Tapaninpäivän Darshan puhe

Ote Sri Swami Vishwanandan puheesta Tapaninpäivän Darshanissa (26.12.09) Springenissä: ”Jai Gurudev! Ensinnäkin [haluan toivottaa] hyvää joulua teille kaikille. Toivon, että tekin, jotka ette olleet täällä, vietitte miellyttävän joulun ajan täynnä iloa ja onnea. Kuten sanoin pari päivää sitten niin nyt on muutoksen aika. On aika, että meidän täytyy muuttua, aika, että alamme ottaa vastuuta. Niin kauan kuin vältämme vastuun ottamista, me vain heikennämme itseämme.
Usein huomaamme, että annamme mielemme ohjata, dominoida meitä. Ja sanotte: ”Mutta Swamiji, me kyllä yritämme parhaamme, mutta emme onnistu.” Miksi näin? Me tiedämme kyllä hyvin miksi olemme täällä. Me tiedämme mitä olemme etsimässä. Ja se löytyy sisältämme. Mutta silti – miksi mielemme ainaa vaivaa meitä? Miksi on niin vaikeaa päästää siitä irti? Miksi? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Me pidämme omista rajoituksistamme. Se vain on esteenä. Me haluamme rajoittaa itseämme ja haluamme tanssia näiden rajoitusten pillin mukaan. Tällä tavalla, kun analysoimme itseämme, voimme nähdä omat rajoituksemme. Mutta silti, syvällä sisimmässämme on myös toinen ääni, joka sanoo:”Hei, sinun pitää herätä. On olemassa jotain suurempaa kuin tämä.”
Mutta rajoittunut mielemme haluaa väittää, että “tässä on kaikki”. Me olemme tällaisessa itse luomassamme oravanpyörässä emmekä haluakaan hypätä siitä pois. Olemme kuin eläimet häkissä tai aitauksessa ja juoksemme sen sisällä sen toiselta laidalta toiselle laidalle. Niinpä päädymme aina lopulta vain samaan pisteeseen. Tällä tavalla annamme mielemme tummentaa todellisen Itsemme. Mutta, aina silloin tällöin, Jumalan armosta, Jumalallisen Äidin armosta, on hieman valoa näkyvissä ja portti on avoinna ja menemme siitä ulos. Mutta sitten taas pelästymme ja juoksemme takaisin sisään. Mihin se johtaa meidät? Krishna sanoi Arjunalle: ”Hyvä Arjuna, ole vapaa. Ole kuin joogi. Nosta aseesi ja taistele!”. Kun Hän sanoi niin Arjunalle, niin Hän ei sanonut sitä vain tälle vaan kaikille meille.