista: Vain Hän, ei muuta.

Kuinka teet sen? Ajattelemalla jatkuvasti Häntä. Tekemällä niin, vaikka sinun tulee haastaa itsesi. Jos sinun tulee haastaa mielesi, haasta se. Siksi Kristus sanoi: Miljoonasta vain harva tulee luokseni. Ihmiset ovat niin varattuja tuskan, maineen tai nimensä vuoksi ja unohtavat, että kaikki on vain vähän aikaa. Se saa ihmiset vain hyppäämään paikasta toiseen.

Lisää satsangista: http://vishwanandateachings.blogspot.com/

2012-01-25T19:53:00.001+01:00

Tapahtumia Suomessa

- Atma Kriya-kurssi

Ajankohta: 4. helmikuuta klo 9-18 ja 5. Helmikuuta klo 9-16.
Sijainti: Helsinki, Tapaninvainio, Laukkipääntie 2 a
Yhteystiedot: oivasol@gmail.com

- Suomen temppelin ohjelma

Abishekam torstaisin klo 18
OM-healing torstaisin klo 19
Yhteystiedot: Puh. 050-552 8148/Vijay tai s-posti: shaliniandvijay@gmail.com

2012-01-25T19:35:00.003+01:00

Swami Vishwanandan satsang (henkinen puhe)

Kukapa ei olisi kuullut kaikkia niitä kysymyksiä, kuten "Mikä on elämän tarkoitus ?", "Kuinka voin valaistua ?" tai "MItä on persoonallisuus ?"

Vastaukset olivat ainutlaatuisia ja loistavia. Swami puhui selkeästi ja lyhyesti - välillä hän käytti enemmän aikaa asian selittämiseen - joka tapauksessa vastausten voima ja selkeys oli upea. Välillä Swami paljasti häivähdyksen jumalallisesta olemuksestaan, mikä on piilossa tässä upeassa, mukavassa Mauritiuslaisessa Swamissa.

Monia mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten "Mitä tapahtuu sielulle itsemurhatapauksessa?" kysyttin. Swami Vishwananda selitti yksityiskohtaisesti kuinka tässä tapauksessa mieli luo tumman pilven sielun ympärille, jolloin sielu kiinnittyy enemmän harhaan. Tämä luomus (pilvi) on raskasta energiaa ja pienelle sielun liekille on vaikeaa päästä valoon tämän pilven läpi. Sielun tulee tehdä enemmän työtä päästäkseen tämän esteen läpi.

Sisäänpääsymaksu oli 20e, mutta Satsangin tuoma kokemus oli moninkertainen hinttan verrattuna. Harvoin olemme kokeneet Swamin tällä tavalla. Saimme myös kuvan, että tänä vuonna 2012 hän on hieman löysännyt käsijarrua...

2012-01-25T19:14:00.000+01:00

Swamijin Uuden Vuoden 2012 viesti:

Opettele kuuntelemaan sydäntäsi !

Jai Gurudev rakkaat,
Vuodelle 2012 toivotan teille kaikille rauhaa ja rakkautta. Käyttäkää tuleva vuosi vahvistamalla ja syventämällä suhdettanne sisällänne olevaan jumalaan.

Menkää syvemmälle. Vahvistakaa rukouksianne. Ajatelkaa jumalaa. Missä tahansa olettekaan, toistakaa hänen nimeään ja olkaa positiivisia. Muistuttakaa itseänne sydämen nöyryydestä. Opetelkaa kuuntelemaan sydäntänne.

Elämme nyt erityislaatuista aikaa, joten älkää tuhlatko sitä. Avautukaa. Antakaa. Rakastakaa vapaasti täydestä sydämestänne ja saavuttakaa jumalan armo.

Paljon rakkautta ja siunausta,
Swami Vishwananda

Navaratri Tombola käynnissä!

2011-09-17T14:11:00.003+02:00

Vuosi 2012

2011-05-06T14:14:00.005+02:00

Jai Gurudev! Arvaan, että useimmat täällä tuntevat vuoden 2012 jutun,
eikö vaan? Jotkut ajattelelvat, että 21. päivänä [--] joulukuuta jokainen
valaistuu. No, on hyvä uskoa näin. Kun olin äskettäin Mauritiuksella,
kuulin toisen teorian, että 31.5. Jeesus tulee ja vie kaikki mukanaan.
Tämä oli toinen teoria, jota jotkut kertoivat Mauritiuksella. Kuten
luultavasti sanoin kerran, tämä on aihe, josta pidän kovasti - nähdä
miten ihmiset uskovat kaikkiin näihin asioihin. On
kaunista nähdä miten monella on niin paljon uskoa tähän ennustukseen,
jonka sanon olevan totta, mutta ei sillä tavalla kuin sanotaan.

Ihmiskunta kaipaa aina korkeampaa tarkoitusta.
Ihmisen korkeampi tarkoitus on Jumalan saavuttaminen. Tämä on totuus.
Kaikki uskonnot saarnaavat, että on saavutettava Jumala. Tästä syystä
ihminen syntyy useita kertoja, joskus jopa 800 kertaa ihmiseksi vain
päästäkseen takaisin Jumalalliseen Itseen. Kuvittelepa, saat
ihmiskehon. Joskus voi yhdellä kertaa saavuttaa täyden oivaltamisen ja
joskus kestää 800 syntymän ajan saavuttaa Jumalan Oivaltaminen tai
Itsen Oivaltaminen, miksi sitä nyt haluat kutsua. Tämä merkitsee siis,
että jos uskot, että 21.12. valaistut, hyvä niin, mutta työn on
alettava nyt.

Kukaan ei halua nähdä vaivaa minkään vuoksi, mutta kuitenkin he
haluavat korjat hedelmät jälkeenpäin. Ellet työskentele, ei ole
hedelmiäkään. Sama juttu, jos et työskentele, vaan istuskelet tekemättä
mitään, niin saisitko palkan kuukauden lopussa? Kyllä? No jotkut,
jotka ovat jääneet eläkkeelle, ovat jo työskennelleet sen eteen, että
he saavat palkan, mutta muiden täytyy tehdä työtä. Samoin Jumalan
Oivaltamista tai tietoisuuden nostamista tai miksi ikinä sitä haluat
kutsuakin ei anneta sinulle ihan noin vain. Sinun on tehtävä työtä sen
vuoksi. Sinun on ansaittava se, koska kuitenkin sinun on puhdistettava
itsesi. Juuri nyt olet timantti, joka on löydetty luonnosta, raaka
timantti, mutta jotta sinulla olisi kaunis loisto sisälläsi, jotta
säteilisit kauniisti, sinun on alettava tekemään voimallisesti
sadhanasi, henkiset harjoituksesi. Silloin varmasti seuraavan vuoden
joulukuun 21. päivänä valaistut. Silloin Jumala sanoo: "Kyllä, tämä on
valmis. Sallikaa minun antaa itseni hänelle". Kaikessa on kyse Jumalan
armosta, hänen antautumisestaan ihmiskunnalle.

Kuten tiedätte, Hindu-perinteessä uskomme, että Jumala on läsnä
kaikessa, Jumala on kaikkialla. Kaikki hindut uskovat näin. Kaikki
henkiset ihmiset uskovat, että Jumala on kaikkialla. Olenko oikeassa?
Kyllä? Mutta kuitenkin, tiedättehän , kun puhutte ihmiselle tavasta,
miten Jumalan näkee, he sanovat: "Kyllä, Jumala on kaikkialla, kaikki
on Jumalaa", mutta kuitenkaan he eivät näe Jumalaa itsessään. Mikä on
lopputulos? Ellet näe Jumalaa itsessäsi, et pysty oivaltamaan Häntä,
jos kaikki on vain mielen teoriaa, kaikki tulee myös pysymään
ulkopuolellasi.

Jos haluat oivaltaa Jumalan, se on jotain hyvin helppoa. Ensinnäkin
sinun on tehtävä oivallus sisälläsi, ei ulkopuolellasi. Rukoilemme
ulkopuolellamme olevaa Jumalaa. Etsimme Jumalaa ulkopuoleltamme, koska
se on ihmisen tehtävä - etsiä Jumalaa. Millä hinnalla tahansa, milloin
tahansa. Läpi elämien on vain yksi asia, Jumalan etsiminen. Ei mitään
muuta. Kaikki elämän draama, kaikki harhat, joita luodaan, pysyvät vain
täällä, mutta juuri tämä harha johtaa sinut ansaan eli tulemaan
takaisin kerta toisensa jälkeen. Jos oivallat, että tämä on ansa, jos
oivallat, että "kyllä, voin muuttaa tietyt asiat itsessäni, voin
todella saavuttaa Jumalan ja voin sen tehdä en ulkopuolella, vaan ennen
kaikkea sisällä Itsessäni", niin tulet saavuttamaan Hänet. Mutta niin
kauan kuin näet Hänet erillään itsestäsi, se on melko vaikeaa. Hän
tulee aina olemaan erillään.

Esimerkiksi Raamatussa oli kappale, jossa
Kristus puhuu, kun paikalla oli fariseuksia, sanoen: Jos Abraham olisi
täällä ja tapaisi minut, hän olisi siunattu. Tunnetteko tämän
kappaleen? Ettekö? Teidän pitäisi sitten tutkia Raamattua. Sehän kuuluu
kulttuuriinne. Teidän pitäisi tuntea se paremmin kuin kenenkään muun -
jopa paremmin kuin minun. Mutta tämä kappale, jossa Kristus sanoi:
Abraham olisi siunattu, jos hän olisi täällä. Silloin fariseukset
alkoivat hyökkäyksen häntä vastaan. He kysyivät: Miksi vaivaat meitä?
Miksi puhut Abrahamista, joka eli 20 sukupolvea aikaisemmin kuin sinä?
Kristus sanoi: "Todellakin hän tulee olemaan siunattu, koska ennen kuin
hän oli olemassa MINÄ OLEN." Hän ei koskaan sanonut "Olin", eihän? Mikä
on tämä MINÄ OLEN, joka tarkoittaa, ettei Hän samaista itseään
fyysiseen kehoonsa. Hän samaistaa itsensä sieluun, henkeen, joka on
ikuinen Jumalassa?

Henki, sinun sielusi on aina yhteydessä Jumalaan, mutta mieli haluaa
aina erottaa sen. Kuten tiedätte, meillä hinduismissa on rukous, jonka
luemme enne sanokaamme vaikka Kalash Pujaa, ennen kuin energisoimme
Kalash Pujan istumme ja kuvittelemme mielessämme Jumalan, muistutamme
itseämme Jumalasta, joka on sisällämme. Ja sisältämme projisoimme
ulkopuolellemme, mutta ensiksi se on täällä. Se on sana, joka on myös
Raamatussa ja se tarkoittaa Jehovah. Tämä on juutalainen perinne. He
sanovat sitä Jehovaksi. Mitä Jehovah tarkoittaa? Mitä sana Jehovah
tarkoittaa? Eikö kukaan tiedä? MINÄ OLEN. Ainoa. Se tarkoittaa, että
Jumala on kaikki - sinä, minä ja kaikki ympärillämme - mutta tapa,
jolla näemme sen erottaa Jumalan todellisesta Itsestä.

Tästä syystä niiden ihmisten, jotka todella hauavat saavuttaa Jumalan
Oivaltamisen, on mentävä kaiken tämän läpi, tiedäthän ulkopuolisen
sadhanan, ja vaikka ulkopuolinen sadhana onkin vain pieni osa, se
auttaa oivaltamaan Jumalan. Ulkopuolinen on myös sisäpuolella. Mutta
jos haluatte oivaltaa itsenne 21. päivänä joulukuuta, aloittakaa
harjoitukset ajattelemalla, että Jumala ei ole ulkopuolella, Jumala on
sisäpuolella, sinun sisälläsi. Kristuskin sanoi tämän: Tulevaisuudessa tulee olemaan paljon
profeettoja. Jos joku pyhimys tulisi ja sanoisi: "tulkaa näytän teille
Jumalan valtakunnan täällä tai tuolla". Älkää seuratko heitä, koska
Jumalan valtakunta ei ole täällä tai tuolla. Se on sinun sisälläsi. Se
on ensimmäinen paikka, mistä sinun on löydettävä Hänet, siellä sinun on
oivallettava Hänet. Sinun ei pidä sanoa, "oi, uskon Jumalaan". On
varmaa, että kaikke te, jotka istutte täällä nyt, sanotte: "Kyllä,
uskon Jumalaan". Uskon, että te kaikki uskotte Jumalaan.

Mutta uskokaa sisällänne olevaan Jumalaan. Uskokaa Jumalaan uskomalla,
että energia, joka sallii teidän toimia, on Hän ainoastaan. Tämä on
ensimmäinen askel. Ja kun olette ottaneet tämän ensimmäisen askeleen,
Hän ilmentää itseään teidän kauttanne. Ei ole vain kyse energiasta,
joka teillä on nyt. Se on vain 5 % koko energiasta, jota käytätte. On
kyse paljon suuremmasta. Sanomme, että Jumala ilmentää itsensä.
Tietenkin Hänellä on voimaa ilmentämiseen sekä ulkopuolella että
sisäpuolella. Heti kun alat ajattelemaan näin, Hän paljastaa Itsensä
sisälläsi ja tämä Jumalan ilmestyminen sisälläsi poistaa dualismin eli
käsityksen, että olet erilläsi kaikesta muuta.

Tästä tilasta pyhimykset aina sanovat, että heillä on syvä yhteys
Jumalaan. Kun siis jollakin on tällainen yhteys Jumalaan, kaikki
dualismi ulkopuolella häviää, koska ainoa, mitä jää jäljelle, on Ykseys
Jumalallisen Tietoisuuden kanssa, mikä on läsnä kaikkialla. Ja
oivallat, että sinä, sinun Itsesi, on alusta alkaen ollut Oivalluksen
tilassa. Sitten oivallat myös, miten tyhmä olet, kun olet matkustellut
ympäriinsä etsien jotain, joka on täällä, aina kanssasi. Siispä
katsokaamme eteenpäin seuraavaan vuoteen, mutta aloittakaamme nyt. Mitä
tulee tulevaisuuteen, sanotaan, että tulevaisuus on syntymätön. Mennyt
on mennyttä. Nykyhetki on todellisuutta.

Jai Gurudev.

Shree Peetha Nilaya mukana Kasvisruokaa Afrikkaan -projektissa

2011-05-06T11:59:00.002+02:00

Hiljattain Shree Peetha Nilayan kokit saivat tilaisuuden kokata 10 päivän ajan maukasta kasvisruokaa kansainvälisen konferenssin tutkijoille. Saksassa pidettyyn konferenssiin osallistujat olivat Afrikasta kutsuttuja tiedemiehiä ja yliopistojen johtohenkilöitä Ugandasta, Nigeriasta, Ghanasta ja Keniasta.

Koska yhtenä heidän päätavoitteistaan on levittää proteiinipitoista kasvisruokavaliota Afrikan köyhälle väestölle, he pyysivät keittiömme henkilökuntaa kokkaamaan ja tarjoamaan heille tasapainoisen kasvisruokamenun 10 päivän ajan. “Support Africa” eli “Tue Afrikkaa” –projekti on kansainvälinen Euroopan Parlamentin tukema järjestö, joka puolestaan tukee jo monia klinikoita ja sosiaalisia projekteja Afrikassa.

Professori Pfeiffer piti tapaamista hyvin onnistuneena, kuten hän totesi konferenssin päätteeksi, sillä he olivat onnistuneet löytämään monia Afrikassa luontaisesti kasvavia villejä kasveja, joissa on korkea proteiinitaso. Lopulta tutkijat käynnistivät viisivuotisen projektin, joka alkaa keräämällä ja kasvattamalla parhaita siemeniä suurempia agrikulttuuriprojekteja varten, joissa tullaan käyttämään vain luonnonmukaisia viljelymuotoja.

Kiitokset Swamijille ja keittiön henkilökunnalle, että tämä projekti oli mahdollista toteuttaa!
Dakshini

Kaksi Kultaista Lingamia Shivaratrin aikana 2.-3.3.11!

2011-03-09T15:10:00.002+01:00

Tämän vuoden Shivaratri oli aivan poikkeuksellisen siunauksellinen Saksan Springenissä sijaitsevassa Shree Peetha Nilayassa, Sri Swami Vishwanandan henkisessä keskuksessa, sillä Swamiji materialisoi kaksi Kultaista ns. Hiranyagarbha Lingamia! Koskaan aikaisemmin ei ole kai kukaan materialisoinut samaan aikaan näkyvillä kahta tällaista maailman alkumunaa, joiden sisällä mekin kaikki olemme! Yleensä Shivaratrin aikaan syntyy monia "tavallisia" lingameja mutta Kultaiset Lingamit ovat yleensä manifestoituneet muina aikoina, viimeksi Babajin juhlapäivänä 30.11.2009, silloinkin siis vain yksi.
Swamiji sanoi tänä vuonna näistä kahdesta lingamista seuraavaa (hieman lyhennetty): "Nämä ovat Narayanayan kaksi silmää. Ne symbolisoivat maailmankaikkeutta ylläpitävien kahden eri voiman, miehisen ja naisisen, ykseyttä. Kaikki mitä koko universumissa on, koostuu näistä kahdesta kosmisesta voimasta.Kaikki mitä on olemassa, tulee ilmeneväksi näiden kahden kosmisen energian muodon vaikutuksesta ja niitä voidaan nimittää esim. seuraavasti: Shiva-Shakti, Lakshmi-Narayan, Brahma-Vishnu. Narayanaya osoittaa näin, että kaikki mitä on olemassa, sisältyy Häneen: Luoja, Ylläpitäjä ja Hävittäjä. Iso Minä(mme) on vain Hän, ei ole mitään Sinua. Ei ole olemassa muuta kuin Hän.

Samaista itsesi tähän kosmisen energian Korkeampaan Henkeen, joka löytyy sisältäsi. Tämä auttaa sinua polttamaan negatiivista karmaa, ylpeyttä ja egoa, jotka meissä asuvat. Tämä auttaa sinua nousemaan kohti todellista Itseäsi. Tee Manasa Pujaa (eli mielessä tapahtuvaa seremoniaa) vain mielesi avulla. Anna mielesi nousta havaitsemasi kaksinaisuuden, dualistisuuden, yläpuolelle. Anna sen sulautua Ylimpään ja tiedä, että loppujen lopuksi sisimmässäsi ei ole muuta kuin Hän. Mieltä on vaikea hallita mutta ei se mahdotonta ole. Kun istut meditoimaan, niin näe Lingam sekä sisä- että ulkopuolellasi.
(lue mitä Sri Swami Vishwananda on aiemmin sanonut Hiranyagarbha Lingamista aiemmista puheista tässä blogissa.)

Bhu Devi Yagnan Darshan puhe 1.5.2010

2010-05-07T13:59:00.007+02:00

Jai Gurudev! Olemme juhlineet näinä kahtena kuluneena päivänä Bhu Deviä. Huomenna on viimeinen päivä. Ja te tiedätte hyvin kuinka kallisarvoinen meidän maailmamme on. Olen sanonut sen jo monta kertaa, että meidän Äiti Maamme on koko universumin kaunein planeetta - eikä vain meidän aurinkokunnassamme vaan kaikkialla muuallakin. Se mikä on niin erityistä Hänessä meidän koko universumissamme - kaikissa universumeissa - on, että kaikissa muissa planeetoissa ja kaikissa muissa sfääreissä on vain yksi tai kaksi hallitsevaa elementtiä. Sen sijaan, kuten kaikki tiedätte, meillä on viisi elementtiä: Äiti Maalla on kaikki viisi elementtiä itsessään. Tämä tekee Hänestä erityisen ja kaikki mikä tulee Hänestä, mikä on kaikki mitä voimme nähdä, on itse asiassa rakentunut näistä viidestä elementistä. Jopa meidän kehomme, jonka saimme tällä tasolla, koostuu näistä viidestä elementistä, niin että me olemme osa luomista, me olemme osa Häntä - Äiti Maata, Bhu Deviä.

Mutta on niin surullista nähdä, nykyaikana, kuinka ihmiset käyttäytyvät, kuinka he ajattelevat; tämä kaikki vaikuttaa suuresti Äiti Maahankin, meidän ajattelumme. On niin helppoa olla negatiivinen mutta hyvin vaikea tulla positiiviseksi. Olen tavannut monia ihmisiä, jotka ovat kysyneet miten muuttaa tämän. Näettehän, jos analysoimme miten nopeasti me voimme muuttaa itseämme, se tarkoittaa, että meidän sisällämme on valtava voima. Meillä on paljon energiaa, joka voi muuttua hetki hetkeltä, sekunti sekunnilta, positiivisesta negatiiviseen, negatiivisesta positiiviseen. Miksi jäämme jumiin negatiiviseen tilaan? Luuletteko, että se tuo positiivisuutta teihin? Ei, se ei todellakaan tee niin.

Kaikki mikä ei tuo positiviisuutta teihin, vaikuttaa myös luontoon. Ja kun luontoon vaikutetaan, vaikutetaan myös meidän maailmaamme - ympäristöömme missä olemme. Yksi henkilö voi muuttaa jo paljon. Olette nähneet menneisyydessä mitä yhden ihmisen negatiivisuus voi saada aikaan, tiedättehän, täällä Saksassa itsessään. Mutta yksi henkilö Intiassa, ottakaamme Gandhi esimerkiksi, niin yhden henkilön positiivisuuskin voi muuttaa paljon. Niinpä, jos kuvittelette kuinka voitte sisässänne muuttua niin helposti ja muuttaa ei vain itseänne vaan myös vaikuttaa positiviisesti ulkopuolellenne ja muuttaa sitä, niin kuvitelkaa että jos tulisitte positiiviseksi, niin kuinka paljon voisitte vaikuttaa Äiti Maan hyväksi, kuinka paljon voisitte vaikuttaa Prakritiin eli Äiti Luontoon - hyvin paljon!

Pyhän Valentinuksen/Ystävänpäivän puhe 14.2.2010

2010-02-22T13:05:00.002+01:00

Jai Gurudev! Kaksi päivää sitten me juhlimme Shivaratria, Shivan yötä. Tänään Lännessä juhlitaan Pyhän Valentinuksen päivää (Ystävänpäivää), eikö niin? Se on päivä, jolloin kaikki ihmiset, jotka rakastavat - ei vain rakastavaiset - vaan jotka yleensä ottaen rakastavat, he ilmaisevat rakkautensa sanomalla :"Minä rakastan sinua" tai jotain vastaavaa. Mutta - mehän juuri lauloimme "Radhe, Radhe", eikö niin? Radhehan on Rakkaus itse. Kuten Gitassa sanotaan: "Vain kun yksilö kehittää vastaavanlaisen rakkauden kuin mitä Radha tunsi Rakastettuaan kohtaan...voi hän saavuttaa Rakastettunsa." Mikä tarkoittaa, kuten olen sanonut, että vain kun kehitämme itsessämme perimmäisen rakkauden Jumalaan, voimme saavuttaa Jumalan. Ja kuinka kehittää tällainen rakkaus? Rakkaus, yleensä ottaen, löytyy kuten hyvin tiedämme....sydämestä. Ja me tiedämme, että se on siellä, te kaikki tiedätte sen eikö vain? Kyllä! Te tiedätte, että sydämenne on täynnä rakkautta. Mutta usein meidän on vaikea ilmaista sitä, meidän on vaikea päästää tämä rakkaus esiin. Se johtuu siitä, että mielemme on niin täynnä rajoitteita. Olemme rajoitustemme rajoittamia. Mutta jos tiedämme, että rakkaus on sydämessämme, niin miksi emme kutsu sitä esiin? Päästäkäämme se ulos! Kyllähän tekin, jos tulisitte vaikka vierailemaan luokseni ja tietäisitte, että olen sisällä talossa ja tarvisitte minua kipeästi, niin mitä tekisitte? Te koputtaisitte ovelle, jatkaisitte kolkuttamista ja jos siellä on ovikello, niin soittaisitte sitä, kiertäisitte ympäri taloa ja yrittäisitte löytää keinon saada huomioni puoleenne, olenko oikeassa? Tekisitte varmasti niin. Jos tämä halu on todella olemassa, niin tekisitte mitä tahansa sen eteen. Sama asia -- rakkaus on läsnä sisällänne. Mutta hyvin usein ihmiset sanovat: "Ok, haluan tuntea sen. Jos en tunne mitään kuukaudessa, niin se on loppu!" Mutta ei se niin mene. Rakkaus itsessään, on se sitten Jumalaan tai johonkin ihmiseen, Rakkaus on Rakkaus. Me aloitamme rakastamalla jotain itseämme lähellä olevaa, tiedättehän, jotain jonka voimme nähdä, jota voimme koskettaa, joka johtaa meidät korkeampaan Rakkauteen. Tästä johtuu, että kun ihmiset ovat rakastuneita, niin alussa, tietenkin, siellä on tämä suuri rakkauden tunne. Mutta tämä rakkaus voi kasvaa enemmän ja enemmän jos sen annetaan kasvaa. Sama asia Jumalan kanssa; päästäkää sisällänne oleva rakkaus ulos. Teidän pitää, kuten olen sanonut niin monta kertaa, jatkaa sen ahdistelemista, että se tulisi ulos!

Jumala ilmentää Itsensä meidän kaikkien kautta

2010-02-01T18:46:00.003+01:00

Se kun odotamme jotain toisilta ihmisiltä, on pääasiallisin syy omaan onnettomuuteemme. Mitä tahansa me teemme, me odotamme aina jotain vastapalveluksena. Kuinka monta kertaa elämässänne olette tehneet jotain pyyteettömästi? Muistatteko? (Yleisö nauraa.)Ei, ei, älkää naurako! Kyllä kaikki ovat joskus tehneet niin, koska se kuuluu todelliseen luontoomme. Tietenkin me olemme niin oman mielemme hallitsemia, ja me odotamme niin monia asioita, mutta varmasti kaikki ovat joskus elämässään tehneet jotain pyyteettömästi. Tästä tulee mieleeni eräs kysymys, jonka usein teemme itsellemme: Jos me alussa olimme Jumalan yhteydessä, niin miksi meidän pitää inkarnoitua tänne yhä uudestaan ja uudestaan? Miksi meidän pitää olla erossa Jumalasta? Tämän kysymyksen kaikki joskus esittävät, eikö vain? Me luemme kirjoja, ja olemme luultavasti tavanneet monia mestareita, jotka ovat sanoneet: "Kyllä, tärkein asia elämässä on Itsensä oivaltaminen." Mutta silti mielessämme säilyy kysymys: "Miksi me olemme erossa Jumalasta?" Itse asiassa Jumala ei ole meistä erossa mutta on totta, että mielemme kokee kuin olisimme erossa Rajoittamattomasta Todellisuudesta, koska me annamme itsemme olla ulkopuolisten asioiden hallitsemia. Me unohdamme mitä on sisällämme.

Eräässä laulussa sanotaan: " Me vierailemme monilla pyhillä paikoilla ja käymme monissa pyhiinvaelluspaikoissa, mutta on yksi paikka, missä me unohdamme vierailla: oma sydämemme." Miksi me jouduimme eroon Jumalasta? Tokihan Jumala on läsnä kaikkialla, kehomme jokaisessa solussakin. Jumala läpäisee kaiken: sekä ilmentyneen, että ilmetymättömän maailman. Mutta kun hän ilmentää Itsensä, se ei tapahdu vain pyhimysten ja avataarojen välityksellä: Hän ilmentää Itsensä myös kaikkien teidän kauttanne.

Puhu Jumalan kanssa sydämestäsi käsin

2010-01-16T11:22:00.004+01:00

Jai Gurudev! Te kaikki olette täällä yhtä totuutta varten, ja tämä totuus on rakkaus. Tämä rakkaus on sama koko ihmiskunnalle. Tämä rakkaus on läsnä syvällä jokaisten teistä sydämessä, ja se vain odottaa ja toivoo, että voisi tulla esiin ja ilmaista itseään.

Mutta niin usein tämän rakkauden tiellä on este, muuri, joka estää meitä rakastamasta pyyteettömästi. Kun oivallamme, että ainoa tie on rakastaa, ja olla jatkuvasti rakastuneena, oivallamme kuinka paljon Jumala rakastaa luomakuntaansa. Samalla tavalla kuin Jumala rakastaa, myös me voimme oppia rakastamaan. Kaikki muunlaiset tavat rakastaa ovat toissijaisia, sillä ihmiskunta on täällä tullakseen (jumalaiseksi) rakkaudeksi. Mutta tullaksemme täksi rakkaudeksi, tiellä on monia esteitä, jotka pitää ensin voittaa. Sillä ihmiset ajattelevat, että rakkaus, Jumala, on tuolla jossakin, ja me olemme kaukana Hänestä. Meidän pitäisi todella lakata tekemästä eroa meidän ja Jumalan välille. Yrittäkää aina parhaanne mukaan rukoilla - ja jos puhutte Jumalan, todellisen Itsenne kanssa, niin tehkää se sydämestänne käsin.

On olemassa yksi tärkeä syy, joka estää ihmiskuntaa muuttumasta, ja se on mieli. Me voimme voittaa mielemme toistamalla mitä tahansa jumalallista nimeä. Ja tulette huomaamaan - jos harjoitatte sitä säännöllisesti - että teidän tulee olemaan helpompi keskittää mielenne. Kun lauloitte bhajaneita, niin mielenne ei häirinnyt teitä. Laulaessa (tai mantraa toistaessa), mieli on keskittyneenä siihen, ja negatiivisuuden on vaikeampi saada valtaa. Siispä; missä ikinä olette, mitä ikinä teette, tulee mielen pitäminen Jumalassa tällaisen toiston avulla, auttamaan avaamaan sydäntänne.

Autuaita ovat hengessään köyhät

2010-01-10T19:12:00.002+01:00

Jai Gurudev! Minulta kysyttiin muutama päivä sitten seuraava kysymys: “Swamiji, Sinä sanot aina ja myös Kristus sanoi, että: ´Siunattuja(autuaita) ovat hengessään köyhät, sillä he tulevat perimään Jumalan (Valtakunnan).´ Pitäisikö meidän siis olla tietämättömiä?”

Mutta en minä niin ole sanonut. Näettehän: siunattuja ovat mieleltään köyhät. Kristus ei itse asiassa tarkoittanut, että meidän pitäisi olla täysin tietämättömiä oivaltaaksemme Jumalan. Sen sijaan Hän tarkoitti, että meillä on oltava tietoa Jumalasta, koska jos olemme tietämättömiä niin emme tiedä yhtään mitään mistään. Mutta hyvin usein tieto saa meidän ylpeytemme nousemaan ja me jäämme kiinni tietämykseemme, niin, että todellisuus peittyy näkyvistä. Ja jos olemme tietämättömyyden tilassa, niin tietenkään se ei ole hyvä asia.
Itse asiassa olisi hyvä, että molemmat [tieto ja tietämättömyys] olisivat tasapainossa -mutta samaan aikaan, jos haluamme todella oivaltaa Jumalan, meidän täytyy laittaa ne molemmat sivuun. Tieto on mielessä ja jos haluamme ymmärtää Jumalan mielemme avulla, se on hedelmätöntä. Et koskaan pysty ymmärtämään Häntä mielesi avulla. Me haluamme tarttua kiinni jostakin, josta on mahdotonta saada otetta; jostakin, joka ei ole fyysistä todellisuutta. Mutta mielemme, ja jopa sydämemme, ymmärtää vain fyysisiä, konkreettisia asioita, joihin se voi tarttua kiinni ja joita se voi käsitellä.

Pistäkää itsekurin suoma haarniska päällenne!

2010-01-01T14:04:00.002+01:00

III eli viimeinen osa Swamijin Tapaninpäivän Darshan puheesta:

Elämän lopussa, kun olette jättämässä tämän kehonne ja katsotte elämäänne taaksepäin, niin saatatte sanoa: ”Voi hyvä Luoja kuinka monia mahdollisuuksia olen menettänyt! Jumala on antanut minulle niin monia tilaisuuksia mutta mieleni on ollut niin monien matrikoiden hallitsema, että olin sokea.” Mitä tarkoitin tuolla, että olla sokea? Tarkoitin sitä, että meillä on mahdollisuus nähdä tai olla näkemättä. Kuinka sitten pystyä näkemään eikä olla sokea? Harjoitatteko sadhanaa (eli henkisiä harjoituksia) joka päivä? Kyllä vai ei? Kuinka moni teistä harjoittaa sadhanaa säännöllisesti, eli tarkoitan joka päivä? (monet nostavat kätensä). Hyvä! Tiedättehän, että henkiset harjoitukset auttavat vapauttamaan mielenne, ne auttavat ettette jäisi omien rajoitustenne vangeiksi.
Olipa kerran oppilas, joka meni gurunsa luo ja sanoi tälle olevansa umpikujassa. Mestari tuli seisomaan hänen viereensä ja toi kasvonsa aivan oppilaan kasvojen lähelle ja sanoi tälle: ”Miksi pidät kiinni tästä illuusiosta, harhasta? Tiedäthän, että mikä tahansa mikä on mielen tuotetta, on harhaa, joten miksi pitää kiinni siitä?”. Sitten mestari neuvoi: ”Rakas lapseni, toista Guru mantraasi lakkaamatta 24 tuntia vuorokaudessa ja meditoi 4 tuntia intensiivisesti ja tulet päihittämään mielesi.” Tietenkin oppilaalla oli myös gurunsa siunaus apuna. Mutta aivan samoin myös teillä on Jumalan siunaus apunanne. Toistakaa Jumalan nimeä 24 tuntia vuorokaudessa jos vain voitte. Nyt tietysti kysytte, että: ”Entä silloin kun nukun?” Miten voimme toistaa mantraa myös nukkuessamme? Mutta tämä on juuri mantra japan salaisuus, tiedättehän. Mitä enemmän harjoitatte itseänne toistamaan Jumalan nimeä pitkin päivää, mitä enemmän totutte toistamaan sitä jatkuvasti, niin, että kaikissa toimissanne muistatte Jumalan, sitä enemmän tästä tulee automaattinen prosessi, joka jatkuu jopa unen aikana eli mantra tulee soimaan mielessänne jopa silloin kun nukutte. Tehkää siis henkisiä harjoituksianne, sillä ne ovat kuin haarniska, joka on annettu teille suojaksenne. Ja kun teillä on tämä suoja, niin teidän ei tarvitse pelätä mitään. Mutta jos teille on annettu haarniska ja laitatte sen kaappiin säilöön ja sitten monet viholliset tulevat ja hyökkäävät, niin miten sitten suojaudutte niiltä? Sanokaa, oletteko silloin turvassa? No ette ole. Miksi siis laittaa haarniska vaatekaappiin?! Pistäkää se yllenne ja harjoittakaa itsekuria, olkaa kurinalaisia. Jai Gurudev! Niin, ja hyvää uutta vuotta myöskin! Toivottavasti ensi vuonna tulemme näkemään monta suurta joogia joukossanne. No…. onhan se hyvä toivoa aina jotain, eikö vain?. Aina täytyy pitää toivoa yllä! (Naurua).

Swamijin Uuden Vuoden toivotus!

2009-12-31T14:43:00.001+01:00

Toivotan teille kaikille onnellista uutta vuotta! Olkoon Jumalan siunaus kanssanne tänä tulevana vuonna. Olkoon vahva päätös muuttua ja avata sydämenne päämääränänne.
Rakkaudella ja siunauksin,

Sri Swami Vishwananda.

Todellinen joogi on vapaa

2009-12-31T14:23:00.002+01:00

Osa II Sri Swami Vishwanandan Tapaninpäivän Darshan puheesta:

Millainen on todellinen joogi? Joogi on sellainen, joka on vapaa. Mutta kun me tajuamme omat rajoituksemme, me huomaamme ettemme ole vapaita. Aina kun pelko herää, aina kun ajatukset kuten: ”Oi, minun olisi pitänyt tehdä näin tai minun olisi pitänyt tehdä niin” nousevat, niin siitä seuraa, että kierrämme kuin kehää. Me emme vapauta itseämme ja syy siihen on se, että meitä pelottaa. Me pelkäämme kohdata omat rajoituksemme. On pelottavaa ajatella, että entä jos ne ovat kaikki mitä on? Mutta ei, se mitä meidän pitää tehdä, on katsoa niitä suoraan silmiin ja tietää, että ne eivät ole todellinen Itsemme. Ne eivät ole se syy miksi me olemme täällä maailmassa. Kohtaa tämä totuus! Katso syvälle silmiin omia rajoituksiasi ja päästä sitten irti niistä. Niin kauan kuin et kohtaa niitä rohkeasti kasvoista kasvoihin, tulet aina olemaan tässä pelissä mukana. Mutta ehkä haluatkin pysyä siinä pelissä? En minä tiedä sitä, sillä teillä on sen suhteen vapaa valinnan mahdollisuus. Kuten eräs suuri sufi mystikko on sanonut: Teillä on elämässänne mahdollisuus valita yksi tie tai toinen tie. Tämä valinta on teidän käsissänne. Olette sen suhteen vapaita. Mutta tulette jossain vaiheessa pisteeseen, jossa sisäinen jooginne, sisässänne oleva suuruus, tulee myös tekemään oman valintansa. Teidän todellisen Itsenne pitää myös tehdä valintansa. Ja tämä todellinen valinta, joka on sisässänne, tulee ylittämään ne rajoitukset, joista luulette sen muodostuvan. Niinpä siis: ylittäkää nämä rajoitukset, kohdatkaa ne ja älkää pelätkö. Aloittakaa ensin pienillä askelilla. Te tunnette itsenne. Tietäkää myös, että Jumala tulee aina antamaan teille kaiken mitä tarvitsette. Eläimetkin tietävät tämän – ja meille on sentään annettu enemmän ominaisuuksia kuin eläimille; me voimme oivaltaa Itsemme, ketä me todella olemme. Me olemme kaikki yhtä perhettä ja kutsumme tätä perhettä ihmiskunnaksi. Kaikki puhuvat ihmisyydestä mutta vain hyvin harvat käyttäytyvät ihmisiksi (naurua). Niin, jos me pidämme itseämme osana tätä yhteiskuntaa, osana ihmiskuntaa, niin meidän ei myöskään tule käyttäytyä kuin eläimet. Jopa eläimet käyttäytyvät paremmin, sillä ne tietävät ketä ne ovat ja ne tietävät mihin ne ovat menossa. Ne luottavat korkeampaan tietoisuuteen eli niillä on tieto siitä, että Jumala tulee aina huolehtimaan niistä. Mutta voi meitä ihmisraukkoja, joille on annettu enemmän kuin eläimille, mutta me alennamme itsemme. Me haluamme tehdä itsestämme huonompia. On kuitenkin aika ylittää nämä rajoitukset. On aika, että todella annamme sen mitä sisällämme on, herätä. Kuinka moni teistä ei tee jotain siitä syystä, että pelkää muiden ihmisten mielipidettä? (jotkut nostavat kätensä). Monet. Mutta silloin rajoitatte itseänne. Olkaa vapaita! Se on sisästänne nouseva huuto: kehoitus olla vapaa, oppia ja mennä eteenpäin. Elämä on mitä ihanin asia, jonka Jumala on teille antanut. Älkää siis tuhlatko sitä.

Tapaninpäivän Darshan puhe

2009-12-28T13:10:00.001+01:00

Ote Sri Swami Vishwanandan puheesta Tapaninpäivän Darshanissa (26.12.09) Springenissä: ”Jai Gurudev! Ensinnäkin [haluan toivottaa] hyvää joulua teille kaikille. Toivon, että tekin, jotka ette olleet täällä, vietitte miellyttävän joulun ajan täynnä iloa ja onnea. Kuten sanoin pari päivää sitten niin nyt on muutoksen aika. On aika, että meidän täytyy muuttua, aika, että alamme ottaa vastuuta. Niin kauan kuin vältämme vastuun ottamista, me vain heikennämme itseämme.
Usein huomaamme, että annamme mielemme ohjata, dominoida meitä. Ja sanotte: ”Mutta Swamiji, me kyllä yritämme parhaamme, mutta emme onnistu.” Miksi näin? Me tiedämme kyllä hyvin miksi olemme täällä. Me tiedämme mitä olemme etsimässä. Ja se löytyy sisältämme. Mutta silti – miksi mielemme ainaa vaivaa meitä? Miksi on niin vaikeaa päästää siitä irti? Miksi? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Me pidämme omista rajoituksistamme. Se vain on esteenä. Me haluamme rajoittaa itseämme ja haluamme tanssia näiden rajoitusten pillin mukaan. Tällä tavalla, kun analysoimme itseämme, voimme nähdä omat rajoituksemme. Mutta silti, syvällä sisimmässämme on myös toinen ääni, joka sanoo:”Hei, sinun pitää herätä. On olemassa jotain suurempaa kuin tämä.”
Mutta rajoittunut mielemme haluaa väittää, että “tässä on kaikki”. Me olemme tällaisessa itse luomassamme oravanpyörässä emmekä haluakaan hypätä siitä pois. Olemme kuin eläimet häkissä tai aitauksessa ja juoksemme sen sisällä sen toiselta laidalta toiselle laidalle. Niinpä päädymme aina lopulta vain samaan pisteeseen. Tällä tavalla annamme mielemme tummentaa todellisen Itsemme. Mutta, aina silloin tällöin, Jumalan armosta, Jumalallisen Äidin armosta, on hieman valoa näkyvissä ja portti on avoinna ja menemme siitä ulos. Mutta sitten taas pelästymme ja juoksemme takaisin sisään. Mihin se johtaa meidät? Krishna sanoi Arjunalle: ”Hyvä Arjuna, ole vapaa. Ole kuin joogi. Nosta aseesi ja taistele!”. Kun Hän sanoi niin Arjunalle, niin Hän ei sanonut sitä vain tälle vaan kaikille meille.

Kun et näe enää mitään eroa...

2009-12-22T14:03:00.000+01:00

Olipa kerran eräs mies, joka kysyi merkittävältä pyhimykseltä seuraavan kysymyksen: “Kerro minulle miten voisin tulla sinun kaltaiseksesi?” Pyhimys, joka oli hyvin likainen –hänhän oli sadhu ja monet sadhut Intiassa ovat hyvin likaisia ulkoisesti – katsoi miestä, joka oli pukeutunut hyvin tyylikkäisiin ja puhtaisiin vaatteisiin. Sitten hän kääntyi katsomaan läheistä jokea, ja sanoi: ”Näetkö nuo kaksi jokea, jotka kulkevat tuolla?” Toinen joki oli hyvin likainen ja toinen taas oli hyvin kirkasvetinen, kuten Ganga (tai no Ganga ei ole niin puhdasvetinen mutta esim. joku sveitsiläinen joki, tiedättehän, missä on hyvin puhdasta vettä. Niinpä pyhimys katsoi miestä ja sanoi tälle: ”Sitten kun et näe mitään eroa näiden kahden joen välillä, niin tule luokseni [ja otan sinut opetuslapsekseni]. ”

Narasimha auttaa poistamaan negatiivisuutemme

2009-12-20T09:31:00.000+01:00

Sri Swami Vishwananda kertoo seuraavassa hieman Narasingha Devin kauhistuttavasta ugra-muodosta (Narasimha). Hänhän oli Vishnun inkarnaatio, joka oli puoliksi leijona ja puoliksi ihminen ja joka tuli pelastamaan Bhakta Prahladin ja tappamaan demoni Hiranyakashipurin.
”Puhumme nyt hieman Narshingadevista. Ymmärrättehän, että tämä Narshingha/Narasimha muoto ilmenee meille suurimman osaa aikaa hyvin kauhistuttavana, pelottavana muotona. Näin siksi, että mikä tahansa negatiivisuus mitä meillä on sisällämme, on myös aina kauhistuttavaa sielulle. Se on vaaraksi sielulle. Niinpä tämä Narasimha muoto on kauhistuttavampi kuin itse kauhu.
Kun sisällämme oleva negatiivisuus sanoo: ”Katso, minä olen mahtava!”, niin mitä Jumala näyttää meille? Hän sanoo: ”Ok, sinä ole mahtava mutta minä olen vielä mahtavampi.” Niinpä Hän ilmentää itsensä vielä voimakkaammassa muodossa. Ja tämä Hänen ilmentämänsä ugra-muoto (ugra tarkoittaa vihaa) on olemassa tappaakseen sisällämme olevan vihan, ylpeyden ja egoismin ja samalla näyttääkseen, että Hän on kaiken tämän yläpuolella. Ja jos me vain pidämme kiinni Hänestä, Hän poistaa kaiken negatiivisuuden meistä. Mutta vain jos todella antaudumme… Jos emme antaudu, niin se on vaikeaa. Sillä ymmärrätte varmasti, että jos haluatte saavuttaa jotain elämässä, niin teidän täytyy antautua siihen täysillä, sillä jos vain hapuilette hieman sitä ja hieman tätä, se ei tule onnistumaan. ” Tässä osoitteessa voit katsoa Narasimha Kavachamin: http://www.youtube.com/watch?v=aAWqvo-_4j0&feature=related .

ja täältä löytyy Bhakti Margan nauhoittama versio Narasimha rukouksista:http://www.youtube.com/watch?v=I_Bm2lHaaG8

.Etelä-Afrikassa sijaitsevan Narasimha Mandir Temppelin kotisivu:http://www.narasimha.co.za/

Absoluuttisen rakkauden saavuttamisesta

2009-12-15T19:59:00.003+01:00

Mitä enemmän näet, sitä enemmän etenet, sillä sitä enemmän tulet huomaamaan, että aina on enemmän ja enemmän saavutettavaa. Kunnes lopulta olet kasvotusten itse kuninkaan kanssa ja silloin ei ole enää mitään kysyttävää, ei epäilystä, vaan on vain täydellinen rauha ja vielä enemmänkin: on vain absoluuttinen rakkaus. Jos päämääränäsi on saavuttaa tämä kokemus, niin mitä tahansa eteesi tuleekin: luota äläkä ikinä luovu toivosta, ja siten tulet saapumaan perille. Jumalallisuus on aina läsnä kaikkialla ympärilläsi. Hän [Jumala] tulee auttamaan sinua monissa eri muodoissaan. Sydämesi silmillä tulet näkemään ja tulet tuntemaan Hänet. Niinpä olisi hyvä tehdä henkisiä harjoituksia. Älä harjoittele mielesi avaamista vaan harjoittele avaamaan sydämesi. Niin voit rakastaa pyyteettömästi. Niin voit rakastaa ja tuntea jumalallisen sisästäsi löytyvän rakkauden ja ei vain sinun sisästäsi vaan kaikkialta. Mikä onkaan helpoin tapa saavuttaa tämä kokemus? (Joku: laulaminen, joku toinen vastaa: mantrojen toistaminen). Swami: Yrittäkää olla rauhallisia, tyyniä. (naurua). Mantrojen toistaminen on hyvä, se auttaa hiljentämään mielen mutta hiljaisuuden kautta tulette pääsemään sisälle.

Swami Vishwanandan toive (tiedote)

2009-12-09T14:44:00.002+01:00

Swami Vishwananda toivoo, että hänelle ei enää jatkossa annettaisi henkilökohtaisia lahjoja, ei myöskään jouluna.

Jos joku silti haluaisi tukea Swamijin työtä, on parempi lahjojen sijaan osallistua Springenin henkisen keskuksen rakennustöiden edistymisen avustamiseen rahallisesti. Keskus on tarkoitettu henkisille etsijöille ympäri maailmaa. Ota yhteyttä: Naamdev@bhaktimarga.org jos haluat tehdä lahjoituksen. Paljon kiitoksia tuestanne!

Sydämen kaipuu

2009-12-09T14:39:00.004+01:00

(Ote puheesta, jonka Swami Vishwananda piti Itävallan Wienissä pidetyssä Darshanissa lokakuussa 2009)
Jai Gurudev! On mukava olla täällä teidän kaikkien kanssa. Tullessani tänne keskustelin Naamdevin kanssa automatkalla ja sanoin hänelle: “Kaikki täällä tietävät jo paljon henkisyydestä. He tietävät mitä ovat etsimässä, no, ainakin luulisin niin. Niinpä siis, me kaikki etsimme jotakin, elimmepä sitten ”maailmassa” tai henkistä elämää. Meidän etsintämme on jatkuvaa. Mutta mitä me oikeastaan etsimme? Onnea? (joku: kyllä) Iloa? (joku: kyllä) Vapautta? (joku: kyllä) Mistä etsimme sitä? Ulkopuoleltammeko? (joku: kyllä). Unohditteko jo mistä on kyse? (naurua) Etsinnän pitäisi tapahtua täällä, sisällämme. Meidän pitäisi uudestaan oivaltaa keitä me olemme. Me kaikki etsimme jotakin, me kaipaamme jotakin. Mutta kun saamme haluamamme, me kaipaamme jo jotain muuta. Miksi tämä ulkopuoleltamme tapahtuva etsiminen ei koskaan lopu? Koska sydämen kaipuu on kaikista tärkein asia mutta jos yritämme ajatella sitä mielemme avulla, niin se on mahdotonta. Kun puhumme rakkaudesta, niin meillä on jo joku käsitys siitä millaista tämän rakkauden täytyy olla. Sanomme mielessämme, että: ”Kyllä, rakkauden täytyy olla näin ja näin tai noin ja noin.” Mutta jos todella tiedämme mitä rakkaus on, me emme puhu siitä.

Gurun Lootusjalat

2009-12-07T12:07:00.000+01:00

Näettehän kuinka tärkeässä roolissa opettajan/gurun jalat ovat. Kun menette hindutemppeliin, niin ensimmäinen asia minkä näette, on jumalolentojen jalat. Ensimmäinen asia mitä teette on kumartua jalkojen edessä. Kun menette mestarin luokse niin kumarrutte hänen jalkojensa eteen. Kumarratte silloin Suuruudelle, kumarratte jumalallisuudelle, joka löytyy myös sisästänne.
Kumarratte mestarissanne/opettajassanne olevan Isän edessä. Ja tämä on se mihin Kristus viittasi sanoessaan: [”Minun Isäni ja minä, me olemme yhtä.]. Hän sanoi sen sana sanalta, minun ei tarvitse edes kommentoida sitä. On selvää, että non-duaalinen Jumala löytyy ihmisen sisästä. Tiellä Jumalan oivaltamiseen täytyy muistaa, että emme voi saavuttaa Jumalan oivaltamiskokemusta ylpeydellä. Emme voi saavuttaa sitä myöskään ylimielisyydellä. Voimme saavuttaa Jumalan oivaltamiskokemuksen vain olemalla nöyriä. Ja ihmiset tulevat myös olemaan meitä vastaan. Mutta kun itse tiedät minne olet menossa ja miksi, niin se on tärkeintä. Niinpä, meditoikaa tätä.

Hiranyagarbha Lingam meditaatio

2009-12-03T13:30:00.002+01:00

Sri Swami Vishwanandan sanat Babajin päivän (30.11.09) seremonian jälkeen:

Voitte nyt meditoida Hiranyagarbha Lingamia. Meditoidessanne nähkää se ensin täällä kolmannen silmänne kohdalla ja tuokaa se sitten sydämeenne. Nähkää sen kuva ensin mielenne avulla ja tuokaa tämä kuva sitten sydämeenne ja antakaa Lingamin sulautua yhdeksi sydämenne kanssa. Ymmärrättehän, että pelkästään Hiranyagarbha Lingamin kuvan näkeminen on suuri siunaus, joten te olette hyvin siunattuja saadessanne nähdä Lingamin itsensä.

Hiranyagarbha Lingamin sisässä on koko universumi

2009-12-03T13:10:00.008+01:00

Sri Swami Vishwanandan puhe Babaji luolassa, Center Springenissä, 30.9.2009 muutama tunti sen jälkeen kun hän oli materialisoinut Kultaisen Lingamin eli ns. Hiranyagarbha Lingamin Maha Avataara Babajin juhlapäivän kunniaksi.

”Jai Gurudev! Mukavaa, että olette kaikki täällä. Ensinnäkin, koska on Babajin päivä ja toisekseen, koska pystytte vastaanottamaan Hiranyagarbha Lingamin suoman siunauksen. Itse asiassahan kerroin jo vuonna 2005 Hiranyagarbha Lingamista ja tuota…Babaji halusi, että Lingam tulisi ja se tuli. Normaalisti tätä Lingamia ei voi manifestoida noin vain, sillä se ei ole mikään tavallinen lingam. Hiranyagarbha Lingam on, kuten Vedoissa sanotaan, Jumalan alkuperäinen luomus, itse asiassa se on [Jumalan] Tahto itse. Ja vaikka se vaikuttaa niin pieneltä, niin sen sisässä on koko universumi. Se, mitä me koemme nyt, me koemme myös sen sisällä eli vaikka vaikuttaa että olisimme ulkopuolella niin itse asiassa olemme kaikki sen sisällä.
No miksi se ilmentyi juuri nyt? Olette varmaan huomanneet, että viimeisten parin viikon aikana koko maailmassa on ollut meneillään muutoksia. Joko siis olette huomanneet tämän tai sitten ette ole huomanneet (nauraa). Mutta maailmassa on tapahtumassa joitakin muutoksia, joilla ei muuten ole mitään tekemistä vuoden 2012 kanssa, tehtäköön se selväksi, ja ne heijastavat suurempaa muutosta, joka tulee tapahtumaan myöhemmin. Matkustaessani viime viikolla Pritalan kanssa sanoin hänelle, että luulin, että ihmiset olisivat muuttuneet parempaan suuntaan mutta itse asiassa tajusin, että asia on ihan päinvastoin. Kaikista niistä ihmismassoista, jotka elävät tämän päivän maailmassa, vain muutamat ovat toden teolla muuttumassa parempaan päin. Niinpä itse asiassa tämän Lingamin tuominen tähän tietoisuuteen, joka on hyvin matala tietoisuuden taso, tulee luultavasti auttamaan ja antamaan hieman lisäpotkua ihmisten [henkiseen] edistymiseen. Ei ole kyse vain teistä, jotka olette paikalla täällä, se ei heijasta vain teitä vaan itse asiassa se heijastaa koko maailmaa. Tällä Lingamilla on paljon parantavia ominaisuuksia, mikä tarkoittaa, että se ei paranna vain kehoa vaan myös sielun. Tietenkin joku voi kysyä, että: ”Meidän sielumme? Kuinka se voisi vaikuttaa meidän sieluumme, joka on täysin puhdas ja jumalallinen.” On totta, että sielumme on puhdas ja täysin jumalallinen mutta sen ympärillä on asioita, jotka tukahduttavat sitä; nimittäin kaikki kertyneet karmalliset tekijät, ei vain yhdestä vaan monista eri elämistä. Se mitä koette nyt, tarkoittaa, että olette varmasti tehnyt jotain todella hyviäkin asioita, sillä ei ole todellakaan aina mahdollista saada nähdä Hiranyagarbha Lingam. Jopa deevat, jumalaolennot, janoavat sen näkemistä. Edes Brahma, Vishnu ja Mahesh [eli Shiva] meivät voi luoda tätä Lingamia. Sen luominen on mahdollista vain jonkun….tuota…”elävän” toimesta. No, kyllähän nekin (Brahma, Vishnu ja Mahesh) elävät jossakin… (naurua).

Tänään me juhlimme Babajin päivää. Kuka tietää mikä päivä on kyseessä? Me juhlimme tänään Maha Avataara Babajin päätöstä pysyä maapallolla. Tiedättehän, että Babaji oli aikeissa jättää planeettamme kun hänen siskonsa [Mataji] tuli väliin ja sanoi, että jos ei sillä ole väliä onko hän [Babaji] täällä vai jossain muualla, niin miksei hän sitten voisi jäädä tännekin. [tarina löytyy kokonaisuudessaan Paramahamsa Jooganandan kirjasta: Joogin omaelämäkerta]. Tämä tapahtui siis tänä päivänä [30.11.] 1800 vuotta (plus joitakin vuosia) sitten eli silloin Babaji päätti jäädä tänne ja teki itsensä ikuiseksi eli kuolemattomaksi tässä maailmassa. Tätä me siis tänään muistelemme. Tämä päivä on aina kuin sen lupauksen uudistaminen, että hän tulee aina olemaan täällä kanssamme ja auttamaan ihmiskuntaa aina kun se on tarpeen. Nyt on siis aika, että muutoksia alkaa tapahtua. On aika, että ihmiskunta kääntyisi hänen puoleensa ja vastaanottaisi hänen apunsa. Hän kyllä auttaa siitä riippumatta pyydämmekö hänen apuaan vai emme. Mutta se on kuitenkin meidän puoleltamme mukava ele tehdä niin [kääntyä hänen puoleensa]. Ja te kaikki saatte Hiranyagarbha Lingamin suoman siunauksen, joten toivon, että tulette kaikki hyötymään siitä. Ja kuka tahansa on ajatuksissanne ja rukouksissanne, tulee myös hyötymään kuten koko maailmakin. Jai Gurudev!

Olemme kaikki samaa valoa

2009-12-02T10:30:00.002+01:00

Mielen voima ei voi pysäyttää ketään, koska me kaikki olemme samanarvoisia. Me kaikki olemme samaa valoa, samaa energiaa. Olemme kuin ihastuttava kattokruunu, jossa on monia lamppuja mutta sama sähkö tuo valon niihin kaikkiin. Muistuta itseäsi jatkuvasti elämäsi tarkoituksesta tässä inkarnaatiossa ja varmista, että tulet saavuttamaan sen tässä elämässä. Älä ajattele tulevia elämiä, sillä ”nyt” on paras aika. Inkarnaatiomme päämäärä on mahdollista saavuttaa vain jos antaudumme koko kehollamme, mielellämme ja sielullamme täysin Jumalalle. Päästä irti identiteetistäsi, päästä irti ”minästä”, egoismista, joka saa sinut keskittymään vain ulkopuolellesi. Jumalallisuus tulee paljastamaan Itsensä sinulle sillä hetkellä kun luovut identiteetistäsi. Silloin tulet näkemään “rajoittamattoman todellisuuden” ja tulet tuntemaan autuasta onnea.

Jumalan valo säteilee kaiken läpi

2009-12-01T11:18:00.004+01:00

Jos katsomme maailmaa jumalallisilla silmillä, voimme huomata, että maailma on yksinkertaisesti Jumalan valoa, joka säteilee ja loistaa kaiken läpi. Jatka yrittämistä kunnes olet oivaltanut tämän äläkä koskaan luovu toivosta. Sillä hetkellä kun luovut toivosta, menetät kaiken. Sillä hetkellä kun sanot, että :”Minä en pysty tekemään tätä!”, et pystykään. Haasta pelkosi! Muistuta itseäsi jatkuvasti, että olet osa Jumalaa. Olet Hänen jumalaisissa käsissään ja Hän ei koskaan päästä irti kädestäsi. Ei koskaan! Hän tulee aina olemaan lähempänä sinua kuin hengittämäsi ilma.
Jos yritämme kuvitella mielen avulla kuinka lähellä Jumala on meitä, niin se on vaikeaa, eikö vain? Mieli ei koskaan anna sinun kuvitella Jumalaa. Mutta sitten kun alat ajatella sydämen ”mielellä” niin voit oivaltaa jumalallisuuden kokonaan. Miten voimme ajatella sydämellä? Meditaatio on tärkeässä roolissa silloin kun ajattelemme sydämellämme, kun istumme hiljaa oma Itsemme kanssa. Jeesus sanoi: ”Kun rukoilet, niin mene talosi pimeimpään nurkkaan, sulje itsesi sinne ja puhu Isäsi kanssa”. Kristus tarkoitti, että meidän pitäisi mennä sydämemme sisäiseen kammioon ja puhua siellä Jumalalle. Puhukaa todellisen Itsenne kanssa ja tulette saamaan vastauksia. Mitäpä siis tarkalleen ottaen on tässä sydämen sisäisessä kammiossa? Siellä on vain rakkautta, ei mitään muuta!

(Kuvassa Sri Swami Vishwanandan ma 30.9.2009 n. kello 14 materiaaliselle tasollemme tuoma Kultainen Lingam, lue lisää http://swamivishwananda-info.blogspot.com/2009/11/swamiji-manifested-golden-lingam.html )

Hieman lisää Narayanayan inkarnaatioista

2009-11-30T12:10:00.002+01:00

Olen siis selittänyt teille kuinka Luoja on ilmentänyt itsensä kautta aikakausien ja kerroin myös hänen [Vishnun] eri inkarnaatioistaan. Hänellä on siis ollut kymmenen tärkeintä inkarnaatiota mutta kaikkia niitäkään ei pidetä Jumalan täysinä inkarnaatioina. Vain kolme eli Narasimha, Rama ja Krishna olivat täysiä inkarnaatioita ja muut ns. semi-inkarnaatioita, Nara Hari Roopa.
Narshingadevia pidetään siis Narayanayan neljäntenä inkarnaationa. Mutta ymmärtääksemme tämän Narayanayan inkarnaation meidän täytyy ensin tarkastella Narayanayan kaikkia neljää ensimmäistä inkarnaatiota. Ensimmäiset kolme olivat siis Matsya, Kurma ja Varaha. Matsya Avataara oli ensimmäinen Luojan ruumiillistuma, Kurma toinen ja Varaha kolmas. Ensimmäinen eli Matsya oli ns. kala-inkarnaatio, toinen oli kilpikonna ja kolmas villisika. Neljäs oli sitten Narasimha ja viides oli kääpiö-inkarnaatio. Kuudes oli Parasurama ja sitten tuli Rama, Krishna jne.

Vishnun ensimmäinen inkarnaatio: Matsya

2009-11-28T16:03:00.003+01:00

Analysoidaanpa hieman Vishnun ensimmäistä inkarnaatiota, Matsyaa. Sanotaan, että pelastaakseen Vedat, Herra inkarnoitui kala-Avataarana, joka oli nimeltään Matsya, jotta siis voisi pelastaa maailman illuusiolta. Näettehän, että Raamatussakin on samantapainen tarina suuresta harhasta, jossa kerrotaan Nooasta, Nooan arkista. Nämä kaksi tarinaa ovat hyvin samantapaisia mutta niiden merkitys ei ole sama. Joku voisi sanoa, että tarina Nooan arkista olisi otettu Vedoista ja muutettu se vain Nooan arkki-tarinaksi, kun ne ovat niin samanlaisia. Mutta tämä ensimmäinen Vishnun inkarnaatio tapahtui siis vain Vedojen pelastamiseksi.

Voit lukea lisää Matsya-inkarnaatiosta klikkaamalla tästä:http://www.webonautics.com/mythology/avataar_matsya.html

Vishnun eri inkarnaatioista

2009-11-25T10:38:00.000+01:00

Voimme huomata nykyaikaa tarkastellessamme, että vain harvat ihmiset ovat kykeneviä elämään henkistä elämää toden teolla. Niinpä itse Jumala inkarnoituu aina ajoittain tänne, itse asiassa monta kertaa, ei vain kerran tai kymmenen kertaa, vaan hän tulee aina kun se on tarpeen. Sanotaan: “Yada yada hi dharmasya glanirbhavati bharataAbhyutthanamadharmasya tadatmanam srjamyaham.”, joka tarkoittaa: “aina kun Dharman suhteen vallitsee taantumusta eli milloin tahansa kun ihmiset ovat liikkumassa poispäin henkisyydestä, milloin tahansa he ovat jäämässä negatiivisuuden vangeiksi, Herra tulee heidän avukseen. ”Hän ottaa monia eri muotoja. Sanotaan, että Jumala on ottanut niin monia eri muotoja, että hän itsekään ei tiedä kuinka monta! Tämä on ensimmäinen asia mikä Vedantassa mainitaan. Jumala on inkarnoitunut niin monta kertaa, ettei ole edes mahdollista kirjoittaa kaikista niistä. Mutta kaikkien näiden hänen inkarnaatioidensa joukosta pidetään 10 tärkeimpänä niistä. Näitä pääinkarnaatioita nimitetään seuraavasti: Matsya, Kurma, Varaha, Narasimha, Vamana, Dasharam, Ram, Krishna, Balaram, Kalki-Avatar. Nämä ovat siis kymmenen tärkeintä avataaraa, joiden kautta Luoja on ilmentänyt itsensä. Analysoikaamme siis näitä inkarnaatioita syvällisesti. (jatkuu seuraavassa kirjoituksessa)

Miksi teemme mitä teemme?

2009-11-23T10:33:00.000+01:00

Sri Swami Vishwanandalta kysyttiin kerran hyvin mielenkiintoinen kysymys, että miksi hän tekee mitä hän tekee. Onko sen takana syvempi merkitys, syy? Swamijin vastaus: ”Tämä on kysymys, jota kaikki kysyvät, että miksi meidän pitää tehdä mitä meidän pitää tehdä? Itse asiassa minä teen mitä minun pitää tehdä, koska pidän sen tekemisestä. Rakastan auttaa ihmisiä. Rakastan palvella ihmisiä. Se on gurun rooli: auttaa ja palvella ihmisiä. Guru, mestari, ei ole tullut tänne ihmisten palveltavaksi, vaan itse palvelemaan ihmisiä, niin että nämä edistyisivät kohti Itsensä oivaltamista, valaistumista. Itsensä oivaltamis kokemus on elämämme tärkein päämäärä. Minä teen mitä teen, koska se tuottaa minulle suurta iloa.

Pikavuorolla Jumalan luokse?

2009-11-20T12:33:00.000+01:00

Sanotaan, että haluat saavuttaa jonkun päämäärän ja sinne päästäksesi sinulla on kaksi vaihtoehtoa: voit joko ottaa bussin, joka ajaa suoraan päämäärääsi tai sitten bussin, joka pysähtyy joka pysäkillä. Kumman valitsisit? Varmastikin pikavuoron, eikö vain? (Ihmiset: “kyllä”). Mutta millä ehdoilla voit nousta pikavuorobussin kyytiin? Vain antautumalla Jumalalle. Jos valitset bussin, joka pysähtyy joka pysäkillä, tietenkin saapuisit perille myöhään. Tulisit kyllä sitenkin perille lopulta, eli ei se tarkoita, ettet saavuttaisi päämääräsi, mutta sen saavuttaminen vain tulee kestämään sillä tavalla kauemmin.

Kuka haluaa antautua?

2009-11-19T12:33:00.000+01:00

Kaikki haluaisivat vapautua, [valaistua] mahdollisimman pian. Mutta kuinka moni todella haluaa antautua (surrender)? Vain hyvin harva. Kaikki haluavat vapautumista mutta vain muutama harva haluaa myös antautua… Vain harvat ovat valmiita luopumaan ja sanomaan :”Kyllä, Herra, minä luovun kaikesta, sillä kaikki on vain illuusiota, harhaa. Minä antaudun Sinulle!” Mutta ei – ihmiset pitävät illuusiosta. He haluavat tanssia Mayan (harhan) kanssa ja kun Maya sitten vaikuttaa heidän elämässään, niin he haluavatkin valittaa siitä: ” Jumala, miksi minulle kävi näin? Minä rukoilen Sinua joka päivä mutta silti kärsin niin paljon. ” Sen sijaan sellainen, joka on viisas, antautuu Jumalalle. Mitä tahansa Jumala tällaiselle ihmiselle suo, hän kokee kaiken olevan lahja Jumalalta. Niinpä, näiden henkilöiden välinen ero on siinä, että vaikka molemmat rukoilevat Jumalaa, niin toinen heistä on antautunut mutta toinen ei ole vielä luopunut kaikesta vaan on vielä kiinni monissa asioissa. Tästä syystä nämä kaksi ovat siis erilaisia: toinen kokee kaiken mitä eteensä tulee, tulevan suoraan Jumalalta ja hän on onnellinen suhteessaan Jumalaan tuli vastaan sitten mitä tahansa. Mutta toinen syyttää aina Jumalaa, mitä tahansa tapahtuukaan, niin hän sanoo: ”Miksi minulle kävi näin?” . Niinpä, näin voimme nähdä, että tämän päivän maailmassa vain harvat ihmiset todella pystyvät elämään henkistä elämää.

Palveleminen alkaa läheltäsi

2009-11-13T10:00:00.000+01:00

Ihmiset antavat monenlaisia asioita miellyttääkseen Jumalaa. Ne voivat olla ulkoisesti katsoen hyvinkin suuria lahjoja muta silti kaikki tulee Jumalalta. Me otamme vain jotakin joka on Hänen ja annamme sen takaisin Hänelle. Toisaalta rakkaus, joka meillä on sisässämme, on myös Hän. Mutta on meistä itsestämme kiinni haluammeko kehittää sitä vai ei. On meistä kiinni mitä teemme sen suhteen. Me voimme mennä ja palvella ulkoisilla tavoilla, kuten monet organisaatiot, kun ne esim. ostavat paljon tuotteita ja antavat ne köyhiin maihin. Onko siinä kyse palvelemisesta? Voimme aina laittaa 100 euroa kuussa sivuun ja laittaa se jonkun hyväntekeväisyysorganisaation tilille ajatellen, että se on palvelua. Mutta heti kun raha lähtee tililtämme, emme edes tiedä mitä sille tapahtuu. Sen sijaan jos menemme itse ja osallistumme toimintaan, tämä toiminta luo erilaisen ilon. Ja tämä ilo on se, jota Jumala toivoo meidän kehittävän. Ihmiset sanovat, että: ”Kyllä, mutta minulla ei ole aikaa mennä ja auttaa, palvella.” Sillä kun puhumme palvelemisesta, niin mielen tasolla ajattelemme, että meidän pitäisi mennä Intiaan tai Afrikkaan voidaksemme auttaa. Mutta täälläkin naapurisi voi olla kuolemaisillaan tai nälissään. Ajattelemme Intiaa tai Afrikkaa mutta Jumala pitää niistä huolen. Palveleminen alkaa läheltä, ympäriltäsi. Lakkaa näkemästä eroa, puhdista mielesi eron näkemisestä ja näe sama tie joka puolella. Anna syvältä sydämestäsi kukat, jotka ovat sisässäsi. Tarjoa ne Hänelle. Tällä tavalla toimien sinun ei tarvitse edes istuutua rukoilemaan, sillä Hän on aina kanssasi. Niinpä, avatkaa sydämenne ja palvelkaa milloin voitte. Auttakaa aina kun siihen tulee tilaisuus.

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa IV

2009-11-09T14:33:00.000+01:00

Jos kysyisin nyt teiltä kaikilta mitä haluatte, niin jotkut sanoisivat :”Haluan rakkautta”, jotkut: “Haluan Jumalaa, haluan oivaltaa Jumalan [valaistumiskokemuksen]”. No, se on kaunista mutta haluatteko todella sitä? Jos todella, vilpittömästi haluatte sitä, niin teidän tulee olla vahvoja ja luottavaisia. Teillä pitää olla luottamusta siihen, mitä Jumala antaa teille. Luottakaa myös siihen mitä tunnette sisällänne. Kuten on sanottu: ”Teidän tulee olla lasten kaltaisia uskossanne.” Kun katsotte lapsia, niin he ovat niin vapaita. He eivät pohdi liikoja. Mutta mitä tapahtuu myöhemmin? Minne tämä lapsi katoaa? Mieli on ottanut ylivallan
Luulette, että tiedätte enemmän, niinpä teidän pitää järkeillä. Mutta joskus teidän ei tarvitse järkeillä, teidän tarvitsee vain istua hiljaa ja tuntea. Tuntekaa ja kuunnelkaa, sillä kun tunnette, niin kyseessä ei ole vain tuntemus. Kun olette täysin hiljaa, niin voitte kuulla myös Jumalan äänen. Jumalan ääni ei tule puhumaan teille samalla tavalla kuin muinaisina aikoina. Hän puhuu teille sisästänne käsin. Oppikaa luottamaan tähän sisäiseen ääneenne ja jos teillä sittenkin on vielä epäilyksiä, niin kysykää häneltä kysymyksiä. Kysykää häneltä onko asia todella niin tai näin. Siten voitte testata asiaa itse, niin, että opitte luottamaan tähän sisäiseen ääneen. Ei siis niin, että vain kuulette ja hyväksytte sen noin vain: ”Okei, kyllä, sopii. Se on hyvä niin.” Ei, vaan kun kuulette, niin kysykää tiettyjä kysymyksiä ja jos asiat todella tapahtuvat sillä tavalla, niin voitte luottaa siihen täysin. Tämä on yksi tapa kuunnella sisäistä Itseänne ja tehdä siitä vahvempi ja vahvempi.Seuraava esimerkki on itseltään Neitsyt Marialta. Kun enkelit ilmestyivät hänelle ja tervehtivät häntä sanoen:”Tervehdys Maria, Sinä olet siunattu kaikkien naisten joukosta. Herra on suonut Sinulle suosionsa ja Sinä tulet kantamaan Jumalan poikaa kohdussasi.” Mutta Maria ei silti vastannut, että: ”Okei, hyvä juttu, kuulostaa hyvältä.” Ei, Maria vastasi sen sijaan:” Kuinka tämä voisi olla mahdollista? En ole koskaan ollut miehen kanssa.” Niinpä enkeli oli mielissään hänen suhteensa, koska tämä vastaus kertoi hänen uskostaan. Marialla ei ollut epäilyksiä mutta hän kyseenalaisti enkelin viestin. Ja näin enkeli vastasi hänelle :”Tämä tulee tapahtumaan Jumalan tahdon mukaisesti. Henki tulee yllesi ja varjostaa sinua.” On siis tärkeää oppia luottamaan tähän sisäiseen ääneen ja tietää todella, että onko se totta tai vain mielen luomaa kuvitelmaa. Saat varmuuden asettamalla tiettyjä kysymyksiä asian suhteen ja silti tulet säilymään tämän keskustelun tarkkailijana. Kerronpa teille jotakin. Aatma eli sielunne tulee olemaan tämän keskustelun todistaja. Yksi kaikista kauneimmista asioista mitä voitte tehdä on tarkkailla kuinka mielenne puhuu Korkeamman Minänne kanssa, ja kuulla sisäisen äänenne puhuvan. Ja kuten sanoin aikaisemmin, tämä voi tapahtua vain kun olette hiljaisuudessa. Menkää siis sisimpäänne niin paljon/usein kuin mahdollista ja olkaa vaiti.
Kun joku vaan puhuu ja puhuu, (kuten itse teen juuri nyt), mitä tapahtuu? Tietysti se voi olla iloista puhetta mutta jälkeenpäin siitä seuraa väsymys. En sano, että minä tulen nyt väsyneeksi, mutta yleensä ottaen se on näin. Tietysti voitte sanoa, että silloinkin väsyy kun vain istuu paikallaan. Mutta silloin kun mieli on vaiti, ei väsymystä ilmene. Tähän meditaatio voi teidät johtaa. Meditaatio ei ole vain sitä, että istutaan yhdessä paikassa silmät kiinni ja meditoidaan, kuten tiedämme tämän perinteisen tavan. Meditaatiosta on kyse joka kerta kun katsotte sisälle sydämeenne ja näette siellä olevan jumaluuden.

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa III

2009-11-07T14:33:00.002+01:00

Kaikki pyhiinvaelluspaikat muistuttavat meitä siitä, että Jumala rakastaa jatkuvasti ihmiskuntaa mutta meidän pitää vain tietää miten vastaanottaa tämä rakkaus. Jos vastaanotat sen avoimella sydämellä, se kasvaa koko ajan. Mutta jos vastaanotat sen avoimella mielellä, siinä on rajoituksensa. Eli muistuta itseäsi aina, että avaisit sydämesi ja löytäisit sisälläsi asuvan jumaluuden. Me olemme kaikki pyhiinvaellusmatkalla. Elämämme maan päällä on pyhiinvaellusmatka. Tämä pyhiinvaellusmatka tulee loppumaan sitten kun olemme löytäneet Jumalan ja oivaltaneet hänet. Ja hän on tehnyt siitä niin helppoa ja selkeää. Se ei ole kaukana meistä, se on aivan lähellä. Niinpä, hiljennä mielesi, lakkauta sen liike kokonaan ja avaa sydämessäsi oleva rakkauden hana. Avaa se ja anna rakkauden virrata siitä ja tulet huomaamaan kuinka lähellä Jumala on sinua.
Tämän matkamme aikana monet kokivat suurta iloa. Tietysti se herätti myös tiettyjä asioita, mutta kaiken kaikkiaan se oli ihana kokemus. Kaikki oli hyvää. Puhuin tänään erään henkilön kanssa, joka kysyi minulta tammikuussa yhden kysymyksen ja tietysti minä annoin hänelle sellaisen vastauksen, mikä minun piti antaa. Mutta hän valitsi kuitenkin toimia oman päänsä mukaan, mikä on myös ihan hyvä. Mutta tänään, kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, hän valitti koko ajan: ”Swamiji, minun olisi pitänyt kuunnella Sinua, kaikissa niissä asioissa.” Mutta minä sanoin: ”No, katsohan, se mikä on tehty on tehty. Et voi muuttaa sitä enää. Mutta voit tehdä yhden asian: Olet nyt oppinut paljon tästä kokemuksesta ja nyt tiedät mitä sinun pitää tehdä. Olisit voinut tehdä sen paljon helpommaksi itsellesi kuuntelemalla mutta sinä sait itsellesi elämänkokemusta ja olet oppinut siitä. Se oli hyvä asia oppimisesi kannalta.”Joskus jos vain kerromme mitä jonkun pitäisi tehdä, se olisi helppoa, mutta he eivät saisi siitä mitään itselleen. Se on sama asia kun jos sanomme lapselle, että: ”Älä laita sormiasi tuleen tai ne palavat!” Mutta jos lapsi ei ole koskaan polttanut itseään, niin luuletteko, että hän tietää mitä palaminen tarkoittaa? Ei hän tiedä vaan hänellä tulee aina olemaan halu laittaa kätensä tuleen, koska hän haluaa tietää miltä se tuntuu. Niinpä kaikki kokemukset, olivat ne sitten hyviä tai pahoja, ovat aina myös oppimisprosesseja. Opitte mitä sielunne haluaa teidän oppivan. Ja jos pystytte virittämään itsenne samaan aaltopituuteen sielunne kanssa, niin oppimisenne tulee tapahtumaan hyvin nopeasti. On vain kyse siitä, mitä haluatte.

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa II

2009-11-06T15:21:00.002+01:00

Joskus meidän pitää katsoa ulkopuolellemme, jotta oivaltaisimme mitä meillä on sisällämme. Niin me ihmiset toimimme. Hyvin usein me unohdamme mitä meillä on sisällämme, kunnes meitä muistutetaan siitä. Tästä syystä maailmassa on niin paljon pyhiinvaelluspaikkoja. Mutta niissä ei ole kyse vain paikasta itsestään vaan tärkeintä on muistuttaa itseämme esim. siitä mitä Kristus puhui ja mitä hän opetti. Kristus ei opettanut dogmeja, kaikki mitä hän opetti liittyi rakkauteen. Ja se on kaikista yksinkertaisin asia mutta silti me unohdamme sen; vain rakastaa. Me tarraudumme tällaisiin asioihin kuten ”Meidän ei pidä tehdä näin ja meidän ei pidä tehdä noin.” Me pidämme kiinni niin monista tällaisista kielloista, että unohdamme mitä meidän pitäisi tehdä.
Muistan kerran kun opiskellessani teologiaa sanoin piispalle: ”Kaikki mitä olette opettanut meille on vain dogmeja. Ette ole kertaakaan puhuneet Kristuksen rakkaudesta ettekä siitä miten Kristus todella eli.” Me luemme Raamatusta kuinka Kristus oli opetuslastensa kanssa ja kaikkea tällaista mutta hän oli myös hyvin elävä henkilö. Muistan, että yhdessä kirkossa, jossa vierailimme Nasaretissa, oli ikoni (tai hieman sen tapainen taideteos, nimittäkäämme sitä nyt ikoniksi) joka oli tehty mosaiikkikivistä. Se oli hyvin kaunis ja siinä Kristus oli kuvattu paimenena, jonka harteilla oli lammas. Varmastikin olette nähneet jonkun kuvan Kristuksesta hyvänä paimenena. Se, mikä juuri tässä ikonissa oli niin kaunista oli se, että Kristusta ei ollut kuvattu pitkässä kaavussa kuten hänet yleensä kuvataan. Sen sijaan hänellä oli päällään jonkinlainen lannevaate ja hän näytti jotakin ystävälleen. Kysyin asiasta oppaalta ja opas kertoi tästä ikonista. Kysyin häneltä :”Tiedätkö mitä tämä Kristuksen kuva edustaa?” Tietysti opas sanoi, että Kristus oli siinä hyvänä paimenena. Mutta itse asiassa tämän ikonin pohjana ollut alkuperäinen kuva esitti Apolloa ja se muutettiin jälkeenpäin Kristukseksi. Mutta ei sillä väliä, se osoittaa meille, että Kristus eli normaalisti, hän eli ihmisten keskuudessa. Hän nauroi myös paljon eikä ollut aina synkkä tai ajatellut vain ristiänsä. Kristuksella oli tehtävänsä ja hänen tehtävänään oli levittää universaalia rakkautta ja auttaa ihmisiä oivaltamaan [heistäkin löytyvä] Jumalan valtakunta. Hän sanoikin aina: ”Jumalan valtakunta on lähellä.” Mutta missä se on lähellä? Onko se lähellä tuolla? (osoittaen ylöspäin). Ei, se on lähellä täällä (osoittaen sydäntään). Jos hiljennätte mielenne ja olette sydämessänne rakkauden avulla, tulette kokemaan sisässänne olevan Jumalan valtakunnan.

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa I

2009-11-05T21:40:00.001+01:00

Sri Swami Vishwanda kertoi 1. marraskuuta Saksan Springenissä pidetyssä Darshan tilaisuudessa pyhiinvaellusmatkasta Israeliin, mistä oli juuri edellisenä päivänä palannut ryhmänsä kanssa. Tässä puheen ensimmäinen osa:

29 hengen ryhmämme palasi eilen Israelista [pyhiinvaellusmatkalta], mikä oli hyvin kaunis kokemus. Puhuttaessa Israelista on jokaisella siitä oma näkemyksensä. Kun kokee Israelin itse niin se on täysin erilaista siitä mitä on lukenut siitä. Voimme lukea Raamatusta siitä mutta kun olemme itse siellä, niin se on täysin erilaista. Koimme matkallamme paljon asioita, joista olimme lukeneet ja joista tiesimme. Olettehan kuulleet niitä asioista jo lapsuudestanne asti varmastikin mutta olla siellä paikan päällä on jotain ihmeellistä. Se on sama asia kuin jos lukee Krishnan elämästä ja sitten kun menee itse Vrindavaniin, niin se on täysin eri kokemus. On sopeutettava itsensä. Sama pätee siis Jerusalemiin, Beetlehemiin ja Galilean järven ympäristöön. Nämä paikat ovat hyvin erityisiä, koska itse Kristus käveli kerran siellä ja nämä paikat on pidetty elävinä ihmisten uskon kautta. Ne ovat erityisiä myös sen yhteyden tunteen vuoksi, jonka siellä voi aistia ja joka eroaa niin paljon muista paikoista. Tietenkin se, miten minä koin sen ja miten muut kokivat Israelin on erilaista. Matkan aikana en puhunut siitä miten itse koin sen. Annoin muiden puhua ja oli hyvin kaunista seurata miten itse kukin koki sen ja minkälaisia näkökulmia kullakin oli. Me kaikki puhumme samasta Kristuksesta mutta jokainen katsoo asioita omasta näkökulmastaan käsin. Jotkut katsovat oikealta, jotkut vasemmalta, mutta on kaunista kokea tämä. Mutta kaikista ihmeellisintä se on, jos voi nähdä sydämensä silmillä. Kun katsoo asioita sydämensä silmillä, niin voi oivaltaa, että nämä paikat ovat täällä (osoittaa sydäntään), ne ovat kaikki teidän sisässänne. Me teemme pyhiinvaellusmatkoja muistuttaaksemme itseämme siitä mitä jo on sisässämme.

Seitsemän tärkeää kukkaa

2009-11-02T16:05:00.001+01:00

Olipa kerran merkittävä viisas mies, pyhimys, joka päätti mennä tiettyyn kaupunkiin. Hän oli hyvin kuuluisa, itse asiassa niin tunnettu, että ihmiset olivat innoissaan kuullessaan hänen tulevan ja alkoivat valmistella hänen tuloaan jo viikkoja aikaisemmin. Sitten eräs hänen seuraajistaan tuli kaupukilaisten luo ja sanoi heille:” Tiedättehän, olen kuullut, että kun hän suorittaa rukouksiaan hän haluaa käyttää seitsemää erilaista kukkaa.” Tästä tiedosta seurasi paljon hämmennystä ja ihmiset alkoivat miettiä: ”Minkälaisia kukkia meidän pitäisi ottaa, jotka voisimme antaa tälle Swamille?” Niinpä he ryntäsivät pyhimyksen luokse ja kysyivät häneltä itseltään: ”Arvostettu Swami, olemme kuulleet, että suorittaessanne rukousseremonioita, käytätte seitsemää kukkaa, mutta kun on olemassa niin paljon erilaisia kukkia, niin emme tiedä minkälaisia te haluaisitte.” Pyhimys katsoi heitä ja alkoi sitten nauraa aivan katketakseen. Hän sanoi heille: ”Kyllä, minä käytän seitsemää kukkaa rukouksissani, mutta haluan, että jokainen teistä antaa nämä kukat minulle henkilökohtaisesti. Nämä seitsemän kukkaa ovat nimeltään: totuudellisuus, rakkaus, ihmisten palveleminen, rukous, antaumus, lojaalisuus ja aistien hallinta.” Nämä ovat ne seitsemän kukkaa. Hän jatkoi vielä: “Jos joku antaa nämä Jumalalle, tai itselleen, niin Jumala on hyvin mielissään. Ei ole suurempaa asiaa kuin antaa nämä kukat. Se muistuttaa minua siitä mitä Krishna sanoi Bhagavad-Gitassa: ”Jos joku tarjoaa minulle vaikka vain pienen lehden, mutta se on annettu sydämestä tulevalla rakkaudella, minä hyväksyn ja otan sen vastaan. ”

Kultainen aika eli Jumalan valtakunta

2009-11-01T09:11:00.004+01:00

Sveitsin Lugnorressa 29.8.2009 pidetyssä satsangissa Sri Swami Vishwanandalle esitettiin seuraava kysymys: “Babaji kirjoittaa*, että ns. ”Kultainen aika” on aivan edessämme, mutta Hän katsoo asioita toisesta ulottuvuudesta käsin. Voitteko sanoa kuinka monta vuotta sen tuleminen vielä vaatii?” (* Babajin sanelemassa kirjassa: Unity with the Divine, jonka kirjurina toimi Sri Swami Vishwanandan läheinen opetuslapsi Mataji Utpalavati Yhdysvalloista. Kirja saatavissa osoitteesta: http://www.kriyaompress.com/ ) Sri Swami Vishwanandan vastaus ylläolevaan kysymykseen: Sanoit kyllä oikein mutta kysymyksesi herättää nyt toisen kysymyksen: mitä tarkoitetaan kultaisella ajalla? Kristus puhui samasta asiasta kun hän sanoi: ”Jumalan valtakunta on…?” (Joku: täällä.) Täällä, lähellä. Näettehän, että kyse ei ole siitä, että kuinka monta vuotta, koska on jo sanottu, että Jumalan valtakunta on täällä. Se on lähellä. Kultainen aika on nyt mutta kuinka moni todella haluaa sitä? Se on se todellinen kysymys. Kultainen aika, Jumalan valtakunta ei ole kaukana. Eikä siinä ole kyse ajasta. On kyse siitä kuinka paljon haluatte sen olevan, kuinka paljon haluatte sen tapahtuvan ja kuinka antautuneita sen tulemiselle olette. Kuinka antautuneita olette Jumalalle. Mitä enemmän antaudutte Jumalalle, sitä enemmän tulette huomaamaan olevanne kultaisessa ajassa eli Jumalan valtakunnassa, elätte silloin siinä.
Nostakaa kätenne kaikki teistä jotka todella haluavat saavuttaa tämän kultaisen ajan? Vilpittömästi? Jos haluatte sitä vilpittömästi, niin teidän pitää nostaa kätenne hyvin korkealle. (Jotkut ihmiset nostavat käsiään.) Vau, tuo on tosi hyvä. Olen itse asiassa hyvin vaikuttunut. Saavuttaaksenne tämän kultaisen ajan, kuinka moni teistä olisi valmis antamaan kaiken mitä teillä on? Siis kaiken, tarkoitan luopumista aivan kaikesta? Nostakaa kätenne, jopa korkeammalle kuin äsken. Ja olkaa vilpittömiä. Olisitteko valmiita luopumaan jopa elämästänne? (Joku osanottaja: Minä!) Okei, se on vilpittömyyttä. Rakastan sitä. Mutta näettehän miten se on. Me olemme niin paljon kiinni peloissamme. Me siirrymme jatkuvasti yhdestä pelosta toiseen ja ajattelemme, että se on todellisuutta. Me pelkäämme menettämistä. Me pelkäämme aviomiehen tai vaimon menettämistä, me pelkäämme melkein kaikkea. Me pelkäämme sairauksia, me pelkäämme työttömyyttä, me pelkäämme rahaongelmia, me pelkäämme kuolemaa; ja loppujen lopuksi pelkäämme itse elämää ja se on se huvittava juttu tässä. Me pelkäämme kuolemaa ja me pelkäämme elämää ja silti tiedämme, että on olemassa jotain suurempaa, mitä voisimme saavuttaa: nimitetään sitä sitten kultaiseksi ajaksi tai Jumalan valtakunnaksi tai Itsensä oivaltamiseksi tai Jumalan oivaltamiseksi. Ja siitä syystä me antaudumme Jumalan tahtoon. Me sanomme: “Kyllä, me luotamme Jumalaan mutta silti jäljellä on vielä niin paljon menettämisen pelkoa.” Ja minä kysyn teiltä: ”Mitä teillä oli mukanamme kun tulitte tähän maailmaan? (Joku: ei mitään). Ja mitä te voitte ottaa mukaanne? (Joku: ei mitään.) No mitä te sitten voitte menettää? Mikään ei ole teidän mutta silti te pelkäätte, että voisitte menettää jotakin.

24 opettajaa

2009-10-31T17:30:00.001+01:00

Eräs henkilö meni kerran tapaamaan yhtä mestaria. Ja niinpä tämä henkilö, joka itsekin oli mestari, tapasi tämän toisen suuren mestarin, joka oli niin autuaan oloinen ja kysyi tältä: ”Kerro minulle, kuka on Sinun opettajasi? Miten voit säteillä niin paljon valoa?” Silloin tämä suuri mestari vastasi:” Minulla ei ole vain yksi opettaja, vaan minulla on ollut 24 opettajaa.” Kysyjä jatkoi, että :” Ketä nämä opettajat olivat?” ja suuri mestari vastasi: ”Ensinnäkin minun täytyy mainita omat vanhempani, olen oppinut niin paljon heiltä. Ylinnä kaikkia opettajia pidän äitiäni, jolta olen oppinut ensimmäisenä. Hän opetti minut kävelemään ja piti kiinni kädestäni. Toisekseen olen oppinut isältäni, joka oli hyvin kurinalainen ja elätti minut ja osoitti minulle kuinka pitää huolta itsestäni. Äitini opetti kuinka seisoa omilla jaloillani. ” Ja niin mestari jatkoi kertomistaan opettajistaan, mutta hän ei koskaan maininnut ketään muita ihmisiä kuin vanhempansa, loput hänen mainitsemistaan opettajista olivat kaikki esim. kasveja ja eläimiä, joita hän oli kohdannut elämänsä varrella. Hän oli oppinut jopa kaikilta pieniltä hyönteisiltä, kaiken kaikkiaan siis 24:ltä eri “opettajalta”. Hän oli oppinut niiltä nöyryyttä, kärsivällisyytä, iloisuutta, onnellisuutta…kaikkia näitä ominaisuuksia, vain luonnosta suoraan. Niinpä jos vain tarkkailet luontoa tarkasti, voit oppia siltä paljon!

Joka on lähellä Jumalaa, hymyilee keskellä vaikeuksiakin

2009-10-30T16:44:00.003+01:00

Olipa kerran eräs rabbi. Eräänä päivänä hän oli pitämässä luentoa oppilailleen ja yhdessä vaiheessa hän sanoi: ”Se, joka on lähellä Jumalaa, Jahvea, on se, joka hymyilee myös keskellä vaikeuksia.” Myöhemmin yksi hänen oppilaansa pysäytti hänet ja sanoi:” Professori, kunnioitettu rabbi, voisitteko selittää meille, että miten se olisi mahdollista, että voisimme hymyillä myös vaikeina aikoina elämässämme?” Rabbi vastasi:”Tuota, on hyvin vaikea vastata tähän kysymykseen, sillä vaikeina aikoina minä itsekin unohdan miten hymyillä, unohdan mihin hymy on kadonnut.” Ja se on totta: mielemme on niin täynnä negatiivisuutta, että me unohdamme todellisuuden. Rabbi jatkoi sitten oppilaalleen: ”Minulle on vaikeaa neuvoa miten hymyillä keskellä vaikeuksia tai suuria testejä, mutta tiedän erään henkilön kylässämme, joka on käynyt lävitse todella monia koettelemuksia elämässään. Kun hän oli vain yhden viikon ikäinen, hän menetti vanhempansa. Sitten myöhemmin elämässään, hän kohtasi vaikeuksia kaiken suhteen mitä teki tai yritti, mutta silti hän oli aina iloinen ja hymyilevä. ” Niinpä oppilaat menivät sitten myöhemmin tämän henkilön ovelle ja koputtivat siihen, jolloin sisältä kuului ääni: ”Kuka siellä?” Oppilaat vastasivat: ”Me olemme Rabin oppilaita ja tulimme kysymään Teiltä tiettyjä kysymyksiä.” Mies vastasi: ”Mitä kysymyksiä teillä on?” ja oppilaat sanoivat: ”Me tulimme Raamattua lukiessamme kohtaan, missä sanotaan, että ´se, joka on lähimpänä Jumalaa, on se, joka hymyilee keskellä vaikeuksiakin.´” Mies vastasi heille: ”No, sitten olette kyllä tulleet väärään osoitteeseen, sillä minä olen jo 78 vuotta vanha mutten silti tiedä mitään vaikeuksista eli en voi kertoa teille kuinka hymyillä kesken niitä.”

Eli tietäkää, että mitä lähempänä olette Jumalaa, niin sitä helpommin pystytte ylittämään myös vaikeutenne. Kuinka paljon mielenne on keskittynyt Jumalaan tai todelliseen Itseenne? Jokainen haluaisi saavuttaa tämän todellisen Itsenne olemalla hyvä. Mutta ei teidän tarvitse olla hyviä. Ei tarvitse teeskennellä ja esittää hyvää. Teidän pitää olla vain omia itsejänne. Vaikka ihmiset ajattelisivat, että olette pahoja, niin teidän pitää vain itse tietää millaisia olette.

Muistakaamme oma jumalallisuutemme!

2009-10-29T12:50:00.001+01:00

Olisi hyvä muistaa jatkuvasti oma jumalallisuutemme, että olemme osa Jumalasta. Sillä jos muistamme aina olevamme vain ihmisiä, niin tulemme myös pysymään inhimillisessä tietoisuudessamme. Se on niin yksinkertaista, jos vain voisimme aina muistaa olevamme rakkautta. Ei ole oikeastaan välttämätöntä toistaa hienoja mantroja tai käyttää japaa (rukousnauhaa). Kun vain muistaisimme aina olevamme rakkaus, niin me olisimme rakkaus! Me olisimme silloin edelleen tässä maailmassa mutta samaan aikaan eläisimme myös jumalaisessa tietoisuudessa. Kun tietoisuus omasta jumalallisuudestamme puhkeaa kukkaan sisällämme, niin siellä ei ole enää sijaa pelolle, epäilykselle tai millekään muulle! Tämä täydellinen luottamus sisällämme olevaan jumalallisuuteen tuottaisi niin paljon iloa ja niin paljon rauhaa.

Sadhanan harjoittamisen suloisuudesta

2009-10-28T12:14:00.001+01:00

Kun mieli puhdistuu, siitä tulee positiivinen. Myös sadhanan harjoittamisesta voi tulla ajan mittaan yhä helpompaa. Mutta älä lannistu, vaikket onnistuisi välittömästi tämän päämäärän saavuttamisessa. Tiedän, että ihmiset haluaisivat nopeita tuloksia, esim. jo kuukauden sisällä siitä kun he ovat aloittaneet harjoittamaan jotakin. Mutta tiedä yksi asia: jos ryntäät johonkin nopeasti, tulet myös lopettamaan sen yhtä nopeasti. Sama asia pätee myös ruoanlaittoon: jos joku Mataji haluaisi vaikka tehdä hilloa ja hän ottaisi vain hedelmät tai marjat ja heittäisi ne hilloseokseen ja sitten poistaisi ne, niin kerkeäisikö makeus jäämään hilloon? Ei se jäisi vaan on tärkeää antaa seoksen kiehua tarpeeksi kauan. Sama periaate siis pätee myös sadhanan suhteen. Jos alat tehdä henkisiä harjoituksiakin sillä asenteella, että sukellat niihin nopeasti sisälle ja sitten yhtä nopeasti lopetat ne, harjoituksestasi ei tule niin suloista ja miellyttävää. Sisälläsi oleva sulous odottaa vain heräämistään. Ei sillä ole väliä mitä polkua kuljet tai minkälaista sadhanaa harjoitat, tärkeintä on vain se miten harjoitat sitä.

Vaikeneminen on kultaa

2009-10-27T14:26:00.002+01:00

Ihmisillä on usein hyvin ylimielinen asenne. He ajattelevat tietävänsä paremmin kuin muut ja puhuvat kovaan ääneen mutta tietävät hyvin vähän. Sanotaan, että se, joka puhuu vähemmän, tietää…paljon! Ja se joka ei tiedä paljon haluaa tulla kuulluksi. Ja se on totta: kun joku ei tiedä paljon, niin hän haluaa olla äänessä ja tulla kuulluksi ja puhuu hyvin kovaan ääneen. Mutta kun katsomme mestaria, henkistä opasta, niin huomaamme, että he puhuvat vain silloin kun heidän täytyy puhua. Mutta suurimman osan ajasta he ovat vaiti. Kuten aikaisemmin selitin, niin he analysoivat kaiken ja heillä on ratkaisu joka asiaan. Sillä vain hiljaisuudessa voi saada ratkaisuja. Vastaukset ovat olemassa aina mutta mieli on liian rauhaton huomatakseen niitä. Kun teillä on ongelma, niin te etsitte sille ratkaisua, ja jatkatte etsimistä, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes tulette ihan hulluiksi sen asiaan suhteen. Mutta sitten lopulta kun sanotte: ”Olen väsynyt ja saanut tarpeekseni tästä!” huomaatte, että ratkaisu olikin koko ajan olemassa, mutta ette vain huomannut sitä. Sitten voitte kysyä itseltänne, että miksi ette huomanneet sitä? Se johtuu juuri rauhattomasta ja yliaktiivisesta mielestä. Eli kun mieli on hyvin aktiivisessa liikkeessä, niin luulette aina tietävänne paremmin. Silloinkin kun ette tiedä juuri mitään. Missä silloin on nöyryys? Missä on kuuliaisuus? Ja missä on kyky antautua? Missä on rakkaus? Ei niitä ole silloin näkyvissä. Siitä syystä aina silloin tällöin kuulemme mestareista, jotka ovat hyvin hyvin tiukkoja opetuslapsiaan kohtaan. Kuten olen sanonut: Jumala kyllä lähettää sinulle mestarin/gurun, ja jos todella haluat Jumalaa mutta sinulla on vielä paljon työtä edessäsi, niin luonnollisesti tarvitset mestarin, joka on terävä kuin nuoli, jotta hän voi näyttää sinulle oman paikkasi…

Jumalan reiluudesta

2009-10-26T12:18:00.004+01:00

Erään satsangin aikana joku kysyi Sri Swami Vishwanandalta seuraavan kysymyksen: “Sanotaan, että Jumala on reilu mutta näemme hyvien ihmisten kärsivän ja pahojen ihmisten olevan tyytyväisiä elämäänsä, miksi näin on?”
Sri Swami Vishwanda: ”Jokaisen ihmisen kohdalla tämä liittyy heidän kohtaloonsa, karmaan, minkä he tuovat mukanaan syntyessään. Kun joku, joka tekee pahaa ja ajattelee, että se on todellista, niin luuletteko, että hän tulee saavuttamaan Jumalan? Hmm? Tälle henkilölle tulee olemaan hyvin vaikeaa irrottautua kaikista asioistaan ja oivaltaa Jumala. Kun taas hyvät ihmiset, jotka aina kärsivät, he myös ovat aina keskittyneitä Jumalaan ja sanovat: ”Hyvä Jumala, auta minua tämän kärsimyksen keskellä, että se helpottaisi ja menisi ohi”. He rukoilevat siis aina Jumalalta apua. Tiedättehän Krishnan, joka eli n. 5000 vuotta sitten. Eli samoin kuin teillä kristityillä on Jeesus, hinduilla on Krishna. Krishnalla oli täti, jonka nimi oli Ghandari. Ghandarin kaikki pojat kuolivat silloin meneillään olevassa sodassa. Kun Krishna silloin meni tätinsä luokse ja kysyi mitä tämä haluaisi, niin arvatkaa mitä hän vastasi? Hän vastasi: ”Herrani, anna minulle niin paljon ongelmia, että voisin aina muistaa Sinut.” Niinpä kun ihmisillä on kaikkea ja he ovat aina onnellisia, niin he unohtavat Jumalan. Mutta kun ongelmia alkaa ilmaantua heidän elämäänsä, niin he alkavat jälleen kääntyä Jumalan puoleen pyytääkseen Hänen apuaan. Kuten sanottu, Jumala on reilu: Hän vastaa aina pyyntöihimme.

Ramakrishna ja Sarada Devi

2009-10-25T22:01:00.000+01:00

Kyllähän te kaikki tunnette Paramahamsa Ramakrishnan, eikö vain? Jos ette tunne häntä, niin on olemassa suositeltava kirja nimeltä ”The gospel of Sri Ramakrishna”. Lukekaa se, sillä se on hyvin inspiroiva. Se voi auttaa teitä paljon henkisellä tiellänne. Sri Ramakrishna eli 1800-luvulla ja hän kuoli 16. elokuuta 1886. Kun hän kuoli, niin tuli eteen tilanne, mikä on yleinen tapa hindu perinteessä eli aviomiehen kuollessa vaimon pitää rikkoa tai poistaa kaikki jalokivet ja korut. Eikös täälläkin (lännessä) ole sama tapa ? (naurua) Vai onko se päinvastoin, että sitten lesket pistävät enemmän koruja päälleen? Mutta hindu traditiossa se on niin, että leskeksi jäävien vaimojen pitää ottaa pois kaikki korunsa. Sarada Devi, Ramakrishnan vaimo, oli aina pitänyt yllään rannekoruja, jotka oli saanut Ramakrishnalta heidän mennessään naimisiin. Ramakrishna oli tuolloin 23-vuotias ja Sarada Devi vain 5-vuotias. Shokeeraavaa eikö vain? Mutta siihen aikaan se oli normaalia. (naurua) Kun Ramakrishan siis kuoli, hän oli 50-vuotias ja Sarada Devi oli silloin pitänyt rannerenkaita käsivarressaan 27 vuoden ajan eikä ollut koskaan poistanut niitä. Hänen kasvaessaan rannerenkaista tuli hyvin tiukkoja hänen käsivarressaan ja hän mietti sitten leskeksi jäätyään, että miten poistaisi ne. Ne päätettiin leikata pois. Mutta juuri kun Sarada Devi oli aikeissa leikata rannekorujaan, hän kuuli Ramakrishan äänen sanovan:” Sarada Devi, mitä oikein olet tekemässä? Miksi aiot rikkoa nämä rannekorut, jotka annoin sinulle? Luuletko, että olen kuollut? Minä en ole kuollut vaan elän yhä. Minä olen vain muuttanut yhdestä asunnosta toiseen.”
Kyseessä on sama asia kuin jos ajattelemme aurinkoa. Kun aurinko laskee niin me kaikki sanomme, että on pimeää, eikö vain? Mutta kun aurinko laskee meille, niin jossain muualla on samaan aikaan päivä. Samoin kun kuolema tulee kohdalle, niin jossain muualla tapahtuu syntymä: nimittäin toisissa sfääreissä tai henkisyyden toisilla tasoilla. Eli todellisuudessa emme koskaan kuole.

Bhakti jooga; paras jooga

2009-10-24T16:36:00.002+02:00

Kaiken sen tarkoituksena mitä teemme päivittäisessä elämässämme, mitä teemme työksemme ja myös henkisen tiemme tarkoituksena on ainoastaan yksi asia: saavuttaa kokemus puhtaasta rakkaudesta ja oivaltaa todellinen Itsemme. Mutta ilman antaumusta emme voi saavuttaa tällaista puhtauden tilaa ja Itsemme oivaltamista eli valaistumista. Vain bhaktin kautta tämä on mahdollista, ilman sitä hyvin vaikeaa. Kuten Sri Krishna sanoi Gitassa: ”Luovu kaikista dogmeista ja tyhjennä mielesi kaikesta ja antaudu minulle.” Vain näin todellinen rakkaus voidaan oivaltaa ja kokea. Muussa tapauksessa, kuten pelkän jnanin (tiedon) avulla, jäämme vain mielen asteelle. En sano, etteikö sekin olisi hyvää, sillä se on mutta se vie sinut vain tiettyyn pisteeseen asti. Karma jooga (eli epäitsekäs palvelu) on myös hyväksi avuksi mutta jos et auta oikealla asenteella, pääset tätäkin kautta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen sijaan bhaktista ja antaumuksesta Sri Krishna sanoi Uddhavalle: ”Kaikista eri joogista minä pidän parhaana bhakti joogaa eli omistautumisen joogaa. Silloin kun palvojista tulee yhtä Herransa kanssa, ei jää enää mitään jäljelle, minkä avulla heidät voitaisiin erottaa toisistaan.”

Miten Jumala saadaan juoksemaan meitä vastaan

2009-10-23T16:19:00.004+02:00

Olipa kerran poika, joka lähti tapaamaan Jumalaa ja tällä matkalla hän tapasi yhden sadhun, joka seisoi yhdellä jalalla toinen käsi ylhäällä. Sadhu sanoi pojalle kun kuuli hänen aikeestaan mennä tapaamaan Jumalaa, että “Kun menet tapaamaan Jumalaa niin voisitko samalla kysyä Häneltä, että milloin minä tulen saavuttamaan vapautumisen?” Niinpä poika tavatessaan Jumalan kysyi tältä kaikki kysymykset. Paluumatkallaan poika tapasi taas sadhun, joka kysyi häneltä: ”Olet siis tavannut Jumalan?” Poika vastasi myöntävästi ja sadhu jatkoi: ”Mitä Jumala sanoi minusta?” Poika vastasi: ”No tuota, Hän sanoi, että sinulla on vielä joitakin karmisia tekijöitä jäljellä ja sinun pitää syntyä vielä kolme kertaa ennen kuin voit saavuttaa Jumalan.” Kuullessaan tämän sadhu vihastui ja sanoi: ”Kaikki minun suorittamani katumusharjoitukset ja sadhana, mitä olen tehnyt, ja silti minun pitää syntyä vielä kolme kertaa!” Mutta poika pysyi hyvin rauhallisena ja iloisena ja sadhu sanoi hänelle: ”Olen varma, että sinä olet täällä nyt viimeistä kertaa.” Poika vastasi: ”Oi, hyvä sadhu, ei se ole lainkaan niin. Näetkö tuon tamarindi puun? [tamarindin lehdet ovat hyvin hyvin pieniä, joten yhdessä puusa on miljardeja lehtiä] Minun pitää syntyä vielä yhtä monta kertaa kuin siinä on lehtiä ja sitten vasta tulen saavuttamaan Jumalan ja vapautumaan" Kuullessaan tämän sadhu katsoi poikaa ja kysyi:” Oletko ihan tyhmä? Miten voit olla sitten niin onnellinen?” Poika vastasi: “No, ei sillä ole niin väliä. Minä tiedän, että loppujen lopuksi tulen kuitenkin saavuttamaan Hänet.” Sillä hetkellä he kuulivat jumalaisen äänen sanovan: ”Kaiken sen katumusharjoituksen kautta, mitä sadhu on tehnyt, kaikki tämän puhdassydämisen pojan tulevat elämät tullaan poistamaan ja hän tulee saavuttamaan muktin eli vapautumisen jo tässä elämässä.”
Tämä tarina osoittaa, että ei ole kyse siitä kuinka paljon joku on tehnyt vaan siitä miten se on tehty. Rakkauden täytyy olla tekemisessä mukana. Jos teet asioita rakkaudella, niin Jumala tulee suorastaan juoksemaan luoksesi. Sinun pitää vain ottaa yksi askel mutta tämä askel tulee ottaa rakkaudella. Sitten Hän pitää huolen lopusta. Mutta niin kauan kuin tämä sinun ottamasi askel puuttuu, asiat pysyvät vaikeina.

Epäitsekkäästä auttamisesta

2009-10-22T16:03:00.002+02:00

Kerron teille eräästä lääkäristä, joka otti työnsä hyvin vakavasti ja oli hyvin tyytyväinen tekemisiinsä. Hän oli aina hyvin iloinen kun ihmiset tulivat hänen parannettavakseen. Mutta tämä onnellisuuden tunne kesti aina vain hyvin lyhyen aikaa. Hän mietti aina itsekseen: ”Olen kyllä onnellinen mutta miksi tämä onnellisuuden tunne kestää aina niin vähän aikaa?” Hän päätti mennä Ramakrishnan eli intialaisen viime vuosisadalla eläneen pyhimyksen luokse. Hän sanoi tälle: ” Ramakrishnaji, kerro minulle kuinka Sinä rakastat? Minä tunne kyllä rakkautta mutta se ei kestä kauaa. ” Ramakrishna vastasi hänelle: ”Hyvä tohtori, tiedän, että sinä autat ihmisiä ja tunnet tämän rakkauden mutta tiedä yksi asia: sinun rakkautesi perustuu siihen kuinka paljon saat siitä palkkiota. Mene siis ja auta ihmisiä. En tarkoita ettetkö voisi ottaa rahaa, ota vain, mutta anna kerran viikossa ilmaisia konsultaatioita. Tulet huomaamaan, että tämä sisälläsi oleva rakkaus tulee kasvamaan enemmän ja enemmän.” Ja tietysti lääkäri noudatti tätä ohjetta. Muutaman kuukauden päästä hän tuli takaisin Sri Ramakrishan luo ja lankesi hänen jalkoihinsa sanoen: ”Herrani, olen tehnyt kuten neuvoit minua ja olen nyt mitä onnellisin ihminen. En tee enää vain kerran viikossa epäitsekästä palvelua vaan teen sitä kahtena tai kolmena päivänä viikossa.”

Radhan rakkaus Krishnaa kohtaan

2009-10-21T14:44:00.003+02:00

Nykypäivänä on tavallista toistaa Radharanin nimeä: “Radhe, Radhe.” Itse asiassa Brindavanissa ihmiset eivät sano ”Hare Krishna” tai he eivät edes mainitse Krishnan nimeä tervehtiessään jotakuta. He käyttävät aina Radhan nimeä. Tiedättekö miksi? Koska Krishna lähti Brindavanista ja he ovat edelleen tästä hänelle vihaisia. No, onhan siinä syytä olla vihainen, ymmärrättehän? Koska gopien rakkaus Krishnaa kohtaan oli sellaista, jolla ei ole mitään vertaa. Siitä syystä kun Krishna lähti, he olivat vihaisia. Ja heidän jälkeläisensäkin ovat vielä vihaisia hänelle. Se rakkaus, joka näillä ihmisillä vielä tänä päivänä on Krishnaa kohtaan, on uskomatonta. Se on todella kuin yksi yhteen; Krishna on heille kaikista rakkain. He kertovat hänelle mitä vain. He voivat jopa haukkua häntä. Jos joku asia menee pieleen, niin he soimaavat siitä Krishnaa. He tietävät, että hän on Jumala, mutta silti heidän sydämissään kokemansa rakkaus on voimakkaampi. Tällainen läheisyys, tällainen suhde ja rakkaus, se on kaikista tärkein asia. Kun ajattelemme suhdettamme Jumalaan, niin meidän sielumme tuntee tällaista rakkautta Brahmanatmaan. Ja jos herätämme tämän suhteen, se tulee kyllä. On sanottu, että gopien kuningatar, joka on Radharani, tekisi mitä tahansa Krishan eteen. Tarvitsee vain sanoa asia ja hän tekee sen välittömästi. Hän antaisi jopa henkensä.
Sattui kerran, että kaikki gopit lauloivat: ”Krishna, Krishna, me rakastamme sinua niin paljon.” Ja kaikki sanoivat, että tekisivät mitä tahansa Krishnan vuoksi. Tiedättehän tämän tunteen: silloin kun olemme rakastuneita, niin me annamme suuria, suuria lupauksia mutta kun jokin asia tulee konkreettisesti eteen, tehtäväksi, niin mitään ei tapahdukaan, lupauksemme ovat kuin täysi nolla. Näin gopitkin puhuivat Krishnalle, että rakastavat häntä niin paljon ja Krishna halusi testata heitä. Niinpä eräänä päivänä hän teeskenteli päänsärkyä ja huusi, että: ”Aiíii, tunnen suurta kipua.” Kaikki olivat kuin shokissa ja sanoivat, että: ”Herra, me teemme mitä tahansa sinun vuoksesi, kerro mitä voimme tehdä.” Krishna katsoi heitä ja sanoi: ”Ok, hyvä. Jotta voisitte parantaa päänsärkyni, niin tarvitsen jalkojenne tomua. Teidän pitää painaa päätäni jaloillanne.” Kaikki gopit olivat shokissa kun hän, universumin Herra, pyysi, että he painaisivat hänen päätään jaloillaan. Kukaan heistä ei tuntenut olevansa siihen kelvollinen. He pelkäsivät, että olisi hyvin epäkunnioittavaa painaa Jumalan päätä heidän jaloillaan. Toisekseen he olivat varmoja, että joutuisivat siitä syystä helvettiin. Niinpä kaikki keskustelivat keskenään, että mitä he voisivat tehdä asian suhteen. Sillä hetkellä Radha tuli ja näki Krishnan tuskaisessa tilassaan. Niinpä hän meni Krishnan luo ja pyysi tätä kertomaan mistä on kyse. Krishna sanoi hänelle saman kuin gopeille, kun he halusivat tietää mitä voisivat tehdä. Sitten Radha teki mitä hänen piti tehdä. Täysin ajattelematta ja miettimättä omaa itseään, hän sanoi: ”Kyllä” ja alkoi painaa jaloillaan tuskissaan makaavan Krishna päätä ja kaikki olivat jälleen kauhuissaan tästä. Sillä hetkellä kuitenkin Krishnan päänsärky oli parantunut. Järkyttyneet ihmiset tulivat Radhan luo ja alkoivat syyttää häntä sanoen: “Kylläpä sinä olet kamala, miten saatoit pistää jalkasi Herramme pään päälle? Varmasti nyt joudut helvettiin.” Radharani vastasi heille, että :”No, syvin helvettikin tuntuisi minusta siunaukselta, sillä onhan Herrani päänsärky nyt parantunut.” Näettehän, että ollessanne suhteessa Jumalaan, teidän pitäisi unohtaa itsenne täysin. Teidän pitää unohtaa jopa oma valaistumisenne, teidän pitää unohtaa asiat, mitkä tekisivät teidät onnelliseksi.

Tarina Hanumanista ja Ramasta

2009-10-20T17:50:00.001+02:00

Kerran Hanuman oli taas matkoillaan. Hänen lennellessään ympäri maailmaa hän kuuli jonkun laulavan ja toistavan jatkuvasti ”Sri Ram, Sri Ram, Sri Ram” hyvin suurella antaumuksella. Hanuman rakastaa Ramaa niin paljon, että aina jos hän havaitsee jossakin todellista omistautumista Herraansa Ramaa kohtaan, hän on läsnä. Ja lentäessään hän kuuli nämä Ramaa ylistävät suloiset sanat ja tuumi: ”Minun täytyy mennä ja nähdä tuo henkilö, joka Ramaa näin ylistää.” Niinpä Hanuman laskeutui maan päälle ja etsi kyseistä henkilöä. Lopulta hän näki tämän miehen istuvan vessassa, toistaen samalla Raman nimeä. Voimakas Hanuman raivostui ja vihan puuskassa löi tätä miestä. Sitten hän palasi takaisin Raman palatsiin ja näki Raman katselevan ulos. Kun Rama sitten kääntyi Hanumania kohti siten, että hänen poskensa oli näkyvissä, Hanuman huomasi, että siinä oli iso viiden sormen jättämä jälki, mustelma. Hanuman kysyi:” Herrani, mikä tämä on?” Rama sanoi: ”Älä edes mainitse asiaa.” (naurua) Hanuman vastasi taasen: “Herrani, ole hyvä ja kerro minulle! Minä menen ja tapan sen henkilön, joka on tehnyt näin Sinulle! ” Rama sanoi: ”En voi kertoa, sillä tämä henkilö ei uskoisi sitä.” Hanuman oli kuitenkin sinnikäs ja pakotti Raman vastaamaan, jolloin tämä lopulta sanoi: ” SINÄ teit sen.” Hanuman vastasi ihmeissään: ”Minä? Ei Herrani, en minä ole tehnyt sitä, miten olisin voinutkaan, sillä vastahan palasin. En koskenutkaan sinuun.” Rama näki, että Hanuman oli hämmentynyt ja hän selitti tälle: ”Kyllä, rakkaani, sinä teit sen. Et suoraan minulle mutta yhdelle minun palvojistani. Tämä henkilö toisti nimeäni niin suurella rakkaudella ja antaumuksella ja sitten sinä löit häntä. Jos minä en olisi puuttunut asioiden kulkuun, kuka tietää mitä olisit tehnyt tälle miesparalle?”
Jumala ei ole rajoitettu mihinkään paikkaan tai mihinkään tiettyyn tekemiseen. Tärkeintä on vain toistaa jatkuvasti Jumalan nimeä, missä ja milloin vain, paikasta riippumatta. Jos sinulla on mahdollisuus toistaa mantraa koko ajan, tee niin!

Kontrolloi ajatuksesi!

2009-10-19T13:14:00.002+02:00

Tietäkää yksi asia: henkisellä tiellä tärkein asia mikä meidän pitäisi tehdä on ajatuksiemme hallinta. Me sanomme, että: ”tarkkailkaamme, varokaamme ajatuksiamme.” Mikä tämä ajatus on? Ajatus on kuva. Kuva on luomus. Ajatuksemme ovat mielikuvituksen tuotetta mutta miksi sanotaan, että meidän pitäisi varoa niitä? Koska suurimman osan aikaa ajatukset saavat meidät negatiivisiksi. Meidän täytyy tarkkailla, varoa niitä, pitää ne hallinnassa, mutta usein tämä on varsin vaikeaa, eikö vain? Ajatuksistamme riippuu millaisia me olemme sillä me juoksemme aina niiden perässä. Muutama päivä sitten kappelissamme luettiin rukousta, jossa oli erään pyhimyksen sanonta. Tämä pyhimys, Pyhä Mount Athoksen Silouan, sanoi: “Anna ajatustesi olla helvetissä mutta iloitse itse Jumalan luona.” Kommentoin tätä silloin hieman ja sanoin, että: “nykypäivänä ihmiset heti sillä hetkellä kun he näkevät ajatustensa juoksevan helvettiin, juoksevat sinne itse perässä. Ajatuksenne hyppivät ja pomppivat ja ”buum”, te myös hypitte niiden perässä ja teette samaa. Kun tarkkailemme itseämme, niin huomaamme, että usein me haluamme puhua siitä mitä meidän mielessämme on. Haluamme kertoa kaikille kuinka erinomaisia me olemme. Kerromme mielellämme, että: ”Olen nähnyt valoa, olen nähnyt sitä ja tätä.” Miksi teemme näin? Ruokkiaksemme ajatuksiamme, niin, että ajatuksistamme voi tulla entistäkin voimallisempia. Kyse on samasta asiasta kun mitä voimme havaita analysoidessamme matelijoita. Matelija voi olla hyvin kiltti ja mennä menojaan. Mutta sillä hetkellä kun se putoaa kuoppaan, se tekee kaikkensa päästäkseen sieltä pois. Ja sillä hetkellä kun se pääsee pois kuopasta, siitä tulee aggressiivisempi kuin koskaan. Tällä tavalla myös meidän ajatuksemme toimivat. Sillä hetkellä kun päästämme ajatuksemme valloilleen, se on täydessä liekissä ankaralla voimalla ja toteaa: ”Kyllä, olen vapaana.” Tämä on sitä mihin Kristuskin on viitannut, eikö vain? Hän sanoi, että ei se mikä menee suustamme sisään saastuta meitä, vaan se mikä tulee suustamme ulos. Gitassa sanotaan samasta asiasta: ”Kontrolloitu mieli on paras ystäväsi mutta kontrolloimaton mieli on pahin vihollisesi.” Kontrolloikaa ajatuksianne, sillä kuten aina sanon: ”Mitä me ajattelemme, sitä me olemme.”

Oivalla ykseytesi Jumalan kanssa

2009-10-18T12:59:00.002+02:00

Se mistä todella haluaisin puhua tänään, on Jumalan rakkaus, joka on läsnä sisässänne. Se on lahja, jonka Jumala on antanut teille. Tällä rakkaudella ei ole mitään rajoja. Tähän rakkauteen ei sisälly mitään ehtoja. Tämä rakkaus on vapaa kaikista odotuksista. Me olemme kaikki Jumalan lapsia. Kaikissa uskonnoissa, mihin tahansa paikkaan maapallolla menetkin, mistä traditiosta sitten onkaan kyse, kaikkialla kerrotaan, että Jumala on rakkaus. Ja että rakkaus on Jumala. Me kaikki puhumme Jumalasta mutta me emme tunne Jumalaa. Meillä ei ole Hänestä mitään kuvaa. Tietenkin on olemassa jumaluuden erilaisia aspekteja. Mutta yksi asia minkä voimme tehdä, on tuntea Jumalan läsnäolo. Siten voimme tietää, että Hän on kanssamme koko ajan. Jotta voisimme tuntea Hänet jatkuvasti, jotta voisimme nauttia Hänestä joka hetki, meidän pitää tulla osaksi Häntä. Meidän täytyy oivaltaa tämä ykseys. Ykseys alkaa ensinnäkin siitä, että mielemme yhtyy sydämemme kanssa, ja sitten kehomme kanssa. Kun keho, mieli ja sielu ovat kaikki yhtyneinä, tulet kokemaan jumaluuden ilman mitään rajoituksia. Tämä on itse asiassa ihmisen tärkein tavoite: oivaltaa tämä ykseys Jumalan kanssa. Kun kerran oivallat sen, sinusta tulee jumalallinen. Kysymys kuuluu, että miten tehdä se? On monia tapoja oivaltaa sisässämme oleva jumalallisuus, samoin kuin on monia jokia, jotka virtaavat kaikki samaan valtamereen. Tärkeintä olisi löytää kaikista yksinkertaisin tapa. Mitä yksinkertaisempi se on, sitä vapaammaksi tunnet itsesi polustasi riippumatta, riippumatta siitä mitä tietä kuljet. Tämä on siis paras tapa. En voi sanoa, että tällä tavalla tulet oivaltamaan Jumalan ja tuolla tavalla et. Jumala asuu syvällä ihmisten sydämissä ja sinun pitää vain keskittää mielesi sydämeesi. Yritä parhaasi, että voisit joka hetki tuntea Hänet. Paras tapa on alkaa rakastaa, ilman, että ajattelet sitä sen kummemmin, ilman että kysyt: ”Miten rakastaa?” Harjoita mielesi keskittymään itseesi. Keskittyessäsi valitse joku Jumalan nimistä, joku jumaluuden aspekti ja ala toistamaan tätä nimeä jatkuvasti. Sitten voit tulla oivaltamaan jossain vaiheessa, että sinusta on tullut yhtä tämän nimen kanssa.

Millainen on henkinen ihminen?

2009-10-17T11:39:00.003+02:00

Meistä on yleensä mukavaa varustaa itsemme “henkisyyden” nimilapulla. Haluamme tuntea itsemme täten erityiseksi. Todellisuudessahan me kaikki olemme erityisiä, koska jokainen on ainutlaatuinen yksilö ja jokainen on siten myös henkinen. Sillä ei ole väliä mitä polkua seuraamme tai mitä teemme. Henkisyydessä on kyse Jumalan oivaltamisesta, rakkauden kokemisesta, sen oivaltamisesta, että olemme ykseydessä yhtä Jumalan kanssa, Jumalan saavuttamisesta kuten sanotaan. Kaikki tämä on totta mutta kun katson henkisiä ihmisiä, niin he aina luulevat tietävänsä kaiken paremmin. He pitävät itseään kaikkia muita parempina. Ja itsestään he ajattelevat aina vain hyvää. Se on oikein mutta parasta olisi olla kritisoimatta muita. Parasta mitä voimme itsellemme tehdä, on kuten Krishna sanoi, nousta hyvän ja pahan yläpuolelle. Henkisellä tiellä jokainen yrittää puhdistaa itseään. Kun puhun puhtaudesta, niin miten teidän mielenne ymmärtää tämän? Liitätte siihen vain hyviä asioita, eikö niin? Eli ajattelette, että kun olette puhdistuneita, kun olette henkisiä, niin teistä tulee erittäin hyviä. Olenko oikeassa? Ihminen tavoittelee aina sitä mikä on oikein, riippumatta siitä mitä he tekevät. Sitä te kutsutte täydellisyydeksi. Mutta Gitassa Krishna selittää mitä täydellisyys on: nousta oikean ja väärän yläpuolelle. Sitten kun voitte nousta hyvän ja pahan yläpuolelle, kun voitte ylittää kaksinaisuuden eli dualismin, sitten voitte kutsua itseänne täydellisiksi. Silloin voitte sanoa: ”Kyllä, olen saavuttanut tietyn asteisen täydellisyyden.” Mutta silti mielenne saa teidät vielä tuomitsemaan. Siihen asti kunnes olette saavuttaneet Jumalan näkemisen, ette ole vielä puhdistaneet itseänne. Se tarkoittaa, että ette ole harjoittaneet mieltänne näkemään ei-dualismia, näkemään ykseyttä. Silloin henkisyys on vielä kaukana. On kyse samasta asiasta kun käytte koulua. Menette kouluun oppiaksenne ja koulussa teillä on opettajia. Ja kun menette opettajan luokse, niin tiedättekö te paremmin asiat kuin opettaja vai menettekö oppimaan häneltä? En oikein tiedä miten asian laita on kun täällä lännessä kaikki tuntuu olevan päälaellaan…Mutta siis, te ette tiedä enemmän kuin opettajanne. Asteettain te vähitellen opitte ja luultavasti jonain päivänä teistä itsestänne tulee opettajia. Henkisellä tiellä pätee sama laki. Kun löydätte opettajan, te menette hänen luokseen mutta ette teeskentele tietävänne paremmin tai enemmän kuin hän. Te olette hänen luonaan oppiaksenne häneltä, oli kyse minkälaisesta oppimisesta tahansa. On kyse teidän omasta hyödystänne, teidän omaa kasvuanne varten, omaa edistymistänne Jumalaa kohti silmällä pitäen ja jos selviätte testistä, jonain päivänä teistä varmasti tulee itsestänne opettajia, jotta voisitte auttaa muita henkisellä tiellä kulkevia. Sitten voitte sanoa: ”Kyllä, tee näin tai tee noin.” Henkisellä tiellä me kaikki olemme oppimassa. Me olemme oppimassa kuinka saavuttaa Jumala mutta ennen kaikkea olemme oppimassa nousemaan mielemme yläpuolelle. Jos todella haluatte olla henkisiä, niin olkaa positiivisia. Harjoittakaa itsenne niin, että olisitte aina positiivisia. Kaikki mestarit, kaikki opettajat ja kaikki gurut, jotka ovat tulleet, eivät ole tulleet kerätäkseen opetuslapsia. He eivät ole tulleet tehdäkseen muista orjiaan kuten monet ihmiset sanovat, kuten tiedätte. Eivätkä he ole tulleet käyttääkseen ketään hyväkseen. He ovat tulleet yksinomaan auttaakseen ihmisiä, tehdäkseen heistäkin mestareita jonain päivänä. Mutta sen voi saavuttaa vain täydellisen antautumisen kautta.

Ma Siddhidatri ja Shiva

2009-10-16T17:34:00.001+02:00

Navaratrin 8. päivänä (26.9.2009) Sri Swami Vishwananda kertoi tarinan Jumalatar Siddhidatrista.
Rukoillessamme Shiva Jumalaa, me tiedämme, että Hän on yksi lopullisen totuuden saavuttaneista, mutta itse asiassa se on Ma Siddhidatri, joka antaa Shivalle voimaa vapauttaa Itsensä. On olemassa eräs tarina, jossa Ma nielaisee Shivan. Shivalla oli tapana aina puhua ja selittää asioita, koska Hän on Dakshinamurti. Siten hän aina vain selitti ja selitti ja selitti ja kun Äiti (Ma) sanoi olevansa nälkäinen, niin Shiva ei välittänyt siitä mitään. Sitten Ma sanoi: ”Prabhu (herra), minulla on nälkä.” Mutta taaskaan Shiva ei reagoinut tähän mitenkään. Sitten Ma sanoi uudestaan: ”Kuulehan Shiva, minä olen nälkäinen juuri nyt!” (naurua). Ja jos et kuuntele minua, aion syödä sinut! (naurua) Ja tämän sanottuaan, hän nielaisi Shivan täysin, osoittaen että hän on suurin ja se todellinen voima kaiken takana. Jopa joogit sanoivat, että:” Ilman shaktia me emme ole mitään. Ilman Shaktia, Shivakin on vain ruumis, ei mitään muuta.” Niinpä hotkaisemalla Shivan suuhunsa, hän (Ma) osoitti suuruutensa ja, että kaikki sulautuu Häneen. Kaikki luomisessa käytettävä voima on Häntä. Kaikki muu Prakriti Shakti tulee Hänestä ja sulautuu takaisin Häneen.
Niinpä pyydä puhtain mielin ja sydämin Äiti Jumala Deviä, Durgaa, Jagadambaa auttamaan meitä kaikkia. Ja että jos me koskaan tekisimme virheen, Hän antaisi meille anteeksi. Niin Hän aina tekeekin. Jagadamba Mata ki - Jai! (Olkoon Jagadamba Äiti kunnioitettu!)

Itsekuri

2009-10-15T10:36:00.002+02:00

Usein me mietimme, että mikä on kaikkein tärkein asia henkisellä tiellä. Tärkein yksittäinen asia on itsekuri. Tämä on sana, jota monet eivät halua kuulla, mutta vain itsekurin avulla olet kykenevä suorittamaan sadhanasi eli henkiset harjoituksesi. Ilman itsekuria se on hyvin vaikeaa, koska löydät aina tekosyitä olla tekemättä jotakin. Löydät aina tekosyitä olla menemättä rukouksiin aamulla; esimerkiksi koska ne alkavat liian aikaisin aamulla. Mutta mitä sadhanalla tarkoitetaan, mitä sana sadhana oikeastaan merkitsee? Se tarkoittaa keinoja, joiden avulla voimme saavuttaa henkisen päämäärämme. Siitä sadhanassa on kyse. Sadhanaan kuuluu periksiantamattomuutta, innokkuutta ja kärsivällisyyttä. Ilman näitä voisimme yrittää kuinka paljon vaan mutta se olisi hyvin vaikeaa. Mielesi saa sinut aina ajattelemaan: ”Olen tänään hieman väsynyt, en taida mennä rukouksiin.” tai :”En tee tätä tai en tee tuota.” Siten alat vahvistaa ”epä-itsekuria”, koska sinulta puuttuu kestävyyttä ja periksiantamattomuutta. Haluat saavuttaa henkisen päämääräsi, haluat oivaltaa Itsesi, mutta luuletko, että se tapahtuu noin vain? Ei todellakaan. Sillä jos vain istuksimme ympäriinsä ja ajattelemme: “Menen rukouksiin silloin kun itse haluan, teen sadhanani milloin minua sattuu huvittamaan”, niin silloin myös Jumala sanoo: ”Tulen luoksesi silloin kun haluan.” No, totta kai Hän tulee milloin Hän haluaa, se on kyllä totta, mutta sinä voit saada Hänet tulemaan nopeammin. Sinä voit herättää Hänet sisälläsi ja tulla Hänestä kyllästetyksi nopeammin. Ja tämä tapahtuu vain itsekurisi avulla.

Erilaisia tapoja tuntea Jumala

2009-10-14T14:07:00.001+02:00

Voidaksemme kokea Jumalan meidän pitää rakastaa. Rakastaminen on siinä kokemuksessa kaikkein tärkeintä. Mikä on Jumalan määritelmä? Rakkaus! Usein ihmiset ajattelevat saadessaan tuntea Jumalaa, että :”Oi, tämä on jotakin ihanaa, mahtavaa...” Mitä tahansa. Mutta jokaisella on oma tapansa tuntea Jumala. Joillekin Jumala ilmaisee itsensä täydellisenä ilona mutta joillekin jumaluus ilmenee eron tuntemuksena. Joillekin kyseessä on ilo olla rakastuneena Jumalaan ja vain tietää, että Hän on olemassa. Itse asiassa minkä tahansa tunteen voidaan ajatella tulevan Jumalalta. Mutta mikä sitten on oikea tunne? Jokaisella on omansa ja jokainen ihminen eroaa siinä suhteessa millä tasolla he ovat ja värähtelevät, ja tästä värähtelytasosta riippuu millä tavalla he kokevat Jumalan. Jollekin, joka vielä elää keskellä maailmaa, jumaluus voi ilmaista itsensä maailmallisella tavalla. Jollekin toiselle, joka on henkisellä tiellä, Jumala ilmaisee Itsensä henkisellä tavalla. Mutta silloin kun joku on täysin antautunut Jumalalle, Jumala myöskin antautuu puolestaan täysin tälle henkilölle. Tämä kosmisen rakkauden herääminen yksilön sisimmässä voi tapahtua joko kivuliaalla tavalla tai sitten iloa tuottavalla tavalla mutta se, joka elää henkistä elämää ja joka antautuu täysin Jumalalle ei kyseenalaista Häntä vaan hyväksyy iloiten Hänen tahtonsa. Silloin kun yksilö on täysin antautunut Jumalalle, hänen oma tahtonsa ei enää ole häiritsemässä. Mutta silloin kun meidän oma tahtomme vielä vaikuttaa, ovat ylpeys ja ego vielä kuvassa mukana ja tämä saa meidät onnettomiksi. Mutta tämäkin on tunne, jonka voit ilmaista Jumalalle.

Hallitse mielesi, ole tyyni

2009-10-13T13:41:00.002+02:00

Jos haluat hallita mieltäsi, toista Narayanan nimeä. Eilisessä satsangissa selitin Narayanan nimen voimaa: kuinka voimakas tämä mantra on. Jos haluat saavuttaa Hänet, toista Hänen nimeään. Mitä enemmän toistat sitä, sitä enemmän vedät Häntä luoksesi. Kun kutsut jotain ihmistäkin luoksesi, niin et sano pelkästään, että ”Tule tänne!”, vaan kutsut tätä henkilöä myös hänen nimellään. Samalla tavalla Jumalalla on myös monia eri nimeä ja muotoja. Kun kutsut Häntä jollakin nimellä, niin Hän tulee siinä muodossa. Usein ihmiset kysyvät minulta: ”Mutta kuulehan, jos rukoilen Shivaa, niin pitääkö minun sitten todella muuttua?”. Itse asiassa ei, sinun ei pidä, mutta rakkautesi tulisi kasvaa enemmän ja enemmän. Jos kutsut Häntä Shivana, Hän tulee luoksesi siinä muodossa. Jos kutsut Häntä Jumalaisena Äitinä, Hän tulee luoksesi tässä muodossa. Mutta todellisuudessa löydät Hänet syvältä sisimmästäsi; sydämestäsi. Hän asuu siellä rakkauden muodossa, puhtaan, pyyteettömän rakkauden muodossa ja sieltä siis löydät Hänet. Tämä on asia, jota mieli ei kykene ymmärtämään, koska mieli aina odottaa jotakin. Mielellä on aina rajoituksensa, joten sinun täytyy ylittää nämä rajoitukset.
Usein käy niin monien ihmisten elämässä, että kun Jumalan armo tulee heidän päälleen, he eivät ymmärrä yhtään mistä on kyse. He yrittävät ymmärtää mutta silti he eivät voi ymmärtää. Olen tavannut niin monia ihmisiä, jotka ovat kertoneet minulle: “Oi, tiedäthän, että rakastan Jumalaa mutta en ymmärrä Häntä, en ymmärrä miksi rakastan Häntä niin paljon.” Sinunkin täytyy tulla tähän pisteeseen, missä et pysty ymmärtämään Häntä vaikka haluaisitkin ymmärtää. Näet Hänet edessäsi ja haluaisit saada Hänestä otteen mutta et pysty. Kuvittele mitä silloin tapahtuisi? Se saisi sinut ihan ”hulluksi”, hulluksi Häneen. Tämä olisi parasta, sillä syvä kaipaus tekee siitä entistä makeampaa. Sielumme ikävöi Häntä aina, lakkaamatta. Ei ole hetkeä, jolloin sielumme ei kaipaisi rakastettuaan. Näin on asian laita olimme siitä tietoisia tai emme. Mutta todellisessa Itsessämme, sielu-tietoisuudessamme, olemme tästä aina tietoisia. Niinpä, yritä nähdä tämä. Kuten Kristus aina sanoi: “Ne joilla on silmät nähdä, näkevät.” Yritä nähdä sydämesi silmin ja yritä kuulla syvällä sisimmässäsi kuuluvaa ääntä. Mitä tahansa sydämesi kertoo sinulle, et voi epäillä sitä. Mutta mikä tahansa on mielesi luomusta, se tulee aina luomaan vain lisää kysymyksiä. Vaikka mieli sanoisi samaakin asiaa, mutta siihen liittyy aina paljon kysymyksiä ja mieli ei tunne olevansa vapaa. Tästä syystä kun meditoit, yritä päästä sisässäsi olevaan rauhan tilaan ja kuunnella syvältä sisimmästäsi kumpuavaa ääntä. Yritä saavuttaa tämä tyyneyden tila ja rakkaus, mikä sisälläsi on.

Onnea etsimässä

2009-10-12T12:02:00.000+02:00

Me etsimme aina jotakin. Me haluamme tietää ketä me oikeastaan olemme ja miksi me olemme täällä. Monta kertaa nämä kysymykset tulevat mieleesi ja kysyt itseltäsi: ”Olenko vain maan päälle syntynyt ihmisen inkarnaatio?” Ymmärrät, että tämä etsintä voi kestää vuosikausia. Voit kulkea ympäri maailmaa etsiessäsi mitä syvällä sisimmässäsi on, löytääksesi sen mikä voi todella tyydyttää sinua. Mutta koska ihmiset aina haluavat uusia asioita, nautit asioista mitä sinulla on, vain hetken ajan ja sitten tämä halu katoaa ja sitten haluat jotain muuta. Ihmisillä on aina uusia haluja ja tulet pysymään tässä haluamisen oravanpyörässä niin kauan kuin halusi kohdistuu materiaalisiin asioihin. Yksi halu johtaa sinut toiseen mutta luuletko todella, että ihmisen inkarnoitumisessa maan päälle yhä uudestaan olisi kyse tästä? Ei sentään. Sanotaan, että ihmiset ovat Satchitananda, joka on sanskritin kielinen sana. Sat tarkoittaa olemassaoloa, Chit tietoisuutta ja Ananda autuutta. Jokainen haluaa autuutta, kaikki haluavat olla onnellisia. Mutta jos todella, todella haluat olla onnellinen, pitää sinun olla vilpitön ja rehellinen itseäsi kohtaan. Silloin voit kysyä Jumalalta: ”Herra, anna minulle onnellisuutta.” Ja luuletko, että Hän voisi kieltäytyä pyynnöstäsi? Ei, sitä Hän ei voi tehdä. Hän kyllä antaa sen sinulle. Mutta on sinusta itsestäsi kiinni ylläpitää tämä onnellisuus. On sinun tehtäväsi pitää sitä yllä ja auttaa sitä kasvamaan entisestään.

Miten miellyttää Jumalaa?

2009-10-11T19:42:00.002+02:00

Usein me mietimme itseksemme, että miten voisimme miellyttää Jumalaa? Millä tavalla voisimme tehdä Jumalan onnelliseksi? On olemassa monia tapoja saada Jumala tyytyväiseksi meihin. Paras tapa tehdä Jumala onnelliseksi on olla itse onnellinen. Jumala on onnellinen silloin kun me itse olemme onnellisia. Se johtuu siitä, että meidän onnemme on myös Jumalan onnea, sillä me olemme osa Hänestä. Mutta miten voimme itse tulla onnellisiksi? Palvelemalla ja auttamalla muita, sillä suurin onni tulee palvelemisesta. Mitä enemmän palvelet ja teet muita onnelliseksi, sitä enemmän huomaat, että sisässäsi oleva onnellisuus tulee kasvamaan. Mutta mitä enemmän lopetat muiden auttamisen, sitä enemmän liikut taaksepäin henkisellä tielläkin. Mitä enemmän sanot: ”Ei, miksi minun pitäisi auttaa?”, sitä enemmän olet epätosi itseäsi kohtaan ja kun olet epätosi itseäsi kohtaan, estät sydäntäsi avautumasta. Mitä enemmän näin käy, sitä surkeammaksi olosi muuttuu. Kuten Kristus sanoi: ”kun autat muita, pitää tämän auttamisen olla pyyteetöntä, vailla odotuksia. ” Kun olemme auttaneet jotakuta, meidän pitäisi unohtaa koko asia. Meidän pitäisi vain rakastaa ja unohtaa. Me emme odota mitään, silloin kun rakastamme jotakuta, emmehän? No, on olemassa kahdenlaista rakkautta. On “ulkonainen” rakkaus, johon liittyy se, että aina odotamme jotain vastapalvelua mutta on myös toisen tyyppinen rakkaus, jolloin tekisimme mitä vain rakastamamme henkilön eteen. Tekisimme aivan mitä vain voidaksemme miellyttää kyseistä henkilöä. Mutta tällainenkin rakkaus on jakautunut kahteen tapaan: toisaalta pyyteettömään ja toisaalta sellaiseen, jossa on ehtoja ja odotuksia. Mitä tahansa teemme pyyteettömällä asenteella tekee meidät aina onnelliseksi. Mutta mitä teemme vastapalvelua odottaen, tekee meidät aina onnettomiksi. Ja tämän pyyteettömän rakkauden herättäminen, sen kasvattaminen suuremmaksi ja suuremmaksi, ei ole niin vaikeaa. Kuten aina sanon: “ Sinun tarvitsee vain haluta sitä.”

Elämä on rakkaus!

2009-10-10T13:12:00.001+02:00

(Tämä on ote Sri Swami Vishwanandan puheesta minkä Hän piti Darshan-illassa Jyväskylässä 8.8.2009) Elämä on jumalallista. Kuinka moni tietää mistä elämässä on kyse? Kuinka moni tietää, että se on jumalallista? Kuinka moni ihminen tietää kuinka kallisarvoista elämä on? Kun kerran oivallatte mitä elämä on, sen jälkeen näette sen aivan uusin silmin. Elämä ei ole vain työntekoa, syömistä ja nukkumista. Näinhän ihmiset usein ajattelevat sen olevan. Ihmiset orjuuttavat itseään työnteolla ja he tekevät itsestään ruoan orjia. Suurimman osan aikaa he eivät syö kunnolla. He käyttävät aikansa vain nukkumiseen ja elämä menee menojaan. Kun tulee aika jättää tämä maailma, he tajuavat, että: ”Ups, olen menettänyt jotakin.” Kun he katsovat elämäänsä taaksepäin ja huomaavat kuinka monia tilaisuuksia heillä olisi ollut oivaltaa elämän kauneus, he alkavat katua. He katuvat tajutessaan menettäneensä niin monta tilaisuutta oivaltaa itsensä, oivaltaa kuinka mahtavan lahjan Jumala on heille antanut. Mutta he ovat tuhlanneet nämä tilaisuudet.Siispä kysyn uudestaan? Mitä elämä on? (Joku vastaa: rakkaus). Niin juuri! Jumalallisuus on kaukana. Mielelle on vaikea ymmärtää jumalallisia asioita. Vasta sitten kun ihminen on todella puhdistanut mielensä ajattelusta, vasta kun mieli on todella täysin puhdas, vasta sitten voimme ymmärtää jumaluutta hieman. Elämä on rakkautta. Ja rakkaus on tietysti jumalallista. Rakkaus on Jumala. Mutta rakkauden tunne, siitä elämässä toden teolla on kyse. Oivaltaa tämä mahtava rakkaus. Ei vain osittainen rakkaus. Ei niin, että tänään sanotaan, että: “rakastan sinua” ja huomenna kysytään, että: “kuka tuo ihminen oikein on?”. Ei ole kyse sellaisesta rakkaudesta vaan rakkaudesta, joka on kaiken ymmärryksen ja ilmaisun tuolla puolen. Rakkaus, mikä on pyyteetöntä ja joka on kaikkialla ympärilläsi. Sellaista on todellinen rakkaus luonteeltaan.

Gurun tai henkisen opettajan tärkeydestä

2009-10-09T11:56:00.000+02:00

Opetuslapsi tai oppilas, jolla on mahdollisuus omata opettaja tai guru jossakin elämässään maan päällä on erittäin onnekas. Hindu traditiossa me arvostamme gurua jopa enemmän kuin äitiä tai isää. Me voimme sanoa ”ei” äidille tai isälle jonkin asian suhteen mitä emme halua mutta jos guru sanoo jotakin, me emme sano ei hänelle – siinäkään tapauksessa vaikkei asia olisikaan niin kuin se meidän mielestämme pitäisi olla, sillä mehän aina haluamme asiat oman päämme mukaan. Älkää unohtako, että henkisellä tiellä olemme vastatusten omien vastustavien voimiemme kanssa, niin että oppisimme ylittämään ne. Herää kysymys, että mistä löytää itselleen opettaja? Täältä, omasta sisimmästänne. Hän ei ole kaukana teistä. Kun tunnette syvällä sisimmässänne, että: ”tuo henkilö on opettajani, hän voi auttaa minua saavuttamaan Jumalan”, antakaa itsenne silloin täysin tuolle henkilölle. Tietenkin täällä lännessä me ymmärrämme eri tavalla, koska me haluamme sanoa: ”Kyllä, haluan seurata tätä mutta myös tuon on hyvä.” Niin, kaikki tiet ovat hyviä. Olette vapaita tekemään mitä haluatte. Mutta jos menette matematiikan opettajan luokse, niin ette oleta hänen opettavan teille ranskan kieltä. Niinpä ette voi olettaa henkisen opettajankaan opettavan teille jotain muuta. Sellaista on elämä. Kun sielu todella haluaa Jumalaa, Jumala tulee, kuten Gitassa sanotaan. Krishna sanoi: ”Eivät kaikki voi saavuttaa minua (suoraan) mutta he voivat tulla luokseni jos saavat apua. Minä tulen heidän luokseen opettajan muodossa. Sitä kautta he tulevat saavuttamaan minut.” Näin elämä on järjestetty. Me inkarnoidumme yhä uudestaan maan päälle mutta elämä alkaa tuntua ikävältä jossain vaiheessa emmekä tiedä minne mennä. Silloin me käännymme Jumalan puoleen ja sanomme: ”Auta minua!”. Jumala on aina armollinen. Hän tulee aina. Kun kutsut Häntä vilpittömästi, Hän tulee aina vastaamaan sinulle.

Mitä tapahtuu vuonna 2012?

2009-10-08T21:23:00.000+02:00

(Sri Swami Vishwananda piti tämän puheen Darshan-illassa 13.7.2007 Friedrichshafenissa) Mietin mistä voisimme puhua tänään. On yksi hyvin mielenkiintoinen asia: kaikissa satsangeissa missä olen ollut viime aikoina, ihmiset kysyvät aina saman kysymyksen: Mitä tapahtuu vuonna 2012? Mitä te ajattelette, että tuolloin tulee tapahtumaan? Olen varma, että monet teistä ovat kuulleet paljon ennustuksia vuodesta 2012, eikö vain? Esimerkiksi, että jokainen tulee valaistumaan, mikä on tosi hyvä asia. Jotkut ovat kuulleet, että vuonna 2012 tulee maailmanloppu, mikä on hyvin ikävää. Ja urheilusta kiinnostuneet, ovat kuulleet, että vuonna 2012 tulee olemaan Olympialaiset. Kaiken kaikkiaan on erittäin hyvä olla onnellinen. On vain harvoja ihmisiä, jotka tulivat hyvin säikähtäneiksi siitä ajatuksesta, että maailmanloppu tulisi vuonna 2012. He masentuivat kovasti. Kun sanon, että on totta, että tuolloin tulee olemaan Olympialaiset, he sanovat: ”Oikein hyvä.” On myös totta, että ihmisiä tulee valaistumaan vuonna 2012, sillä joka päivä ihmisiä valaistuu. On myös totta, että maailma tulee loppumaan vuonna 2012, sillä se on loppumassa vähän kerrallaan joka päivä. Niinpä, kun sanon ihmisille, että maailmanloppu ei tule sillä tavalla kuin he kuvittelevat sen tapahtuvan, voi huomata, että he ovat hyvin masentuneita ja kysyvät: ”Miksei mitään tapahdu?”. Älkää ajatelko, että valaistuminen tapahtuisi noin vain (napsauttaa sormiaan). Teidän täytyy todella tehdä töitä sen eteen. Olen iloinen tietäessäni, että monilla ihmisillä tulee olemaan tarpeeksi päättäväisyyttä saavuttaa valaistuminen vuoteen 2012 mennessä, mikä on tosi hyvä asia. Tämä päättäväisyys saa sen aikaan. Eli älkää ajatelko, että se tapahtuisi vain paikallaan istumisella, sillä siten se ei tapahdu – teidän pitää tehdä jotain sen eteen. Jos teillä on päättäväisyyttä, teidän pitää toimia sen mukaisesti. Se on sama asia kuin tänäänkin: teillä oli päättäväisyyttä tulla tänne tänään. Mitä teitte sen eteen? Jotkut ajoivat autolla 500 km ja jotkut 200 km. Teillä oli päättäväisyyttä tulla ja te tulitte tänne. Samalla tavalla, teillä voi olla päättäväisyyttä tulla valaistuneeksi tai kokea Itsensä (Jumalan) oivaltaminen. Se on nyt, tässä hetkessä, kun teidän pitää tehdä töitä sen eteen. Älkää vain odottako vuotta 2012, että Jumala sanoisi :”Okei, rakastan heitä niin paljon, että annan heille kaikille valaistumiskokemuksen noin vain.” Tietäkää yksi asia: mitä ikinä Jumala antaa, Hän antaa sen mukaan voitteko käsitellä sitä asiaa vai ette. Hän ei anna teille valaistumista ennen kuin voitte selvitä siitä, käsitellä sitä. Hän ei anna teille jotain, jos vain saisitte ison sotkun aikaan sen kanssa. Hän ei siis anna Itsenne oivaltamisen kokemusta, ennen kuin olette siihen valmiita, sillä ei ole kyse vain siitä, että sanoisitte:”Olen valaistunut” tai että laittaisitte itsellenne nimilapun, että olette valaistuneita. Se ei mene sillä tavalla. Valaistumiseen liittyy myös suuri vastuu ja teidän täytyy käydä lävitse paljon puhdistumista saavuttaaksenne sen. Eli kun sanomme, että maailma tulee loppumaan vuonna 2012, totta kai se tulee loppumaan, sillä kaikki negatiiviset ominaisuudet, mitkä ovat olleet ihmisen sisässä (joka tulee silloin valaistumaan), tulevat myös loppumaan. Tämä kokemus tulee tekemään niistä lopun. Mutta tuleeko tämä tapahtumaan vuonna 2012 tai myöhemmin, se riippuu jokaisen omasta päättäväisyydestä yksilöllisesti, sillä henkisyydessä on kyse henkilökohtaisesta tiestä. Ja totta kai Mestari voi saada sen aikaan. Kun opetuslapsi on todella ja vilpittömästi valmis, Mestarin kosketus voi antaa valaistumisen noin vain. Mutta kuten sanoin: meillä pitää olla päättäväisyyttä sen saavuttaaksemme.

Arjuna ja Krishna

2009-10-07T19:56:00.000+02:00

Kurukshetran taistelun jälkeen Krishna ja Arjuna olivat kävelemässä yhdessä pelloilla. Krishna osoitti yhtäkkiä kädellään taivasta kohti ja sanoi Arjunalle: ”Katso noita lintuja taivaalla, kuinka kauniita ne ovat!”
”Niinpä”, vastasi Arjuna katsoen myös taivaalle.
”Mutta eihän siellä ole mitään lintuja”, sanoi Krishna.
”Niin, ei ole lintuja”, vastasi Arjuna nyt.
”Katso kuinka kauniita nuo linnut ovat”, sanoi Krishna sitten ja jatkoi: ”Ne ovat todella upeita.”
”Kyllä,” sanoi Arjuna, “Ne ovat todellakin aivan upeita.”
“Miksi sinä aina toistat mitä minä sanon?”, kysyi Krishna, ”Eihän taivaalla ole yhtään lintua nyt.”
”Niin, se on totta. En näe lintuja taivaalla mutta tiedän, että Sinä voisit manifestoida ne linnut sinne millä hetkellä hyvänsä ja antaa niiden lennellä taivaalla”. Arjuna luotti näin täysin Krishnaan ja oli antautunut koko kehollaan, mielellään ja sielullaan Herralleen, Jumalalle. Hän ei luottanut mieleensä tai silmiinsä vaan jokaiseen sanaan minkä hänen jumalallinen Sadgurunsa sanoi.

Miten vapautua pahoista tavoista?

2009-10-06T19:56:00.000+02:00

Paras tapa vapautua pahoista tavoista on olla näkemättä niitä pahoina tapoina. Siten voit vapautua niistä. Sillä niin kauan kuin näet ne vihollisinasi, sinulla on taipumus taistella niitä vastaan. Mutta mitä enemmän taistelet, sitä vaikeampaa se on. Mutta mitä enemmän näet ne eri tavalla, kuin ystävänä, sitä helpommin pystyt päästämään niistä irti. Eivätkä ne silloin tappele vastaan. Tämä on yksi tapa, toinen keino on, että luovutat ne, antaudut niiden suhteen Jumalan edessä eli tarjoat ne Hänelle. Kolmanneksi voit mennä syvälle asian sisään ja analysoida sitä kasvoista kasvoihin. Siten voit ylittää asian. Neljäs keino on yksinkertaisesti olla välittämästä pahasta tavasta, ei antaa sille mitään huomiota. Älä siis mene siihen mukaan tai anna sille energiaa. Tietysti se tulee uudestaan ja uudestaan mutta yritä olla menemättä siihen mukaan.

Analysoi tekojasi joka päivä

2009-10-05T11:56:00.000+02:00

Osana päivittäistä sadhanaamme pitäisi olla myös itsemme ja kuluneen päivämme toimien analysointia. Sadhanaa ei ole tarkoitettu harjoitettavaksi vain aamulla vaan koko päivän ajan. Illalla ennen nukkumaan menoa olisi hyvä istua alas ja miettiä kulunutta päivää: mitä olet tehnyt hyvin ja mitä vähemmän hyvin. Sillä hyvät tekosi tuovat iloa elämääsi ja pahat tekosi jättävät sinuun sisäisen rauhattomuuden tunteen, sillä haluaisit yrittää korjata väärät tekosi. Kun Jumala näkee, että yrität hyvittää virheesi, Hän auttaa sinua armonsa ja rakkautensa kautta. Hän poistaa kaiken ylpeyden ja egon, mikä vielä on jäljellä, sillä hän on armollinen. Me sanomme, että Jumala on armollinen ja hän on armollinen ja antaa sinulle mitä pyydät Häneltä. Mutta vain niin kauan kuin tiedät mitä pyydät, sillä joskus pyydät asioita, jotka saisivat sinut vain vaikeuksiin. Eli tiedä mitä pyydät.

Tunne Jumalan läsnäolo tehdessäsi töitäsi

2009-10-04T11:56:00.001+02:00

Aina kun sinulla on pari minuuttia aikaa, käytä se aika ollaksesi vain itseksesi. Mitä enemmän teet näin, sitä enemmän tulet huomaamaan, että mitä tahansa teetkin, siitä tulee erilaista. Sinulla tulee olemaan suuri ilo tekemisissäsi, koska et näe sitä mitenkään vaikeana. Tulet tietämään, että Jumala on kanssasi, sillä mitä enemmän puhut Hänelle, sitä enemmän hän tulee ilmaisemaan itsensä sinulle ja tulet tuntemaan Hänen läsnäolonsa. Henkisyys ei ole sitä, että tiedämme asioita mielemme avulla, vaan meillä pitää olla niistä myös tunnetason kokemus. Usein kun puhun henkisten ihmisten kanssa, niin me voimme saada aikaan mahtavia keskusteluja mutta olisi tärkeää myös tuntea. Se on itse asiassa erittäin tärkeää. Siispä joka päivä kun teet työtäsi, ota muutama minuutti itsellesi jolloin olet vain hiljaa yksinäsi. Ja unohda sillä hetkellä itse työ ja vain luovuta se Jumalalle. Sillä tavalla tulet tuntemaan Jumalan olevan kanssasi ja ohjaavan sinua. Olen varma, että monella teistä on kokemuksia siitä, että työskennellessänne olette tunteneet, että se ei ole te, joka on ollut tekijänä vaan mukana on ollut toinenkin energia. Eli mistä tämä energia tulee? Se tulee siitä, että kanssasi on joku muu (Jumala) tai sisälläsi on joku muu, joka antaa sinulle tämän energian.

Näemme muissa itsemme

2009-10-03T11:56:00.002+02:00

Olipa kerran eräs sadhu eli pyhä mies, joka kaatui keskelle tietä jumalallisen ekstaasin valtaamana. Hän oli samadhi-tilassa. Muutama tunti myöhemmin varas käveli hänen ohitseen. Kun varas näki sadhun makaavan tiellä, hän mietti itsekseen: ”Tämän täytyy olla varas, joka on viime yönä ollut varkaissa ja on nyt väsynyt ja lepää. Poliisi tulee varmasti ja ottaa hänet kiinni. ” Sitten hän meni pois. Seuraavaksi tuli juoppo, joka nähdessään sadhun makaavan maassa sanoi:” Ai sinä olet kaatunut. Olet siis juonut liian paljon. Katso minua, minä olen vielä pystyssä.” Juoppo jatkoi matkaansa ja meni tiehensä. Kolmantena paikalle ilmaantui toinen sadhu. Kun tämä sadhu näki toisen sadhun mahtavassa samadhi-tilassa, hän tiesi heti missä tilassa toinen oli. Hän istuutui samadhissa olevan sadhun vierelle ja alkoi painaa hänen jalkojaan. Tämä tarina näyttää miten mielemme toimii. Me näemme toisissa aina sen mikä on meissä itsessämme. Kristus on sanonut:” Älkää tuomitko veljiänne. Älkää yrittäkö poistaa malkaa veljienne silmistä, kun teillä on iso hirsi omassa silmässänne.”

Suorita tekosi ilman odotuksia

2009-10-02T11:56:00.000+02:00

Mitä tahansa me teemmekin, meillä on yleensä aina odotuksia sen suhteen. Jokaisen teon suhteen mitä suoritamme, me odotamme jotain kiitokseksi siitä. Vaikka sanoisimme, että emme odota mitään, niin silti me odotamme vähintään hieman kiitollisuutta teoistamme ja odotamme muiden sanovan ”Kiitos”. Mutta jos mielemme on vapaa kaikesta tällaisesta, silloin sillä ei ole väliä vaan silloin antaudumme kaikkien tekemistemme suhteen ilman odotuksia. Miten voisimme harjoittaa tätä joka päivä? Illalla ennen nukkumaan menoa on hyvä aika tähän. Elokuvissa, harvoin todellisuudessa, olen nähnyt lasten polvistuvan sängyn vieressä rukoilemaan ennen nukkumaan menoa. Tämä on erittäin hyvä tapa sillä ennen nukkumaan menoa olemme tietynlaisessa energiassa. Niinpä mitä tahansa mitä pyydämme Jumalalta tulee kuulluksi. Se johtuu siitä, että tuolla hetkellä olemme viattoman rentoutuneessa tilassa. Kun olemme valmiita menemään nukkumaan, niin olemme tietenkin täysin rentoutuneita. Siksi tuolla hetkellä olisi hyvä tarjota kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat ja teot Jumalalle ja sanoa:” Luovutan tämän Sinulle, koska lopulta se olet Sinä, joka teit kaiken kauttani. Jos Sinä et olisi antanut minulle energiaa tehdä kaikkea tätä, en olisi pystynyt siihen. Oman tahtoni, oman voimani ja oman egoni avulla en usko, että olisin pystynyt kaikkeen siihen. ” Onhan sanottu, että yksikään lehti ei liikahda jos Ram (Jumala) ei halua niin tapahtuvan. Eli kun luovutamme Jumalalle kaikki pienetkin tekomme ja jopa ne teot, joista olemme kokeneet ylpeyttä, Hän hyväksyy sen.

Rukouksen merkityksestä

2009-10-01T11:56:00.000+02:00

Joskus ihmiset kysyvät, että: “Miksi meidän pitää käydä temppeleissä tai miksi osallistua rukouksiin?” Tämä kuuluu osana sadhanaan. Tästä syystä teemme myös pyhiinvaellusmatkoja. Niissä paikoissa energia on kokoontunut yhteen paikkaan. Kun menet rukouksiin tai vierailet henkisissä, pyhissä paikoissa, tulet aina hyötymään siitä jotakin. Sinua hyödyttää kaikki ne rukoukset, kaikki se värähtely mikä on kerääntynyt siihen paikkaan. Kun menet sinne niin sadhanastasi tule voimallisempaa ja intensiivisempää. Sama asia koskee sitä kun istut jossakin tietyssä samassa paikassa joka päivä. Sama paikka, sama aika ja tietty energia alkaa rakentua. Kun toistat aina samaa mantraa niin energia kerääntyy sinne. Älä ajattele, että se energia häviäisi samalla hetkellä kun poistut paikalta. Energia on aina siellä ja siitä muodostuu juuri sille paikalle ominainen värähtely.

Rakkaus voi tehdä kipeää

2009-09-30T19:56:00.000+02:00

Rakkaus voi tehdä kipeää mutta se voi saada aikaan myös suurta iloa. Miksi se voi olla kivuliasta? Se johtuu siitä miten koemme sen. Rakkaus voi tehdä kipeää silloin kun me haluamme jotakin ja emme saakaan haluamaamme. Silloin se on tuskallista mutta jos saamme haluamamme niin se on täynnä iloa. Meillä on aina valinnan mahdollisuus. Usein on kivuliasta rakastaa jopa Jumalaa. Monet voisivat todeta niin... Rakkaus ei ole ulottuvillamme niin helposti ja se tekee siitä niin tuskallista. Jos meillä on Hänet (Jumala), niin otamme Hänet usein itsestäänselvyytenä emmekä todella osaa nauttia Hänestä. Mutta silloin kun meillä ei ole Häntä, tajuamme mitä olemme menettäneet. Todellisuudessa emme kuitenkaan voi menettää mitään. Hän on kanssamme koko ajan. On vain kyse siitä, että hän piiloutuu meiltä, jotta voisimme paremmin oivaltaa kuinka mahtava Hän on.

Nouskaamme kivun ja onnellisuuden yläpuolelle

2009-09-29T11:42:00.001+02:00

Kerran Krishna ilmestyi gopeille ja tanssi heidän kanssaan. Mutta sitten hän yhtäkkiä katosi heidän luotaan. Sillä hetkellä kun hän katosi, gopit tajusivat mitä olivat menettäneet. Sitten hän ilmestyi heille uudestaan ja sanoi: “Hei, en ole kaukana teistä. Te olette minussa ja minä olen teissä. Miksi olette kiinni tässä kivun ja onnen ilmennyksessä? Sillä jos haluatte saada minut, teidän täytyy nousta kivun ja onnellisuuden yläpuolelle. Vain sitten voitte oivaltaa todellisen Itsenne, sillä muutoin olette sidottuja emootioihinne eli tunnetiloihinne.”

Luopukaa identiteetistänne

2009-09-28T11:56:00.001+02:00

Luopukaa identiteetistänne, luopukaa tästä “minästä”, tästä egoismista, joka saa teidät suuntaamaan huomionne vain ulkoisiin asioihin. Kun päästätte irti identiteetistänne, niin Jumala voi paljastaa Itsensä teille. Silloin voitte nähdä rajoittumattoman todellisuuden ja tulette tuntemaan autuasta onnea. Eli kehotan teitä avautumaan ja jos mielenne on vielä esteenä, niin ottakaa mikä tahansa jumalallisuuden ilmentymä, aspekti, ja keskittäkää mielenne siihen ja antautukaa tälle jumaluuden aspektille kunnes olette saavuttaneet kokemuksen muodottomasta todellisuudesta. Tie kulkee muodon maailmasta muodottomaan.

Sydämemme temppeli

2009-09-27T11:00:00.000+02:00

Saddhut ja pyhimykset ovat aina sanoneet: “Milloin tahansa meditoit tai rukoilet, niin tee se aina samaan aikaan ja samassa paikassa. ” Olettakaamme, että menet johonkin henkiseen paikkaan ja rukoilet tai suoritat henkisiä harjoituksiasi tässä erityisessä paikassa. Miksi tällaiset paikat ovat niin erityisiä, niin pyhiä? Siellä on kokoontuneena ja yhdistyneenä kaikki se vuosisatojen aikana kerääntynyt energia siitä kun ihmiset ovat rukoilleet siellä. Pyhimykset ovat käyneet näissä paikoissa rukoilemassa ja se on saanut Jumalan ilmentämään itseään siellä. On totta, että Jumala on läsnä kaikkialla omassa Itsessämme, sillä kehomme jokainen solu on jumalallinen itsessään. Kyseessä on sama asia kuin veden etsimisessä: ei tarvitse kaivaa kaivoa joka kerta kun tarvitsemme vettä. On olemassa suunnaton energian varastoituma. Milloin tahansa kun menemme pyhiivaellusmatkalle, otamme energiaa tästä varastosta ja yksinkertaisesti vain juomme siitä. Kaikki kehosi osat ovat osa jumaluutta mutta kaikki on keskittynyt yhteen paikkaan, joka on sydämemme, ja kun menemme sinne, voimme tuntea tämän. Sydämestä tulee temppeli, jossa Jumala voi ilmentää itseään. Eli kun menet sydämeesi henkisten harjoitustesi eli sadhanan harjoittamisen avulla, omistautumisen ja bhaktin avulla, devootio alkaa ilmentää itseään, koska saat vastaanottaa tuolloin asioita suoraan jumalallisesta lähteestä. Lähde on olemassa siellä eikä sinun tarvitse kaivaa lisää kaivoja itseesi.

Päämäärän saavuttamisesta

2009-09-26T16:09:00.005+02:00

Usein kun tarkastelemme pyhimysten elämää, huomaamme, että he ovat henkisellä tiellään selkeitä eivätkä koskaan menetä toivoaan. He eivät koskaan sano, että eivät voisi saavuttaa jotakin päämääränsä. Sama periaate on tuttu jalkapallosta. Kun jalkapalloilija juoksee pallonsa perässä, hänellä on selkeä päämäärä mihin viedä pallonsa. Hän ei käänny takaisin ja laita palloa omaan maaliinsa vaan juoksee aina kohti päämääränsä. Ja kun hän tekee maalin, niin kaikki ovat iloisia. Myös kun me saavutamme Jumalan, ovat kaikki onnellisia. Sinä olet onnellinen siitä ja myös kaikki muut. Eli jatka vain juoksemista äläkä katso taaksesi henkisellä polullasi.

Koe jumalallisuus kehosi jokaisessa atomissa

2009-09-25T11:51:00.000+02:00

Kaikki henkiset harjoitukset eli sadhana mitä olet harjoittanut eivät ole vain pelkkiä harjoituksia. Ei ole kyse siitä että sanoisimme: ”Tein tänään jooga tai Atma Kriya harjoitukseni tai osallistuin tänään OM Healingiin”. Ei ole kyse vain siitä. On kyse myös siitä, että oivaltaisimme oman jumaluutemme. Kun sanomme, että kehomme jokainen atomi on jumalallinen, ei riitä, että tiedämme sen sydämessämme vaan meidän pitää myös todella kokea se totena. Jumala on kaikkialla läsnä oleva mutta ennen kuin meistä tulee Hänen instrumenttejaan, ennen kuin alamme loistaa jumalallista valoa, on tapahduttava paljon puhdistumista.

Luottamuksen voima

2009-09-24T12:28:00.000+02:00

Jumalan nimen toistamisen voima ei puhdista vain mieltämme, vaan se puhdistaa myös kehon ja sielun. Kun mielemme on puhdistunut, meillä on terve mieli. Mielemme on silloin positiivinen. Lopulta myös kehomme muuttuu positiivisella tavalla: siitä tulee terve. Niin monta kertaa juuri sairaat ihmiset tulevat siihen pisteeseen, että antautuvat täysin ja sanovat: “Nyt olen saanut tarpeekseni. Jumala, rukoilen sinua ja antaudun sinun tahtoosi. Tee minulle mitä tahdot.” Ja mitä tapahtuukaan? Tapahtuu ihme: uskon ja luottamuksen aikaansaama ihme, rakkauden ihme, antautumisen ihme. Mutta nykypäivänä ihmiset pelkäävät niin kovasti antautua. He sanovat:” Minä kyllä antaudun mutta...mitä sitten tapahtuu? Antaudun, mutta miten elän sen jälkeen?” Tämä epävarmuus on siis heti läsnä. Miten he voisivat luottaa tällaisessa epävarmuuden tilassa? Vain silloin kun ihmisellä on täysi luottamus Jumalaan, täysi luottamus omaan Itseensä, ja kun hän silloin pyytää Jumalaa antamaan Itsensä niin Hän tulee silloin tekemään näin. Ja mihin sitä luottamusta siis tarvitaan, mitä meidän pitää uskoa? Meidän pitää luottaa, että mitä tahansa Jumala tekeekin ja vaikkemme pystyisi sitä mielellämme ymmärtämään, niin, että se on silti oikein ja hyvä.

Jumala rakastaa meitä ehdoitta

2009-09-23T12:08:00.000+02:00

Kun äiti pitää lastaan sylissään, hän ei aseta mitään ehtoja rakkaudelleen. Sellaista on myös Jumalan rakkaus. Mitä tahansa olemme tehneetkin, hyvää tai pahaa, niin kun käännymme Hänen puoleensa, jonka sisässä on miljoonien äitien rakkaus, antaa Hän meille iloisena anteeksi. Jos lapsi tekee virheen, niin äiti antaa anteeksi ja toivoo, että lapsi olisi hyvä ja muuttuisi, mutta entäpä isä? Hän antaa myös anteeksi, mutta ajan myötä. Kurinpidollinen puoli rakkaudessa on yhtä tärkeää kuin rakkaudellinen puoli. Niinpä kun me käännymme Jumalan puoleen hyvien ja vähemmän hyvien ominaisuuksiemme kanssa, Hän hyväksyy meidät. Sillä Hän rakastaa meitä ja kutsuu meitä rakastamaan samalla tavalla kuin Hän tekee. Mutta mielemme on edelleen suuri este.

Mielestä irti päästäminen

2009-09-22T11:09:00.000+02:00

Olipa kerran varpunen, joka pyydysti itselleen kalan. Sitten se otti kalan nokkaansa ja tuumasi: ”Lennänpä nyt kotipesääni ja syön sitten kalan siellä.” Sen istuessa vielä oksalla kala suussaan, ryhmä variksia alkoi jahdata sitä ja varpunen alkoi lentää niitä karkuun sinne tänne mutta aina ne seurasivat sitä perässä. Varpunen lenteli oikealle ja vasempaan mutta varikset eivät hellittäneet jahtiaan. Lopulta varpunen avasi nokkansa, jolloin kala tippui maahan. Kaikki varikset syöksyivät välittömästi kalan kimppuun. Varpunen tajusi, että: ”ai, vain tuon kalanko takia ne minua jahtasivat.”
Jos me päästämme irti mielestämme, kaikki muut asiat irrottavat myös otteensa meistä, ne ”lentävät” muille maille. Sadhana eli henkiset harjoitukset auttavat meitä päästämään irti mielemme kalasta. Kun siis päätät henkisen harjoituksesi, niin älä ala heti juoksennella ympäriinsä tai palaa takaisin niihin asioihin mitä sinun pitää tehdä maallisessa elämässäsi. On totta ja tärkeää, että meidän täytyy tehdä monia asioita joka päivä mutta lopetettuasi rukouksesi, yritä sisäistää sen anti ja yritä aina keskittää sen antama energia sisäiseen lähteeseesi.

Bhaktista ja itsekurista

2009-09-21T09:31:00.000+02:00

Bhaktissa ja itsekurissa omistautuminen ja kuri kulkevat käsi kädessä. Harjoitat itsekuria yhdessä bhaktin kanssa. Tarvitset itsekuria, jotta tiedät miten tehdä tiettyjä asioita, tiettyjä harjoituksia, joita teet säännöllisesti. Kuri on tärkeää, koska haluat saavuttaa jotakin. Tiedät, että on olemassa jotain suurempaa mitä haluat saavuttaa ja tekisit mitä vain sen saadaksesi. Itsekuri syntyy tästä halusta, harjoitat sadhanaa tästä syystä. Ja tämä on myös osa bhaktia, itse asiassa se on bhaktin alku. Omistautuminen tuo sinut pisteeseen, että teet kaikkea tätä mutta todellinen antaumus ylittää vielä senkin. Siinä on iso ero niiden välillä. Me aloitamme itsekurin avulla suorittamaan jotain tiettyä henkistä harjoitusta, sadhanaa, johon uppoudumme täysin ja joka johtaa meidät antautumiseen. Jos emme heittäydy johonkin täysillä, on hyvin vaikea antautua. Mille antautua? Me emme tiedä, koska mielellä on vielä kaikessa suuri rooli, se on vielä toiminnassa joka asiaan liittyen mutta rauhoittaaksemme tämän mielen me tarvitsemme sadhanaa. Tämä on se vaihe, jossa otat askeleen heittäytyäksesi ja sanoaksesi: “kyllä!”. Sinulla on päättäväisyyttä ja tiedät, että sinulla on päämäärä. Tiedät mihin olet menossa. Tiedät siis päämääräsi, jonka haluat saavuttaa ja heittäydyt täysillä saadaksesi sen. Sitten on kyse enää siitä miten haluat saavuttaa sen? Haluatko painaa jarrua ja edetä hitaasti vai haluatko valita suorimman tien? On olemassa erilaisia teitä.

Vapaasta tahdosta, osa II

2009-09-20T10:22:00.000+02:00

Jos meillä todella olisi vapaa tahto, niin olisimme saavuttaneet Jumalan hyvin nopeasti. Se olisi ollut hyvin helppoa, eikö vain? Mutta miksi meidän pitää ensin luopua omasta tahdostamme ja sitten vasta voimme saavuttaa Jumalan? Koska meidän oma tahtomme on niin täynnä egoa, että vain luopumalla tästä egosta voi Jumalan tahto tulla esiin ja ilmentää itsensä. Tämä on se mitä Kristus näytti esimerkillään: täydellisen antautumisen Isän tahtoon. Kun hän oli rukoilemassa puutarhassa, hän sanoi:” Jos voit ottaa tämän kalkin minulta pois, niin tee niin, mutta älköön tapahtuko minun tahtoni mukaan, sillä se on täynnä niin paljon ylpeyttä.” Hänellä oli myös valinnan vapaus, sillä hän olisi voinut muuttaa kaiken. Mutta silti hän antautui Isän tahtoon näyttäen, että:” Tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun.” Sillä kun me puhumme ”minun” tahdostani siinä on vielä se “minun” mukana. Siinä on vielä se ajatus, että ”Minä haluan”. Ensinnäkin ”minä” haluaisi saada kaiken. Sanomme aina “minä” ja “minun”. Mutta mikä on tämä “minä” ja “minun”? Bhagavad Gitassa sanotaan, että: “Tulit tähän maailmaan ilman mitään ja tulet myös jättämään tämän maailman ottamatta mitään mukaasi. Kaikki mitä on täältä pysyy täällä.” Ainoa mitä voit viedä mukanasi on tekemäsi hyvät teot ja sadhana, jota olet harjoittanut. Tämän sadhanan hedelmät tallettuvat “taivaalliselle pankkitilille”, mihin Jeesuskin viittasi puheissaan. Älä säilytä aarteitasi tässä maailmassa, missä varkaat voivat tulla ja ryöstää ne, vaan sijoita ne taivaalliseen pankkiin. Krishnakin sanoi: ”Vain hyvät teot saavat sinut etenemään ja saavuttamaan Jumalan, saavuttamaan todellisen Itsesi.”

Vapaasta tahdosta, osa I

2009-09-19T10:19:00.000+02:00

Mikä on vapaa tahto? Luuletteko, että se liittyy niihin asioihin mitä teemme joka päivä kun sanomme: “kyllä, olen tehnyt tämän, olen tehnyt tuon”. On totta, että meillä on tietty tahto. Itse asiassa me voimme valita miten ja millä tavalla haluamme elämämme olevan, kun taas eläimillä ei ole tätä tahtoa. Tämä on se tahto minkä Jumala on antanut meille. Hän on antanut meille valinnan mahdollisuuden. Ja tämän valinnan suhteen me olemme vapaita. Sen takia voimme kutsua sitä vapaaksi tahdoksemme. On siis totta, että meillä on vapaa tahto koska meillä on valinnan vapaus mutta jopa tämä valinta on ennalta määrätty. Ei ole kyse siitä, että Jumala leikkisi kanssamme vaan kyseessä on oma manifestaatiomme, sillä todellisuudessa olemme osa Jumalaa. Me voimme sanoa, että tämä maailma on Jumalan luomaa mutta todellisuudessa se on meidän oman Itsemme luomistyötä. Eräs pyhimys sanoikin, että :”Me olemme tehneet maailmasta sellaisen kuin halusimme.” Se on totta. Jos tämä maailma olisi sellainen kuin Jumala sen haluaisi olevan, vallitsisi täällä aina rauha.

Radharani ja antaumus

2009-09-18T10:55:00.000+02:00

Radharani on Krishnan Shakti. Hän on se, joka antoi voiman Krishalle. Joku voi ihmetellä, että jos Krishna on Jumala niin miksi hän tarvitsisi tätä voimaa? Mutta rakkaus, joka on Krishna, joka on Jumala, on hyödytöntä ilman antaumusta/omistautumista. Radhan muodossa Krishna ilmaisee itsensä bhaktina, joka on puhdasta antaumusta. Mitä on puhdas antaumus tai omistautuminen? Me kaikki tiedämme mitä on omistautuminen. Me rukoilemme, me teemme työtä joka päivä. Se on myös omistautumista mutta puhdas omistautuminen on täydellistä antautumista. Se puhdas antaumus, mitä Radha ilmaisee Krishnaa kohtaan, vaikka oli tästä myös erossa ja vaikka hän oli erossa ykseydestä, opettaa meille mitä antautuminen on. Radha itse asiassa edustaa meitä kaikkia: luomista, manifestaatiota. Radha symboloi rakkautta, esimerkkiä. Hän symboloi myös Bhavia eli täydellistä antautumista Jumalan tahtoon. Ei ole kyse hänen omasta tahdostaan vaan Jumalan tahdosta, Krishnan tahdosta. Siksi sanotaan, että Radharani on todellinen Jumalan ihailija (opetuslapsi) ja että meidän kaikkien pitää tulla hänen kaltaisekseen. Luojan itsensä manifestaatio Radharanin muodossa opettaa meitä rakastamaan pyyteettömästi, se opettaa meille kuinka omata uskoa, joka ei suurimmankaan myrskyn keskellä irtoa juuriltaan.

Mennyt on mennyttä

2009-09-17T04:56:00.000+02:00

Mennyt on mennyttä. Jätä se taaksesi. Älä välitä siitä mikä kuuluu menneisyyteen. Niin kauan kuin olet kiinni menneisyydessäsi, sekin pitää sinua otteessaan. Mitä enemmän päästät irti menneestä, sitä vapaampi olet ja sitä enemmän pystyt elämään tässä hetkessä.

Löydä Jumala sisimmästäsi

2009-09-16T12:04:00.000+02:00

Jumala on suuressa armossaan ilmaissut itsensä monta kertaa eri Mestarien muodossa auttaakseen lapsiaan. Ulkopuolelta tarkastellen voikin näyttää, että eri Mestareilla on erilaisia keinoja mutta jos analysoit niitä tarkemmin, niin huomaat, että kaikille niille on yhteistä viesti rakkauden tärkeydestä. Viesti siitä, että rakkaus täytyy löytää syvältä sisimmästään. Älä yritä löytää Jumalaa ulkopuoleltasi. Usein ihmiset haluavat löytää Jumalan ja on kiva omistaa useita kuvia eri Mestareista mutta Jumala tulisi löytää ennen kaikkea omasta itsestämme. Kun katsomme jotain kuvaa, niin se vain esittää jotakin, jonka avulla on helpompi keskittää huomiomme, sillä ihmisen mieli on hyvin vaikea saada hallintaan, eikö vain?

Itsekuri ja henkiset harjoitukset

2009-09-15T12:25:00.000+02:00

Itsekuri auttaa meitä rauhoittamaan mielemme, sillä jos mieli on hyvin vauhko ollessamme henkisellä tiellä, niin emme pysty keskittymään. Me emme voi tuolloin todella keskittyä sydämeemme, sillä vaikka haluaisimme keskittyä sydämeemme, niin mieli vain hyppii ja pomppii sinne tänne. Niinpä me teemme sadhanaamme: me toistamme jumalaisia nimiä, me harjoitamme joogaa tai osallistumme OM-Healingiin tai suoritamme Atma Kriya harjoituksemme rauhoittaaksemme mielemme. Tämä kaikki auttaa meitä kuuntelemaan selvemmin itseämme ja oivaltamaan itsessämme oleva jumalallisuus. Ei ole kuitenkaan hyvä vain sanoa jollekin, että: ”Tee vain henkiset harjoituksesi ja meditoi ja tulet saavuttamaan Jumalan.” Se on kyllä totta, sillä jos olemme vilpittömiä itseämme kohtaan niin tulemme saavuttamaan Jumalan koska Jumala tulee silloin tämän henkilön luo ja ilmaisee Itsensä, sydän tulee tuomaan itsensä julki.
Mutta kun katsomme maailmaa, niin voimme kysyä kuinka moni ihminen todella on niin vilpitön itseään kohtaan tuossa mielessä? Me olemme niin kiireisiä kaiken sen suhteen mitä näemme ulkopuolellamme ja mitä ajattelemme. Haluamme aina analysoida kaikkea mielemme avulla, niin että sydämemme jää vähemmälle huomiolle. Saatamme kyllä tajuta, että :”kyllä, meidän täytyy olla sydämessämme”, mutta huomaamme kuinka dominoiva mielemme on. Siispä jos emme sano, että :”Kyllä, minä todella haluan vakavissani kulkea tätä henkistä tietä, minä haluan muuttua ja saavuttaa todella päämääräni”, on tulosten saaminen vaikeaa. Me voimme ulkoisesti sanoa, että: ”kyllä, kyllä, kyllä, minä haluan tätä” mutta sisällämme sanomme samaan aikaan:” Se on toivottoman pitkän matkan päässä...” Niin kauan kuin näemme tämän etäisyyden ja olemme lannistuneita, emme pysty nauttimaan henkisistä harjoituksistamme. Ei sillä ole väliä kuinka pitkän matkan päässä tavoitteemme on, on vain tärkeää jatkaa yrittämistä. Eikä pitäisi koskaan luopua toivosta!

Rukoile sydämestäsi

2009-09-14T02:30:00.000+02:00

Usein me rukoilemme määrällisesti paljon ja poltamme paljon kynttilöitä sanomalla Jumalalle: ”Tässä on rukoukseni Sinulle Jumala.” Mutta se mihin Jumala todella kiinnittää huomionsa on rukouksemme laatu eikä määrä. Jumala haluaa, että rukouksemme tulevat suoraan sydämestämme ilman mitään epäilyksiä tai negatiivisuutta. Varmasti tulette saamaan mitä rukoilette – oli se sitten hyvää tai ns. pahaa. Kyllä Jumala suo sen teille. Tulette saamaan mitä ikinä haluatte. Jos saamanne on hyvää niin voitte nauttia siitä, ja jos se ei ole niin hyvää, niin joudutte myös ”nauttimaan” pyyntönne seuraukset -vaikkei aina niin mukavalla tavalla. Älkää siis valittako jälkikäteen. Pyydän siis teitä jälleen kerran; antautukaa kokonaan Jumalalle!

Anna jumalaisen valon loistaa kauttasi

2009-09-13T10:50:00.000+02:00

Usko/luottamus on hyvin tärkeää. Jos sinulla ei ole luottamusta, jos sinulla ei ole uskoa itseesi, jos sinulla ei ole luottamusta henkiseen tiehesi ja jos sinulla ei ole luottamusta sinua ohjaavaan mestariisi, niin se on hyvin vaikeaa. Koska ainoastaan uskon kautta voit tulla lähemmäksi todellista Itseäsi. Ja vain jos sinulla on luottamusta, voit kutsua Jumalaa.
Kun me kutsumme Herraa, niin meidän täytyy kutsua Häntä myös sydämemme sisässä. Ja kun Hän ottaa meidät kokonaan haltuunsa, niin me tulemme Häneksi! Ja kun me tulemme Häneksi, niin ei ole enää mitään eroa! Se positiivinen energia, jonka Hän tuo muassaan, tulee säteilemään meistä, ja kun se säteilee, se tuhoaa kaiken negatiivisuuden ympärillään. Eli , kun sinusta tulee Hän, sinä annat Herran loistaa itsestäsi ulos. Anna hänen tulla asumaan sydämeesi, anna hänen tulla asumaan mieleesi, anna hänen tulla asumaan kehoosi. Ja anna hänen loistaa kauttasi – aivan kokonaan. Mikään ei voi sitten enää mitään sinulle.

Sadgurun löytäminen

2009-09-12T17:44:00.003+02:00

Mitä Guru Purnima todella on? Se on päivä, jolloin ylistämme kaikkia Guruja. Ensinnäkin ylistämme Sadguruamme eli häntä, joka ohjaa sieluamme. Ylistät Gurua, joka ohjaa sinua halki elämän, koska jokaisen elämässä on useita guruja. Sinä etsit koko ajan. Siihen asti kunnes löydät oman Sadgurusi, etsintä ei koskaan pääty. Sinä vain jatkat etsimistä. Sillä hetkellä kun löydät Sadgurusi, etsintä on päättynyt.
Kun Das Ganu (jotka eivät tunne Shirdi Baban elämää, niin tämä oli hänen lähimpiä opetuslapsiaan) tapasi Baban, niin hän sanoi Baballe:”Olen matkustanut kaikkialle mutta tämä on se paikka! Olen käynyt monilla pyhiinvaelluspaikoilla mutta tämä on paikka, missä olen löytänyt rauhan ja antautumisen, sinun lootusjalkojesi juuressa.” Näin oli asia myös Kristuksen opetuslapsilla, kun he tapasivat Jeesuksen. Jos analysoidaan sitä kunnolla, niin huomataan, että heilläkin oli etsintä käynnissä, he odottivat Messiasta mutta se on Mestari, joka huolehtii opetuslapsesta! Sillä, kuten juuri äsken lauloin, niin guru-oppilas suhde ei ole vain yhdessä elämässä vaan monessa elämässä! Tästä syystä etsintä jatkuu aina vaan, kunnes tapaatte Gurunne. Ja Sadguru tietää milloin on oikea aika kutsua sielu kotiin. Sillä hetkellä kun tapaatte Sadgurunne, syntyy yhteys, joka on vahvempi kuin mikään yhteys mikä teillä on ollut äitiinne tai isäänne, se ylittää kaiken sen!

Oivalla todellinen Itsesi!

2009-09-11T16:48:00.000+02:00

Mitä kaikki suuret mestarit kuten Jeesus ja Krishna ovat opettaneet meille? He ovat opettaneet meitä oivaltamaan Itsemme! He ovat opettaneet meille Tien. On olemassa eri teitä oivaltaa jumalallisuus: on bhaktin eli omistautumisen tie, on palvelun tie ja on meditaation tie. Jokaisella on oma tapansa oivaltaa Jumallinen luontonsa.
Me olemme Jumalan poikia, lapsia, ja meidän täytyy jatkaa sen oivaltamista. Meidän täytyy pitää se aina mielessämme.
Tietenkään kukaan, joka on oivaltanut jumalallisen olemuksensa, ei voi tehdä enää mitään pahaa. Oivaltaessasi, että olet Jumalan poika, voit tehdä samoja asioita kuin Jeesus teki, samoja asioita kuin Shirdi Sai Baba teki. Kaikki ihmeet ovat silloin mahdollisia ja ylittävät ne rajoitukset, jotka tekevät sinusta pelkän ihmisen. Oivallat silloin kokonaisuudessaan oman jumalallisen Itsesi.
Tarkastelkaamme Jeesuksen elämää. Se on niin kaunis esimerkki. Hän opetti ihmiskunnalle kuinka ylittää egonsa ja tulla jumalalliseksi Itsekseen. Jos tarkastelemme tätä mysteeriä tarkemmin, niin voimme havaita, että Krishna opetti samaa. Hänkin on näyttänyt tien ihmiskunnalle. Myös meidän täytyy jatkuvasti muistuttaa itseämme siitä, että olemme Jumalan lapsia. Ja meidän pitää todella olla Jumalan lapsia. Yleensä kun meillä on ongelma me samaistumme tähän ongelmaan ja ajattelemme: ”Jumala on kääntänyt selkänsä meille.” Mutta me emme ymmärrä, että me itse olemme kääntäneet selkämme itseltämme. Jos me katsoisimme syvemmälle sisäämme, kääntäisimme katseemme sisään päin, löytäisimme aina ratkaisun jokaiseen ongelmaan. Kaikki mitä haluamme tietää, löytyy sisimmästämme.
Unohtakaa mielenne ja astukaa sisään sydämeenne. Älkää pelätkö avata sydäntänne! Saatatte sanoa: ”Jos avaan sydämeni, niin tulen loukatuksi.” Mutta älkää ajatelko mitään vaan avatkaa vain sydämenne. Olette täällä rakastaaksenne. Rakastakaa siis, mitään muuta ei tarvita.

Shivalingamin symboliikasta

2009-09-10T17:04:00.001+02:00

Kerron teille hieman shivalingamista, joka edustaa kolmea gunaa ihmisessä: satva, rajas ja tamas. Useimmat shivalingamit on jaettu kolmeen osaan. Shivapuranassa sanotaan, että Shakti kuuluu aina yhteen Shivan kanssa. Ylempi osa on Shiva ja alempi osa on Shakti, joka viittaa kundaliniin ja sheshaan eli ns. käärmetuleen. Siinä meissä kaikissa olevat kaksi eri olemuspuolta, miehinen ja naisellinen, ovat yhdistyneitä täydellisellä tavalla. Se kuvaa myös päivää ja yötä. Tämä muistuttaa meitä siitä, ettemme ole vain kehomme. Me olemme myös jumalallinen tietoisuus, jonka voimme saavuttaa antautumalla täysin Jumalalle.

Kuvittele itsesi jumalaisena

2009-09-09T16:50:00.000+02:00

Ihmisen mieli haluaa tuomita ja arvostella niin monia asioita. Me sanomme, että Jumala rankaisee ihmisiä. Jumala tekee sitä ja Jumala tekee tätä. Kuitenkaan, asia ei ole niin. Se on meidän oma itsemme eikä Jumala, joka näkee ja sanoo näin. Jumala ei näe asioita niin kuin me ne näemme. Noustessasi samalle jumalaisen tietoisuuden tasolle et näe enää hyvää tai pahaa. Kaikesta tulee neutraalia, koska Jumala sisältyy kaikkeen.
Yritä siis joka päivä harjoittaa itseäsi näkemään ja kuvittelemaan itsesi jumalaisena. Tarkkaile näetkö todella kaikessa vain negatiivista vai pystytkö näkemään kaiken Jumalana, omana todellisena Itsenäsi. Jos harjoitat tätä joka päivä, niin vakuutan, että jonain päivänä tulee aika jolloin et enää näe eroa. Tulet tuntemaan Jumalan rauhan kaikkialla. Minne tahansa menetkin, kenelle tahansa puhutkin, siellä tulee olemaan tämä rauha läsnä, tämä rakkaus. Tämä on se tila, minkä te kaikki tahdotte saavuttaa.
Tarkkaile siis maailmaa täydellisestä mielentilasta käsin. Tarkkaile kaikkea tuomitsemattomalla mielellä ja ilman, että koet mitään hyvänä tai pahana. Näe kaikki Jumalana, jumalaisena. Ja anna tämän rakkauden virrata vapaasti. Yksinkertaista, eikö totta?

Laula, tanssi, iloitse ja antaudu!

2009-09-08T12:32:00.002+02:00

Sinun tarvitsee vain antautua. Vaikka mieli sanoisi ei, ei, ei, niin vain nöyrtymisen kautta, vain olemalla vaatimaton ja nöyrä, vain luopumalla ylimielisyydestäsi ja ylpeydestäsi (mitä mieli yrittää tuoda esiin), vain niin voit todella antautua. Ja kun olet kerran antautunut, niin jumalallisuus suo rakkauttaan säästelemättä päällesi. Jumala tulee täyttämään sinut armollaan ja rakkaudellaan. Tulet tuntemaan Hänen rakkautensa jatkuvasti. Tulet tuntemaan Hänen ilonsa jatkuvasti. Se on iloa, joka ei tunne mitään rajoja. Ja tämä rakkaus -sitten kun olet sen oivaltanut ja se on tullut sinulle todeksi, sitten kun olet vaalinut sitä sydämessäsi, kun olet vaalinut sitä jokaisessa solussasi, mielessäsi, sydämessäsi, sielussasi, sitten sinustakin on tullut mestari. Sinä itse tulet silloin levittämään tätä rakkautta. Sinä itse tulet levittämään Jumalan nimeä/sanaa! Koska, näin se toimii Jumalan nimen suhteen, näin se toimii Jumalan rakkauden suhteen. Mitä enemmän sinä rakastat Jumalaa, sitä enemmän tulet sitä levittämään, sitä vaikeampaa sinun on olla antamatta omastasi. Yhä enemmän se (Jumalan rakkaus) tulee räjähtämään sydämessäsi päästäkseen ulos.

Tämän pitäisi olla lopullinen päämääräsi henkisellä tiellä: tiedostaa Jumalan rakkaus, joka on jatkuvasti sisälläsi. Ja milloin tahansa mielesi pomppii sinne tänne, rahoita se hyräilemällä Jumalan nimeä. Hänellä on miljoonia nimiä; hän on antanut tuhansia nimeä, tiedäthän sen. Hyräile – laula niitä! Laula ja tanssi ekstaasissa, ja kun laulat niin tunne Hänet kanssasi. Älä vain istu ja hyräile, sillä siitä tulee ajan myötä tylsää jos vain istut ja laulat. Saatat tehdä sitä jonkun aikaa, viikon, kaksi viikkoa, kuukauden, kaksi kuukauttakin jopa mutta sitten lopetat sen. Koska jos vain istut ja laulat niin alat odottaa jotakin. Mutta sen sijaan sinun pitäisi laulaa kun kävelet ympäriinsä tai mitä tahansa teetkin niin laula ja hyräile jatkuvasti. Laula kun kävelet, teet työtä tai olet suihkussa, aina vaan laula! Mitä enemmän laulat, sitä enemmän mielesi vetäytyy epätodellisesta todelliseen.

Timanttia etsimässä

2009-09-07T10:00:00.000+02:00

Olipa kerran mies, jonka tehtävänä oli hakata puita metsässä. Joka päivä hän hakkasi puita ja työskenteli kovasti. Eräänä päivänä puunhakkaaja näki metsässä kulkevan pyhimyksen menevän ohitseen ja hän polvistui ja kumarsi pyhimykselle, joka sanoi:”Parahin ystävä, näen, että työskentelet erittäin ahkerasti. Hakkaat puita ja menet sitten torille myymään ne. Olen hyvin ylpeä sinusta, mutta annan sinulle yhden neuvon: mene vain yhä syvemmälle metsään.” Ja niin mies kuunteli pyhimystä ja seuraavana päivänä hän meni syvemmälle metsään ja löysi santelipuumetsikön! Niinpä hän hyvin onnellisena hakkasi muutamia santelipuita. Hän vei hakkaamansa puut torille ja sai niistä enemmän rahaa. Jonkun ajan kuluttua hän ei pysähtynyt tähän vaan alkoi miettiä itsekseen:” Pyhimys kehotti minua menemään syvemmälle metsään mutta hän ei sanonut kuinka syvälle minun pitäisi mennä.” Niinpä hän päätti edetä yhä syvemmälle santelipuumetsikköön ja mennessään sinne hän löysi hopeakaivoksen. Erittäin onnellisena hän otti niin paljon hopeaa mukaansa kuin pystyi, meni torille ja myydessään hopeansa tuli hyvin rikkaaksi. Jälleen hänen mieleensä tuli pyhimyksen kehotus edetä yhä syvemmälle ja hän tajusi, että hänen ei olisi tarvinnut vieläkään pysähtyä. Niinpä hän jatkoi syvemmälle metsään jättäen hopeakaivoksen taakseen ja löysikin kultakaivoksen! Jälleen hän otti kullan mukaansa ja myi sen. Hänestä tuli huomattavan varakas mutta edelleenkään hän ei pysähtynyt. Hän muistutti itseään:”pyhimys kehotti minua menemään syvemmälle.” HÄn meni yhä syvemmälle ja syvemmälle metsään kunnes lopulta löysi timanttikaivoksen. Löytäessään timanttikaivoksen hän sanoi itsekseen.” Pyhimys kehotti minua menemään syvemmälle. Olen löytänyt kaiken tämän: santelipuumetsikön, hopeakaivoksen ja kultakaivoksen. Ja nyt olen löytänyt jopa timanttikaivoksen!.” Sitten hän tajusi, että itse asiassa pyhimys oli opastanut hänet timattikaivokselle. Pyhimys voikin tehdä tämän, hän voi opastaa meidät timantin luo mutta jos pysähdymme nähdessämme santelipuumetsikön niin mitä tapahtuu? Et enää edisty. Jos löytäessäsi hopeakaivoksen pysähdyt taas niin et myöskään edisty. Ja jos kultakaivokselle tultuasi tyydyt tähän, et pysty etenemään pidemmälle. Voit pysähtyä vasta sitten kun olet löytänyt timantin! Sitten olet tarpeeksi rikas. Henkisellä tiellä pätee sama sääntö: tulet saamaan monenlaisia kokemuksia, mutta älä pysähdy niihin. Älä anna minkään kokemuksen pysäyttää itseäsi vaan suuntaa aina katseesi eteenpäin. On olemassa aina yhä suurempia ja hienompia kokemuksia odottamassa sinua. Monet henkiset ihmiset pysähtyvät päästyään vasta santelipuumetsikköön tai hopeakaivokselle. Heidän tietoisuutensa taso on vain tietyllä asteella. Mutta jos haluat lopullisen (ultimate) oivalluksen ja ylittää kaiken, tulee sinun saada kokemus pyyteettömästä rakkaudesta. Sitten vasta olet oma todellinen Itsesi. Silloin saavutat Narayanayan ja Jumalan rakkauden. Älä siis anna minkään pysäyttää sinua henkisessä kehityksessäsi. Jos lähdet polulle, niin jatka aina vain syvemmälle äläkä hukkaa aikaa. Sillä mitä enemmän viivyttelet, sitä vaikeammaksi edistyminen tulee. Mutta mitä pikemmin saavut syvälle metsään, sitä nopeammin tulet oivaltamaan todellisen Itsesi.

Jumala on aina kanssanne

2009-09-06T12:00:00.001+02:00

Me löydämme Jumalan sitten kun sydämemme on täysin avoin, kun meillä ei ole minkäänlaisia epäilyksiä tai ”muttia”. Niin monta kertaa ihmiset sanovat: ”Hyvä on Jumala, teen kanssasi sopimuksen. Jos Sinä annat minulle tämän, niin sitten minä teen jotakin.” Tai sitten voidaan sanoa:”Rakastan Jumalaa hyvin paljon. Antaudun Hänelle täydestä sydämestäni. Mutta, tiedäthän, siinä on yksi ongelma…”
Ihmiset eivät halua luopua maailmasta. He eivät halua päästää irti materiaalisista asioista, koska he ovat epävarmoja omasta Itsestään. Mutta minä kehotan teitä antautumaan täysin ja luottamaan siihen, että Jumala on aina kanssanne. Hän on tuonut teidät tänne maan päälle eikä Hän jätä teitä niin vain yksinänne. Tien varressa oleva kerjääjä tulee aina saamaan ruokansa, sillä Jumala suo hänelle kaiken mitä hän tarvitsee. Varmastikaan hän ei tarvitse paljon. Me olemme Jumalan lapsia. Jeesus on opettanut meitä: ”Älkää kerjätkö, vaan pyytäkää. Pyytäkää Isältänne. Pyytäkää ja teille annetaan.”

Shiva antaa uuden mahdollisuuden

2009-09-05T15:53:00.002+02:00

Jokaisen ihmisen päämääränä on, että Jumala paljastaisi itsensä meille sisimmässämme. Meidän on vain päästettävä irti egoismistamme. Meidän on päästettävä irti kaikista niistä asioista, mitkä ovat meidän ja Itsemme oivaltamisen välissä. Siispä: luovuta hyvillä mielin kaikki mikä on itsesi ja Shivan välissä Herrallesi!
Hindulaisessa perinteessä Shivaa kutsutaan tuhoajaksi. Hän tuhoaa kaiken. Ihmiset saattavat pelästyä hieman kuullessaan sanan tuhoaja. Mutta tämä tuhoaminen tapahtuu aina hyvästä syystä. Mitä tahansa Shiva tuhoaakin, Hän antaa aina myös mahdollisuuden luoda uudelleen. Elämän päättyessä kohtaamme kuoleman ja pelkäämme sitä mutta tämä on hetki jolloin Shiva tulee. Hän mahdollistaa sielulle uuden syntymän. Hän antaa uuden mahdollisuuden tehdä kaikki ne asiat mitä ei oltu kyetty tekemään. Sille, joka ei ollut kyennyt saavuttamaan Itsensä oivaltamisen tasoa, antaa Shiva tilaisuuden yrittää uudelleen. Hän antaa tilaisuuksia koko ajan. Mutta jokaisen meistä tulisi tehdä parhaamme oivaltaaksemme Jumalan täysin – oivaltaaksemme keitä me todella olemme.

Synnyimme tyhjin käsin

2009-09-04T15:46:00.002+02:00

Oikeastaan emme voi sanoa, että mikään kuuluisi meille itsellemme, emmehän?
Miten kukaan voisi sanoa minkään kuuluvan itselleen, kun mikään ei kuulu kenellekään? Kun synnyimme, niin mitä toimme mukanamme? Toimmeko mitään mukanamme? Tulimme tähän maailmaan tyhjin käsin. Miten siis voisimme sanoa minkään kuuluvan kenellekään? Synnyimme tyhjin käsin ja tulemme myös kuolemaan samalla tavalla. Emme vie mitään mukanamme. Ainoa asia mitä viemme mukanamme, on niiden hyvien tekojemme hedelmät, mitä teimme tässä maailmassa ja Jumalan rakkaus. Me siis otamme kaiken tästä maailmasta ja luovutamme myös kaiken takaisin maailmaan. Tällainen on elämän kiertokulku.

Jumala on rakkaus!

2009-09-03T15:24:00.002+02:00

Jumala on luonut jokaisen ihmisen yhtäläisesti. Hän on sijoittanut itsensä yhtäläisesti jokaisen ihmisen sydämeen. Jumala elää rakkauden muodossa ihmisten sydämissä. Jokainen ihminen on siten osa tästä jumalallisesta rakkaudesta. Riippumatta siitä olemmeko uskonnolliselta vakaumukseltamme kristittyjä, hinduja, juutalaisia, islamilaisia, buddhalaisia tai jonkun muun suunnan edustajia, yhdistää sama jumalallinen rakkaus meidät kaikki.
Usko on sama kaikkialla. Kun todellinen usko herää ihmisen sydämessä, niin kaikki ulkonaiset kuvat häviävät. Meidän täytyy ymmärtää, että Jumalalla ei ole mitään uskontoa eikä Jumala kuulu mihinkään tiettyyn kastiin tai etniseen ryhmään. Jumala on kaiken tällaisen jaottelun yläpuolella. Meidän tulee saavuttaa tällainen jumalallinen ykseyden kokemus, joka ylittää kaikki ulkonaiset eroavaisuudet. Niin kauan kuin keskitämme huomiomme ulkopuolellemme, tulemme aina näkemään välillämme olevat eroavaisuudet, emmekä tule koskaan saavuttamaan rauhaa.
Minun tehtävänäni on auttaa ihmisiä oivaltamaan oma jumalallinen olemuksensa, jotta he voisivat myös ilmaista sitä jokapäiväisen elämänsä keskellä. Soisin jokaisen ihmisen avaavan sydämensä, jotta he voisivat kokea syvältä sisimmästään kumpuavaa pyyteetöntä rakkautta.
Tehtävänäni on levittää rakkautta, jumalaista rakkautta. Sanalla ”rakkaus” itsessään on niin monia merkityksiä nykypäivänä, että ihmiset ovat unohtaneet rakkauden todellisen olemuksen. Pyyteetön rakkaus on kuitenkin se, joka tulee muuttamaan maailman. Kaikki muut ns. rakkauden muodot ovat täynnä odotuksia. Mutta kun ihminen tuntee tällaisen todellisen pyyteettömän rakkauden heräävän sydämessään, ei siihen sisälly mitään odotuksia. Ja vain tämän tyyppisen todellisen rakkauden avulla voidaan rauha saavuttaa.
Se viesti, minkä haluan oman kokemukseni kautta jakaa ihmisille, on se, että rakkauden avulla kaikki on mahdollista, rakkaus voittaa kaiken. Toivon, että tämä viesti inspiroisi lukijoita avaamaan sydämensä jumaluudelle. Jos voisimme yrittää ymmärtää, että olemme kaikki yhtäläisesti osia kaikkiallisesta jumaluudesta, ja että olemme täällä saavuttaaksemme tämän suuremman totuuden ja oivaltaaksemme todellisen Itsemme – jos teemme tästä tavoitteesta päämäärämme ja teemme kaiken rakkaudella…silloin kaikki tulee olemaan kiehtovaa ja voimme olla aina onnellisia.

Ylpeydestä vapautuminen

2009-09-02T13:00:00.003+02:00

Yksilön henkisen kehityksen pysäyttää itse asiassa se, jos hän ajattelee ylpeänä tietävänsä kaiken. Ylpeys ja ego ovat aina esteitä tiellä, koska ne ovat mielen luomusta. Niiden toiminta perustuu aina itsekkäisiin motiiveihin ja vaikka olisimme tietoisia tästä, niin silti ne saavat meidät aina pyrkimään etualalle, sanoen: ”Hei, täällä minä olen eturivissä, katsokaa minua! Teidän pitäisi ottaa minut huomioon. Olen tässä etualalla ja teidän pitäisi huomioida minut.” Mutta heti jos putoamme ylpeyden asettamaan ansaan, mitä tapahtuukaan? Olemme kadotettuja. Tähän Kristuskin viittasi sanoessaan, että ” Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi”. Näin on, koska se joka haluaa aina olla etualalla, on ylpeä ja jos tätä ylpeyttä ruokitaan, niin emme pysty etenemään henkisesti. Miten ylpeys pystyisi kurkottamaan jumalallisiin sfääreihin? Jumala voidaan saavuttaa vain nöyryyden kautta. Vain olemalla nöyriä voimme loistaa sisällämme olevaa valoa. Jumalan edessä jokainen on tasavertainen, oli sitten kyseessä pyhimys tai ei, rikas tai köyhä ihminen, valkoinen tai musta. Jumala on rakkaus ja Hän tietää miten rakastaa. Todellisessa olemuksessamme, syvällä sydämessämme, olemme kaikki rakkautta. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että tarvitsee vain rakastaa? Tiedättekö miksi on vaikea rakastaa pyyteettömästi? Se johtuu juuri ylpeydestä. On ylpeyttä jäljellä sitten vähän tai paljon, niin niin kauan kuin sitä on vähänkin jäljellä, toimii se esteenä. Kuten sanotaan, niin pienen pieni kivi voi saada suurenkin rakennuksen hajoamaan. Mutta pieni kivi, jos se on asetettu kunnolla, voi myös pitää pystyssä kokonaista rakennusta ja jos taas sitä ei ole asetettu kunnolla, niin se saa rakennuksen hajoamaan. Sama asia koskee egoamme. Jos se on hallinnassamme, niin me pystymme etenemään mutta jos ylpeytemme on silminnähtävää ja jos nautimme siitä, niin turha kuvitella, että voisimme edistyä henkisesti.Erityisesti ns. “henkisissä ihmisissä” näen tätä usein. Se ei niinkään ole ns. normaalien ihmisten ongelma, koska he eivät vaivaa itseään tällä asialla. Yleensä ne ovatkin juuri ns. henkiset ihmiset, joita ylpeys vaivaa. He unohtavat Jumalan rakkauden ja ovat enemmän kiinni egossaan ja ylpeytensä vaivaamia. He miettivät kuinka edistyneitä ovat ja missä vaiheessa polulla kulkevat ja ovat näkevinään jo hyvin kirkasta valoa – optinen illuusio. Mutta jos olemme nöyriä, niin pidämme sen omana tietonamme ja suuntaudumme sisäänpäin. Mitä tahansa koemme, niin kaiken tarkoituksena on auttaa meitä etenemään. Kun pidämme henkiset kokemuksemme vain omana tietonamme, niin voimme huomata, että edistymme nopeammin. Mutta jos haluamme kuuluttaa kokemuksemme kaikille vain tehdäksemme itsestämme numeron, niin henkisestä edistymisestä tulee vaikeaa.