maanantai 30. marraskuuta 2009

Hieman lisää Narayanayan inkarnaatioista

Olen siis selittänyt teille kuinka Luoja on ilmentänyt itsensä kautta aikakausien ja kerroin myös hänen [Vishnun] eri inkarnaatioistaan. Hänellä on siis ollut kymmenen tärkeintä inkarnaatiota mutta kaikkia niitäkään ei pidetä Jumalan täysinä inkarnaatioina. Vain kolme eli Narasimha, Rama ja Krishna olivat täysiä inkarnaatioita ja muut ns. semi-inkarnaatioita, Nara Hari Roopa.
Narshingadevia pidetään siis Narayanayan neljäntenä inkarnaationa. Mutta ymmärtääksemme tämän Narayanayan inkarnaation meidän täytyy ensin tarkastella Narayanayan kaikkia neljää ensimmäistä inkarnaatiota. Ensimmäiset kolme olivat siis Matsya, Kurma ja Varaha. Matsya Avataara oli ensimmäinen Luojan ruumiillistuma, Kurma toinen ja Varaha kolmas. Ensimmäinen eli Matsya oli ns. kala-inkarnaatio, toinen oli kilpikonna ja kolmas villisika. Neljäs oli sitten Narasimha ja viides oli kääpiö-inkarnaatio. Kuudes oli Parasurama ja sitten tuli Rama, Krishna jne.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Vishnun ensimmäinen inkarnaatio: Matsya

Analysoidaanpa hieman Vishnun ensimmäistä inkarnaatiota, Matsyaa. Sanotaan, että pelastaakseen Vedat, Herra inkarnoitui kala-Avataarana, joka oli nimeltään Matsya, jotta siis voisi pelastaa maailman illuusiolta. Näettehän, että Raamatussakin on samantapainen tarina suuresta harhasta, jossa kerrotaan Nooasta, Nooan arkista. Nämä kaksi tarinaa ovat hyvin samantapaisia mutta niiden merkitys ei ole sama. Joku voisi sanoa, että tarina Nooan arkista olisi otettu Vedoista ja muutettu se vain Nooan arkki-tarinaksi, kun ne ovat niin samanlaisia. Mutta tämä ensimmäinen Vishnun inkarnaatio tapahtui siis vain Vedojen pelastamiseksi.

Voit lukea lisää Matsya-inkarnaatiosta klikkaamalla tästä:http://www.webonautics.com/mythology/avataar_matsya.html

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Vishnun eri inkarnaatioista

Voimme huomata nykyaikaa tarkastellessamme, että vain harvat ihmiset ovat kykeneviä elämään henkistä elämää toden teolla. Niinpä itse Jumala inkarnoituu aina ajoittain tänne, itse asiassa monta kertaa, ei vain kerran tai kymmenen kertaa, vaan hän tulee aina kun se on tarpeen. Sanotaan: “Yada yada hi dharmasya glanirbhavati bharataAbhyutthanamadharmasya tadatmanam srjamyaham.”, joka tarkoittaa: “aina kun Dharman suhteen vallitsee taantumusta eli milloin tahansa kun ihmiset ovat liikkumassa poispäin henkisyydestä, milloin tahansa he ovat jäämässä negatiivisuuden vangeiksi, Herra tulee heidän avukseen. ”Hän ottaa monia eri muotoja. Sanotaan, että Jumala on ottanut niin monia eri muotoja, että hän itsekään ei tiedä kuinka monta! Tämä on ensimmäinen asia mikä Vedantassa mainitaan. Jumala on inkarnoitunut niin monta kertaa, ettei ole edes mahdollista kirjoittaa kaikista niistä. Mutta kaikkien näiden hänen inkarnaatioidensa joukosta pidetään 10 tärkeimpänä niistä. Näitä pääinkarnaatioita nimitetään seuraavasti: Matsya, Kurma, Varaha, Narasimha, Vamana, Dasharam, Ram, Krishna, Balaram, Kalki-Avatar. Nämä ovat siis kymmenen tärkeintä avataaraa, joiden kautta Luoja on ilmentänyt itsensä. Analysoikaamme siis näitä inkarnaatioita syvällisesti. (jatkuu seuraavassa kirjoituksessa)

maanantai 23. marraskuuta 2009

Miksi teemme mitä teemme?


Sri Swami Vishwanandalta kysyttiin kerran hyvin mielenkiintoinen kysymys, että miksi hän tekee mitä hän tekee. Onko sen takana syvempi merkitys, syy? Swamijin vastaus: ”Tämä on kysymys, jota kaikki kysyvät, että miksi meidän pitää tehdä mitä meidän pitää tehdä? Itse asiassa minä teen mitä minun pitää tehdä, koska pidän sen tekemisestä. Rakastan auttaa ihmisiä. Rakastan palvella ihmisiä. Se on gurun rooli: auttaa ja palvella ihmisiä. Guru, mestari, ei ole tullut tänne ihmisten palveltavaksi, vaan itse palvelemaan ihmisiä, niin että nämä edistyisivät kohti Itsensä oivaltamista, valaistumista. Itsensä oivaltamis kokemus on elämämme tärkein päämäärä. Minä teen mitä teen, koska se tuottaa minulle suurta iloa.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Pikavuorolla Jumalan luokse?

Sanotaan, että haluat saavuttaa jonkun päämäärän ja sinne päästäksesi sinulla on kaksi vaihtoehtoa: voit joko ottaa bussin, joka ajaa suoraan päämäärääsi tai sitten bussin, joka pysähtyy joka pysäkillä. Kumman valitsisit? Varmastikin pikavuoron, eikö vain? (Ihmiset: “kyllä”). Mutta millä ehdoilla voit nousta pikavuorobussin kyytiin? Vain antautumalla Jumalalle. Jos valitset bussin, joka pysähtyy joka pysäkillä, tietenkin saapuisit perille myöhään. Tulisit kyllä sitenkin perille lopulta, eli ei se tarkoita, ettet saavuttaisi päämääräsi, mutta sen saavuttaminen vain tulee kestämään sillä tavalla kauemmin.

torstai 19. marraskuuta 2009

Kuka haluaa antautua?

Kaikki haluaisivat vapautua, [valaistua] mahdollisimman pian. Mutta kuinka moni todella haluaa antautua (surrender)? Vain hyvin harva. Kaikki haluavat vapautumista mutta vain muutama harva haluaa myös antautua… Vain harvat ovat valmiita luopumaan ja sanomaan :”Kyllä, Herra, minä luovun kaikesta, sillä kaikki on vain illuusiota, harhaa. Minä antaudun Sinulle!” Mutta ei – ihmiset pitävät illuusiosta. He haluavat tanssia Mayan (harhan) kanssa ja kun Maya sitten vaikuttaa heidän elämässään, niin he haluavatkin valittaa siitä: ” Jumala, miksi minulle kävi näin? Minä rukoilen Sinua joka päivä mutta silti kärsin niin paljon. ” Sen sijaan sellainen, joka on viisas, antautuu Jumalalle. Mitä tahansa Jumala tällaiselle ihmiselle suo, hän kokee kaiken olevan lahja Jumalalta. Niinpä, näiden henkilöiden välinen ero on siinä, että vaikka molemmat rukoilevat Jumalaa, niin toinen heistä on antautunut mutta toinen ei ole vielä luopunut kaikesta vaan on vielä kiinni monissa asioissa. Tästä syystä nämä kaksi ovat siis erilaisia: toinen kokee kaiken mitä eteensä tulee, tulevan suoraan Jumalalta ja hän on onnellinen suhteessaan Jumalaan tuli vastaan sitten mitä tahansa. Mutta toinen syyttää aina Jumalaa, mitä tahansa tapahtuukaan, niin hän sanoo: ”Miksi minulle kävi näin?” . Niinpä, näin voimme nähdä, että tämän päivän maailmassa vain harvat ihmiset todella pystyvät elämään henkistä elämää.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Palveleminen alkaa läheltäsi

Ihmiset antavat monenlaisia asioita miellyttääkseen Jumalaa. Ne voivat olla ulkoisesti katsoen hyvinkin suuria lahjoja muta silti kaikki tulee Jumalalta. Me otamme vain jotakin joka on Hänen ja annamme sen takaisin Hänelle. Toisaalta rakkaus, joka meillä on sisässämme, on myös Hän. Mutta on meistä itsestämme kiinni haluammeko kehittää sitä vai ei. On meistä kiinni mitä teemme sen suhteen. Me voimme mennä ja palvella ulkoisilla tavoilla, kuten monet organisaatiot, kun ne esim. ostavat paljon tuotteita ja antavat ne köyhiin maihin. Onko siinä kyse palvelemisesta? Voimme aina laittaa 100 euroa kuussa sivuun ja laittaa se jonkun hyväntekeväisyysorganisaation tilille ajatellen, että se on palvelua. Mutta heti kun raha lähtee tililtämme, emme edes tiedä mitä sille tapahtuu. Sen sijaan jos menemme itse ja osallistumme toimintaan, tämä toiminta luo erilaisen ilon. Ja tämä ilo on se, jota Jumala toivoo meidän kehittävän. Ihmiset sanovat, että: ”Kyllä, mutta minulla ei ole aikaa mennä ja auttaa, palvella.” Sillä kun puhumme palvelemisesta, niin mielen tasolla ajattelemme, että meidän pitäisi mennä Intiaan tai Afrikkaan voidaksemme auttaa. Mutta täälläkin naapurisi voi olla kuolemaisillaan tai nälissään. Ajattelemme Intiaa tai Afrikkaa mutta Jumala pitää niistä huolen. Palveleminen alkaa läheltä, ympäriltäsi. Lakkaa näkemästä eroa, puhdista mielesi eron näkemisestä ja näe sama tie joka puolella. Anna syvältä sydämestäsi kukat, jotka ovat sisässäsi. Tarjoa ne Hänelle. Tällä tavalla toimien sinun ei tarvitse edes istuutua rukoilemaan, sillä Hän on aina kanssasi. Niinpä, avatkaa sydämenne ja palvelkaa milloin voitte. Auttakaa aina kun siihen tulee tilaisuus.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa IV

Jos kysyisin nyt teiltä kaikilta mitä haluatte, niin jotkut sanoisivat :”Haluan rakkautta”, jotkut: “Haluan Jumalaa, haluan oivaltaa Jumalan [valaistumiskokemuksen]”. No, se on kaunista mutta haluatteko todella sitä? Jos todella, vilpittömästi haluatte sitä, niin teidän tulee olla vahvoja ja luottavaisia. Teillä pitää olla luottamusta siihen, mitä Jumala antaa teille. Luottakaa myös siihen mitä tunnette sisällänne. Kuten on sanottu: ”Teidän tulee olla lasten kaltaisia uskossanne.” Kun katsotte lapsia, niin he ovat niin vapaita. He eivät pohdi liikoja. Mutta mitä tapahtuu myöhemmin? Minne tämä lapsi katoaa? Mieli on ottanut ylivallan
Luulette, että tiedätte enemmän, niinpä teidän pitää järkeillä. Mutta joskus teidän ei tarvitse järkeillä, teidän tarvitsee vain istua hiljaa ja tuntea. Tuntekaa ja kuunnelkaa, sillä kun tunnette, niin kyseessä ei ole vain tuntemus. Kun olette täysin hiljaa, niin voitte kuulla myös Jumalan äänen. Jumalan ääni ei tule puhumaan teille samalla tavalla kuin muinaisina aikoina. Hän puhuu teille sisästänne käsin. Oppikaa luottamaan tähän sisäiseen ääneenne ja jos teillä sittenkin on vielä epäilyksiä, niin kysykää häneltä kysymyksiä. Kysykää häneltä onko asia todella niin tai näin. Siten voitte testata asiaa itse, niin, että opitte luottamaan tähän sisäiseen ääneen. Ei siis niin, että vain kuulette ja hyväksytte sen noin vain: ”Okei, kyllä, sopii. Se on hyvä niin.” Ei, vaan kun kuulette, niin kysykää tiettyjä kysymyksiä ja jos asiat todella tapahtuvat sillä tavalla, niin voitte luottaa siihen täysin. Tämä on yksi tapa kuunnella sisäistä Itseänne ja tehdä siitä vahvempi ja vahvempi.Seuraava esimerkki on itseltään Neitsyt Marialta. Kun enkelit ilmestyivät hänelle ja tervehtivät häntä sanoen:”Tervehdys Maria, Sinä olet siunattu kaikkien naisten joukosta. Herra on suonut Sinulle suosionsa ja Sinä tulet kantamaan Jumalan poikaa kohdussasi.” Mutta Maria ei silti vastannut, että: ”Okei, hyvä juttu, kuulostaa hyvältä.” Ei, Maria vastasi sen sijaan:” Kuinka tämä voisi olla mahdollista? En ole koskaan ollut miehen kanssa.” Niinpä enkeli oli mielissään hänen suhteensa, koska tämä vastaus kertoi hänen uskostaan. Marialla ei ollut epäilyksiä mutta hän kyseenalaisti enkelin viestin. Ja näin enkeli vastasi hänelle :”Tämä tulee tapahtumaan Jumalan tahdon mukaisesti. Henki tulee yllesi ja varjostaa sinua.” On siis tärkeää oppia luottamaan tähän sisäiseen ääneen ja tietää todella, että onko se totta tai vain mielen luomaa kuvitelmaa. Saat varmuuden asettamalla tiettyjä kysymyksiä asian suhteen ja silti tulet säilymään tämän keskustelun tarkkailijana. Kerronpa teille jotakin. Aatma eli sielunne tulee olemaan tämän keskustelun todistaja. Yksi kaikista kauneimmista asioista mitä voitte tehdä on tarkkailla kuinka mielenne puhuu Korkeamman Minänne kanssa, ja kuulla sisäisen äänenne puhuvan. Ja kuten sanoin aikaisemmin, tämä voi tapahtua vain kun olette hiljaisuudessa. Menkää siis sisimpäänne niin paljon/usein kuin mahdollista ja olkaa vaiti.
Kun joku vaan puhuu ja puhuu, (kuten itse teen juuri nyt), mitä tapahtuu? Tietysti se voi olla iloista puhetta mutta jälkeenpäin siitä seuraa väsymys. En sano, että minä tulen nyt väsyneeksi, mutta yleensä ottaen se on näin. Tietysti voitte sanoa, että silloinkin väsyy kun vain istuu paikallaan. Mutta silloin kun mieli on vaiti, ei väsymystä ilmene. Tähän meditaatio voi teidät johtaa. Meditaatio ei ole vain sitä, että istutaan yhdessä paikassa silmät kiinni ja meditoidaan, kuten tiedämme tämän perinteisen tavan. Meditaatiosta on kyse joka kerta kun katsotte sisälle sydämeenne ja näette siellä olevan jumaluuden.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa III

Kaikki pyhiinvaelluspaikat muistuttavat meitä siitä, että Jumala rakastaa jatkuvasti ihmiskuntaa mutta meidän pitää vain tietää miten vastaanottaa tämä rakkaus. Jos vastaanotat sen avoimella sydämellä, se kasvaa koko ajan. Mutta jos vastaanotat sen avoimella mielellä, siinä on rajoituksensa. Eli muistuta itseäsi aina, että avaisit sydämesi ja löytäisit sisälläsi asuvan jumaluuden. Me olemme kaikki pyhiinvaellusmatkalla. Elämämme maan päällä on pyhiinvaellusmatka. Tämä pyhiinvaellusmatka tulee loppumaan sitten kun olemme löytäneet Jumalan ja oivaltaneet hänet. Ja hän on tehnyt siitä niin helppoa ja selkeää. Se ei ole kaukana meistä, se on aivan lähellä. Niinpä, hiljennä mielesi, lakkauta sen liike kokonaan ja avaa sydämessäsi oleva rakkauden hana. Avaa se ja anna rakkauden virrata siitä ja tulet huomaamaan kuinka lähellä Jumala on sinua.
Tämän matkamme aikana monet kokivat suurta iloa. Tietysti se herätti myös tiettyjä asioita, mutta kaiken kaikkiaan se oli ihana kokemus. Kaikki oli hyvää. Puhuin tänään erään henkilön kanssa, joka kysyi minulta tammikuussa yhden kysymyksen ja tietysti minä annoin hänelle sellaisen vastauksen, mikä minun piti antaa. Mutta hän valitsi kuitenkin toimia oman päänsä mukaan, mikä on myös ihan hyvä. Mutta tänään, kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, hän valitti koko ajan: ”Swamiji, minun olisi pitänyt kuunnella Sinua, kaikissa niissä asioissa.” Mutta minä sanoin: ”No, katsohan, se mikä on tehty on tehty. Et voi muuttaa sitä enää. Mutta voit tehdä yhden asian: Olet nyt oppinut paljon tästä kokemuksesta ja nyt tiedät mitä sinun pitää tehdä. Olisit voinut tehdä sen paljon helpommaksi itsellesi kuuntelemalla mutta sinä sait itsellesi elämänkokemusta ja olet oppinut siitä. Se oli hyvä asia oppimisesi kannalta.”Joskus jos vain kerromme mitä jonkun pitäisi tehdä, se olisi helppoa, mutta he eivät saisi siitä mitään itselleen. Se on sama asia kun jos sanomme lapselle, että: ”Älä laita sormiasi tuleen tai ne palavat!” Mutta jos lapsi ei ole koskaan polttanut itseään, niin luuletteko, että hän tietää mitä palaminen tarkoittaa? Ei hän tiedä vaan hänellä tulee aina olemaan halu laittaa kätensä tuleen, koska hän haluaa tietää miltä se tuntuu. Niinpä kaikki kokemukset, olivat ne sitten hyviä tai pahoja, ovat aina myös oppimisprosesseja. Opitte mitä sielunne haluaa teidän oppivan. Ja jos pystytte virittämään itsenne samaan aaltopituuteen sielunne kanssa, niin oppimisenne tulee tapahtumaan hyvin nopeasti. On vain kyse siitä, mitä haluatte.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa II


Joskus meidän pitää katsoa ulkopuolellemme, jotta oivaltaisimme mitä meillä on sisällämme. Niin me ihmiset toimimme. Hyvin usein me unohdamme mitä meillä on sisällämme, kunnes meitä muistutetaan siitä. Tästä syystä maailmassa on niin paljon pyhiinvaelluspaikkoja. Mutta niissä ei ole kyse vain paikasta itsestään vaan tärkeintä on muistuttaa itseämme esim. siitä mitä Kristus puhui ja mitä hän opetti. Kristus ei opettanut dogmeja, kaikki mitä hän opetti liittyi rakkauteen. Ja se on kaikista yksinkertaisin asia mutta silti me unohdamme sen; vain rakastaa. Me tarraudumme tällaisiin asioihin kuten ”Meidän ei pidä tehdä näin ja meidän ei pidä tehdä noin.” Me pidämme kiinni niin monista tällaisista kielloista, että unohdamme mitä meidän pitäisi tehdä.
Muistan kerran kun opiskellessani teologiaa sanoin piispalle: ”Kaikki mitä olette opettanut meille on vain dogmeja. Ette ole kertaakaan puhuneet Kristuksen rakkaudesta ettekä siitä miten Kristus todella eli.” Me luemme Raamatusta kuinka Kristus oli opetuslastensa kanssa ja kaikkea tällaista mutta hän oli myös hyvin elävä henkilö. Muistan, että yhdessä kirkossa, jossa vierailimme Nasaretissa, oli ikoni (tai hieman sen tapainen taideteos, nimittäkäämme sitä nyt ikoniksi) joka oli tehty mosaiikkikivistä. Se oli hyvin kaunis ja siinä Kristus oli kuvattu paimenena, jonka harteilla oli lammas. Varmastikin olette nähneet jonkun kuvan Kristuksesta hyvänä paimenena. Se, mikä juuri tässä ikonissa oli niin kaunista oli se, että Kristusta ei ollut kuvattu pitkässä kaavussa kuten hänet yleensä kuvataan. Sen sijaan hänellä oli päällään jonkinlainen lannevaate ja hän näytti jotakin ystävälleen. Kysyin asiasta oppaalta ja opas kertoi tästä ikonista. Kysyin häneltä :”Tiedätkö mitä tämä Kristuksen kuva edustaa?” Tietysti opas sanoi, että Kristus oli siinä hyvänä paimenena. Mutta itse asiassa tämän ikonin pohjana ollut alkuperäinen kuva esitti Apolloa ja se muutettiin jälkeenpäin Kristukseksi. Mutta ei sillä väliä, se osoittaa meille, että Kristus eli normaalisti, hän eli ihmisten keskuudessa. Hän nauroi myös paljon eikä ollut aina synkkä tai ajatellut vain ristiänsä. Kristuksella oli tehtävänsä ja hänen tehtävänään oli levittää universaalia rakkautta ja auttaa ihmisiä oivaltamaan [heistäkin löytyvä] Jumalan valtakunta. Hän sanoikin aina: ”Jumalan valtakunta on lähellä.” Mutta missä se on lähellä? Onko se lähellä tuolla? (osoittaen ylöspäin). Ei, se on lähellä täällä (osoittaen sydäntään). Jos hiljennätte mielenne ja olette sydämessänne rakkauden avulla, tulette kokemaan sisässänne olevan Jumalan valtakunnan.

torstai 5. marraskuuta 2009

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa I

Sri Swami Vishwanda kertoi 1. marraskuuta Saksan Springenissä pidetyssä Darshan tilaisuudessa pyhiinvaellusmatkasta Israeliin, mistä oli juuri edellisenä päivänä palannut ryhmänsä kanssa. Tässä puheen ensimmäinen osa:

29 hengen ryhmämme palasi eilen Israelista [pyhiinvaellusmatkalta], mikä oli hyvin kaunis kokemus. Puhuttaessa Israelista on jokaisella siitä oma näkemyksensä. Kun kokee Israelin itse niin se on täysin erilaista siitä mitä on lukenut siitä. Voimme lukea Raamatusta siitä mutta kun olemme itse siellä, niin se on täysin erilaista. Koimme matkallamme paljon asioita, joista olimme lukeneet ja joista tiesimme. Olettehan kuulleet niitä asioista jo lapsuudestanne asti varmastikin mutta olla siellä paikan päällä on jotain ihmeellistä. Se on sama asia kuin jos lukee Krishnan elämästä ja sitten kun menee itse Vrindavaniin, niin se on täysin eri kokemus. On sopeutettava itsensä. Sama pätee siis Jerusalemiin, Beetlehemiin ja Galilean järven ympäristöön. Nämä paikat ovat hyvin erityisiä, koska itse Kristus käveli kerran siellä ja nämä paikat on pidetty elävinä ihmisten uskon kautta. Ne ovat erityisiä myös sen yhteyden tunteen vuoksi, jonka siellä voi aistia ja joka eroaa niin paljon muista paikoista. Tietenkin se, miten minä koin sen ja miten muut kokivat Israelin on erilaista. Matkan aikana en puhunut siitä miten itse koin sen. Annoin muiden puhua ja oli hyvin kaunista seurata miten itse kukin koki sen ja minkälaisia näkökulmia kullakin oli. Me kaikki puhumme samasta Kristuksesta mutta jokainen katsoo asioita omasta näkökulmastaan käsin. Jotkut katsovat oikealta, jotkut vasemmalta, mutta on kaunista kokea tämä. Mutta kaikista ihmeellisintä se on, jos voi nähdä sydämensä silmillä. Kun katsoo asioita sydämensä silmillä, niin voi oivaltaa, että nämä paikat ovat täällä (osoittaa sydäntään), ne ovat kaikki teidän sisässänne. Me teemme pyhiinvaellusmatkoja muistuttaaksemme itseämme siitä mitä jo on sisässämme.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Seitsemän tärkeää kukkaa

Olipa kerran merkittävä viisas mies, pyhimys, joka päätti mennä tiettyyn kaupunkiin. Hän oli hyvin kuuluisa, itse asiassa niin tunnettu, että ihmiset olivat innoissaan kuullessaan hänen tulevan ja alkoivat valmistella hänen tuloaan jo viikkoja aikaisemmin. Sitten eräs hänen seuraajistaan tuli kaupukilaisten luo ja sanoi heille:” Tiedättehän, olen kuullut, että kun hän suorittaa rukouksiaan hän haluaa käyttää seitsemää erilaista kukkaa.” Tästä tiedosta seurasi paljon hämmennystä ja ihmiset alkoivat miettiä: ”Minkälaisia kukkia meidän pitäisi ottaa, jotka voisimme antaa tälle Swamille?” Niinpä he ryntäsivät pyhimyksen luokse ja kysyivät häneltä itseltään: ”Arvostettu Swami, olemme kuulleet, että suorittaessanne rukousseremonioita, käytätte seitsemää kukkaa, mutta kun on olemassa niin paljon erilaisia kukkia, niin emme tiedä minkälaisia te haluaisitte.” Pyhimys katsoi heitä ja alkoi sitten nauraa aivan katketakseen. Hän sanoi heille: ”Kyllä, minä käytän seitsemää kukkaa rukouksissani, mutta haluan, että jokainen teistä antaa nämä kukat minulle henkilökohtaisesti. Nämä seitsemän kukkaa ovat nimeltään: totuudellisuus, rakkaus, ihmisten palveleminen, rukous, antaumus, lojaalisuus ja aistien hallinta.” Nämä ovat ne seitsemän kukkaa. Hän jatkoi vielä: “Jos joku antaa nämä Jumalalle, tai itselleen, niin Jumala on hyvin mielissään. Ei ole suurempaa asiaa kuin antaa nämä kukat. Se muistuttaa minua siitä mitä Krishna sanoi Bhagavad-Gitassa: ”Jos joku tarjoaa minulle vaikka vain pienen lehden, mutta se on annettu sydämestä tulevalla rakkaudella, minä hyväksyn ja otan sen vastaan. ”

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kultainen aika eli Jumalan valtakunta

Sveitsin Lugnorressa 29.8.2009 pidetyssä satsangissa Sri Swami Vishwanandalle esitettiin seuraava kysymys: “Babaji kirjoittaa*, että ns. ”Kultainen aika” on aivan edessämme, mutta Hän katsoo asioita toisesta ulottuvuudesta käsin. Voitteko sanoa kuinka monta vuotta sen tuleminen vielä vaatii?” (* Babajin sanelemassa kirjassa: Unity with the Divine, jonka kirjurina toimi Sri Swami Vishwanandan läheinen opetuslapsi Mataji Utpalavati Yhdysvalloista. Kirja saatavissa osoitteesta: http://www.kriyaompress.com/ ) Sri Swami Vishwanandan vastaus ylläolevaan kysymykseen: Sanoit kyllä oikein mutta kysymyksesi herättää nyt toisen kysymyksen: mitä tarkoitetaan kultaisella ajalla? Kristus puhui samasta asiasta kun hän sanoi: ”Jumalan valtakunta on…?” (Joku: täällä.) Täällä, lähellä. Näettehän, että kyse ei ole siitä, että kuinka monta vuotta, koska on jo sanottu, että Jumalan valtakunta on täällä. Se on lähellä. Kultainen aika on nyt mutta kuinka moni todella haluaa sitä? Se on se todellinen kysymys. Kultainen aika, Jumalan valtakunta ei ole kaukana. Eikä siinä ole kyse ajasta. On kyse siitä kuinka paljon haluatte sen olevan, kuinka paljon haluatte sen tapahtuvan ja kuinka antautuneita sen tulemiselle olette. Kuinka antautuneita olette Jumalalle. Mitä enemmän antaudutte Jumalalle, sitä enemmän tulette huomaamaan olevanne kultaisessa ajassa eli Jumalan valtakunnassa, elätte silloin siinä.
Nostakaa kätenne kaikki teistä jotka todella haluavat saavuttaa tämän kultaisen ajan? Vilpittömästi? Jos haluatte sitä vilpittömästi, niin teidän pitää nostaa kätenne hyvin korkealle. (Jotkut ihmiset nostavat käsiään.) Vau, tuo on tosi hyvä. Olen itse asiassa hyvin vaikuttunut. Saavuttaaksenne tämän kultaisen ajan, kuinka moni teistä olisi valmis antamaan kaiken mitä teillä on? Siis kaiken, tarkoitan luopumista aivan kaikesta? Nostakaa kätenne, jopa korkeammalle kuin äsken. Ja olkaa vilpittömiä. Olisitteko valmiita luopumaan jopa elämästänne? (Joku osanottaja: Minä!) Okei, se on vilpittömyyttä. Rakastan sitä. Mutta näettehän miten se on. Me olemme niin paljon kiinni peloissamme. Me siirrymme jatkuvasti yhdestä pelosta toiseen ja ajattelemme, että se on todellisuutta. Me pelkäämme menettämistä. Me pelkäämme aviomiehen tai vaimon menettämistä, me pelkäämme melkein kaikkea. Me pelkäämme sairauksia, me pelkäämme työttömyyttä, me pelkäämme rahaongelmia, me pelkäämme kuolemaa; ja loppujen lopuksi pelkäämme itse elämää ja se on se huvittava juttu tässä. Me pelkäämme kuolemaa ja me pelkäämme elämää ja silti tiedämme, että on olemassa jotain suurempaa, mitä voisimme saavuttaa: nimitetään sitä sitten kultaiseksi ajaksi tai Jumalan valtakunnaksi tai Itsensä oivaltamiseksi tai Jumalan oivaltamiseksi. Ja siitä syystä me antaudumme Jumalan tahtoon. Me sanomme: “Kyllä, me luotamme Jumalaan mutta silti jäljellä on vielä niin paljon menettämisen pelkoa.” Ja minä kysyn teiltä: ”Mitä teillä oli mukanamme kun tulitte tähän maailmaan? (Joku: ei mitään). Ja mitä te voitte ottaa mukaanne? (Joku: ei mitään.) No mitä te sitten voitte menettää? Mikään ei ole teidän mutta silti te pelkäätte, että voisitte menettää jotakin.