maanantai 30. syyskuuta 2013

Sisäisten intuitiivisten valmiuksien kehittäminen

"Itsessäolevien sisäisten intuitiivisten valmiuksien kehittäminen on erittäin tärkeää ja johtaa sinut tavoitteeseen elämässäsi. Kehittääksesi tätä laatua tarvitset jonkun, joka on jo oppinut tämän."

-Sri Swami Vishwananda-

Käännös: Bhakti Marga Finland

torstai 26. syyskuuta 2013

Mitä tarkoittaa olla valmis, saada Guru ja henkinen nimi?

No, kun haluat hengellisen nimen, menet ja kysyt sitä Gurultasi. Mitä tarkoittaa olla valmis? Se tarkoittaa, että olet valmis hyväksymään Mestarin päätökset kyseenalaistamatta niitä. Vaikka ne olisivat vastoin sitä mitä mieltä itse olet. Sitä tarkoittaa, että "hyväksyt Gurun".

Ja sitten tietenkin, voit kysyä Gurulta henkistä nimeäsi, Guru voi antaa sen tai sitten ei. Mutta niin kauan kuin sinulla on oma tahto, et ole valmis hyväksymään Gurua.

-Sri Swami Vishwananda-

Käännös: Karani

maanantai 23. syyskuuta 2013

Mistä antautumisessa on kysymys

"Antautumisessa on kyse siitä, että mieli antautuu Lotus Jalkoihin, mieli antautuu Jumalan Nimelle, jolla on valta ja voima rauhoittaa mieli ja tuoda se oikealle polulle.

..Jumalan Nimen toistaminen on kuin olisi Rakastunut Jumalaan. Mitä enemmän toistat Jumalan Nimeä, sitä enemmän Jumalan Rakkaus ilmentää itsensä sisälläsi - ei ulkopuolellasi, ensin se ilmenee sisäisesti.

...saadaksesi täyden hyödyn Jumalan Nimestä sinun tulee toistaa sitä vilpittömästi. ...ja kun menet syvälle sen sisään, kadotat itsesi Jumalan Nimeen ja juot Maljan Jumalallista Rakkautta.

Kun olet juonut Jumalallisen Rakkauden Maljan, näet maailman täysin erilaisena, koska tällä Rakkaudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten me ymmärrämme rakkauden mielemme kautta. Tämä Rakkaus on Puhdasta Nectaria ja ymmärtääksesi sen sinun on juotava tämä Nectari!"

Käännös: Karani

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Itsensä hyväksyminen

Kysymys: Miten voin saavuttaa kaksi asiaa? Ensinnäkin, hyväksyä itseni, sellaisena kuin olen; toiseksi, tunnistaa rajoittuneet ominaisuuteni ja haluta muuttaa ne positiiviseksi. Jos todella hyväksyn itseni ja en halua muuttua, ei ole edistystä.

Swami Vishwananda:
Sillä hetkellä kun hyväksyt itsesi, samalla hyväksyt sen, että sinun tulee haluta muuttaa negatiivinen osa itsessäsi. Tiedäthän, se ei ole niin, että sanot "hyväksyäksesi itseni, minun täytyy hyväksyä myös negatiiviset ominaisuuteni". Se ei ole niin, koska negatiivisten ominaisuuksiesi kanssa et koskaan voi tuntea olevasi vapaa. Aina kun sinulla on jokin negatiivinen laatu sisälläsi, mitä tunnet silloin? Automaattisesti sanot, minun tulee muuttua. Itsensä hyväksyminen sen suhteen 'millainen olet', se on samalla oman sisimpänsä muuttamista. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä.

Vaikka tunnistaisit negatiiviset ominaisuutesi ja haluaisit muuttua, se on yksi hyväksymisen osa-alue. Koska jos joku hyväksyy itsensä ja tekee jotain joka ei ole oikein, heillä on syyllinen olo, eikö? Ja silloin kun sinulla on tällainen syyllinen olo, tunnetko olosi hyväksi sen kanssa? Ei, et tunne oloasi hyväksi, koska syyllisyydentunto aina soimaa teitä.

Oikeastaan, sinun todellinen Itsesi aina muistuttaa ja soimaa sinua sanoen, "Ei, sinun tulee muuttua!" Ja nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Koska itsensä hyväksyminen saa sinut hyväksymään myös todellisen Itsesi.

Ensimmäisenä sinun tulisi hyväksyä se millaiseksi Jumala on luonut kaiken mikä on ympärilläsi. Hyväksymällä kaiken sen mitä Hän on antanut ympärillesi, voit oppia hyväksymään sen mitä Hän on antanut syvemmälle sisällesi. Joten tämä on täyteyden täydellinen hyväksyminen.

Edinburgh, Scotland, 6 May 2012

Käännös: Karani

torstai 19. syyskuuta 2013

Rakkaan veljemme Dharmanandan tarina

On aika kertoa rakkaan veljemme Dharmanandan tarina, hän jätti kehonsa syyskuun 14. päivän aamuna ja nyt hän iloitsee Herran sydämessä. Hänen viimeiset tuntinsa tässä maailmassa olivat kauneimmat mitä olen koskaan koko elämäni aikana ollut todistamassa. Teen parhaani kunnioittaakseni tätä kokemusta, Sri Swami Vishwanandan ja Dharmanandan "hetkeä".

Syyskuun 13. yönä 2013 Sri Swami Vishwananda päätti vierailla Dharmanandan luona hänen kotonaan. Hänen terveytensä oli hitaasti huonontunut jo jonkin aikaa ja halusimme lähteä viettämään aikaa hänen kanssaan, olemaan hänen vierellään ja tukemaan häntä rakkaudellamme. Vuosi sitten Dharmalla todettiin kasvaimia ja pitkän matkan, tuntui kuin jopa monien elämien päätteeksi tapahtumat huipentuivat tähän yöhön. Swamiji saapui neljän devoteen sekä itseni kanssa Dharmanandan taloon Bonnissa 14. päivä, noin puoli yhden aikaan aamuyöllä. Meidät toivottivat tervetulleeksi hänen äitinsä, sisko ja naapuri joka rakkaudella huolehti Dharmasta ja auttoi häntä jokapäiväisissä tarpeissa. Astuessamme hänen huoneeseensa välittömästi huomasimme yhden asian. Sen, että mies jonka näimme ei ollut Dharmananda. Näimme vain kuoren, keho oli vain ajoneuvo Herran suurelle palvelijalle, jonka olimme tunteneet ja jota olimme rakastaneet vuosia. Vaikka keho oli fyysisesti heikentynyt ja heikko, hänen läsnäolonsa huoneessa oli erittäin vahva ja hänen rauhallisuutensa ja tyyneytensä olivat tunnettavissa välittömästi. Hän nukkui kun saavuimme, Guruji herätti hänet hellästi, hyväillen hänen päätään ja pitäen rakkaan devoteensa kättä. Dharma heräsi ja kun hän näki, kuka hänen sänkynsä vieressä oli hän rakastavasti huudahti "Guruji" Guruji!" Hänen silmänsä olivat niin kovasti erilaiset, kuin ne joihin olimme tottuneet vuosien ajan. Kun hän katsoi Gurujin silmiin saatoimme nähdä puhtautta ja vilpittömyyttä, siitä mittaamattomasta ilosta saada Gurunsa vierelleen vielä kerran. Kykenemättömänä oikein edes puhumaan johtuen fyysisestä kivusta ja väsymyksestä, Dharma yksinkertaisesti vain katseli rakastaan ja piteli hänen kättään tiukasti. Tätä todistaessa kaikille oli selvää, että Dharman elämä oli lähellä loppuaan. Silti yksi asia läpäisi koko huoneen ja täytti kaikkien läsnäolijoiden sydämet äärettömän voimallisesti. Rakkaussuhde Mestarin ja oppilaan välillä oli jotain aivan käsittämätöntä, se oli yli ymmärryksen. Yli sen mitä sanoilla voi ilmaista. Se on yli sen mitä voidaan mitata ja ylittäen kaiken sen mitä olimme nähneet tai kokeneet elämässämme. Dharmasta huolehtivat päivittäin hänen äitinsä, siskonsa ja perheensä, mutta silti tunsimme hänen ilonsa kun hän yksinkertaisesti näki oman gurunsa. Sanon varmuudella, että ihmisten välinen rakkaus jota ilmaisemme toisillemme on vain vitsi verrattuna siihen rakkauteen, jolla Guru kantaa lastaan. Se miten Guruji silitti häntä, piteli hänen kättään ja antoi rakkautensa tulvia hänelle, sen edessä emme voineet mitään muuta kuin itkeä hämmennyksestä ja ilosta. Ymmärsimme, että tässä oli veli joka oli saavuttanut sen mistä me kaikki haaveilemme ja unelmoimme, jota toivomme syvällä sydämissämme. Herra saapui hänen rinnalleen hänen lähtönsä hetkellä, pitämään hänen kättään ja hoivaamaan häntä. Maksamaan takaisin kaiken Dharmanandan antaman rakkauden ja palvelun, Swamiji oli tullut hänen vierelleen täyttämään hänen sielunsa syvimmät toiveet. Saatoimme vain riemuita tämän tilanteen ihmeellisyydestä. Sitten Guruji hellitti otteensa Dharman kädestä saadakseen paremman asennon tuolilla, mutta peläten Gurujin lähtevän ja jättävän hänet, Dharma piteli Gurujia kädestä viimeisillä voimillaan ja viittilöi ettei Hän lähtisi pois hänen viereltään! Se oli uskomattoman suloista ja viatonta. Kuten lapsi joka ei koskaan halua äidin lähtevän luotaan pois.

Tässä kohden Guruji kysyi Dharmalta halusiko hän, että he laulaisivat hänelle. Dharman koko elämä oli musiikkia; se oli hänen intohimonsa ja hän palveli Swamijia ja Bhakti Margaa täydet kymmenen vuotta. Tarpeetonta sanoa, että Dharman silmät tulivat täyteen valoa ja hän sanoi, "Laulakaa! Laulakaa!" Oli Radhastam perjantai ja näinollen Gurujin johdolla kaikki mukanaolijat alkoivat laulaa Radha bhajaneita melkein puolen tunnin ajan tauotta. Dharma lepäsi rauhallisesti ja aika ajoin hymy puhkesi hänen kasvoilleen. Voitteko kuvitella kauniimpaa kohtausta? Hänen henkinen perheensä ja Gurudev olivat hänen sänkynsä vierellä, pitäen hänen kättään, laulaen Jumalan nimiä hänelle ilon kyyneleet silmissä, se sai meidät kaikki ajattelemaan, että kerran Swami sanoi "Mestari on oppilaan kanssa, mutta ei kenen tahansa devoteen. Vain todellinen oppilas saa tämän armon". Tämä oli juuri se mitä tapahtui.

Jonkin ajan kuluttua Guruji lähti Dharman luota ja puhui perheelle Rakkauden sanoja ja rohkaisi perhettä, kun me pidimme Dharmalle seuraa. Olin utelias näkemään mikä olisi hänen reaktionsa, kun hän avaisi silmänsä ja Guruji ei enää olisi hänen vierellään, vaan me Pramoud, Swami Vijaya, Swami Keshava, Pankaj ja minä. Olisiko se pettymys? Mutta se ei ollut. Hän katseli meitä sellaisella rakkaudella ja arvostuksella, että ette voi uskoa sitä. Hän puristi kättäni, kuin se olisi vahvistus siitä, että hän oli hyvin onnellinen siitä, että olimme hänen vierellään. Silti yön suloisin hetki oli vielä tulematta. Kun Swami palasi paikalleen Dharman vuoteen viereen, Dharma käytti kaiken voimansa kehossaan siirtyäkseen sängyn yli ja koetti napata Gurujin jalan, näyttäen käsillään, että hän toivoi saavansa koskettaa Gurunsa Lootusjalkoja. Swami kohotti jalkansa sängyn reunan yli ja asetti ne Dharman pään viereen. Heti ensi silmäyksestä, kun Dharma näki Hänen jalkansa, hän hivutti päänsä eteenpäin ja suuteli jalkoja niin nopeasti kuin kykeni. Tähän kohokohtaan sisältyi monia tunteita, niin paljon antautumista ja Bhaktia. En edes yritä kuvailla tätä hetkeä enempää, se oli niin poikkeuksellista ja tietämättömälle ihmismielelle käsittämätöntä. Tällä hetkellä löysin itseni rukoilemasta, että Dharma jättäisi kehonsa välittömästi! Mikä onni ja armo! En voi kuvitella ihanteellisempaa tapaa lähteä, kuin mikä oli sen kaiken kauneudessa. Se tuo edelleen kyyneleet silmiini, vain kuvitellessani sen uudelleen.

Sitten myöhemmin Guruji päätti, että oli aika lähteä, koska Dharman huoltajien olisi myös levättävä ja kello oli jo kolme aamulla. Hyvästelimme Dharman ja perheen. Kun lähdimme kosketin hänen jalkaansa ja otin hänen siunauksensa pääni päälle, koska tunsin, että tämä olisi viimeinen kerta, kun koskaan näkisin Dharmanandan tässä kehossa. Tämä osoittautui todeksi. Kun palasimme Springeniin, Swamiji sanoi, että kuolemansa hetkellä kaikki Pyhät Mestarit tulevat vastaanottamaan hänet ja ottavat hänet taivaaseen. Se ei tullut yllätyksenä kenellekään, kun olimme vasta hetki sitten nähneet puhtaan rakkauden jakamisen oppilaan ja Gurun välillä, ei ollut mitään epäilystä, etteikö tämä tapahtuisi Dharmalle. Ja seuraavana aamuna noin 9:30 sain puhelun Gurujilta, jossa kuulin uutisen, että Dharmananda oli kuollut kello 5 aikaan aamuyöstä, vain kaksi tuntia sen jälkeen, kun olimme lähteneet hänen viereltään. Guruji itki puhelimessa kertoessaan, että huolimatta kaikesta ilosta ja positiivisuudesta jota tunsimme hänen vuokseen, Hän oli hieman surullinen menettäessään rakkaan opetuslapsensa. Voitteko kuvitella miten paljon rakkautta Dharmalla oli täytynyt olla Jumalaa ja Gurua kohtaan ansaitakseen tällaisen palkinnon? Kun näimme miten paljon Swami rakasti Dharmaa ja miten paljon Hän teki ja tekee ja tulee tekemään hänen puolestaan, vain silloin voimme arvostaa sitä suuruutta mitä Dharmalla oli mahdollisuus saavuttaa tässä elämässä. Se on jokaisen devoteen toive ja unelma saada olla Mestarin sydämessä kaiken aikaa ja voin sanoa ilman mitään epäröintiä tai epäilystä, että Dharmananda on nyt Sri Swami Vishwanandan sydämessä ikuisesti. Sitten menin Swamijin bungalowiin ollakseni yhdessä Hänen, Swami Vijayan sekä Pramoudin kanssa. Aloimme keskustella ja pohtia yön tapahtumia ja sitä mitä oli tapahtunut. Swami paljasti meille heti, että oli tapahtunut se mitä Hän oli ennustanutkin, Mestarit olivat todellakin tulleet hakemaan Dharmanandaa hänen lähtönsä aikaan. Noin klo 5 aikaan hänen siskonsa, joka huolehti hänestä, sai äkillisen impulssin jostain syystä käydä naapurissa ja jättää Dharma yksin huoneeseensa. Silloin sillä hetkellä Pyhät Mestarit tulivat hakemaan Dharmaa. Swami sanoi, että Hän Itse matkusti sinne ollakseen hänen rinnallaan ja että Dharma oli täysin tietoinen ennen kuolemaansa ja että hän tapasi Babajin ja kaikki läsnäolijat ja sitten hän lähti kehostaan.

Kuultuamme tämän me hymyilimme valtavalla ilolla veljemme puolesta, sillä hän oli tehnyt sen. Hän oli todella onnekkain mies kaikissa maailmoissa sillä hetkellä ja me emme voineet tuntea muuta kuin iloa, iloa ja enemmän iloa hänen puolestaan. Aloimme pohtia kaikkia opetuksia ja kokemuksia joita saimme edellisenä yönä sekä myös Dharman koko elämää. Ensin haluan aloittaa sanomalla tämän; Dharmananda oli kuten kuka tahansa meistä, minä tai sinä. Hän oli etsijä, Herran seuraaja, jolla oli samat ongelmat, samat epäilyt, samoja vikoja ja samat esteet kuin meillä kaikilla on henkisellä tiellämme. Silloin kun Elämä teki äärimmäisen käännöksen, hän kykeni näkemään kaiken ohitse ja todella antautumaan Gurulleen. Swami auttoi häntä mittaamattomasti, jotta hän saattoi saavuttaa päämääränsä. Swami antoi Dharmalle vähän aikaa sitten synninpäästön viimeisenä tekona poistaakseen kaiken syyllisyyden tai viat jotka hänessä vielä olivat ja vakuutan teille etten ole nähnyt Dharmaa koskaan elämässäni niin vapaana. Hänellä ei ollut taakkoja, ei kiintymyksiä, ei syyllisyyttä, ei mitään! Tämä oli Gurun armoa. Kun Hän näkee todellisen etsijän, Hän ottaa kaikki tarvittavat askeleet auttaakseen devoteeta etenemään niin pitkälle kuin vaan on mahdollista. Dharmananda jätti meille kaikille toivon tunteen. Toivon, että mitä tahansa ´pahaa´ elämässäsi onkaan ja ei väliä miten paljon virheitä kuvittelet olevasi tehnyt, siellä on aina tie Herran sydämeen ja oppaasi ovat nöyryys, vilpittömyys ja antautuminen. Tämä Toivo ei ole mikään tai kukaan muu kuin Sri Swami Vishwananda. Vain Hänen kauttaan tämä voi olla todellisuutta. Vain Hänen kauttaan kelvottomasta tulee kelvollinen. Vain Hänen kauttaan voi kadotettu olla todella ja ikuisesti löydetty Hänen ollessa ainoa todellisuus tässä maailmassa. Ja tuleeko meidän mennä läpi sen minkä rakas veljemme meni saavuttaaksemme tämän oivalluksen? Pitääkö meidän kärsiä ja kokea tällaistä kipua tunnustaaksemme vihdoin, että Hän on ainoa joka on ja tulee aina olemaan rinnallamme tapahtuipa mitä tahansa ja antautuaksemme Hänen Lootusjaloilleen? Rukoilen ettei ja Dharmananda näytti meille, että antautuminen ja Herran opetuslapseksi tuleminen ei ole kaukana, se ei ole saavuttamaton unelma, joka näyttää mahdottoman vaikealta. Kaksi vuotta sitten muistan kuinka istuimme täpötäydessä ravintolassa syömässä kasvishampurilaisia, kertomassa vitsejä, rakasten elämää matkalla esiintymään Darshanissa Swamijin kanssa ja muistaessani tämän tunsin hengen uudistumisen sisälläni. Hän oli mies joka ei ollut yhtään erilainen kuin kukaan muukaan meistä ja kaksi vuotta myöhemmin Premavatar ja Mahavatar henkilökohtaisesti kuljettivat hänet tästä maailmasta taivaaseen. Jos tämä ei inspiroi sinua, niin en tiedä mikä voisi sen tehdä.

Tällä kaikella haluan sanoa, se on minun vilpitön toiveeni, että kaikki jotka ikinä ovat tunteneet hänet tai tulleet Dharmanandan koskettamiksi hänen rakkaudellaan Jumalaan ja Gurua kohtaan, kunnoittavat hänen elämäänsä antautumalla Herralle ja päästämällä irti kaikesta mikä ei ole tärkeää elämässämme. Päästämällä irti peloista, syyllisyydestä, ajatuksista ja antamalla ne Hänelle, joka on ainoa todellinen Ihmiskunnan Rakastaja. Olen todistanut sen omin silmin ja sydämeni kautta ja uskokaa minua, kun sanon teille, että haluat täysin samaa mitä Dharmananda saavutti ja jos et, niin sinun pitäisi. Älkäämme tuhlatko näitä arvokkaita oppitunteja ja mahdollisuuksia joita meille annetaan, koska emme tiedä, koska tilinteon aikamme tulee. Joten laula, laula ja laula kuten Dharmananda teki koko elämänsä ja voit todella saada saman Rakkauden ja palkkion suurimmasta yhteydestä jonka koskaan olen tullut tuntemaan, Premavatar Sri Swami Vishwanandan.

Paljon Rakkautta, Nikhilananda

Käännös: Karani

tiistai 17. syyskuuta 2013

Jollaksen sunnuntaiohjelma 15.9.2013 – sari & tilak workshop

Swamin seuraajilla ja ystävillä oli mahdollisuus oppia uusia taitoja viime sunnuntaina Jollaksen temppelissä. Springenistä saapunut vieras Ramanee tarjoitui opastamaan meitä oikeaoppisessa sarin ja tilakan laittamisessa, mikä olikin varsin hyvä ja käytännöllinen juttu, koska monelta meiltä nämä taidot ovat yhä hieman hakusessa :-).

Oli hienoa laittaa sari päälle pitkästä aikaa, sen pitämisestä tulee aina jotenkin juhlallinen olo. Vaikka tämä pitkä vaatekangas on itselleni edelleen hieman vieras, niin täytyy sanoa, että kun se on kunnolla päällä, se on yllättävän mukava ja helppo asu. Ramanee käytti muutamia hakaneuloja, jotka varmasti auttoivat siinä, että saria ei tarvinnut korjailla ja se istui sopivan napakasti. Yritin painaa mieleeni pukemisen eri vaiheet, ne ovat sen verran monimutkaisia selittää sanallisesti, että tässä en niihin perehdy. Jos asiaa kiinnostaa, niin huomasin, että You Tubesta löytyy hakusanoilla ”how to dress a sari” hyviä videopätkiä, joissa puetaan sari eri tyyleillä.

Sarit päällä siirryimme keittiöön opiskelemaan tilakan laittoa. Tähän pääsivät miehetkin mukaan, teimme kaikki itse tilakat Ramaneen opastuksella. Lopputulos oli ainakin itselläni hieman niin ja näin, mutta ainakin tekniikka tuli selväksi ja nyt vaan harjoittelemaan! Tilakan laittamisen vaiheet ovat tiivistettynä seuraavanlaiset:

1. Tarvitset chandamia (santelipuusta tehty tilakpuikko), punaista kumkum – jauhetta, puoli lasillista vettä, pienen pyyhkeen sekä suitsuketikun, joka on palanut loppuun (eli pelkän puuosan).
2. Ota muutama hyppysellinen vettä oikealla kädellä vasempaan kämmeneen ja hiero chandamia veteen, niin että saat keltaista juoksevaa tahnaa.
3. Hiero tahnaa oikean käden nimettömään sormeen ja vedä suora viiva otsaan alhaalta ylös toistaen "Om Namo Narayanaya".
4. Keskisormella työnnä sormi ylös keskeltä, niin että jäljelle jää vain ääriviivat (pitkulainen U:n muotoinen jälki). Jos haluat, voit vahvistaa ääriviivoja suitsuketikun avulla.
5. U:n alapuolelle tehdään "tulasilehti" keskisormella painamalla chandamia – tätä voi myös muokata tikun avulla enemmän lehden muotoiseksi ja tekemällä lehden alaosan kapeaksi.
6. Nyt voit pestä chandamin pois käsistä ja tehdä punaista tahnaa kumkumasta ja vedestä vasempaan käteen. Ota tahnaa tikulla ja tee "gurupiste" tulasilehden keskelle toistaen mantraa "Om Sri Gurubyo Namaha".
7. Viimeiseksi tee suora punainen viiva tilakin keskelle alhaalta ylös (alaosa hieman leveämpi) tikun avulla toistaen mantraa "Om Sri Lakshmiye Namaha".

(Tilakin tekemisen ohjeet löytyvät myös toisesta blogikirjoituksesta, tosin siinä oli alussa eri mantra.)

Sari päällä ja tilak otsassa oli hyvä siirtyä varsinaiseen ohjelmaan. Aloitimme seremoniat ulkona, jossa osallistuimme upeaan Yagna – tuliseremoniaan. Kuulimme yagnan alussa sekä surullisia että iloisia uutisia. Suru-uutinen oli, että Springnin tunnettu muusikko Dharmananda oli jättänyt kehonsa pari päivää sitten. Rukoilimme hänen puolestaan ja olimme iloisia siitä, että Swami oli ollut hänen luonaan edeltävänä yönä. Iloinen uutinen puolestaan oli se, että Swamilta oli tullut sunnuntaina ennen rukouksia viesti, jossa hän siunasi Suomeen tulevan Babaji-temppelin! Sydämelliset onnittelut tästä Jukalle ja Ritalle! Toivomme onnea ja menestystä tälle hienolle projektille!

Yagnan jälkeen siirryimme sisälle abhishekam - seremoniaan, jossa rakas Äitimme Sri Sarva Roga Hara Kamakshi Devi kylvetettiin, kukitettiin ja puettiin kauniiseen punaiseen sariin samalla kun osallistujat lauloivat antaumuksella bhajaneita. Tämän jälkeen oli aika nauttia Vijayn valmistamista herkullisesta ateriasta ja vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia. Paikalla oli myös uusia henkilöitä ja he olivat vaikuttuneita tästä voimallisesta uudesta kokemuksesta. Sunnuntaiohjelma on niin värikäs, yltäkylläinen ja samalla mielenrauhaa tuova, että sen jälkeen on täysin tyytyväinen olo :-).

Teksti ja kuvat: Kushmanda

perjantai 13. syyskuuta 2013

Tilakin teko ja sen merkitys






Tilakin yleinen merkitys:

Tilak on merkki hyvästä onnesta. Sitä käytetään otsalla ja se tehdään santelipuutahnasta ja pyhästä tuhkasta tai kumkumista. Bhagavad Gitassa sanotaan: "Otsa ilman Tilakia on kuin sydän ilman armoa, lähde ilman vettä, kylä ilman temppeliä, kukka ilman tuoksua, pelto ilman vettä..." Tilakin käytön muinaisellä perinteellä on syvällinen henkinen merkitys. Nykyään Tilakia käytetään temppelissä tai erityisissä tapahtumissa ja seremonioissa. Tilakia käytetään Ajna Chakran kohdalla(kolmas silmä), kulmakarvojen välissä. Sillä sanotaan olevan meditointia helpottava rauhoittava vaikutus, ja se auttaa avaamaan kolmannen silmän. Kaikkien älyllisten ja henkisten vaikutusten lisäksi santelipuutahnalla on myös parantava vaikutus.

Vishnun seuraajat käyttävät Vaishnava Tilakia. Se muodostuu kolmannesta silmästä aina hiusrajaan ulottuvasta punaisesta viivasta ja sitä reunustavista kahdesta viivasta. Punaista viivaa reununustavat santelipuutahnasta/chandanista tehdyt viivat edustavat Narayanan Lootusjalkoja. Punainen viiva (kumkumista) keskellä sen sijaan edustaa Lakshmideviä. U-muotoisen Tilakin alaosaan lisätään vielä santelipuutahnasta Tulsilehden muotoinen läiskä. Swamiji on myös pyytänyt lisäämään Tulsilehden sisälle  punaisen pisteen (kumkumista) syboloimaan Gurun läsnäoloa elämässä ja henkisellä tiellä.



Miten Tilak tehdään:

Tarvitset vain chandania(vaaleaa tai tummaa, tehty Vrindavanin maa-aineksesta), kumkumia(punaista jauhetta) ja puisen tikun(parhaiten sopii suitsuketikun puinen osa).

Laita pari tippaa vettä kämmenellesi ja hiero chandanmöykkyä kämmentäsi vasten kunnes siitä muodostuu tahnaa. Piirrä chandantahnasta keskelle otsaasi oikean käden nimettömällä pystysuora viiva. Tee viiva alhaalta ylöspäin, kulmakarvojen välistä hiusrajaan saakka. Tilakia tehtäessä toistetaan erilaisia mantroja riippuen siitä, mihin kehon osaan Tilak piirretään. Kun teet chandanista "Vishnun jalat", toista "Om Sri Keshavaya Namaha." Tämän jälkeen pyyhi kuivalla nimettömällä äskettäin piirtämäsi viivan keskiosa puhtaaksi muodostaen U-muoto. Voit vielä muotoilla Tilakia selkeämmäksi puisella tikulla (tee Tilak kuitenkin enskiksi sormella).

Tee sen jälkeen chandanista oikean käden keskisormellasi U-muodon alaosasta lähtevä Tulsilehti, ja toista samaa mantraa kuin Vishnun jalkojen kohdalla. Voit korjata lehden ulkoreunoja hiukan sormellasi. Tulsin lehti edustaa antautumista, joka on aluksi vähäistä, mutta kasvaa suuremmaksi niin kuin lehtikin, kunnes voimme saavuttaa Herran Lootusjalat.

Tee seuraavaksi kumkumista Gurupiste Tulsilehden keskelle puista tikkua apunasi käyttäen. Toista samalla "Om Sri Gurubhyo Namaha." Maalaa tämän jälkeen kumkumista punainen shaktiviiva Vishnun jalkojen, chandanviivojen väliin. Piirrä viiva alhaalta ylöspäin ja toista samalla "Om Sri Lakshmiye Namaha".Valmista!







Radhastamina 13.9. juhlitaan Srimati Radharanin syntymää

Radhastamina 13.9. juhlitaan Srimati Radharanin syntymää. Radharani on Krishnan rakastettu. Hän on Krishnan läheisin devotee. Radharanin juhlapäivänä devoteet etsivät Krishnan armoa, erityisesti pyytämällä Radharania antamaan omistautumista (Bhakti) Radharanin rakastetua Krishnaa kohtaan, tietäen, että jos he voivat saavuttaa Radharanin hyväksynnän, he voivat saavuttaa Krishnan tämän luonnollisena seurauksena. Radharani on Jumalalle Antautumisen / Bhaktin ruumiillistuma - Hän on tämän rakkauden korkein ilmentymä! Siksi hän on hyvin tärkeä heille keiden polku on Bhakti - koska tänä päivänä pyydämme Radharania herättämään kokemuksen todellisesta Bhaktista Herraan.

Käännös: Karani