lauantai 19. maaliskuuta 2016

Swamini VishwaNireeshwariLakshmiPriya Matan vihkiminen

Haluamme esitellä Bhakti Marga –perheemme uusimman Swaminin: Swamini VishwaNireeshwariLakshmiPriya Matan.



Swamini NireeshwariLakshmiPriya Mata tulee olemaan vastuussa Kanadasta.

Istahdimme Swamini NireeshwariLakshmiPriya Matan kanssa alas ja pyysimme häntä jakamaan tarinansa kanssamme.
 
Kuinka hän kohtasi Gurujin?

Swamini NireeshwariLakshmiPriya Mata tapasi Gurujin vuonna 2015 Shree Peetha Nilayassa – vain vuosi sitten.

Kun Phoenix (Swaminin entinen nimi) saapui Shree Peetha Nilayaan ensimmäistä kertaa, hän sanoi, ettei tiennyt, kuka Guruji oli eikä tiennyt tarvitsevansa gurua. Hän saapui ashramiin takanaan kolmen vuosikymmenen vaellus henkisellä polulla, joka oli vienyt hänet läpi katolilaisuuden, sikhiläisyyden, islamin ja zen-buddhalaisuuden. ”Oli monia polkuja, mutta minulle ne kaikki olivat kuin useita sormia yhdessä kädessä.” Hän oli rukoillut Jumalaa koko sydämestään lapsuudestaan saakka, että Hänen tulisi antaa hänen olla henkisellä polullaan.

Eräänä päivänä vuonna 2015 hän meni rukoilemaan pyytääkseen Jumalalta, että saisi olla henkisellä polullaan. Hän tunsi tarvetta muutokselle. Hänen elämässään ei ollut tarpeeksi henkisyyttä sellaisenaan kuin se oli siihen saakka mennyt. Hän oli työskennellyt Torontossa tehden henkisiä harjoitteita kuten ennenkin, mutta kaikki tuntui polkevan paikallaan. Jonkin täytyi muuttua, mutta minkä, siitä hän ei ollut varma.
Muutaman päivän päästä hänen ystävänsä puhui hänen kanssaan ja otti puheeksi, että oli kuullut Saksassa olevasta ashramista, jossa oli mestari nimeltä Sri Swami Vishwananda. Tämä oli oikea tilaisuus oikealla hetkellä.

Hän teki matkan yli Atlantin ja melkein välittömästi saavuttuaan hän syöksyi oppimaan kaikkea, mitä Sri Swami Vishwanandalla ja Bhakti Margalla oli annettavanaan. Hän kuuli ashramin asukkailta OM Chanting- ja Atma Kriya Yoga –harjoituksista ja alkoi harjoittaa niitä niin pian kuin pystyi.
 
Kaksi päivää SPN:n saapumisen jälkeen Guruji palasi matkoiltaan. Sinä iltana hän alkoi laulaa bhajaneita temppelissä ja vaikka Pheonix ei ymmärtänyt, mitä bhajanit olivat tai mitä sanat tarkoittivat, se tuntui oikealta – tämä oli henkisyyttä, jota hän oli kaivannut.

Swamini sanoi muistellen tuota hetkeä: “Hän näki, kuinka nälkäinen olin.
Minulla oli kiljuva henkisyyden nälkä. Ahmin tuota ruokaa! Olin odottanut 37 vuotta. Kun sain tilaisuuden, ryhdyin toimeen saman tien.”


Swaminin vihkiminen

Kaksi Pheonixin swaminiksi vihkimistä edeltävää viikkoa olivat yhtä hullunmyllyä. Hän aloitti matkan kahden viikon mittaisella Atma Kriya Yoga –opettajakoulutuksella, jonka tiedetään olevan intensiivinen oppimisprosessi sekä siitä, mitä opettaa että kuinka opettaa maailman ylintä sadhanaa. Pheonix nautti koulutuksesta kovasti, mutta viidessä päivässä hän tunsi olevansa ylikuormittunut.
Oli liikaa tehtävää!

Hän meni hänen (Gurujin) kuvansa luokse ja rukoili, että tulisi opettajaksi, joksi hän halusi hänen tulevan. Että hän antautuisi, mitä ikinä hänelle tapahtuisikaan. Että hän kulkisi hänen polkuaan. “Tarjosin hänelle kaiken ja sanoin: ‘Haluan vain miellyttää sinua!’ Tarjosin kaiken takaisin hänelle, jotta hän voisi välittää viestiään.”

Seuraavana päivänä jokainen AKY-opettaja piti harjoituspuheen.
Phoenixin esityksen jälkeen ihmiset olivat vaikuttuneita. Yksi opettajaoppilaista sanoi hänelle: ”Pheonix, olit huoneen kuningatar.”

Swamini sanoi ‘matkansa’ Gurujin kanssa muodostuvan yhdenlaisesta kuviosta: hän toimii kaipuustaan Jumalaan ja henkisyyteen osoittaen tekevänsä työnsä sydän täynnä intoa. Hän rukoilee ja antautuu Jumalan ja Gurun työlle ennen kuin se alkaakaan, sillä hänelle on selvää, että hän ottaa sen vastaan ilman odotuksia. Sitten työ on tehty, armon avulla, ja sillä on usein suurempi vaikutus kuin kukaan osasi arvata.

AKY-opettajakoulutuksen lopuksi on kolmipäiväinen Atma Kriya Yoga –opettajavihkimys. AKY-opettajakoulutuksen jälkeinen päivä oli Shivaratri ja harjoiteltavaa oli yhä paljon. Noina muutamana päivänä Pheonixilla oli pitkiä harjoitusrupeamia monien swamien kanssa: pujan harjoittamisessa, Bhakti Marga Akatemian opettamissa aiheissa ja muussa.

Shivaratrin koittaessa Shree Peetha Nilayan swamit olivat kertoneet Pheonixille, että hänet tultaisiin vihkimään swaminiksi, joten hän oli tuonut heidän ohjeidensa mukaan matkalaukullisen oransseja vaatteita vihkimistä varten. Tapojensa mukaisesti hänellä ei kuitenkaan ollut odotuksia, joten jopa Shivaratrin aikana, viime hetkeen asti, hän piti matkalaukkua oransseine pukuineen lukittuna huoneeseensa eikä edes halunnut katsoi niitä ennen kuin Guruji vihkisi hänet, ettei hän ottaisi odottavaista asennetta.

Ja vihkiminen toteutui.

Kaksi swaminia oli tekemässä hänelle rituaalista abishekamia Shivaratrina vallinneen rankan lumimyrskyn aikana. Ennen kuin he aloittivat, Guruji ilmestyi ohjeistaen heitä: ”Kiirehtikää, tehkää se nopeasti. En halua hänen saavan kylmää”, ennen palaamistaan Shivaratrin rukouksiin.



Kysyttäessä, kuinka hän aikoo levittää Gurujin tehtävää Kanadassa, Swamini NireeshwariLakshmiPriya Mata sanoi: ”En ole huolissani siitä, kuinka hoidan Kanadan. Hän tekee sen puolestani. Kutsun vain hänet tekemään homman. Polku ei ole minun polkuni. Jumala kutsuu meidät polulleen. Tarjotkaa kaikki. Ei ole kyse ympäriinsä juoksentelemisesta, ei ole kyse palkan eteen työskentelystä. Se on niin kuin Krishna sanoi Arjunalle Bhagavad Gitassa: ’Tarjoa kaikki Minulle.’ Tulette näkemään, mitä tapahtuu.”

Shivaratrin jälkeen Swamini NireeshwariLakshmiPriya Mata lensi takaisin Kanadaan ja sieltä Connecticutiin Yhdysvaltoihin liittyäkseen Gurujin seuraan tämän Yhdysvaltojen-matkan aluksi vihkiäkseen kaksi temppeliä.
Hän sanoi, että paluulennollaan kaikki tulivat innokkaasti puhumaan hänelle ja kysymään, kuka hän oli, miksi hän oli pukeutunut oranssiin kaapuun ja kysymään erityislaatuisesta säteilystä, jota hän huokui. ”Gurujin valo minussa vetää ihmisiä kovasti puoleensa.”

"Kun ihmiset kysyvät, mitä minulle nyt kuuluu, kerron heille, että olen täydellisen autuas. En ole onnellinen, onnellisuus tulee ulkopuolelta. Se voi mennä ylös ja alas, joten en ole onnellinen.
Olen autuas. Enkä ole puolikas, en neljäsosa. Olen täynnä tätä autuutta.
Siksi kerron heille, että olen täydellisen autuas.”


Ram Navami on täällä pian! Lisätietoja saat osoitteesta:

http://www.bhaktimarga.org/events/event/ram-navami

Tarinoita Mauritiuksen pyhiinvaellukselta



Tiivistämme Gurujin Mauritiuksen-matkan reportaasin muutamaan tarinaan matkan varrelta. Yksi niistä kertoo suuresta bhaktasta nimeltä Dhanajara. Guruji kertoi tämän tarinan monta kertaa kiertueellaan saaren ympäri. Seuraavassa blogikirjoituksessa jaamme tarinan matkalla tekemästämme vaelluksesta ja siitä, kuinka Gurujin armosta saatoimme paeta rankkaa trooppista sadetta nauttiaksemme ihanan aurinkoisesta patikkaretkestä. Jaamme käännöksen aratista, jota Guruji laulaa joka päivä tehdessään pujaa henkilökohtaisille jumalilleen. Tämän aratin on säveltänyt Mirabai ja se antaa kauniin välähdyksen siitä rakkaussuhteesta, jota samaan aikaan tavoittelemme ja josta nautimme bhaktin polullamme. Jaamme myös tarinan siitä, kuinka “sattumalta” tapasimme temppelissä erään hindubhaktan. Kohtaaminen oli hyvin koskettava – yksinkertainen kokemus, mutta täynnä rakkautta – juuri sellaista, josta Mirabai lauloi Mane Chakhar Rakho Ji -aratissa.


Dhanajaran ja Raja Thakurin tarina

Guruji kertoi tarinan lapsibhakta-Dhanajarasta useaan otteeseen matkan aikana, monissa darshaneista ja satsangeista.

ENSIMMÄINEN OSA: RAJA THAKUR

Dhanajara oli pieni, noin nelivuotias poika, joka asui intialaisessa kylässä. Hänen kylänsä guru oli sadhu, jonka hän näki tekevän pujaa saligram shilalle 
– kiven muodossa olevalle Mahavishnulle.

                                             

Guruji tekemässä pujaa kahdelle saligram shilalle ja Giridharille Ganga Talaossa, Mauritiuksella

Dhanajara kysyi sadhulta, voisiko hän saada saligramin. Sadhu tarjosi hänelle kaksi vaihtoehtoa: hän voisi joko saada “Raja Thakurin”  joka oli todellisuudessa tavallinen sadhun poimima kivi, jota ihmiset potkiskelivat kaduilla joka päivä – tai ”tavallisen” Thakurin, joka pojan tietämättä oli oikea saligram.

Gurujin puhe:

Sadhu pyysi valitsemaa, kumman hän halusi. Dhanajara tiesi, että ”Raja” merkitsee jotakin erityistä. Hän sanoi: ”Haluan tuon Rajan!” Sadhu otti sen ja antoi pojalle. Dhanajara oli suunnattoman onnellinen. Hän ei tiennyt, oliko se kivi vai saligram. Hän sulki kiven syliinsä ja oli niin onnellinen, että itki 
– kyynelet valuivat hänen silmistään. Hän kiiruhti äitinsä luokse ja sanoi: “Katso! Guruji antoi minulle tämän saligramin!” Hänen äitinsä tietenkin näki, että se oli kivi ja koska ei halunnut tuottaa pettymystä, sanoi: ”Selvä”, ja vain nauroi hänelle.

Hän pyysi äitiään: “Antaisitko minulle kaikki pujatarvikkeet. Haluan tehdä saligramille rukoukset kuten Gurujikin on tehnyt.” Jotta ei loukkaisi häntä, äiti sanoi: “Selvä. Kuulehan, minulla ei ole juuri nyt mitään, mutta tulen kyllä antamaan ne sinulle. Huomenaamuna menen torille ja hankin ne.” Sinä yönä Dhana piteli kiveä. Hän itki. Aina välillä hän heräsi ja itki. Hän odotti niin innokkaasti aamua, jolloin hän menisi torille ja ostaisi tarvikkeet.

Kun aamu koitti, hän kiiruhti äitinsä luo ja sanoi: “Milloin menet torille ostoksille?” Äiti sanoi hänelle: “Kuulehan lapseni, jotta voisit tehdä rukoukset Thakurjille, sinun täytyy tehdä yksi asia. Et voi ottaa asioita muilta. Et voi ottaa tavaroita joltakin toiselta, vaan sinun täytyy ottaa ne itseltäsi. Sinun täytyy hankkia kaikki itse.”

Silloin hänestä tuli päättäväinen. Hän kuuli, mitä hänen äitinsä oli sanonut. Hän halusi määrätietoisesti palvella Thakurjia. Niinpä hän keräsi hieman kukkia ja lehtiä. Hän ei edes tiennyt, mitä Tulsin lehdet ovat, joten hän keräili kaikkialta tavallisia lehtiä ja saatavilla olevia kukkia. Chandania 
– santelipuutahnaa – varten hän otti tiilen talosta, sillä hän oli nähnyt Gurudevan käyttävän jotakin punertavaa tahnaa. Hän otti talosta tiilen, murskasi sen ja laittoi siihen vettä. Tiili tehdään maasta, joten se tietenkin muuttuu punaiseksi, kun sitä hinkkaa, samoin kuin chandan. Hän oli hyvin iloinen, kun hänellä oli kukkia ja chandania ja suitsukkeeksi hän otti tavallista puuta. Hän ei ottanut agarbhatia tai mitään, vain tavallista puuta. Sellaista hän keräili. Niinpä hän otti iloisena aamiaisleipänsä ja jaggerin, sokerisen makeisen, jonka hänen äitinsä oli antanut hänelle. Hän valmistautui rukoukseensa ja otti hiukan vettä pestäkseen kiven.

Hänelle se oli saligram shila. Hänelle se oli Krishna. Hän kutsui sitä Raja Thakuriksi, kaikkien Thakurien kuninkaaksi. Hän rukoili. Hän pesi saligram shilan, tarjosi kukkia ja lehtiä ja tikkua suitsukkeena. Hän tarjosi chandania. Hänelle ne olivat tietenkin chandania, suitsuke ja Tulsi. Niin ne olivat myös Thakurjille. Muistuttaakseni teitä, se oli vain kivi.

Sitten hän tarjosi leivän ja sokerin. Hän teki niin kuin Gurudev oli hänelle näyttänyt. Hän sulki verhot, sillä kun Bhagavanille tarjotaan bhog, sen jälkeen verhot suljetaan, tiedättehän? Sanotaan, että Bhagavan ei syö, eikö? Bhagavan kuitenkin tulee ja syö. Jos tarjoat puhtaasti kuten Sabari tarjosi Ramjille, Hän tulee syömään. No, hän ei tuntenut lainkaan mantroja, hän ei tiennyt mitään. Hän ei edes tiennyt, kuka Bhagavan on. Niinpä hän tarjosi samaan tapaan kuin oli nähnyt Guru Maharajan tarjoavan. Hän odotti, että Thakur tulisi syömään ruoan.

Mitä hän teki: hän veti verhot sivuun. Hän katsoi, kurkisti sisälle: ”Voi, Hän ei ole syönyt.” Hän odotti. Katsokaas, hänen antaumuksensa ansiosta tuo kivi, tavallinen kivi, jota kaikki potkiskelivat kaduilla kulkiessaan, kaikkien ohi kulkevien eläinten jalat potkiskelivat sitä! Hänen antaumuksensa, hänen sisäisen epäitsekkään, keskittyneen antaumuksensa ansiosta, ja myöskin luottamuksesta Gurudevaansa kohtaan, Bhagavan Itse ilmentyi siihen. Bhagavan ei ilmenny ihan noin vain, tiedättehän? Hän haluaa meidän olevan täysin antautuneita.

Mitä Hän tekee, jotta olisimme täysin antautuneita? Hän odottaa. Hän piiloutuu niin kuin teki gopien kanssa. Hän kutsui gopeja: “Tulkaa, tulkaa, tulkaa!” Sen jälkeen Hän sanoi: “Miksi tulitte? Menkää, menkää, menkää!” Ensin Hän sanoo: “Tule”, ja sitten: “Mene!” Tällä aikaa tapahtuu se, mitä sisältä nousee esiin. Mitä enemmän odottaa, sitä makeampi hedelmä on. Mitä nopeammin saa jotakin, sitä nopeammin sen tulee menettämään. Se tulee ja menee. Kun tietää, kuinka tiettyjä asioita käsitellään, ne säilyvät pidempään. Ne säilyvät ikuisesti.
                                       

Dhana siis odotti. Milloin Thakur syö? Äiti kutsui häntä. Hän sanoi: “Ei, ei, ei, odotan Thakurin syövän ruokansa. Kun Thakur on syönyt, minä syön.” Siinä hän istui ja ajatteli: ”Milloin Swamiji on valmis? Haluan kotiin syömään. Olen tehnyt hyvää ruokaa.”

Siinä Dhana istui yhä vain miettien, milloin Thakur söisi ja Thakur katsoi häntä ihmetellen, sanoen: “Katsotaan, kuinka kauan voit odottaa Minua. Kuinka kauan voit kaivata minua? Olen odottanut sinua monien elämien ajan, en vain yhden elämän. Sinä tiedät vain yhdestä elämästä.” Tässä Thakur sanoo: “Saavuttaakseen antaumuksen tulee muistaa, että Olen odottanut tätä hetkeä monen elämän ajan. Olet tullut tänne niin monta kertaa! Kaipaan antaumustasi. Kaipaan läsnäoloasi!” Niinpä Hän laittoi hänetkin odottamaan.

Dhana alkoi itkeä sanoen: “Thakur, mitä minä olen tehnyt? En tunne lainkaan mantroja, en mitään. Siksi Sinä et syö!” Kaikella on kuitenkin rajansa. Sillekin on rajoituksensa, että Herra ei voi nähdä bhaktan kärsivän. Kuinka Hän voisi katsoa neljävuotiaan lapsen kärsivän?

Niinpä Hän toi itsensä ilmi. Hän alkoi syödä leipää ja sokeria. Tiedättehän, että kun syö, siitä kuuluu ääntä. Mitä tapahtuu erityisesti silloin, kun syö makeisia? Karkki täytyy lohkaista. Siitä kuuluu ääni. Kun Dhana kuuli näin Thakurjin syövän, hän avasi verhot ja ällistyksekseen hän oli kasvokkain Krishnan kanssa. Hän ei pystynyt pidättelemään itseään, Hän vain alkoi itkeä. Krishna hymyili Häntä katsoessaan ja kun Hän näki Dhanan itkevän rakkaudesta Häneen, Hänkin alkoi itkeä.

Näin Dhana palveli Krishnaa, hänen Thakuriaan, joka päivä. Hänelle kaikki nämä nimet, “Thakur” ja “Bhagavan” tarkoittivat ystävää. Hänelle niillä ei ollut mitään eroa. Hän ei tiennyt, että Bhagavan on Hän, jonka edessä ollaan ja rukoillaan, eikä hän tiennyt, että Krishna on tämä sama Bhagavan, joka loi koko maailmankaikkeuden ja koko maailman. Hän ei tiennyt tästä. Hän vain rakasti Krishnaa. Hän rakasti Häntä koko sydämestään, tiedättehän? Päivä päivältä hänen rakkautensa kasvoi aina vain, niin että bhaktikin hänen sisällään kasvoi kasvamistaan.

-------------------------- 

Aikaa kului, Dhana varttui. Hän alkoi tietenkin oppia. Hän oppi, että Bhagavan Krishna, jota hän aiemmin kutsui ystäväkseen, on Korkein Herra Itse. Hän on maailmankaikkeuden Herra, Hän on Bhagavan. Hän rakasti Krishnaa paljon, mutta tunnetila hänen sisällään alkoi muuttua. Hän alkoi katsoa Krishnaa.

Katsokaahan, ennen hänellä oli tapana syöttää Krishnaa kuten gopit tekivät 5000 vuotta sitten Vrindavanissa. Millaisia he olivat? Oliko heillä rajoitteita rakkaudessaan Krishnaan? Ei ollut, he rakastivat Häntä kovasti, mutta eivät rukoilleet Häntä. Vaikka he tiesivätkin sisimmässään Hänen olevan Bhagavan, Korkein Herra Itse, he rakastivat Häntä silti ystävänään. Tässä Herra myöskin vastaa rakkautteen ystävänä. Siksi he saattoivat pitää Hänet mukanaan ja leikkiä Hänen kanssaan. He saattoivat kiusoitella Häntä, voittaa Hänet ja ruokkia Hänet. He voivat kertoa Hänelle kaiken.

                             

Jos tätä suhdetta ei olisi, luuletteko, että he voisivat tehdä niin? Ei, he eivät voisi tehdä niin. Mitä he tekisivät? “Bhagavan, Agya Dijiye: anna käskysi, kerro mitä voin tehdä sinulle!” Bhagavan ei kuitenkaan ilmentänyt Itseään vain antaakseen agyaa – Hän ei ilmentänyt Itseään vain käskeäkseen ihmisiä. Hän on ilmentänyt Itsensä muistuttaakseen Hänen Rakkaudestaan – siitä, kuinka paljon Hän Rakastaa sinua ja kuinka paljon sinun tulee rakastaa Häntä. Ei se mene vain niin, että menet, istut ja rukoilet, ei. Sinun täytyy rakastaa Häntä ja tietää, että Hän rakastaa sinua! Hän vastaa Rakkauteen aina.

Mitä enemmän rakastat Häntä, sitä enemmän Hän rakastaa sinua. Rakasta, kunnes et voi rakastaa enempää. Ihmisenä olet mielen ja kehon vuoksi rajoittunut, mutta Bhagavan ei ole rajoittunut. Hän on ääretön. Hänen Rakkautensakin on ääretöntä. Voit rakastaa Häntä parhaasi mukaan.

Niin kuin Dhana rakasti Häntä kovasti, ystävänä. Hän ei tiennyt, kuka Bhagavan on, ennen kuin tämä bhav muuttui. Silloin hän alkoi palvella Bhagavania ja jatkoi deityn, saligramin, palvelemista samaan tapaan, mutta Bhagavan ilmestyi hänelle ja katosi sitten nopeasti. Jonkin ajan kuluttua hän alkoi ihmetellä, miksi.

Miksi Hän oli ennen erilainen? Miksi aiemmin oli suuri ilo? Tiedättehän, että henkisen polkunne aloittaessanne teette lujan päätöksen kehittyä ja sitten, keskivaiheilla, käy (kreoliksi) ”carot caroter” (into, joka meillä oli, katoaa). Samoin kävi Dhanan. Hänen sisällään oleva into ei ollut enää sama kuin ennen.

Ennen hän söi ja syötti Thakuria. Nyt se oli muuttunut. Ennen hänellä ei ollut tietoa. Hänellä oli bhaktia, puhdasta antaumusta 
– viattomuutta. Nyt se oli täyttynyt jyaanilla – tietämyksellä. Tämä tietämys…Tietämys on tärkeää, älkää ymmärtäkö väärin, mutta tieto ilman bhaktia on hyödytöntä. Jos tietämys todella johtaisi Jumaloivallukseen, jokainen tietäväinen ihminen olisi jo oivaltanut itsensä.

Miksi oivalluksia on vähemmän? Kovin moni ei ole oivaltanut itseään. Miksi on niin paljon viisaita ihmisiä? Katsokaahan, moni voi istua asanaan ja puhua, eikö niin? Moni voi seistä ja puhua stadionilliselle ihmisiä. Se ei tarkoita, että he olisivat oivaltaneita. Jos heillä ei ole bhaktia, jos he eivät itse elä tätä bhaktia, he eivät ole oivaltaneita.

Dhana oli siis konstailematon, mutta sitten, kun hän tiedosti, ettei Hän ole hänen ystävänsä 
– hän tiesi, että Hän on Bhagavan Itse, Korkein Herra – mitä tapahtui? Hänen bhavansa muuttui eikä hän pystynyt tuntemaan Häntä. Hänen täytyi laittaa Hänet sinne ja tehdä rukouksensa. Niin hän teki. Ennen hän olisi syöttänyt Häntä.

Hän alkoi tuntea hyvin syvää surua. Hän itki usein muistaen suhteen, joka hänellä oli Raja Thakuriin. Armollinen Herra ei tietenkään pystynyt katsomaan hänen itkemistään. Hän ilmestyi hänen uneensa ja sanoi: ”Rakkaani, en ole koskaan jättänyt sinua, mutta nyt kun olet oivaltanut minun olevan Bhagavan, tuo bhav sisälläsi…” 
Mitä teemme, kun saavumme temppelin eteen? Rukoilemme, eikö niin?

Dhana itki. Bhagavan ilmestyi hänen uneensa ja sanoi hänelle: “Kuulehan, nyt olet varttunut. Jos haluat saada takaisin suhteen, sen tunteen, joka meillä oli, mene Kashiin. Siellä on Ramananda Acharya. Mene ja hae hänen neuvojaan.”

Näettehän, Bhagavan oli hänelle hyvin rakas. Heillä oli hyvin läheinen suhde, mutta siitä huolimatta, kun jyaan pääsee mieleen, turmeltuu. Hyvin usein ihmiset ovat kovin viisaita, mutta tulevat ylpeiksi omasta tietämyksestään. Tuo tietämys tulee kuolemaan heidän mukanaan.

Voit olla hyvin viisas. Kun kuolet, kannatko tietoa mukanasi? Et! Et kanna sitä mukanasi. Seuraavassa elämässä sinun täytyy opiskella uudestaan, eikö niin? Sielullinen tietämys, jonka saa todelliselta Gurulta, tulee olemaan aina mukanasi, sillä se ei ole vain ulkoista, vaan myös sisäistä. Kaikki muu antaa ulkoista tyydytystä, mutta sielullinen tietoisuus antaa sisäisen tyydytyksen. Tämä sisäinen tyydytys on hyvin tärkeää. Sielullinen tietoisuus antaa tämän sisäisen tyydytyksen ja paljastaa suhteesi Jumalaan. Täysin ilman bhaktia tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Voit toistaa niin montaa mantraa kuin haluat. Voit tehdä millaista joogaa vain haluat. Se pysyy aina vain mekaanisena.

Dhana meni Kashiin saamaan jyaanin, tiedon, Guru Maharajaltaan, Ramananda Acharyalta. Sen saatuaan hän palasi kotiinsa ja tällä kertaa hän ymmärsi. Hän ymmärsi, että voimme rakastaa Häntä eri tavoilla. Meillä voi olla erilainen suhde Häneen, onhan Hän Bhagavan. Hän on laittanut jokaiseen tietynlaisia siemeniä. Herra on istuttanut jokaisen sydämeen erilaisia siemeniä, erilaisia heräämisen muotoja, joilla herätä tavoittaakseen Hänet. Muuten atma vain nukkuu. Se on uinunut.

Chaitanya sanoi 1500-luvulla: “Jeev jago”. Hän sanoi: “Herää, oi sielu! Älä nuku!” Jos sinä nukut, sekin nukkuu. Elämä elämän jälkeen tulet olemaan unessa eikä tämä loputon uni tule päättymään! Jos kuitenkin päätät herätä ja antaudut Hänelle 
 silloin päätät herätä. Silloin olet herännyt.

Tätä on sisäinen herääminen. Sisäinen herääminen ei ole mitään ulkoista. Se on sisällä, sisäistä! Sana itsessään jo sanoo, sisäinen herääminen! Siispä se on jotakin syvällä sisimmässä uinuvaa, joka herää, tulee ulos, nousee pintaan. Kyseessä on kripa 
 Hänen armonsa aina, kun Hän lähettää Gurun.

Kun olet valmis, Hän lähettää sinut Gurun luokse. Armossaan, kripassaan, Hän haluaa sinun saavuttavan Itsensä kokonaan. Hän haluaa sinun oivaltavan täysin, ei vain osaksi, vaan täysin. Et kuitenkaan tiedä, mitä on oivaltaa täysin 
– tavoittaa Hänet täysin. Tiedät vain vähän, sen minkä mielesi – tämä luomasi muuri – pystyy hahmottamaan. Se ajattelee: ”Kyllä, haluan tämän. Siinä se.” Mitäs sitten, kun olet saanut sen? “Merci bon Dieu! (Kiitos, Jumala!) Heippa!”

Kun Bhagavan syleili Dhanaa, tämä täyttyi taas samalla rakkaudella. Hän täyttyi samalla bhavalla, joka hänellä oli ennen, vain oikean Gurun ohjauksessa. Herää kysymys: kuka on oikea Guru? Kuka ei ole oikea Guru? Oikea Guru on hän, joka kykenee antamaan sinulle Bhagavanin, antamaan tuon tunteen. Hän kykenee herättämään kaipauksen sisälläsi, jotta voit kaivata Jumalaa aina vain enemmän ja enemmän, sillä Guru on täällä sinua, 
ei itseään varten.

Hän haluaa sinun saavuttavan korkeimman tason. Siksi hän on jättänyt kotinsa, siksi hän on palannut maan päälle. Minkä muun vuoksi Guru tänne tulisi? Hän haluaa sinunkin tuntevan sen saman Rakkauden, jota hän tuntee Bhagavania kohtaan. Tämän vuoksi Gurun valitseminen on hyvin tärkeää, sillä kaikki gurut eivät pysty ohjaamaan sinne. On olemassa monta lokaa, monta devalokaa, eikö niin? Vain Korkein, vain todellinen Satguru, voi antaa ne sinulle.


TOINEN OSA: SAUJAHAN ILMESTYMINEN

Guruji kertoi tarinan toisen osan seuraavana päivänä darshanissa, jonka hän antoi Marcellementissa.

                                                

Bhagat Dhana Ji
[Krishna pyysi Dhanaa] oppimaan häneltä [Ramananda Acharyalta], mikä guru on ja millainen Bhagavan on, millainen Bhagavanin aishwarya (ominaislaatu) on 
– ja tulemaan takaisin. Kun hän oli saavuttanut tämän tiedon, hän tiesi. Hän palasi Krishnan luokse ja hänen ystävänsä oli onnellisempi kuin koskaan, sillä Hänen ystävänsä oli palannut.

Johtuen tiedostamattomuudesta 
 sen tietämisestä, että Jumalan ja sinun välilläsi on eroa – tämä ystävyyssuhde kuitenkin tuhoutui. Hän yritti parhaansa miellyttääkseen Krishnaa, mutta se ei ollut mahdollista. Heidän välissään oli aina etäisyys ja Krishna kaipasi sitä – ei Krishna etäisyyttä kaivannut, vaan palvelusta.

Katsokaahan, ei palvelus ole yksipuolista. Sanomme hyvin usein, että kaihoamme Gurun palvelemista. On totta, että Gurua tulee palvella, mutta Guru Itse palvelee sinua. Ei se ole vain yksipuolista, se on molemminpuolista. Guru Maharaj kohottaa sinua kohti Jumaloivallusta, kohti Jumaltietoisuutta. Sinulle Gurun palveleminen merkitsee itsesi puhdistamista. Riisut kaiken tietämättömyyden itsestäsi, jotta voit olla valmis vastaanottamaan sen, mitä Maharajiji antaa sinulle.

Siispä Bhagavan kaipasi samalla tavoin tätä suhdetta Dhanaan. Dhana puolestaan oli sisimmässään hyvin onnellinen, mutta ei siitä huolimatta kyennyt suhtautumaan Krishnaan ystävänään.

Mitä hän siis teki? Eräänä päivänä Dhanan isä kutsui häntä ja sanoi: “Kuulehan, sinulla on nämä pellot.” Hän sanoi: ”Kyllä” 
– Dhanalla oli talonsa ja velvollisuutensa, myös peltonsa huolehdittavinaan. Jos hän ei huolehtinut pelloistaan, hänellä ei olisi mitään syötävää.

Niinpä Dhana alkoi työt pelloilla. Kun hän aloitti työnsä pelloilla ja oli kylvämässä siemeniä, joitakin sadhuja kulki ohi. He tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Dhana, olemme hyvin nälkäisiä. Voisitko antaa meille ruokaa?” Sillä hetkellä ruoaksi oli saatavilla vain viljaa, jota hän parhaillaan kylvi. Hän otti viljaa, keitti ja kypsensi sen ja antoi sadhuille.

Toisella puolella Krishna mietti: “Kuinka voin saada hänet palvelemaan Minua samalla tavoin kuin palvelin häntä?” Niinpä Krishna herätti Dhanan sisällä tunteen: “Ah, en pysty huolehtimaan tästä suuresta pellosta yksin. Tarvitsen jonkun huolehtimaan siitä.” Kun hänellä oli tämä sisäinen tunne siitä, että hän tarvitsi jonkun hoitamaan peltoa, Krishna otti Saujahan hahmon.

Saujaha saapui. Hän sanoi: “Etsitkö jotakuta huolehtimaan pellostasi?” “Kyllä kyllä, etsin jotakuta huolehtimaan pellosta.” “Tässä olen. Huolehdin pellostasi yhdellä ehdolla: annat minulle kolmanneksen sadosta.” Yksi kolmasosa on paljon, eikö totta? “Kolmannes on liikaa! Annan sinulle neljänneksen.” Saujaha sanoi: “Ei, haluan kolmanneksen, en muuta.”

Tämä on hyvin tärkeää ymmärtää. Katsokahaan, meidän perinteessämme 
– hinduperinteessä – kaikki tulot jaetaan tavallisesti kolmeen osaa. Yhdellä osista huolehditaan perheestä. Yhdellä osalla tehdään sevaa. Muut tulisi käyttää yhteiskuntaan. Olen varma, ettei kukaan oikeasti noudata tätä, sillä jos noudattaisi, sanoisi: ”Itselläni ei ole tarpeeksi, kuinka voisin siis noudattaa tuota?” Tässä Dhana sanoo samoin: ”Minulla ei ole tarpeeksi. En anna sinulle kolmasosaa, annan sinulle neljänneksen.” Hän sanoi: “Ei, en hyväksy neljännestä, hyväksyn vain kolmanneksen.” Näin lukee Shastroissa. Lopulta Dhana sanoi: “Okei, annan sinulle kolmanneksen.”

Silloin Saujaha, Krishna valepuvussa, sanoi: “Haluan myös, että tarjoilet minulle aamiaisen, lounaan ja päivällisen.” Dhana sanoi: “Ai haluat minun palvelevan sinua samalla tavoin kuin sinä palvelet minua?!” Hän sanoi:” Kyllä. Katsohan, jos minulla olisi vaimo, olisi helppoa, mutta kun minulla ei ole vaimoa. Jos jättäisin peltosi oman onnensa nojaan ja kokkaisin kolmesti päivässä, mitä tapahtuisi? Eläimet tulisivat ja söisivät sen.” Niinpä Dhana sanoi: “Hyvä on, tuon sinulle aamiaisen, lounaan ja päivällisen.” Saujaha sanoi: “Ai niin, voit tuoda ne yhdellä ehdolla 
– että voimme syödä yhdessä."

Krishna laittoi hänet palvelemaan Itseään ja kun Dhana toi aamiaisen, lounaan ja päivällisen, heille oli suuri ilo syödä yhdessä.

Eräänä päivänä Dhanan täytyi mennä jonnekin ja tuoda aamiainen aikaisin aamulla. Niinpä hän toi aamiaisen varhain luullen Saujahan yhä nukkuvan. Hän näki siellä vaatteita ja peiton. Niinpä hän meni hiljaa sisälle, jotta ei häiritsisi häntä. Hän nosti peittoa sanoakseen hänelle: ”Katso, toin aamiaista, ole hyvä.”

Hänen ällistyksekseen Saujahan tilalla oli Krishna. Krishna makasi peiteltynä. Kun Krishna tajusi Dhanan olevan siellä, Hän muutti muotonsa jälleen Saujahaksi.

Kun Hänet oli nähty, ei paluuta tietenkään ollut. Dhana oli samaan aikaan hyvin iloinen, mutta myös hyvin vihainen. Krishna halusi nähdä myös tämän vihan hänen sisällään, sillä ystävälleen voi olla vihainen vain, jos tämä on tärkeä! Jos ystävä ei ole tärkeä, miksi suuttua? Silloin käyttää mukavia sanoja, mielistelee.

Niinpä Krishna oli paljastunut. Dhana oli kovin iloinen, sillä oli saanut takaisin sisälleen tämän ystävyyden bhavan. Tämän Guru Maharaj antaa, kun antaudut henkiselle polullesi. Guru voi antaa hipaisullaan kaiken, JOS olet valmis. Jos et ole valmis, miksi Guru antaisi sen sinulle? Silloin hänen täytyy työstää sinua! Askel askelelta hän puhdistaa sinut.

Hän puhdistaa ulkoa, hän puhdistaa sisältä! Joskus se on mielenlaatusi vuoksi hyvin vaikeaa. Mielessäsi on aina odotuksia odotusten perään siitä, miten asioiden täytyy olla SINUN tahtosi mukaan. Haluat kuulla, mitä ITSE haluat kuulla! Haluat Gurun kertovan sinulle: ”Kyllä, näin se on. Kyllä, noin se on.” Jos Guru sanoo sinulle tuolla tavalla, hän ei ole Guru. Silloin sinun täytyy olla tarkkana, jos hän vain imartelee sinua miellyttääkseen. Ei. Gurun täytyy tuhota mieli! Jos Guru sanoo sinulle jotakin, joka on itseäsi vastaan, älä sulje Gurua pois. Hyväksy se.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sri Swami Vishwananda puhuu mediaatiosta

München, Saksa - kesäkuun 4. 2005

"Jai Gurudev!

Haluaisin tänään puhua teille mediaatiosta ja ajatuksista. Monet ihmiset meditoivat. Meditoiminen on erittäin hyvä asia. Kun aloitat henkisen polkusi, ensimmäisenä sinua käsketään istumaan alas ja meditoimaan. Mutta et voi meditoida vuorokauden ympäri. Se on melko vaikeaa, eikö olekin? Joillekin joogeille se on mahdollista - mutta jopa he, jonkun ajan kuluttua, lepäävät. Jotkut joogit voivat pysyä samadhissa useita päiviä. Vuosia! Mutta sen jälkeen heidän on levättävä.

Tapasin Intiassa joogin, joka on noin kaksisataa vuotta vanha; ehkä jopa vieläkin vanhempi. Tietysti kaikista joogeista, raj joogi Mahavatar Babaji on viisituhatta vuotta vanha.Raj joogi tarkoittaa kaikkien joogien kuningasta, mutta jopa hän kulkee ihmisten joukossa. Joten emme voi meditoida aina  - etenkään täällä lännessä. Mutta sille on korvike - ajatukset. Jumalan ihmiseen asettama mieli on todella voimakas. Voit luoda tai tuhota sen avulla. Riippuu jokaisesta, kuinka kontrolloi ajatuksiaan. Joten henkisyydessä ensimmäinen ja paras asia, jonka voit tehdä, on ajatusten kontrolloiminen. Mitä kielteisempi ajatus on, sitä enemmän se heijastuu ulkopuolelle. Todella usein nämä kielteiset ajatukset koskevat itseämme, sitä kuinka negatiivisia ja huonoja olemme. Tiedätte olevanne kielteisiä, mutta nautitte siitä. [Guruji nauraa] Mutta miksi nauttia siitä? Miksi pitää siitä? Ensiksi täytyy muuttaa itseämme koskevat ajatukset. Sitten voimme muuttaa ajatuksemme toisia ihmisiä kohtaan. Niin kauan kuin tuomitsemme itsemme, katsomme vain itsemme kielteisiä osia.


Ajatusta on helppo kontrolloida. Sinun ei tarvitse istua alas kontrolloidaksesi sitä. Ajatuksen kulkiessa mielesi läpi, tiedät ajatuksesta. Tiedät, onko se negatiivinen vai positiivinen. Jos se on positiivinen, se on rakentava - ruoki sitä, anna sen kasvaa! Mutta jos se on negatiivinen, yritä olla ruokkimatta sitä. Silloin sano itsellesi: 'Tämä en ole minä.' Ja päästä siitä irti. Päästäessäsi ajatuksesta irti huomaat, kuinka kaunista oma elämäsi on ja kuinka hieno tämä Jumalan meille antama elämä on. Myös meditaatiosi helpottuu. Voimakkaat ajatukset ovat ihmisissä oleva positiivisuus. Ajatusten kautta, mitä ikinä itsellesi toivotkaan, mitä ikinä ajattelet, tulet saavuttamaan sen.

Ajatus on ihmisen tahdonvoima. Se on tapa, jota käytät Jumalaisen oivaltamiseen. Kaikki henkisyys alkaa täältä - mielestä. Sitten se saavuttaa sydämen. Käytät ajatusta sydämen avaamiseen. Ja tätä sydämen ajatusta - saatat haluta kutsua sitä Jumalan ääneksi - kuuntelet ilman minkäänlaisia epäilyksiä. Kun istut meditaatiossa, tunnet sen syvän autuuden ja tietoisuus siitä, että olet Jumalainen tulee aina olemaan kanssasi. Mitä teetkään, missä oletkaan, sinulla on aina tietoisuus siitä, että Jumalainen on sinun kanssasi.

Ajatuksen kontrolloimiseen on monia tapoja. Käskin teitä pysäyttämään sen sillä hetkellä, kun huomaatte sen olevan negatiivinen. Seuraava tapa on laulaa Jumalan nimeä, jatkaa sen toistamista. Jumala on ottanut monia muotoja ja jokaisessa muodossa on energia ihmiselle nousta pelkästä ihmisestä Jumalaiseksi. Niin kauan kun et hallitse mieltä, käytät namasmaranaa. Laula Jumalan nimeä missä tahansa oletkin. Ja laulaessasi älä sulje silmiäsi vaan jätä ne auki. Kun suljet silmäsi, alat ajatella ja sanot: 'Oi, laulan Jumalan nimeä.' Kyllä, mutta ajattelet edelleen. Mieli edelleen hyppelee kuin apina. Jätä ne auki. Jos et halua keskittyä johonkin muotoon, keskity valkoiseen seinään. Keskity siihen!



Ajatuksen kontrolloimiseen on olemassa myös erilaisia asanoita. Yksi paljon käytetty on puuasana, jossa seisot yhdellä jalalla. Toinen on taas täydellinen maksimi, jossa kätesi ovat ylhäällä ja keskityt kuvaan tai valkoiseen seinään. Tämä auttaa paljon mielen kontrolloimisessa. Huomaat tekemällä tätä, kuinka epätasapainoinen ihminen joskus on. Kun ajatus on puhdas, heijastat myös tätä puhtautta. Missä oletkaan, tämä rakkaus virtaa aina. Ja ihmiset näkevät, että - luulen sanoneeni näin viimeksi - heijastat Jumalaisuutta. Ei egoistisella tavalla, vaan rakkaudella. Joten ei ole enää kurjuutta, jos heijastaa Jumalan valoa.

Näetkö, oma mielemme on vastuussa kaikesta kurjuudesta, jonka näet ulkopuolella. Jos mielesi ja ajatuksesi ovat puhtaita, sellaista kurjuutta ei ole olemassa. Tässä maailmassa ihmiset ajattelevat olevansa vain ihmisiä ja nauttivat ihmisenä olemisesta. Usein he unohtavat, että tämän ihmismuodon takana on myös Jumaluus. Ja saavuttaakseen tämän heidän ei pidä pelätä. Se on todellinen luontosi.. mitä todella olet. Sinun vain tulee haluta sitä vilpittömästi. Halua sitä vilpittömästi itsesi takia! Sitten se heijastuu sisältä ulospäin. Jai Gurudev!" -Sri Swami Vishwananda


maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kuinka nähdä Jumala kaikkialla?

Sri Swami Vishwananda sanoo:
"Se on Hän, Itse kaikkivaltias Jumala, joka antaa todellisen tiedon itsesi parantamiseen, Hänen näkemiseensä kaikkialla ja kaikessa, mitä teet. Vaikka täyttäisit vain tavallisia velvollisuuksiasi, jotka Hän on sinulle antanut. Oivaltamalla tämän totuuden kaikessa tekemässäsi, missä ikinä oletkaan, millainen sitten oletkaan, se on kaikki Itse Herra. Nouset Maha Mayan yläpuolelle, kun todellinen tieto herää. Se antaa sinulle Itseoivalluksen, saa sinut näkemään Hänet kaiken aikaa.


Kun on havainnut Hänet kaikkialla, Hän ohjaa täydellisesti tätä bhaktaa ja erilaisten Leelojen ja menneiden elämien kautta Hän näyttelee jokaiselle ihmiselle. Jokaisella on henkilökohtainen suhde Hänen kanssaan. Hän manifestoituu tietyissä aspekteissä tälle henkilölle ja siten saa Rakkauden kasvamaan. Rakkauden Jumalaa ja kaikkia kohtaan. Kun todella rakastaa Jumalaa, Hänet näkee kaikkialla."

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Gurun sevan merkitys

Sri Guru Gita, säkeistö 156

Guruputro varam murkhas
tasya siddhayanti nanyatha
Subhakarmani sarvani
diksa vrata paramsi ca


"Kaikki hyvät teot, kuten intiaatiot, valat ja katumusharjoitukset, 
jopa typeryksen tekemänä, joka on vilpitön ja omistautunut Gurulle,
kantavat hedelmää. Vain seuraaja menestyisi."

"Tässä Bhagavan Shankar sanoo, kuinka tärkeää on olla bhakta, joka on antautunut Mestarin Jaloille, joka on antaunut täydellisesti Mestarin tahdolle. Heidän ei tarvitse tehdä mitään. Vain keskittymällä Mestarin muotoon, meditoimalla Hänen muotoaan, meditoimalla ja toistamalla Hänen nimeään, he  saavuttavat kaiken! Ne, jotka antautuvat seuraajina Gurulle, tulevat menestymään elämässä.

On olemassa eräs tarina Trotakacharyasta. Hänen nimensä oli Giri. Giri oli Adi Shankaracharyan omistautunut ja nöyrä opetuslapsi. Hänelle myönnetty velvollisuus oli Adi Shankaracharyan vaatteiden peseminen.

Adi Shankaracharyalla oli usein tapana puhua shastroista, Vedoista ja Puranoista, kirjoituksista, joka päivä tiettyyn aikaan. Eräänä päivänä Giri oli pesemässä Adi Shankaracharyan vaatteita. Oppitunti alkoi ja oppilaat, Adi Shankaracharyan seuraajat juoksivat kuulemaan opetusta. Juostessaan kuuntelemaan oppituntia he pitivät Giriä pilkkanaan, sanoen: 'Kuinka tyhmä oletkaan! Peset Mestarin vaatteita, kun Mestari puhuu.' Adi Shankaracharya huomasi, mitä tapahtui, joten Girin pestessä vaatteita, kaikki tieto pyhistä kirjoituksista yhtäkkiä välähti hänen mieleensä. Näin tapahtui sen Armon takia, jonka Adi Shankaracharya lähetti Girille. Kun näin tapahtui hänen sisällään, hän ei voinut käsittää, mitä tapahtui: kuinka ja miksi hän yhtäkkiä osasi toistaa kirjoituksia? Joten hän juoksi nopeasti Adi Shankaracharyan jalkojen luokse, ja hänen avatessaan suunsa, kaikki Gurun juuri selittämät säkeistöt tulivat ulos hänen suustaan automaattisesti. Hän pystyi helposti lausumaan myös kaikkein vaikeimmat säkeistöt. Nähdessään tämän muut oppilaat olivat järkyttyneitä: 'Miten?' Sillä hetkellä he ymmärsivät Guru sevan olevan kaikkein tärkein asia. Jos Guru käskee tekemään jotain, ei tulisi edes ajatella jotain muuta, vaan pitäisi vain tehdä, mitä Guru on käskenyt tekemään. 


Kabirin elämästä on samanlainen tarina. Hänen elämässään on yksi tapaus, kun kaksi opetuslasta kokoontuivat yhteen, ja he kysyivät Kabirilta: 'Maharaj, voitko kertoa meille, kuka on suurin seuraajasi?' Kabirji osoitti poikaansa ja sanoi: 'Kamal on suurin bhaktani, todellinen opetuslapseni.' Kaikki ihmettelivät, miksi Kabirji sanoi Kamalin olevan Hänen suurin bhaktansa. Kabir pystyi lukemaan heidän ajatuksensa. Oli kirkas päivä, aurinko paistoi ja Hän sanoi pojalleen: 'Kamal, pudotin neulan, jolla ompelin. Voisitko tuoda lampun, jotta voin etsiä sen?' Heti Kamal meni, toi lampun ja antoi sen Gurulleen. Kabirji ei sanonout mitään. Sitten Hän pyysi pojaltaan: 'Kamal, tänään muutamia bhaktoja, seuraajia, tulee ja haluaisin sinun tekevän vähän Prasadia. Tee nopeasi muutamia makeita ladoo-leivoksia, mutta sokerin sijasta laita niihin kourallinen suolaa.' Kamal teki niin kysymättä mitään. Sillä aikaa toiset seurasivat, kuinka Kamal totteli Guruaan ehdottomasti, ilman kysymyksiä. Kabir kääntyi seuraajiaan kohden ja sanoi: 'Ajatteletteko, ettei Kamal tiennyt käskyjeni olevan naurettavia? Luuletteko, ettei hän tiennyt suolan laittamisen makeaan ruokaan pilaavan sitä? Luuletteko, ettei hän tiennyt auringon paistavan, ja että näen, missä neula on? Silti hän totteli Gurun käskyä ilman kysymyksiä.' 

Sillä hetkellä kun meditoi, sillä hetkellä kun hyväksyy Gurun käskyn ilman kysymyksiä, sillä hetkellä meditaatio tapahtuu spontaanisti. Ja nähdessään sellaista omistautumista Gurulle, Herra Itse antaa bhaktoille Darshanin. 

Nämä kaksi tarinaa todistavat, että jopa typerys, joka on omistautunut Gurulle täynnä antaumusta, tulee saamaan kaiken. Vaikka ei tekisi paljon, silti vain kunnioittamalla Mestaria syvästi, saa kaiken."

-Sri Swami Vishwananda

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Sri Swami Vishwananda: Gurun salaisuus

Sri Swami Vishwananda sanoo:
"Tämä säkeistö on se mantra, jota bhaktan tai jonkun todella Gurun Jaloille antautuneen tulisi toistaa ensimmäisenä aamulla, ennen sängystä nousemista, sillä hetkellä kun silmät aukeavat. Laulamalla tätä mantraa muistuttaa itseään siitä, kuka Guru todella on. Tämä on Gurun salaisuus. Siksi ensimmäisenä asiana tulisi muistaa Guru ylimpänä, korkeimpana Herrana, mikä tarkoittaa, ettei Täydellisen absoluuttisen ja Gurun välillä ole eroa. Niin kauan kun näkee eron korkeimman todellisuuden ja Gurun välillä, on vasta matkalla oivallukseen, ei ole vielä bhakta."





Sri Guru Gita, Säkeistö 88

Śrīmat parabrahma guruṁ smarāmi
śrīmat parabrahma guruṁ vadāmi
Śrīmat parabrahma guruṁ namāmi
śrīmat parabrahma guruṁ bhajāmi



Muistan Guruni, joka on Parabrahman (Täydellinen absoluuttinen);
Ylistän Guruani, joka on Parabrahman;
Kumarran Gurulleni, joka on Parabrahman; 
Palvelen Guruani, joka on Parabrahman.


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Maha Shivaratri 2016


Maha Shivaratri on se aika vuodesta, kun kokoonnumme yhteen kunnioittamaan kaikkien aikojen suurinta bhaktaa, Herra Shivaa. Damaru-rumpujen äänestä "Hara Hara Mahadev"- huutoihin koko ilta oli täynnä omistautumista Korkeimmalle tuhoajalle, Shankaralle. Kuten edellisissä postauksissa mainittiin, Herra Shiva on egon ja ylpeyden tuhoamisen symboli, mutta emme vietä Shivaratria vain tämän tuhoamisen takia. Maha Shivaratrina tarjoamme kiitollisuutemme Herra Shivalle niistä suurista siunauksista ja uhrauksista, joita hän on tehnyt ihmiskunnan vuoksi. Yksi tällainen tapaus on maitomeren kirnuaminen, jolloin Herra Shiva pelasti devat ja asurat kuolettavalta myrkyltä, "Halahalalta". Herra Shivan Rakkauden uhraus, muiden monien lisäksi, on syy Maha Shivaratrin juhlimiselle.


Aamurukoukset alkoivat aikaisin aamulla kello 5. Palvomalla ensiksi Gurua omistautumista täynnä oleva Gurupuja loi tunnelman tuleville uhrauksille. Sri Swami Vishwanandan saapuessa Kalash puja oli jo alkanut ja pian sen jälkeen Swamiji alkoi kaataa vettä Mrityum Bhageshwar lingamin ja henkilökohtaisen jumaluutensa, Giridharijin, päälle. Samaan aikaan Bhakti Marga swamit tekivät yagnaa. Yagnan loputtua ja Gurujin lopetettua abishekamin ensimmäisen osan, jokainen sai uhrata vettä ja bliva-lehden lingamille ja Girihdarille. Aamu päättyi Lingasthakamin laulamiseen ja rukouksiin Herra Shivalle varmistaen tulevan illan onnistumisen.

Illan juhallisuuden alkoivat voimallisesti. Shiva-bhajanit rokkasivat ja seuraajat tanssivat seisaaltaan. "Bam Bam Bholen!" laulaminen yagnan aikana lausutun "swahan" seassa kohotti energian nopeasti.

Rukoukset vain vahvistuivat, kun Sri Swami Vishwananda saapui. Koko illan ajan Swamiji teki uhrauksia Shiva lingamille ja lauloi Mahadevalle omistettuja bhajaneita. Kaiken tämän välissä jokainen sai jatkaa Mritym Baheshwar lingamille tehtäviä suotuisia uhrauksia.



Viimeinen puja oli kaikkein suurin. Koska Herra Shiva on erittäin tyytyväinen pienimpiinkin urhauksiin, voi vain kuvitella, kuinka tyytyväinen Mahadev oli runsaisiin prasad-lautasiin. Keittiötiimi todella teki hyvää työtä. Prasadista oli rakennettu Shiva lingam ja Shivan trishul. Kun seremonia päättyi, maku vastasi ulkonäköä ja vaikka Herra välittääkin vain tarjotusta Rakkaudesta, Mahadev luultavasti oli tyytyväinen myös tarjottuun ruuanlaittotaitoon.


Aamun pikkutunneilla monet onnistuneesti taistelivat unta vastaan ja viimeiset uhraukset lähestyivät. Swamiji uhrasi Herra Shivalle huomattavan määrän vibhutia. Sitä kaadettiin röykkiöittäin lingamin päälle. Kun loppurukoukset olivat ohitse, Guruji puhui lyhyesti juhlaillasta ja piti ohjatun meditaation Äiti Maalle. Tässä on pieni ote puheesta:

"Saamanne siunaus, kuten aikaisemmin sanoin, tänään vastaanottamanne kohotus, muina päivinä ette saa sitä. Siksi tätä päivää pidetään erittäin suotuisana. Eilen [Shiva-luennolla] kuulitte puhuttavan Herra Shivasta. Joten tiedätte, kuka Bhagavan Shankar on ja kuinka tärkeää on saada Hänen siunauksensa sekä myös Ma Bhagavati Jagadamben siunaus, sillä he avaavat oven, jotta Giridhari voi paljastaa Itsensä. Giridhariji on todella ujo. (Ennen kun Hän paljastaa Itsensä Hän on ujo; paljastettuaan Itsensä Hän ei enää olekaan niin ujo.) Mutta ennen kun saavutat tuon pisteen, koputat Hänen oveensa, tarvitset Herra Shivan siunauksen. Sen takia Mahabharat-sodan jälkeen Krishna Itse sanoi Pandaville: 'Turvautukaa Shankaran Jalkoihin. Menkää ja tehkää katumusharjoitusta ja kun Hän tulee, kun Hän ilmestyy teille, tiedätte että kaikki tekonne on annettu anteeksi.' Tässä Bhagavan Krishna Itse sanoo niin.

Joten, olette saaneet monia siunauksia. Tämä maailma, Äiti Maa, tarvitsee nyt rukouksianne. Pyydän teiltä vain kahta minuuttia. Tiedän teidän olevan todella väsyneitä ja ajattelette nukkumaan menemistä. Nytkin jos pyydän teitä sulkemaan silmänne ja ajattelemaan Äiti Maata, nukahdatte. Joten pyydän vain kahta minuuttia ajastanne. Rukoilkaamme rauhan puolesta. Tiedättehän, sanoimme "Loka Samasta Sukhino Bhavantu" aikaisemmin. Rukoillaan maidemme, perheidemme ja sellaisten puolesta. Mutta rukoillaan Äiti Maan puolesta yleensä ja että tässä maailmassa on rauhaa. Koska ilman rauhaa ei voi oikein keskittyä Bhagavaniin, eikö totta? Kun on rauhaa, se on helppoa." -Sri Swami Vishwananda



Kiitämme blogimme lukemisesta. Jos et päässyt Maha Shivaratriin, ota selvää Ram Navamista huhtikuun 15. päivänä, 2016. Klikkaa linkkiä saadaksesi lisää tietoa:
http://www.bhaktimarga.org/events/event/ram-navami

Lisää kuvia Maha Shivaratrista 2016 löytyy Flickr-sivultamme:
https://www.flickr.com/photos/bhaktimarga/sets/72157665433500502

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kaksitoista Jyotirlingamia (osa 3/3)


Trimbakeshwar


Trimbakeshwar Jyotirlingam on on Nashikin alueella Intiassa. Itse lingam sijaitsee maan alla ja sillä on kolmet kasvot, jotka edustavat Brahmaa, Vishnua ja Shivaa. Siten nimi "Trimbakeshwar" käännetään "Kolme Herraa". Trimbakeshwariin liittyvien legendojen joukossa on tarina pyhimys Gautamasta, pyhimyksestä joka oli pakosta joutunut mukaan lehmän surmaamiseen. Puhdistuakseen synneistään Rishit neuvoivat pyhimys Gautamaa tekemään katumusharjoitusta Herra Shivalle. Rukoilemalla Herra Shivaa hän pyysi Mahadevaa lähettämään äiti Gangan erakkomajaansa, jotta hänen sielunsa ja ashraminsa puhdistuisivat. Herra Shivaa kosketti Gautaman vilpittömyys ja omistautuminen ja siksi Herra Shiva lähetti hänet Godavari-joelle, jota usein kutsutaan nimellä "etelän Ganges". Herra Shivan ilmestyttyä pyhimys Gautamalle Trimbakeshwar Jyotirlingam manifestoitui.


Mallikarjuna

Mallikarjuna Jyotirlingam sijaitsee Andhra Pradeshin alueella Etelä-Intiassa. Kuten kerrotaan Shiva Puranassa, Herra Ganesha oli voittanut kilpajuoksun maailman ympäri veljeään Kartikeyaa vastaan saartamalla Shivan ja Parvatin. Siksi Ganeshalle taattiin avioliitto ensimmäisenä. Koska Kartikeya oli poissa tolaltaan häviönsä vuoksi, Hän matkusti Kraunch-vuorelle, jonne Shiva ja Parvati seurasivat Häntä. Shivan ja Parvatin saavuttua Kartikeya lähti vuorelta, mutta Shiva ja Parvati jäivät. Sillä paikalla Herra Shiva lopulta otti muodon, joka tunnetaan nimellä "Mallikarjuna".


Grishneshwar

Devagiri-vuorella asui asui brahmin nimeltään Brahmavetta Sudharm vaimoinsa Sudehan kanssa. Koska aviopari ei voinut saada lapsia, Sudeha taivutteli siskonsa, Ghushman, myös menemään naimisiin Sudharman kanssa. Palvomalla 101 Maasta muodostunutta Shiva lingamia ja uhraamalla niitä joka päivä lähellä olevalle järvelle, Ghushma pian sai poikalapsen. Ajan kuluessa Sudeha tuli kateelliseksi siskolleen ja kateutensa vuoksi surmasi Ghushman pojan ja heitti ruumiin järveen. Seuraavana päivänä, kun Ghushma uhrasi 101 Shiva lingamia järvelle, Herra Shiva Itse manifestoitui ja paljasti, mitä oli tapahtunut. Ghushma pyysi Mahadevaa armahtamaan siskonsa ja aina pysymään Devagirin lähistöllä. Herra Shiva täytti hänen pyytönsä ja manifestoitui Grishneshwar Jyotirlingamin muodossa. Järvi tunnetaan nykyisin nimellä "Shivalaya".



Bhimashankar

Tarina kertoo demonin nimeltään Bhima orjuuttaneen erään Shivan seuraajan, jonka nimi oli "Kamrupeshwar". Kun Kamrupeshwar kieltäytyi palvelemasta Bhimaa Herranaan, demoni otti käteensä miekan aikeenaan iskeä sillä Shiva Lingamia. Herra Shiva manifestoitui ja taisteli Bhiman kanssa. Kun taistelu oli kestänyt tarpeeksi kauan, Herra Shiva poltti Bhiman tuhkaksi. Pyhimysten ja Jumalien pyynnöstä Shiva manifestoi Itsensä Bhimashankar Jyotirlingamiksi.



"Shiva edustaa mieltä. Shiva on Gyaneshwara. Toinen Shivan muoto on Dakshinamurti. Dakshinamurti on se, joka antaa tietoa. Guru on Dakshinamurtin muoto, joka antaa tietoa. Mutta mitä on tieto? Ei sellainen tieto, joka täyttää mielen. Bhaktin tiellä sinulla pitää olla tietoa tietyistä asioista, mutta silti sinun täytyy purkautua, laittaa se tieto syrjään. Koska tieto Itsestä, Brahma Jyaan, on mielen tiedon yläpuolella." -Sri Swami Vishwananda



maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kaksitoista Jyotirlingamia (osa 2/3)


Vaidyanath

Herra Raman aikana eli kymmenpäinen demonikuningas nimeltään Ravana. Ravana halusi tehdä pääkaupungistaan, Sri Lankasta, voittamattoman Herra Shivan läsnäolon avulla. Ravanan rukouksen vuoksi Herra Shiva antoi hänelle Jyotirlingamin vietäväksi Sri Lankaan, mutta vain sillä ehdolla, että minne se ensimmäisenä asetettaisiin, se jäisi sinne pysyvästi. Jumalat tiesivät, että jos Ravana onnistuisi päämäärässään, seuraukset olisivat hirveät. Varuna, veden Jumala, meni Ravanan vatsaan näin pakottaen hänet laskeutumaan Maahan vimanallaan (lentävällä sotavaunullaan) päästämään veden ulos. Yksinkertaisesti sanottuna Jumalat saivat Ravanassa aikaan tarpeen virtsata. Kun Ravana laskeutui Maahan, Maha Vishnu ilmestyi brahminin valeasussa. Ravana pyysi "brahminia" pitämään Shiva Lingamia hetken ajan niin, ettei se koskisi maata. Ravanan lähdettyä Maha Vishnu asetti Shiva Lingamin maahan ja katosi. Nähtyään tapahtuneen Ravana joutui tekemään katumusharjoitusta Herra Shivalle tarjoamalla yhdeksää päätään. Herra Shiva oli tyytyväinen hänen omistautumiseensa ja palautti päät Ravanalle. Tätä parantamista voisi verrata lääkäreiden tekemään parantamiseen ja Jyotirlingamia kutsutaan nimellä "Vaidyanath", joka tarkoittaa "lääkäriä".


Vishwanath

Vishwananth Jyotirlingam sijaitsee Varanasin pyhässä kaupungissa, joka tunnetaan myös nimillä "Kashi" ja "Benares". Varanasin sanotaan olevan se paikka, jonne ensimmäinen Jyotirlingam on koskaan manifestoitunut. Siellä Herra Shiva näyttäytyi hehkuvana valopatsaana sekä Brahman että Vishnun edessä heidän riidellessään siitä, kumpi on ylempi. He pitivät kilpailun Herra Shivan manifestaation, valopatsaan, lopun löytämisestä. Kuten voisi odottaa, Vishnu voitti julistamalla, ettei Shivalla ole loppua kun taas Brahma valehteli ja sanoi löytäneensä lopun. Tämän valheen takia Herra Shiva kirosi Brahman siten, ettei Häntä koskaan palvottaisi. Vishwanath Jyotirlingam vetää puoleensa monia pyhiinvaeltajia, sillä se on yksi Intian suosituimmista pyhiinvaelluskohteista.


Rameshwar

Kun Herra Rama oli surmannut Ravanan, demonikuninkaan, Rama tunsi olonsa tyytymättömäksi surmattuaan brahminin (Ravana oli Brahman lapsenlapsenlapsi). Samaan aikaan Rama myös halusi ilmaista kiitollisuutensa Shivaa kohtaan. Siksi Rama pyysi Hanumania hakemaan Shiva Lingamin Benaresin kaupungista. Mutta koska Hanuman ei saapunut ajoissa suotuisana rukoiluhetkenä, Sita Devi muodosti maasta lingamin, joka tunnetaan nimellä "Rameshwar", Raman Herra. Hanumanin mukanaan tuoma Lingam myös asetettiin paikalleen ja on perinne palvoa tätä Hanuman Lingamia, joka tunnetaan "Kaasilingamina", ennen Rameshwarin palvomista.


Kadernath

Pandavien ja Kauravien välisen Kurukshetran taistelun jälkeen Herra Krishna käski Pandavia tavoittelemaan Herra Shivan Darshania. Jahdatessaan härän muodossa olevaa Herra Shivaa, Bhima tarttui Shivan häntään niin lujaa, että tämän pää irtosi ja laskeutui Nepaliin. Takaosa jäi paikkaan, joka tunnetaan Kedarina, ja siellä Herra Shiva antoi Darshanin Pandaville. Siitä lähtien Herra Shiva lupasi pysyä Kedarissa Jyotirlingamin muodossa.



"Katsoessamme Shiva Lingamia, mitä näemme? Shiva Lingam on jakautunut kolmeen osaan. Ylä-, keski- ja alaosaan. Luominen on alaosa, suojeleminen keskiosa ja tuhoaminen ylin osa. Lingam myös edustaa ikuisuutta (ikuista), koska sillä ei ole loppua eikä alkua. Se on pyöreä - aivan sama, minkä kohdan valitsen pyöreästä esineestä, sillä kun menet sen ympäri yhä uudelleen, päädyt aina samaan kohtaan." -Sri Swami Vishwananda



lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kaksitoista Jyotirlingamia (osa 1/3)


Intia on maa, joka tunnetaan pyhistä pyhiinvaelluskohteistaan. Se on paikka, jossa suuret pyhimykset ovat eläneet, ajattomia totuuksia on paljastettu ja jossa Herra on ilmestynyt seuraajilleen. On olemassa kaksitoista pyhiinvaelluspaikkaa Herra Shivalle. Nämä paikat ovat suotuisia pyhiinvaelluspaikkoja Jyotirlingamin, Herra Shivan itse-manifestoituneen muodon, läsnäolon takia. Tässä kolmiosaisessa sarjassa korostamme näitä kahtatoista manifestaatiota ja esittelemme lyhyesti sekä Jyotirlingamit että Herra Shivan Itse. "Hara Hara Mahadev!"

Somnath

Somnath Jyotirlingam on Gujaratissa, Intiassa. Tarina kertoo, että Chandra, Kuun Jumala, oli naimissa Prajapati Dakshin 27 tyttären kanssa, mutta antoi rakkautensa ainostaan Rohinille. Tämän takia Prajapati Daksh kirosi Chandran menettämään kokonaan kauneutensa ja loisteensa. Herra Brahman neuvosta Chandra teki ankaraa katumusharjoitusta miellyttääkseen Herra Shivaa. Pitkän ajan kuluttua Herra Shiva siunasi Chandran siten, että hän saisi takaisin ja menettäisi loisteensa viidentoista päivän jaksoissa. Tämän siunauksen seurauksena Somnath Jyotirlingam manifestoitui.

Mahakaleshwar

Mahakaleshwar Jyotirlingam sijaitsee Ujjainissa, Intiassa. Ujjainia hallineen kuningas Chandrasenan sanotaan olleen Herra Shivan suuri bhakta. Eräänä päivänä pieni Shrikar-niminen poika inspiroitui kuninkaan omistautumisesta Herra Shivalle ja noukki kiven palvoakseen sitä Shiva Lingamina. Huolimatta äitinsä ja muiden ihmisten pilkasta Shrikarin omistautuminen Herra Shivalle vain kasvoi. Samaan aikaan Ujjainin kaupunki oli joutunut sekä demoni "Dushanan" ja naapurikilpailijoidensa hyökkäyksen kohteeksi. Kuningas Chandrasena turvautui Herra Shivan jalkoihin ja Shiva ilmestyi kauhistuttavassa "Mahakalan" muodossa tuhoamaan demonin ja kaikki viholliset. Shrikarin, kuningas Chandrasenan sekä erään paikkalisen papin, Vridhin, omistautumisen ansiosta Herra Shiva asettui kaupunkiin Jyotirlingamin muodossa suojelemaan kaikkia seuraajiaan.


Omkareshwar

On olemassa muutamia tarinoita Omkareshwar Jyotirlingamin historiasta. Eräs näistä tarinoista kertoo Jumalallisen viisaan Narada Munin laulaneen Meru-vuoren kunniaa Vindhya-vuorelle. Kuultuaan tämän Vindhya-vuori tuli kateelliseksi ja päätti tehdä katumusharjoituksia Herra Shivalle. Mahadev oli tyytyväinen hänen katumusharjoituksiinsa ja antoi hänelle siunauksen olla suurempi kuin Meru-vuori. Sanotaan, että Vindhya-vuoren palvoma lingam halkesi kahteen osaan. Toisesta tuli Omkareshwar Jyotirlingam ja toinen tunnetaan nimellä "Mamaleshwar" tai "Amareshwar".

Nageshwar

Kuten kerrotaan Shiva Puranassa, demoni Daruka ja hänen vaimonsa Daruki olivat vanginneet useita Herra Shivan seuraajia. Ylpeytensä takia he halusivat tehdä lopun kaikista suotuisista seremonioista ja rituaaleista. Vangittujen Shivan seuraajien joukossa oli Shivan bhakta nimeltään "Supriya". Neuvottuaan kaikkia muita vankeja lausumaan "Om Namah Shivaya" Supriyasta oli tullut Darukan henkilökohtainen kohde. Pian Daruka yritti tappaa Supriyan. Kun Daruka syöksyi Supriyan kimppuun tappaakseen tämän, Herra Shiva Itse manifestoitui ja surmasi sekä Darukan että Darukin. Seuraajiensa pyynnöstä Herra Shiva asettui Jyotirlingamiin, jonka tunnemme nimellä "Nageshwar".


"Ei ole olemassa mitään, mikä on sinun omaasi. Atma on se, kuka todella olet. Edes tämä keho ei kuulu sinulle. Se koostuu viidestä elementistä ja mitä siitä tulee, se muuttuu viideksi elementiksi. Siksi Shiva edustaa tuhoamista. Näyttääkseen sinulle, että kaikki mitä keräät täällä, kaikki mitä kutsut omaksesi, ei lopussa ole sinun. Sinun on vain puhdas tietoisuus, jonka yrität elämässä parhaasi mukaan saavuttaa." -Sri Swami Vishwananda


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Herra Shivan tuhoisa luonne


Hindulaisuudessa Trimurti (kolme pääjumalaa) on Brahma, Vishnu ja Shiva. Jokaisella näistä jumalista on tietty rooli esitettävänään. Brahma on luoja. Vishnu on ylläpitäjä. Ja Shiva on tuhoaja. Yhdessä nämä kolme Jumalaa muodostavat Narayanan, Korkeimman Herran, kolme päämanifestaatiota. Shivaratrin lähestyessä nyt on, enemmän kuin koskaan, sopivaa pohtia Herra Shivan velvollisuutta koskien Hänen tuhoavaa toimintaansa.

Ensiksi Herra Shiva saattaa vaikuttaa hieman ankaralta. Koska Herra Shivan tiedetään olevan kummitusten, demonien ja vastaavien seurassa, on helppoa tuomita Bholenath, "viaton". Mutta ilman Herra Shivan siunausta ei voi saavuttaa kaikkein korkeinta päämäärää: Narayanaa.

Ymmärtääkseen Herra Shivan tuhoisan luonteen täytyy katsoa Hänen tuhoamisensa kontekstia. Esimerkiksi kun Herra Shiva tekee tuhoamisen tanssiaan Natarajana, tanssin Herrana, Hän ei vain tuhoa koko universumia huvikseen. Herra Shiva tuhoaa universumin, jotta uusi voidaan luoda. Ja tämä tuhoaminen ei rajoitu vain materiaaliselle asteelle.

Henkisellä tiellä tavoitteemme on poistaa karman ja samskarojen kerrokset, jotka peittävät sydäntä, peittävät Jumalaisen länsäolon, joka on jokaisen meistä sisällä. Voidakseen todella tuntea Jumalan läsnäolon meidän täytyy jotenkin saada nämä poistettua. On Shivan luonne poistaa nämä kerrokset ja paljastaa sielun todellinen ikuisuus. Siksi Herra Shivaa kutsutaan myös "Mahakalaksi", kaikkien aikojen Herraksi.

On olemassa tunnettu hindutarina Karma Devasta (rakkauden Herrasta), joka yrittää saada Shivan tuntemaan intiimejä tunteita Parvatia kohtaan. Koska Shivan vaimo Sati on jättänyt kehonsa, Herra Shiva on asettunut tapasyaan ja toivoo, ettei Häntä häiritä. Johtuen tilanteesta, jossa Devat olivat, Karma Devaa ohjeistettiin saamaan Herra Shiva rakastumaan Parvatiin. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet suunnitelman mukaan.


Kun Shiva sai selville, mitä rakkauden Herra oli aikeissa tehdä, Hän raivostui ja poltti Kama Devan tulella kolmannesta silmästään. Välittömästi Kama Dev muuttui tuhkakasaksi. Vaikka tämä osoittautuikin siunakseksi Kama Devalle, kaikesta huolimatta tässä tarinassa on hienoa symboliikkaa.

Koska Kama Dev on rakkauden Herra, sana 'kama' voi viitata myös 'haluun' tai 'himoon'. Tässä tarinassa Herra Shiva tuhoaa halun muuttamalla sen tuhkaksi. On Herra Shivan velvollisuus tuhota kaikki, mikä estää saavuttamasta Rajoittamatonta. Saamalla Herra Shivan siunaksen voi helposti voittaa kuolemanpelon ja ylittää mielen ymmärtämän kaksinaisuuden.

Herra Shivan tuhoaminen on Hänen armonsa manifestaatio. Tuhoajana Hän ei vain poista painavia taakkoja vaan myös ottaa ne taakat itselleen. Tätä Herra Shivan aspektia havainnollistaa vaikuttava tarina maitomerestä.

Kirnutessaan maitomerta, kun sekä devat että asurat yrittivät saada kuolemattomuuden amritin, Herra Shiva tuhosi tihkuvan myrkyn, nimeltään "Halahala", nielemällä sen. "Halahala" ei ollut tavallista myrkkyä, lievästi sanottuna. Se uhkasi tuhota koko universumin, mutta Herra Shivan siunaksesta tämä myrkky, tai oikeastaan negatiivisuus, ei vaikuttanut devoihin tai asuroihin. Nieltyään tämän Herra Shivan kaula muuttui siniseksi ja Häntä on myös kutsuttu "Neelakanthaksi", sinikaulaiseksi.

Sen lisäksi, että Hän tuhoaa meille kertyneen negatiivisuuden ja ottaa ongelmamme Itselleen, Herra Shiva on myös henkisen ylpeyden tuhoaja. Kuten Sri Swami Vishwananda on opettanut, yksi suurimmista esteistä polullamme, jollei suurin, on henkinen ylpeys. Herra Shiva on tämän ylpeyden tuhoaja ja valloittaja. Bhagirathin ja Äiti Gangan tarina valaisee tätä täydellisesti.


Kun Bhagirath teki katumusharjoitusta esi-isilleen, hän saavutti armon, että Äiti Ganga laskeutuisi maahan puhdistamaan ja vapauttamaan hänen esi-isänsä synneistä. Äiti Ganga ei kuitenkaan ollut ilahtunut joutuessaan jättämään taivaan ja ylpeästi päätti laskeutua täydellä voimalla häiritäkseen maata. Nähdessään tämän Bhagirath turvautui Herra Shivaan, joka sotki Devin takkuisiin suortuviinsa ennen kuin Hän ehti aiheuttaa häiriötä. Herra Shiva nöyrrytti Hänet ja vapautti Hänen puhtaat vetensä pieninä puroina kaikkiin kolmeen maailmaan.

Kaatamalla egomme, poistamalla karmamme ja tuhoamalla negatiivisuudemme, Herra Shiva poistaa tajuamisemme rajat, jotta voimme ymmärtää perimmäisen yhtenäisyyden. Saamalla Herra Shivan siunauksen voi nähdä Jumalan jokaisessa ihmisessä, jokaisessa luonnon aspektissa ja ehdoitta itsessään. Me olemme jo rakkaus, mutta tarvitsemme jonkun tuhoamaan illuusion hunnun kokeaksemme sen. Hara Hara Mahadev!

"Hinduperinteessä kutsumme Shivaa "tuhoajaksi". Hän tuhoaa kaiken. Ihmiset saattavat säikähtää vähän, kun he kuulevat sanan "tuhoaja", mutta se on aina hyvää tarkoitusta varten. Mitä Hän tuhoaakaan, Hän antaa mahdollisuuden luoda uudestaan. Elämän lopuksi kohtaamme kuoleman. Pelkäämme kuolemaa niin paljon, mutta se on aika, jona Herra Shiva tulee. Hän mahdollistaa sielun syntymisen uudelleen. Hän antaa mahdollisuuden tehdä kaikki ne asiat, joita et ole tehnyt. Jos et ole saavuttanut oivaltamisen tilaa, Hän antaa sinulle mahdollisuuden yrittää uudestaan. Hän antaa mahdollisuuden koko ajan. Jokaisen meistä tulisi yrittää päästä Jumalan täydelliseen saavuttamiseen  - oivaltaa, keitä todella olemme." -Sri Swami Vishwananda


Toivottavasti näemme teidät pian Maha Shivaratrissa. Rekisteröityminen on edelleen mahdollista, jos tahdot osallistua. Klikkaa seuraavaa linkkiä ja saat lisää tietoa:  http://www.bhaktimarga.org/events/event/maha-shivaratri

Pysy myös kuulolla, sillä lisää oivalluksia Shivasta tulee blogiimme ja muihin sosiaalisen median kanaviimme.

Toivotan hyvää päivänjatkoa ja Jai Gurudev!