tiistai 6. syyskuuta 2016

Bhagavad Gita -kurssi 2016: päivä 1


Paramahamsa Sri Swami Vishwanandan kanssa olevan Bhagavad Gita -kurssin alku määräsi seuraavien päivien sävyn. Osallistujat istuutuivat paikoilleen kello 10.00 ja odottivat henkisen mestarin saapumista. Bhajaneiden laulamisen jälkeen Swamiji saapui paikalle ja kurssi virallisesti alkoi.



"Tullessasi Mestarin luokse sinun on tultava sellaisena kuin tyhjä astia, joka voidaan täyttää. Mieli tulee tyhjentää, jotta se voi vastaanottaa. Sinulla tulee olla halu muuttua, jotta saat täyden hyödyn. Älä ajattele, mitä menetät vaan ajattele mitä saat. Koska jos alat jo miettiä sitä, mitä menetät, et koskaan saa mitään. Henkisellä polulla saatat menettää kaiken ulkopuolella, mutta todellisuudessa saat kaiken, enemmän kuin sellainen, jolla on joitakin asioita.

Joten tässä Arjuna menettää kaiken. Hän istuu itkemässä: 'Mitä minä menetän?' unohtaen istuvansa, seisovansa Itse Korkeimman Herran vierellä. Kenen muun luokse hän voisi mennä? Hän on ainoa ystävä. Hän on ainoa todellinen ystävä, joka välittää sinusta! Guru ja Jumala on ainoa, joka sinusta välittää. Muu on vain draamaa, teeskentelyä.

Tässä Bhagavan Krishna paljastaa tuon draaman Arjunalle: 'Tämä on kaikki draamaa, mikään muu ei ole todellista.' Kaikki nämä suhteet, jotka teeskentelet. Ystävyys, suhteet, kumppanuus, äitiys, isyys, kaikki nämä alukset tulevat uppoamaan. (engl. "friendship, relationship, partneship, mothership, fathership, all of these "ship=alus" will drown.) Älä nouse tällaiseen alukseen. Sinun täytyy vain nousta Gurun kyytiin (engl. "Guruship"). Siinä laivassa olet turvassa." -Paramahamsa Vishwananda, elokuun 16. päivä



Kurssin ensimmäisenä päivänä Paramahamsa Vishwananda lyhyesti tiivisti jokaisen 18 luvusta ja perusteellisesti kertoi myöhemmin käytävästä materiaalista. Kertoen Mahabharatan asiayhteydestä ja siitä, kuinka tämä loistava keskustelu Krishnan ja Arjunan välillä syntyi, Swamiji aloitti kurssin tiiviillä johdannolla koskien itse Gitaa. 




"Kurukshetra-sodan jälkeen eräällä ihmisellä oli kiire mennä katsomaan sotaa. Hän saapui paikalle, katseli ympärilleen, ei nähnyt mitään muuta kuin tyhjän kentän. Edes nykyään mikään ei voi kasvaa Kurukshetrassa. Hän katsoi molempiin suuntiin, katseli karua autiomaata ja sanoi: 'Oliko täällä sota?' Hän kosketti maata kädellään yrittäen nähdä  ne tuhannet sotilaat, jotka oli tapettu, kaiken vuodatetun veren, mutta maa on täydellisen kuivaa, aavikkoa. Hän alkoi ihmetellä: 'Olenko minä väärässä paikassa vai mitä tapahtui? Onko se illuusiota? Onko Krishna laittanut kaiken katoamaan?'

Sillä hetkellä viisas mies ilmestyi hänelle ja sanoi: 'Ei rakkaani, olet oikeassa elokuvassa mutta tapa, jolla näet sen, ymmärrät sen, on erilainen.' Sitten hän kysyi kysymyksen: 'Kuinka tämä sota tapahtui?' Viisas sanoi: 'Se tapahtuu edelleen.' Hän kysyi: 'Kuinka?' Sitten viisas mies kosketti tätä henkilöä ja vei hänet eri sfääreihin sisäpuolelle, ei ulkopuolelle. Sitten hän ymmärsi tämän sisäisen kamppailun. Hän ymmärsi taistelun. Kurukshetra on tämä pelto, eikö olekin? Hän ymmärsi sisäisen taistelun mielen ja sydämen välillä. Joten kumpi tulee voittamaan? Jotka antautuvat, menevät suojaan Krishnan Jalkoihin, he voittavat joka tapauksessa. Vaikka tämä maailma, itse universumi tuhoutuisi, ne jotka antautuvat Hänelle, tulevat aina voittamaan. Tämä on Hänen lupauksensa Gitassa." -Sri Swami Vishwananda, elokuun 16. päivänä 2016




Kun Paramahamsa Viswhananda oli tiivistänyt jokaisen luvun ja puhunut tilanteen asiayhteydestä, Swamiji käytti illan jälkipuoliskon selostaen ensimmäisen luvun ja melkein puolet toisesta luvusta. Ilta loppui melkein keskiyöllä tehden ensimmäisestä päivästä laaja-alaisen ja runsaan.



"Ulkopuolisessa oleskelevien, vaikka he etsivät onnellisuutta, heidän onnensa hyppää aina asiasta toiseen. Heillä ei koskaan ole sisäistä tyytyväisyyttä. Ulkoinen todellisuus ei koskaan anna sitä tyytyväisyyttä, jota etsit. Kauravat edustavat tätä ulkoista todellisuutta, joka on etsimistä, taistelemista, ikuista haluamista; kaikki on aineellista, ulkoista, ja tuottaa pinnallista iloa lyhyeksi aikaa ja surua pidemmäksi aikaa. Täysin tyytyväinen on se sielu, joka on saavuttanut ja oivaltanut suhteen Jumalan kanssa. Ja silloin löytää todellisen, ainaisen tyytyväisyyden, joka ei ole vain pinnallista vaan kestävää, ikuista. Tämän tyytyväisyyden takia Bhagavan Krishna sanoi: 'Siirry siitä todellisuudesta, jota mielesi ymmärtää, erilaiseen todellisuuten, jota todella olet.'" -Paramahamsa Vishwananda elokuun 16. päivänä 2016


Ei kommentteja: