lauantai 2. huhtikuuta 2016

Sri Swami Vishwananda puhuu odotuksista

Sri Swami Vishwanandan puhe, Steffenshof 23.4.2005

"Jai Gurudev!

Haluaisin kertoa teille erään suloisen tarinan, jolla on suuri merkitys. Oli kerran mestari ja hänen opetuslapsensa. He kävelivät pellolla ja kävelleessään mestari pysähtyi katsomaan ruusupensasta ja sanoi opetuslapsilleen: 'Katsokaa, kuinka kaunis luonto on!' Mestari oli hurmion vallassa. Opetuslapset katsoivat ruusuja, katsoivat ympärilleen ja katsoivat pensasta, mutta eivät ymmärtäneet, mitä mestari sanoi. He katselivat ja katselivat ja mestari sanoi: 'Ette näe sitä, ettehän?'

He olivat hämmentyneitä. He alkoivat katsella ruusuja, katsoa toisiaan ja sitten katsoivat mestaria. Mestari katsoi heitä, heidän tyytymättömiä kasvojaan, jotka katsoivat häntä takaisin täynnä hämmennystä.

Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: "Katsokaa kukkia. Katsokaa, kuinka kauniita ne ovat. Katsokaa niitä. Ne elävät ja toimivat nyt, ilman toivoa tulevaisuudesta tai katumusta menneisyydestä. Ne elävät ja toimivat nykyhetkessä ja lopulta ne antavat tuoksuaan ilman minkäänlaista motiivia, ilman odotuksia - vapaasti. Ne elävät elämäänsä täysillä. Ymmärrättekö, mitä sen takana on? Luonto tekee työtään ja ihmiset voivat oppia niin paljon luonnosta - jopa ruususta. Ruusu ei odota mitään, mutta mitä ihmiset tekevät? Sen sijaan, että he käyttäisivät elämänsä oikeiden tekojen tekemiseen he hukkaavat aikaa, odottavat ja tuovat kurjuutta itselleen. Ja mitä he sitten sanovat? 'Voi, Jumala! Miksi lähetät minulle kurjuutta? Olen aina kohdellut sinua hyvin. Muistan sinut aina.' Mutta toisaalta heillä on aina odotuksia.



Tässä pelissä, jota he pelaavat, he unohtavat todellisen luontonsa. He unohtavat, miksi he ovat täällä. Ja he pitävät siitä, tiedäthän. He tykkäävät sanoa: 'Voi minua raukkaa!' He eivät sano: 'Minä olen Jumalainen, olen kaiken luoja.' He pitävät tulevaisuuden odottamisesta; mitä tapahtuu tulevaisuudessa tai on tapahtunut menneisyydessä, he ottavat sen esille kaiken aikaa. Luuletteko tämän tuovan onnellisuutta ihmiskunnalle? Ei! Se tuo vain kurjuutta.

Jopa istuessaan meditaatiossa ihmiset odottavat näkevänsä valoa, näkevänsä Jumalan edessään. Mutta kerron teille, jopa tämä on odotus ja tämä odotus mielessänne ette koskaan näe valoa. Ette koskaan näe Jumalaista. Vain kun annatte itsenne sanoa: 'Jumala, olen kokeillut kaikkea. Nyt luovutan itseni kaikkine odotuksineni täysin sinulle.' Sitten näette sen valon. Valo paljastaa itsensä teille, koska se valo olette te.

Kuitenkin mieli peittää sen aina katoavaisilla asioilla luullen sen olevan todellisuus. Joten luovuta itsesi kokonaan - keho, mieli ja sielu. Päästä siitä irti! Päästä irti tästä pienestä egoismista, joka sanoo 'minä olen tämä, minä olen tuo'. Mikä on tämä 'minä'? Tunnetteko tämän 'minän'? Oletteko oivaltaneet tämän 'minän'? Ette! Niin kauan kun ette ole oivaltaneet tätä 'minää', ette voi liikkua eteenpäin. Miksi välitätte niin paljon jostakin, josta ette tiedä? Mikä on niin hienoa tässä egoistisessa 'minässä'? Se, että ajattelette sen olevan kaikki? Se ei ole. Luopukaa tästä 'minästa' ja antakaa Jumalaisen toimia. Kun tämä egoistinen minä katoaa, mitä jää jäljelle? 'Minä' pysyy edelleen, mutta tämä 'minä' on universaali, ilman identiteettiä. Se 'minä', joka on yhtäläinen teissä kaikissa.



Tämä tietoisuus on teissä kaikissa. Se odottaa aktivoitumistaan. On todella hyvä, että tulette darshaniin, että istutte meditaatiossa. Mutta sinun ei pitäisi tehdä sitä vain nyt, sinun tulee tehdä niin aina! Vastaanottamalla tämän siunauksen -prana hootin, joksi sitä kutsutaan - vastaanotatte ja aktivoitte valon teissä. Sen voin tehdä puolestanne; loppu on sinusta kiinni. Voin ottaa ruoan, soseuttaa sen ja laittaa sen suuhusi, mutta en voi niellä sitä puolestasi. Tekisin sen mielelläni puolestasi, tiedäthän? Mutta tämä osa riippuu teistä jokaisesta.

 Kysymyksenne on: 'Yritämme ja yritämme, mutta mitään ei tapahdu?' Mutta muistakaa, mitä sanoin aikaisemmin. Sanoin, että jos yritätte ja teillä on odotuksia, mitään ei voi koskaan tapahtua. Teidän tulee tyhjentää mielenne kokonaan. Ajatus menee ohi, anna sen mennä - älä ruoki sitä. Et ole mieli, et ole ajatus; olet enemmän kuin se. Olet Jumalan lapsi. Olet osa Jumalaista luomista. Joten tee siitä saavutuksesi. Tee siitä elämäsi päämäärä. Missä ikinä oletkaan, muistuta itseäsi tästä päämäärästä. Kun ajattelet tekeväsi jotain väärää tai toimit väärin, sulje silmäsi, pudottaudu sisällesi, syvälle sydämeesi ja kysy Itseltä ja kuuntele. Vain kun mielesi on hiljaa kuulet sydämesi puhuvan sinulle.

Jatka siis harjoittelua. Sanon tämän aina ja tulen vastaisuudessakin sanomaan - ehkä joka kerta tullessanne Darshaniin kuulette saman asian. Niin kauan, kun ette kuuntele sydäntänne kunnolla, jatkan sen sanomista; kyllästytän teidät sillä, koska haluaisin teidän kaikkien saavuttavan Jumaluuden. Haluan teidän kaikkien oivaltavan tämän Jumalan rakkauden sisällänne, eikä vain sitä; haluan, että tulette tämän rakkauden instrumenteiksi ja levitätte sitä ympäriinsä. Tuokaa rakkaus kaikille! Sinun ei tarvitse mennä halailemaan ihmisiä jakaaksesi Jumalan rakkautta. Pelkkä heijastus kasvoillasi välittää eteenpäin tätä valoa, minne ikinä menetkin; tämä valo on jatkuvasti kanssasi. Jai Gurudev!"