keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Bhagavad Gita - egon muuntaminen Jumalaiseen identiteettiin


"Bhagavad Gitaa ei ole tarkoitus lukea vain romaanina, joka on kaunista luettavaa miellyttävine sanoineen, ja joka saa innostumaan. Ei! Siinä on kyse elämästä itsestään! Gitassa on kyse ego-identiteetin muuntamisesta Jumalaiseen identiteettiin.


Krishna antoi Gitan Arjunalle, koska saapuessaan taistelukentälle hänellä oli epäilyksiä. Nähdessään serkkunsa, setänsä ja oman perheensä kaikki vastakkaisella puolella hän kysyi itseltään: " He ovat osa minua, osa perhettäni, kuinka voin taistella?" Hän oli suuressa pulmassa sisällänsä.
Tarkastele nyt omaa elämääsi. Tulet jossain vaiheessa kohtaan, jossa kohtaat tällaisen ongelman, ei ulkopuolella vaan sisälläsi. Kulkiessasi henkisellä tielläsi, epäilys nousee: "Kuljenko oikeaa tietä? Teenkö jotain oikeaa?" Näin mieli haluaa sinun uskovan. Ennen kuin olet ylittänyt mielesi, Itse ei paljasta itseään, ja joskus mielen ylittäminen tuo suuria haasteita eteemme. Kurukshetra ei ole jossain tuolla ulkopuolella, se on tässä [Swamiji osoittaa kehoaan]. Keho on Kurukshetra! Moksha tapahtuu täällä! Täällä tapaat Herran! Siksi ihmiskehossa oleminen on kaikista tärkeintä. Ja jos et käytä fyysistä kehoasi Jumalan saavuttamiseen, tulet aina uudelleen, koska Jumalan saavuttaminen on ihmiseksi syntymisen päämäärä! Ei riitä, että sanoo vain: "Kyllä Jumala, minä rakastan sinua." Ei, se ei riitä! Kun rakastat Jumalaa, sinun pitää ilmaista se. Mitä teet kun rakastat jotakuta? Ilmaiset sen, eikö niin? Ilmaiset aina itsesi. Jumala haluaa sinun myös ilmaisevan itsesi Hänen suuntaansa. Jotta tämä voisi toteutua, sinun pitää tutustua Häneen, ei ulkopuolella vaan sisälläsi, täällä temppelissä, jossa Hän on.
Gitan kymmenennessä kappaleessa Krishna selittää, kuinka ainoa Todellisuus on vain Hän, muuta todellisuutta ei ole. Se on vain Hän, joka näyttelee erilaisia rooleja jokaisessa meissä. Sinua ei ole olemassa, on vain Hän! Tästä Tukaram aina puhui: "Kuka minä olen?" On vain Herra. Kuka sinä olet? Elämien läpi sinulla on ollut monia identiteettejä, tuhansia, satoja. Mitä näistä kaikista identiteeteistä kutsut itseksesi? Tätä, joka sinulla on nyt?


Yhdeksännessä kappaleessa Krishna selittää Arjunalle, miksi hänen tulee tehdä velvollisuutensa kshatriyana, sotilaana. Hänen piti tehdä velvollisuutensa, niin kuin jokaisen on tehtävä - mihin tahansa Jumala on sinut laittanut, oli kyse mistä tahansa velvollisuudesta, oli paikka mikä hyvänsä, sille on oma syynsä. Sen mukaisesti velvollisuus on suoritettava. Epätasapaino muodostuu, kun ei suorita velvollisuuttaan. Tässä Arjuna seisoo paikallaan ja sanoo: "En halua taistella!" Mutta kshatriyan, sotilaan, on taisteltava, hän ei voi vain paeta. Kaikissä kappaleissa Krishna perustelee tätä Arjunalle ja sanoo selkeästi: "Taistele!" Ja Arjuna sanoo: "Kuinka voin taistella? He kaikki ovat rakkaitani!" Samalla tavalla mieli katsoo kaikkia niitä ominaisuuksia, joista on päästävä eroon. Se sanoo: "Kaikki nämä ovat minun! En halua päästää irti näistä ominaisuuksista!" Mieli nauttii näistä ominaispiirteistä. Mutta voiko niiden kanssa olla vapaa? Ei ikinä voi! Jumalaa ei voi saavuttaa negatiivisten ominaisuuksien vallitessa. Ne ovat osa sinua, etkä voi päästä niistä eroon, mutta voit ylittää ne. Jopa mielen voi ylittää älyyn, ja sieltä tietoisuuteen.


Tässä Krishna sanoo Arjunalle: "Sinun pitää taistella!" Mitä Arjuna edustaa? Monessa kohdassa Gitaa Krishna kuvailee Arjunaa "unen valloittajana". Mitä se tarkoittaa? "Unen valloittaja" tarkoittaa, että hän on viisas, että hän hallitsee aistinsa täysin. Hänellä on kaikki aistit hallinnassa, koska hän oli suuri sotilas. Hän oli taistellut monissa taisteluissa ennen Kurukshetraa. Mutta saavuttaakseen Mokshan on taisteltava viimeinen taistelu.
Tämän puheen jälkeen Krishna sanoo Arjunalle: " Keskitä mielesi Minuun! Ole antautunut Minulle! Palvo Minua! Kumarra Minulle! Kun olet antautunut Minulle ja näin yhdistynyt Minuun, tulet varmasti saavuttamaan Minut!" Tällä on syvä merkitys, koko Universumi on Jumalan manifestaatiota. Kaikki mitä näet on Jumalan manifestaatiota. Kaikki manifestoitunut ja manifestoitumaton on vain Hänen Kunniaansa, mutta ei Hänen täysinäisyydessänsä. Se on osa Häntä. Se on Hänen manifestaationsa kaikessa. Saavuttaakseen tämän täysinäisyyden, saavuttaakseen Hänen Jumalaisen loistonsa kokonaan on tehtävä jotakin. Vaikka koko Universumi on Hänen manifestaationsa, Hän on vapaa kaikesta. Hänen luomuksensa on osa Häntä. Ja Hän kutsuu luomustansa yhdistymään takaisin Häneen."

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Näin teimme Adisheshan Gurupurnimaan


Muutamia viikkoja ennen Gurupurnimaa aloimme pohtia, miten koristelisimme Gurumme tuolin ja sitä ympäröivän lavan.


Saimme idean tehdä suuren viisipäisen käärmeen, Adisheshan, tuolin taakse - oikeastaan meille tuli vahva tunne, että Hän laittoi tämän idean kollektiiviseen tietoisuuteemme ;-)


Ensimmäinen ajatuksemme oli vain tehdä käärme puusta ja maalata se. Puhuttuamme Dakshinin kanssa tulimme toisiin aatoksiin, ja ajattelimme, että kolmiulotteinen paperimassasta tehty käärme olisi vielä hienompi.


Nukuimme yön yli ja seuraavana aamuna meille oli täysin selvää, että toteuttaisimme idean. Joillain meistä oli jo kokemusta vastaavanlaisista töistä, mutta Gurulle tekeminen on aina omanlaisensa haaste.


Kysyimme Swami Keshavan ja Yajneshwaran apua puisen tukirakennelman tekemisessä, ja he olivat erittäin halukkaita auttamaan.


Pojat aloittivat työn ottamalla mittoja Swamijin tuolin ympäriltä. Rakennelma toimi tukirankana, joka pitäisi Adisheshan vakaasti kasassa.


Seuraavaksi rakensimme puisen tukirangan ympärille rautaverkon, ja täytimme sen kuplamuovilla.


Liimasimme paksun kerroksen paperimassaa rautaverkkorakennelman ympärille.




Loppusilauksena lisäsimme erityistä kuvanveistomateriaalia, joka parin päivän kuivumisen jälkeen tulee erittäin kovaksi ja jota voi sen jälkeen myös hioa.


Sähkömestarimme Sabarish asensi sähköyhteydet käärmeeseen etukäteen luomaan vähän lisätehostetta silmiin.


Päädyimme keltaisiin silmiin, koska ajattelimme niiden luovan lämpimän vaikutelman ja näkyvän myös suuremman etäisyyden takaa.


Viimeiseksi maalasimme käärmeen. Tällaiseen suureen työhön ruiskuväritekniikka tuntui parhaalta vaihtoehdolta, sillä maalaaminen käy nopeasti ja työn jälki on pehmeä. Portugalilaisella Gitanjalilla oli paljon kokemusta vastaavista töistä, ja saimme innostettua hänet tulemaan muutama päivä ennen Gurupurnimaa maalaamaan käärmeen.



Ajoitus oli täydellinen - Adishesh oli valmis Gurupurnimaa edeltävänä iltana!


Toimme käärmeen ylös saliin nähdäksemme, kuinka se istuu lavastukseen, olivatko valotehosteet kunnossa ja loistivatko silmät tarpeeksi kirkkaasti.


Se näytti upealta ja olimme innokkaita näkemään, olisiko Swamiji tyytyväinen...ja luulemme, että Hän tosiaan oli!


Jai Gurudev!

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Avointen ovien päivä Shree Peetha Nilayassa




Viime vuonna virallisten avajaisten aikaan lupasimme pitää joka vuosi avointen ovien päivän mahdollistaaksemme paikallisten asukkaiden ja muiden kiinnostuneiden lähiympäristöstä saada tutustua elämäämme täällä.


Piirihallinnon päämies Herra Albers oli kutsuttu ja saapui paikalle. Häntä vastaanottamassa oli johtoryhmämme sekä Swami Vishwananda, ja hänelle näytettiin rakennuksen tärkeimmät paikat. 


Vuoden aikana rakennustöissä tapahtunutta edistystä ei voinut olla huomaamatta. Olimme iloisia, kun iltapäivällä myös Heidenrodin pormestari saapui paikalle.

Tandav, Nikhil ja muusikkovieraamme soitti musiikkia vieraille koko päivän ajan
Aamun aikana noin sata vierailijaa osallistui Pramodin ja  Paarthan vetämälle tutustumiskierrokselle ympäri keskusta. Kierros kulki temppelin ja kappelin kautta studioon, ruokasaliin ja lämmitysjärjestemäpaikkaan sekä pyykkituvalle, mistä lopuksi ulos puutarhaan. 


Vierailijat olivat avoimia ja tunsivat olonsa mukavaksi, eivätkä epäröineet kysyä kaikenlaisia kysymyksiä kuten:
"Miten rahoitatte toimintanne täällä?"
"Miten niin nuoret ihmiset tulevat tänne ja haluavat jo elää selibaatissa?"
"Saavatko he lähteä pois jos haluavat?"
"Mikä on päivittäinen ohjelmanne?"

Ja niin edelleen.. Huomasimme, että vierailijat olivat tosissaan kiinnostuneita, ja iloisena vastailimme kaikkiin heidän esittämiinsä kysymyksiin.

Springenin Cäcilia-kuoro
Illalla kolme kutsumme hyväksynyttä kuoroa lähialueelta esiintyi. Esitykset olivat upeita!

Mieskuoro Liederkranz Langenseifenistä

Katolilainen kirkkokuoro Breithardista

Kaikki kolme kuoroa Cäcilia Springenistä, miesten kuoro Liederkranz Langenseifenistä ja katolilainen kirkkokuoro Breithardista saivat valtavat aplodit, ja konserttien päätteeksi Swami antoi kunkin kuoron jokaselle jäsenelle lahjaksi yhden CD:istämme.



Ikävä kyllä monet vieraat jäivät paitsi Bollywood-discostamme, mutta pidimme paljon hauskaa muutamien vieraiden kanssa.



Päivittäin ilmestyvässä Wiesbadenin aluelehdessä (Wiesbadener Kurier) oli artikkeli, jonka haluamme jakaa kanssanne:

http://www.wiesbadener-kurier.de/lokales/untertaunus/heidenrod/offene-tuer-glaubensgemeinschaft-bhakti-marga-in-springen-stellt-sich-vor_14358746.htm






keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Jalkapallon MM-finaali Swami Vishwanandan kanssa


Venäläinen devotee Tilakavati, joka sattui olemaan sopivaan aikaan paikalla, kirjoittaa:

"Saksan ja Argentiinan välisen jalkapallomatsin päivänä olimme innoissamme. Joukossamme oli monia devooteja, jotka halusivat katsoa MM-kisojen viimeisen jalkapallo-ottelun. Erityisesti se seikka, että olimme Saksassa, viritti meidät pelitunnelmaan. Yksi meistä, Ashiriyadevin tytär mataji Adhi, osti huoltoaseman jalkapallofaneille suunnatusta hyllyköstä saksanlipun värisen garlandin. Nyt oli ainoa mahdollisuus hankkia se, olihan jo sunnuntai.

 


Swami Vishwanandan kulkiessa ohitse Adhi sai mahdollisuuden ojentaa garlandin Swamijille siunattavaksi, mutta iloksemme Hän ottikin garlandin ja laittoi oman kaulansa ympärille.


Garland kaulassaan Swamiji käyskenteli ympäriinsä kysellen ihmisiltä kumpaa he kannattavat, ja kumman he luulevat voittavan. Ymmärsimme sen olevan lupaava merkki siitä, että Saksalla olisi parempi tuuri matsissa. Tämä nostatti henkeämme, ja Swamiji käveli hymyillen ulos rakennuksesta myyntikojulle popcorn-koneen luokse.


Swamiji tiesi, että moni meistä aikoi katsoa pian alkavan ottelun ja päätti tehdä ensimmäistä kertaa itse popcornia uudella koneella. Tämä oli hauskaa niin Swamijille kuin myös ihmisille, jotka pian kerääntyivät Hänen ympärilleen. Swamiji ei ollut huomaavinaan ympärilleen kerääntyneitä ihmisiä, niin upputunut Hän oli popcornien valmistamiseen omalla tyylillään, heitellen sekaan samanaikaisesti suolaa ja sokeria, vähentäen öjytason määrää jne, piittaamatta Bhagyshrin huomautuksista, että tämä ei ehkä ollut oikea tapa käyttää laitetta.


Yhtäkkiä pannu alkoi liiallisen sokerin määrästä johtuen savuta paljon, ja Swamiji olikin ensimmäisenä huutamassa: " Voi! Se palaa, se palaa!"


Hetkessä popcornit putosivat pannusta lasiboksin pohjalle ja säästyivät vahingolta. Meillä oli hauskaa ja nauroimme paljon.


Jokainen sai maistaa yhden Swamijin herkullisista popcorneista.


Peli oli juuri alkamaisillaan. Swamiji meni antamaan haastatteluja, ja ihmiset kaikkosivat. Ensimmäinen erä oli melko tylsä, oikein mitään ei tapahtunut - ennen kuin Swamiji tuli huoneeseen, jossa prabhut katsoivat ottelua. Ottelua oltiin käyty jo lähes toisen erän loppuun. Prabhut alkoivat kysellä toisiltaan ja arvailemaan, kuka Saksan joukkueen pelaajsta tekisi maalin. Joku veikkasi Muelleria. Swamiji heilautti kättään tarkoittaen ei. Saksan joukkueen parhaimmistoon kuuluva Mueller ei kovasta yrityksestään huolimatta saanutkaan lauottua maalia. Lisäaika oli loppumassa ja ymmärsimme, että viimeisessä rankkariosiossa olisi vaikeampi voittaa.

Kaikkien ollessa jo melko varmoja tulevasta rankkariosiosta Saksan pelaaja Goetze yhtäkkiä teki maalin. Tämä tapahtui pelin viimeisillä minuuteilla, ja Argentinalla ei ollut aikaa vastata Saksan maaliin. Kuten tiedämme, Saksa voitti kisat. Garland auttoi!

(Lisäksi Saksan jalkapallojoukkueen valmentajan Joachim Löwin lempinimi on "Joogi") "

                                                                                                               (Kiitos artikkelista, Tilakavati!)

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Miksi Mestarin armo on tärkeä?

"Hindulaisessa kulttuurissa arvostamme Mestarin armoa jopa enemmän kuin Jumalan armoa. Vain Guru Kripan (Mestarin armon) kautta saavutat Jumalan armon.
Tämän vuoksi Mestarin armoa pidetään kaikista tärkeimpänä. Samalla tavalla oli myös kristinuskossa muinaisina aikoina. Tapasin kerran kristityn munkin. Tapa, jolla hän puhui oppi-isästään oli uskomaton! Sanoin hänelle, että hindulaisuudessa asia on samalla tavalla; ilmaisemme rakkauttamme Gurua tai henkistä Mestaria kohtaan samoin. Miksi Gurun armo on niin tärkeä? Usein ihmiset ajattelevat, että selviävät aivan hyvin yksin: " Minä selviän hyvin itsekseni. En minä tarvitse Gurua. En tarvitse ketään ohjaamaan minua.." Tämä on se kohta, missä menee vikaan. Henkisyys on kuin sukeltaisi syvälle metsään, johon voi helposti eksyä. Jos menet vain itseksesi esimerkiksi Amazoniin, joka on niin tiheä ja vaarallinen, eksyt hyvin helposti. Kuinka moni ihminen onkaan eksynyt sinne? Sama pätee henkisyyteen. Se, että sinulla on Mestari, ei tarkoita, että sinusta tulisi orja.
Niin paljon kuin rakastat Mestaria, Jumala antaa sinulle Rakkautta. Mestarin rakastaminen tai Mestarille antautuminen on sama kuin Jumalalle antautuminen. Jumalan henki on täysin läsnä Mestarissa. Kun Mestari siunaa jotakuta, Jumala siunaa tämän henkilön. Mestarin ja Jumalan välillä ei ole eroa."

Sri Swami Vishwananda





keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Katukirtan


Veena kirjoittaa:

"Voimakas tahtomme jatkaa katukirtaneja kaupungissa sai minut ja Swami Kurun suunnittelemaan, mitä tekisimme seuraavaksi. Tämä olisi toinen kertamme kadulla ja vielä suurempi haaste kuin edellisellä kerralla; suurin osa Bhakti Margan musiikkiryhmästä olisi nimittäin koko viikonlopun Pariisissa Darshanissa.


Tahtomme oli kuitenkin suurempi kuin esteet, ja päätimme toteuttaa katukirtanin uudestaan. Niinpä organisoimme lauluharjoitukset ja rukoilimme, että ihmiset ilmaantuisivat paikalle.
Meitä odottikin mukava yllätys, kun torstai iltana 17 ihmistä saapui paikalle halukkaina laulamaan, taputtamaan käsiään, soittamaan manjiroita ja mridangaa, ja antamaan tukensa. Nähdessämme tämän sydämemme täyttyivät ilosta. Seurasi kahden tunnin mittainen bhajan-sessio täynnä laulua, nauramista ja kokemusten jakamista.



Olimme nyt valmiita toteuttamaan katukirtanin uudestaan. 
Suunnitelmanamme oli mennä Mainziin, mutta muutimme mielemme viime hetkellä saadessamme selville kaupungin katumusiikkiesityksiä koskevista tiukoista rajoituksista. Niinpä päätimme mennä uudelleen Wiesbadeniin. Olimme huvittuneita, kun ihmiset alkoivat välittömästi tekemään pranameja(tervehdys) ilmaantuessamme keskelle kaupungin markkinapaikkaa. Kävimme muutamia mukavia keskusteluja ihmisten kanssa, ja kutsuimme heidät liittymään mukaamme. Yksi vihannesmyyjä pyysi meitä laulamaan kojunsa vieressä, mutta nopeasti selvisi, että se ei ole sallittua markkinapaikan sääntöjen mukaan. Päätimme kävellä edelliseltä kerralta tuttuun paikkaan- Mauritius aukiolle.
Saimme tälläkin kertaa ystävällisen vastaanoton.
Samainen mies kaupungin valtuustosta, joka oli viime kerralla antanut tukensa lauluillemme, ilmaantui paikalle pian aloitettuamme. Tällä kertaa hän antoi jopa halauksen "puhemiehellemme" mataji Kadambarille toistaen innokkaasti "Rajoittamatonta, rajoittamatonta!" viitaten aikaan, joka meidän on sallittu laulaa (tavallisesti puoli tuntia). Niinpä lauloimmekin melkein kaksi tuntia, jaoimme paljon esitteitä ja kävimme muutamia mielenkiintoisia keskusteluja tekemisistämme kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Kirtansession jälkeen menimme syömään jäätelöä ja pizzaa läheiseen kahvilaan, jossa aloimme spontaanisti laulaa uudelleen.



Juuri kun olimme lähdössä, taivaalta alkoi pisaroida, aivan kuin Maa olisi antanut siunauksensa.

Tämä tuntui upealta.

Tässä lyhyessä ajassa, jossa olemme alkaneet toteuttaa ulkoilma kirtaneja olen kokenut sellaista rakkautta ja yhtenäisyyttä, jota en osannut lainkaan odottaa. Kiitos Guruji Armostasi.
Kiitos kaikille, tälle suurelle perheelle, jonka muodostamme."