maanantai 22. helmikuuta 2010

Pyhän Valentinuksen/Ystävänpäivän puhe 14.2.2010

Jai Gurudev! Kaksi päivää sitten me juhlimme Shivaratria, Shivan yötä. Tänään Lännessä juhlitaan Pyhän Valentinuksen päivää (Ystävänpäivää), eikö niin? Se on päivä, jolloin kaikki ihmiset, jotka rakastavat - ei vain rakastavaiset - vaan jotka yleensä ottaen rakastavat, he ilmaisevat rakkautensa sanomalla :"Minä rakastan sinua" tai jotain vastaavaa. Mutta - mehän juuri lauloimme "Radhe, Radhe", eikö niin? Radhehan on Rakkaus itse. Kuten Gitassa sanotaan: "Vain kun yksilö kehittää vastaavanlaisen rakkauden kuin mitä Radha tunsi Rakastettuaan kohtaan...voi hän saavuttaa Rakastettunsa." Mikä tarkoittaa, kuten olen sanonut, että vain kun kehitämme itsessämme perimmäisen rakkauden Jumalaan, voimme saavuttaa Jumalan. Ja kuinka kehittää tällainen rakkaus? Rakkaus, yleensä ottaen, löytyy kuten hyvin tiedämme....sydämestä. Ja me tiedämme, että se on siellä, te kaikki tiedätte sen eikö vain? Kyllä! Te tiedätte, että sydämenne on täynnä rakkautta. Mutta usein meidän on vaikea ilmaista sitä, meidän on vaikea päästää tämä rakkaus esiin. Se johtuu siitä, että mielemme on niin täynnä rajoitteita. Olemme rajoitustemme rajoittamia. Mutta jos tiedämme, että rakkaus on sydämessämme, niin miksi emme kutsu sitä esiin? Päästäkäämme se ulos! Kyllähän tekin, jos tulisitte vaikka vierailemaan luokseni ja tietäisitte, että olen sisällä talossa ja tarvisitte minua kipeästi, niin mitä tekisitte? Te koputtaisitte ovelle, jatkaisitte kolkuttamista ja jos siellä on ovikello, niin soittaisitte sitä, kiertäisitte ympäri taloa ja yrittäisitte löytää keinon saada huomioni puoleenne, olenko oikeassa? Tekisitte varmasti niin. Jos tämä halu on todella olemassa, niin tekisitte mitä tahansa sen eteen. Sama asia -- rakkaus on läsnä sisällänne. Mutta hyvin usein ihmiset sanovat: "Ok, haluan tuntea sen. Jos en tunne mitään kuukaudessa, niin se on loppu!" Mutta ei se niin mene. Rakkaus itsessään, on se sitten Jumalaan tai johonkin ihmiseen, Rakkaus on Rakkaus. Me aloitamme rakastamalla jotain itseämme lähellä olevaa, tiedättehän, jotain jonka voimme nähdä, jota voimme koskettaa, joka johtaa meidät korkeampaan Rakkauteen. Tästä johtuu, että kun ihmiset ovat rakastuneita, niin alussa, tietenkin, siellä on tämä suuri rakkauden tunne. Mutta tämä rakkaus voi kasvaa enemmän ja enemmän jos sen annetaan kasvaa. Sama asia Jumalan kanssa; päästäkää sisällänne oleva rakkaus ulos. Teidän pitää, kuten olen sanonut niin monta kertaa, jatkaa sen ahdistelemista, että se tulisi ulos!

maanantai 1. helmikuuta 2010

Jumala ilmentää Itsensä meidän kaikkien kautta

Se kun odotamme jotain toisilta ihmisiltä, on pääasiallisin syy omaan onnettomuuteemme. Mitä tahansa me teemme, me odotamme aina jotain vastapalveluksena. Kuinka monta kertaa elämässänne olette tehneet jotain pyyteettömästi? Muistatteko? (Yleisö nauraa.)Ei, ei, älkää naurako! Kyllä kaikki ovat joskus tehneet niin, koska se kuuluu todelliseen luontoomme. Tietenkin me olemme niin oman mielemme hallitsemia, ja me odotamme niin monia asioita, mutta varmasti kaikki ovat joskus elämässään tehneet jotain pyyteettömästi. Tästä tulee mieleeni eräs kysymys, jonka usein teemme itsellemme: Jos me alussa olimme Jumalan yhteydessä, niin miksi meidän pitää inkarnoitua tänne yhä uudestaan ja uudestaan? Miksi meidän pitää olla erossa Jumalasta? Tämän kysymyksen kaikki joskus esittävät, eikö vain? Me luemme kirjoja, ja olemme luultavasti tavanneet monia mestareita, jotka ovat sanoneet: "Kyllä, tärkein asia elämässä on Itsensä oivaltaminen." Mutta silti mielessämme säilyy kysymys: "Miksi me olemme erossa Jumalasta?" Itse asiassa Jumala ei ole meistä erossa mutta on totta, että mielemme kokee kuin olisimme erossa Rajoittamattomasta Todellisuudesta, koska me annamme itsemme olla ulkopuolisten asioiden hallitsemia. Me unohdamme mitä on sisällämme.
Eräässä laulussa sanotaan: " Me vierailemme monilla pyhillä paikoilla ja käymme monissa pyhiinvaelluspaikoissa, mutta on yksi paikka, missä me unohdamme vierailla: oma sydämemme." Miksi me jouduimme eroon Jumalasta? Tokihan Jumala on läsnä kaikkialla, kehomme jokaisessa solussakin. Jumala läpäisee kaiken: sekä ilmentyneen, että ilmetymättömän maailman. Mutta kun hän ilmentää Itsensä, se ei tapahdu vain pyhimysten ja avataarojen välityksellä: Hän ilmentää Itsensä myös kaikkien teidän kauttanne.