lauantai 31. lokakuuta 2009

24 opettajaa

Eräs henkilö meni kerran tapaamaan yhtä mestaria. Ja niinpä tämä henkilö, joka itsekin oli mestari, tapasi tämän toisen suuren mestarin, joka oli niin autuaan oloinen ja kysyi tältä: ”Kerro minulle, kuka on Sinun opettajasi? Miten voit säteillä niin paljon valoa?” Silloin tämä suuri mestari vastasi:” Minulla ei ole vain yksi opettaja, vaan minulla on ollut 24 opettajaa.” Kysyjä jatkoi, että :” Ketä nämä opettajat olivat?” ja suuri mestari vastasi: ”Ensinnäkin minun täytyy mainita omat vanhempani, olen oppinut niin paljon heiltä. Ylinnä kaikkia opettajia pidän äitiäni, jolta olen oppinut ensimmäisenä. Hän opetti minut kävelemään ja piti kiinni kädestäni. Toisekseen olen oppinut isältäni, joka oli hyvin kurinalainen ja elätti minut ja osoitti minulle kuinka pitää huolta itsestäni. Äitini opetti kuinka seisoa omilla jaloillani. ” Ja niin mestari jatkoi kertomistaan opettajistaan, mutta hän ei koskaan maininnut ketään muita ihmisiä kuin vanhempansa, loput hänen mainitsemistaan opettajista olivat kaikki esim. kasveja ja eläimiä, joita hän oli kohdannut elämänsä varrella. Hän oli oppinut jopa kaikilta pieniltä hyönteisiltä, kaiken kaikkiaan siis 24:ltä eri “opettajalta”. Hän oli oppinut niiltä nöyryyttä, kärsivällisyytä, iloisuutta, onnellisuutta…kaikkia näitä ominaisuuksia, vain luonnosta suoraan. Niinpä jos vain tarkkailet luontoa tarkasti, voit oppia siltä paljon!

perjantai 30. lokakuuta 2009

Joka on lähellä Jumalaa, hymyilee keskellä vaikeuksiakin

Olipa kerran eräs rabbi. Eräänä päivänä hän oli pitämässä luentoa oppilailleen ja yhdessä vaiheessa hän sanoi: ”Se, joka on lähellä Jumalaa, Jahvea, on se, joka hymyilee myös keskellä vaikeuksia.” Myöhemmin yksi hänen oppilaansa pysäytti hänet ja sanoi:” Professori, kunnioitettu rabbi, voisitteko selittää meille, että miten se olisi mahdollista, että voisimme hymyillä myös vaikeina aikoina elämässämme?” Rabbi vastasi:”Tuota, on hyvin vaikea vastata tähän kysymykseen, sillä vaikeina aikoina minä itsekin unohdan miten hymyillä, unohdan mihin hymy on kadonnut.” Ja se on totta: mielemme on niin täynnä negatiivisuutta, että me unohdamme todellisuuden. Rabbi jatkoi sitten oppilaalleen: ”Minulle on vaikeaa neuvoa miten hymyillä keskellä vaikeuksia tai suuria testejä, mutta tiedän erään henkilön kylässämme, joka on käynyt lävitse todella monia koettelemuksia elämässään. Kun hän oli vain yhden viikon ikäinen, hän menetti vanhempansa. Sitten myöhemmin elämässään, hän kohtasi vaikeuksia kaiken suhteen mitä teki tai yritti, mutta silti hän oli aina iloinen ja hymyilevä. ” Niinpä oppilaat menivät sitten myöhemmin tämän henkilön ovelle ja koputtivat siihen, jolloin sisältä kuului ääni: ”Kuka siellä?” Oppilaat vastasivat: ”Me olemme Rabin oppilaita ja tulimme kysymään Teiltä tiettyjä kysymyksiä.” Mies vastasi: ”Mitä kysymyksiä teillä on?” ja oppilaat sanoivat: ”Me tulimme Raamattua lukiessamme kohtaan, missä sanotaan, että ´se, joka on lähimpänä Jumalaa, on se, joka hymyilee keskellä vaikeuksiakin.´” Mies vastasi heille: ”No, sitten olette kyllä tulleet väärään osoitteeseen, sillä minä olen jo 78 vuotta vanha mutten silti tiedä mitään vaikeuksista eli en voi kertoa teille kuinka hymyillä kesken niitä.”

Eli tietäkää, että mitä lähempänä olette Jumalaa, niin sitä helpommin pystytte ylittämään myös vaikeutenne. Kuinka paljon mielenne on keskittynyt Jumalaan tai todelliseen Itseenne? Jokainen haluaisi saavuttaa tämän todellisen Itsenne olemalla hyvä. Mutta ei teidän tarvitse olla hyviä. Ei tarvitse teeskennellä ja esittää hyvää. Teidän pitää olla vain omia itsejänne. Vaikka ihmiset ajattelisivat, että olette pahoja, niin teidän pitää vain itse tietää millaisia olette.

torstai 29. lokakuuta 2009

Muistakaamme oma jumalallisuutemme!

Olisi hyvä muistaa jatkuvasti oma jumalallisuutemme, että olemme osa Jumalasta. Sillä jos muistamme aina olevamme vain ihmisiä, niin tulemme myös pysymään inhimillisessä tietoisuudessamme. Se on niin yksinkertaista, jos vain voisimme aina muistaa olevamme rakkautta. Ei ole oikeastaan välttämätöntä toistaa hienoja mantroja tai käyttää japaa (rukousnauhaa). Kun vain muistaisimme aina olevamme rakkaus, niin me olisimme rakkaus! Me olisimme silloin edelleen tässä maailmassa mutta samaan aikaan eläisimme myös jumalaisessa tietoisuudessa. Kun tietoisuus omasta jumalallisuudestamme puhkeaa kukkaan sisällämme, niin siellä ei ole enää sijaa pelolle, epäilykselle tai millekään muulle! Tämä täydellinen luottamus sisällämme olevaan jumalallisuuteen tuottaisi niin paljon iloa ja niin paljon rauhaa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Sadhanan harjoittamisen suloisuudesta

Kun mieli puhdistuu, siitä tulee positiivinen. Myös sadhanan harjoittamisesta voi tulla ajan mittaan yhä helpompaa. Mutta älä lannistu, vaikket onnistuisi välittömästi tämän päämäärän saavuttamisessa. Tiedän, että ihmiset haluaisivat nopeita tuloksia, esim. jo kuukauden sisällä siitä kun he ovat aloittaneet harjoittamaan jotakin. Mutta tiedä yksi asia: jos ryntäät johonkin nopeasti, tulet myös lopettamaan sen yhtä nopeasti. Sama asia pätee myös ruoanlaittoon: jos joku Mataji haluaisi vaikka tehdä hilloa ja hän ottaisi vain hedelmät tai marjat ja heittäisi ne hilloseokseen ja sitten poistaisi ne, niin kerkeäisikö makeus jäämään hilloon? Ei se jäisi vaan on tärkeää antaa seoksen kiehua tarpeeksi kauan. Sama periaate siis pätee myös sadhanan suhteen. Jos alat tehdä henkisiä harjoituksiakin sillä asenteella, että sukellat niihin nopeasti sisälle ja sitten yhtä nopeasti lopetat ne, harjoituksestasi ei tule niin suloista ja miellyttävää. Sisälläsi oleva sulous odottaa vain heräämistään. Ei sillä ole väliä mitä polkua kuljet tai minkälaista sadhanaa harjoitat, tärkeintä on vain se miten harjoitat sitä.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Vaikeneminen on kultaa

Ihmisillä on usein hyvin ylimielinen asenne. He ajattelevat tietävänsä paremmin kuin muut ja puhuvat kovaan ääneen mutta tietävät hyvin vähän. Sanotaan, että se, joka puhuu vähemmän, tietää…paljon! Ja se joka ei tiedä paljon haluaa tulla kuulluksi. Ja se on totta: kun joku ei tiedä paljon, niin hän haluaa olla äänessä ja tulla kuulluksi ja puhuu hyvin kovaan ääneen. Mutta kun katsomme mestaria, henkistä opasta, niin huomaamme, että he puhuvat vain silloin kun heidän täytyy puhua. Mutta suurimman osan ajasta he ovat vaiti. Kuten aikaisemmin selitin, niin he analysoivat kaiken ja heillä on ratkaisu joka asiaan. Sillä vain hiljaisuudessa voi saada ratkaisuja. Vastaukset ovat olemassa aina mutta mieli on liian rauhaton huomatakseen niitä. Kun teillä on ongelma, niin te etsitte sille ratkaisua, ja jatkatte etsimistä, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes tulette ihan hulluiksi sen asiaan suhteen. Mutta sitten lopulta kun sanotte: ”Olen väsynyt ja saanut tarpeekseni tästä!” huomaatte, että ratkaisu olikin koko ajan olemassa, mutta ette vain huomannut sitä. Sitten voitte kysyä itseltänne, että miksi ette huomanneet sitä? Se johtuu juuri rauhattomasta ja yliaktiivisesta mielestä. Eli kun mieli on hyvin aktiivisessa liikkeessä, niin luulette aina tietävänne paremmin. Silloinkin kun ette tiedä juuri mitään. Missä silloin on nöyryys? Missä on kuuliaisuus? Ja missä on kyky antautua? Missä on rakkaus? Ei niitä ole silloin näkyvissä. Siitä syystä aina silloin tällöin kuulemme mestareista, jotka ovat hyvin hyvin tiukkoja opetuslapsiaan kohtaan. Kuten olen sanonut: Jumala kyllä lähettää sinulle mestarin/gurun, ja jos todella haluat Jumalaa mutta sinulla on vielä paljon työtä edessäsi, niin luonnollisesti tarvitset mestarin, joka on terävä kuin nuoli, jotta hän voi näyttää sinulle oman paikkasi…

maanantai 26. lokakuuta 2009

Jumalan reiluudesta

Erään satsangin aikana joku kysyi Sri Swami Vishwanandalta seuraavan kysymyksen: “Sanotaan, että Jumala on reilu mutta näemme hyvien ihmisten kärsivän ja pahojen ihmisten olevan tyytyväisiä elämäänsä, miksi näin on?”
Sri Swami Vishwanda: ”Jokaisen ihmisen kohdalla tämä liittyy heidän kohtaloonsa, karmaan, minkä he tuovat mukanaan syntyessään. Kun joku, joka tekee pahaa ja ajattelee, että se on todellista, niin luuletteko, että hän tulee saavuttamaan Jumalan? Hmm? Tälle henkilölle tulee olemaan hyvin vaikeaa irrottautua kaikista asioistaan ja oivaltaa Jumala. Kun taas hyvät ihmiset, jotka aina kärsivät, he myös ovat aina keskittyneitä Jumalaan ja sanovat: ”Hyvä Jumala, auta minua tämän kärsimyksen keskellä, että se helpottaisi ja menisi ohi”. He rukoilevat siis aina Jumalalta apua. Tiedättehän Krishnan, joka eli n. 5000 vuotta sitten. Eli samoin kuin teillä kristityillä on Jeesus, hinduilla on Krishna. Krishnalla oli täti, jonka nimi oli Ghandari. Ghandarin kaikki pojat kuolivat silloin meneillään olevassa sodassa. Kun Krishna silloin meni tätinsä luokse ja kysyi mitä tämä haluaisi, niin arvatkaa mitä hän vastasi? Hän vastasi: ”Herrani, anna minulle niin paljon ongelmia, että voisin aina muistaa Sinut.” Niinpä kun ihmisillä on kaikkea ja he ovat aina onnellisia, niin he unohtavat Jumalan. Mutta kun ongelmia alkaa ilmaantua heidän elämäänsä, niin he alkavat jälleen kääntyä Jumalan puoleen pyytääkseen Hänen apuaan. Kuten sanottu, Jumala on reilu: Hän vastaa aina pyyntöihimme.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ramakrishna ja Sarada Devi

Kyllähän te kaikki tunnette Paramahamsa Ramakrishnan, eikö vain? Jos ette tunne häntä, niin on olemassa suositeltava kirja nimeltä ”The gospel of Sri Ramakrishna”. Lukekaa se, sillä se on hyvin inspiroiva. Se voi auttaa teitä paljon henkisellä tiellänne. Sri Ramakrishna eli 1800-luvulla ja hän kuoli 16. elokuuta 1886. Kun hän kuoli, niin tuli eteen tilanne, mikä on yleinen tapa hindu perinteessä eli aviomiehen kuollessa vaimon pitää rikkoa tai poistaa kaikki jalokivet ja korut. Eikös täälläkin (lännessä) ole sama tapa ? (naurua) Vai onko se päinvastoin, että sitten lesket pistävät enemmän koruja päälleen? Mutta hindu traditiossa se on niin, että leskeksi jäävien vaimojen pitää ottaa pois kaikki korunsa. Sarada Devi, Ramakrishnan vaimo, oli aina pitänyt yllään rannekoruja, jotka oli saanut Ramakrishnalta heidän mennessään naimisiin. Ramakrishna oli tuolloin 23-vuotias ja Sarada Devi vain 5-vuotias. Shokeeraavaa eikö vain? Mutta siihen aikaan se oli normaalia. (naurua) Kun Ramakrishan siis kuoli, hän oli 50-vuotias ja Sarada Devi oli silloin pitänyt rannerenkaita käsivarressaan 27 vuoden ajan eikä ollut koskaan poistanut niitä. Hänen kasvaessaan rannerenkaista tuli hyvin tiukkoja hänen käsivarressaan ja hän mietti sitten leskeksi jäätyään, että miten poistaisi ne. Ne päätettiin leikata pois. Mutta juuri kun Sarada Devi oli aikeissa leikata rannekorujaan, hän kuuli Ramakrishan äänen sanovan:” Sarada Devi, mitä oikein olet tekemässä? Miksi aiot rikkoa nämä rannekorut, jotka annoin sinulle? Luuletko, että olen kuollut? Minä en ole kuollut vaan elän yhä. Minä olen vain muuttanut yhdestä asunnosta toiseen.”
Kyseessä on sama asia kuin jos ajattelemme aurinkoa. Kun aurinko laskee niin me kaikki sanomme, että on pimeää, eikö vain? Mutta kun aurinko laskee meille, niin jossain muualla on samaan aikaan päivä. Samoin kun kuolema tulee kohdalle, niin jossain muualla tapahtuu syntymä: nimittäin toisissa sfääreissä tai henkisyyden toisilla tasoilla. Eli todellisuudessa emme koskaan kuole.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Bhakti jooga; paras jooga

Kaiken sen tarkoituksena mitä teemme päivittäisessä elämässämme, mitä teemme työksemme ja myös henkisen tiemme tarkoituksena on ainoastaan yksi asia: saavuttaa kokemus puhtaasta rakkaudesta ja oivaltaa todellinen Itsemme. Mutta ilman antaumusta emme voi saavuttaa tällaista puhtauden tilaa ja Itsemme oivaltamista eli valaistumista. Vain bhaktin kautta tämä on mahdollista, ilman sitä hyvin vaikeaa. Kuten Sri Krishna sanoi Gitassa: ”Luovu kaikista dogmeista ja tyhjennä mielesi kaikesta ja antaudu minulle.” Vain näin todellinen rakkaus voidaan oivaltaa ja kokea. Muussa tapauksessa, kuten pelkän jnanin (tiedon) avulla, jäämme vain mielen asteelle. En sano, etteikö sekin olisi hyvää, sillä se on mutta se vie sinut vain tiettyyn pisteeseen asti. Karma jooga (eli epäitsekäs palvelu) on myös hyväksi avuksi mutta jos et auta oikealla asenteella, pääset tätäkin kautta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen sijaan bhaktista ja antaumuksesta Sri Krishna sanoi Uddhavalle: ”Kaikista eri joogista minä pidän parhaana bhakti joogaa eli omistautumisen joogaa. Silloin kun palvojista tulee yhtä Herransa kanssa, ei jää enää mitään jäljelle, minkä avulla heidät voitaisiin erottaa toisistaan.”

perjantai 23. lokakuuta 2009

Miten Jumala saadaan juoksemaan meitä vastaan

Olipa kerran poika, joka lähti tapaamaan Jumalaa ja tällä matkalla hän tapasi yhden sadhun, joka seisoi yhdellä jalalla toinen käsi ylhäällä. Sadhu sanoi pojalle kun kuuli hänen aikeestaan mennä tapaamaan Jumalaa, että “Kun menet tapaamaan Jumalaa niin voisitko samalla kysyä Häneltä, että milloin minä tulen saavuttamaan vapautumisen?” Niinpä poika tavatessaan Jumalan kysyi tältä kaikki kysymykset. Paluumatkallaan poika tapasi taas sadhun, joka kysyi häneltä: ”Olet siis tavannut Jumalan?” Poika vastasi myöntävästi ja sadhu jatkoi: ”Mitä Jumala sanoi minusta?” Poika vastasi: ”No tuota, Hän sanoi, että sinulla on vielä joitakin karmisia tekijöitä jäljellä ja sinun pitää syntyä vielä kolme kertaa ennen kuin voit saavuttaa Jumalan.” Kuullessaan tämän sadhu vihastui ja sanoi: ”Kaikki minun suorittamani katumusharjoitukset ja sadhana, mitä olen tehnyt, ja silti minun pitää syntyä vielä kolme kertaa!” Mutta poika pysyi hyvin rauhallisena ja iloisena ja sadhu sanoi hänelle: ”Olen varma, että sinä olet täällä nyt viimeistä kertaa.” Poika vastasi: ”Oi, hyvä sadhu, ei se ole lainkaan niin. Näetkö tuon tamarindi puun? [tamarindin lehdet ovat hyvin hyvin pieniä, joten yhdessä puusa on miljardeja lehtiä] Minun pitää syntyä vielä yhtä monta kertaa kuin siinä on lehtiä ja sitten vasta tulen saavuttamaan Jumalan ja vapautumaan" Kuullessaan tämän sadhu katsoi poikaa ja kysyi:” Oletko ihan tyhmä? Miten voit olla sitten niin onnellinen?” Poika vastasi: “No, ei sillä ole niin väliä. Minä tiedän, että loppujen lopuksi tulen kuitenkin saavuttamaan Hänet.” Sillä hetkellä he kuulivat jumalaisen äänen sanovan: ”Kaiken sen katumusharjoituksen kautta, mitä sadhu on tehnyt, kaikki tämän puhdassydämisen pojan tulevat elämät tullaan poistamaan ja hän tulee saavuttamaan muktin eli vapautumisen jo tässä elämässä.”
Tämä tarina osoittaa, että ei ole kyse siitä kuinka paljon joku on tehnyt vaan siitä miten se on tehty. Rakkauden täytyy olla tekemisessä mukana. Jos teet asioita rakkaudella, niin Jumala tulee suorastaan juoksemaan luoksesi. Sinun pitää vain ottaa yksi askel mutta tämä askel tulee ottaa rakkaudella. Sitten Hän pitää huolen lopusta. Mutta niin kauan kuin tämä sinun ottamasi askel puuttuu, asiat pysyvät vaikeina.

torstai 22. lokakuuta 2009

Epäitsekkäästä auttamisesta

Kerron teille eräästä lääkäristä, joka otti työnsä hyvin vakavasti ja oli hyvin tyytyväinen tekemisiinsä. Hän oli aina hyvin iloinen kun ihmiset tulivat hänen parannettavakseen. Mutta tämä onnellisuuden tunne kesti aina vain hyvin lyhyen aikaa. Hän mietti aina itsekseen: ”Olen kyllä onnellinen mutta miksi tämä onnellisuuden tunne kestää aina niin vähän aikaa?” Hän päätti mennä Ramakrishnan eli intialaisen viime vuosisadalla eläneen pyhimyksen luokse. Hän sanoi tälle: ” Ramakrishnaji, kerro minulle kuinka Sinä rakastat? Minä tunne kyllä rakkautta mutta se ei kestä kauaa. ” Ramakrishna vastasi hänelle: ”Hyvä tohtori, tiedän, että sinä autat ihmisiä ja tunnet tämän rakkauden mutta tiedä yksi asia: sinun rakkautesi perustuu siihen kuinka paljon saat siitä palkkiota. Mene siis ja auta ihmisiä. En tarkoita ettetkö voisi ottaa rahaa, ota vain, mutta anna kerran viikossa ilmaisia konsultaatioita. Tulet huomaamaan, että tämä sisälläsi oleva rakkaus tulee kasvamaan enemmän ja enemmän.” Ja tietysti lääkäri noudatti tätä ohjetta. Muutaman kuukauden päästä hän tuli takaisin Sri Ramakrishan luo ja lankesi hänen jalkoihinsa sanoen: ”Herrani, olen tehnyt kuten neuvoit minua ja olen nyt mitä onnellisin ihminen. En tee enää vain kerran viikossa epäitsekästä palvelua vaan teen sitä kahtena tai kolmena päivänä viikossa.”

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Radhan rakkaus Krishnaa kohtaan


Nykypäivänä on tavallista toistaa Radharanin nimeä: “Radhe, Radhe.” Itse asiassa Brindavanissa ihmiset eivät sano ”Hare Krishna” tai he eivät edes mainitse Krishnan nimeä tervehtiessään jotakuta. He käyttävät aina Radhan nimeä. Tiedättekö miksi? Koska Krishna lähti Brindavanista ja he ovat edelleen tästä hänelle vihaisia. No, onhan siinä syytä olla vihainen, ymmärrättehän? Koska gopien rakkaus Krishnaa kohtaan oli sellaista, jolla ei ole mitään vertaa. Siitä syystä kun Krishna lähti, he olivat vihaisia. Ja heidän jälkeläisensäkin ovat vielä vihaisia hänelle. Se rakkaus, joka näillä ihmisillä vielä tänä päivänä on Krishnaa kohtaan, on uskomatonta. Se on todella kuin yksi yhteen; Krishna on heille kaikista rakkain. He kertovat hänelle mitä vain. He voivat jopa haukkua häntä. Jos joku asia menee pieleen, niin he soimaavat siitä Krishnaa. He tietävät, että hän on Jumala, mutta silti heidän sydämissään kokemansa rakkaus on voimakkaampi. Tällainen läheisyys, tällainen suhde ja rakkaus, se on kaikista tärkein asia. Kun ajattelemme suhdettamme Jumalaan, niin meidän sielumme tuntee tällaista rakkautta Brahmanatmaan. Ja jos herätämme tämän suhteen, se tulee kyllä. On sanottu, että gopien kuningatar, joka on Radharani, tekisi mitä tahansa Krishan eteen. Tarvitsee vain sanoa asia ja hän tekee sen välittömästi. Hän antaisi jopa henkensä.
Sattui kerran, että kaikki gopit lauloivat: ”Krishna, Krishna, me rakastamme sinua niin paljon.” Ja kaikki sanoivat, että tekisivät mitä tahansa Krishnan vuoksi. Tiedättehän tämän tunteen: silloin kun olemme rakastuneita, niin me annamme suuria, suuria lupauksia mutta kun jokin asia tulee konkreettisesti eteen, tehtäväksi, niin mitään ei tapahdukaan, lupauksemme ovat kuin täysi nolla. Näin gopitkin puhuivat Krishnalle, että rakastavat häntä niin paljon ja Krishna halusi testata heitä. Niinpä eräänä päivänä hän teeskenteli päänsärkyä ja huusi, että: ”Aiíii, tunnen suurta kipua.” Kaikki olivat kuin shokissa ja sanoivat, että: ”Herra, me teemme mitä tahansa sinun vuoksesi, kerro mitä voimme tehdä.” Krishna katsoi heitä ja sanoi: ”Ok, hyvä. Jotta voisitte parantaa päänsärkyni, niin tarvitsen jalkojenne tomua. Teidän pitää painaa päätäni jaloillanne.” Kaikki gopit olivat shokissa kun hän, universumin Herra, pyysi, että he painaisivat hänen päätään jaloillaan. Kukaan heistä ei tuntenut olevansa siihen kelvollinen. He pelkäsivät, että olisi hyvin epäkunnioittavaa painaa Jumalan päätä heidän jaloillaan. Toisekseen he olivat varmoja, että joutuisivat siitä syystä helvettiin. Niinpä kaikki keskustelivat keskenään, että mitä he voisivat tehdä asian suhteen. Sillä hetkellä Radha tuli ja näki Krishnan tuskaisessa tilassaan. Niinpä hän meni Krishnan luo ja pyysi tätä kertomaan mistä on kyse. Krishna sanoi hänelle saman kuin gopeille, kun he halusivat tietää mitä voisivat tehdä. Sitten Radha teki mitä hänen piti tehdä. Täysin ajattelematta ja miettimättä omaa itseään, hän sanoi: ”Kyllä” ja alkoi painaa jaloillaan tuskissaan makaavan Krishna päätä ja kaikki olivat jälleen kauhuissaan tästä. Sillä hetkellä kuitenkin Krishnan päänsärky oli parantunut. Järkyttyneet ihmiset tulivat Radhan luo ja alkoivat syyttää häntä sanoen: “Kylläpä sinä olet kamala, miten saatoit pistää jalkasi Herramme pään päälle? Varmasti nyt joudut helvettiin.” Radharani vastasi heille, että :”No, syvin helvettikin tuntuisi minusta siunaukselta, sillä onhan Herrani päänsärky nyt parantunut.” Näettehän, että ollessanne suhteessa Jumalaan, teidän pitäisi unohtaa itsenne täysin. Teidän pitää unohtaa jopa oma valaistumisenne, teidän pitää unohtaa asiat, mitkä tekisivät teidät onnelliseksi.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Tarina Hanumanista ja Ramasta

Kerran Hanuman oli taas matkoillaan. Hänen lennellessään ympäri maailmaa hän kuuli jonkun laulavan ja toistavan jatkuvasti ”Sri Ram, Sri Ram, Sri Ram” hyvin suurella antaumuksella. Hanuman rakastaa Ramaa niin paljon, että aina jos hän havaitsee jossakin todellista omistautumista Herraansa Ramaa kohtaan, hän on läsnä. Ja lentäessään hän kuuli nämä Ramaa ylistävät suloiset sanat ja tuumi: ”Minun täytyy mennä ja nähdä tuo henkilö, joka Ramaa näin ylistää.” Niinpä Hanuman laskeutui maan päälle ja etsi kyseistä henkilöä. Lopulta hän näki tämän miehen istuvan vessassa, toistaen samalla Raman nimeä. Voimakas Hanuman raivostui ja vihan puuskassa löi tätä miestä. Sitten hän palasi takaisin Raman palatsiin ja näki Raman katselevan ulos. Kun Rama sitten kääntyi Hanumania kohti siten, että hänen poskensa oli näkyvissä, Hanuman huomasi, että siinä oli iso viiden sormen jättämä jälki, mustelma. Hanuman kysyi:” Herrani, mikä tämä on?” Rama sanoi: ”Älä edes mainitse asiaa.” (naurua) Hanuman vastasi taasen: “Herrani, ole hyvä ja kerro minulle! Minä menen ja tapan sen henkilön, joka on tehnyt näin Sinulle! ” Rama sanoi: ”En voi kertoa, sillä tämä henkilö ei uskoisi sitä.” Hanuman oli kuitenkin sinnikäs ja pakotti Raman vastaamaan, jolloin tämä lopulta sanoi: ” SINÄ teit sen.” Hanuman vastasi ihmeissään: ”Minä? Ei Herrani, en minä ole tehnyt sitä, miten olisin voinutkaan, sillä vastahan palasin. En koskenutkaan sinuun.” Rama näki, että Hanuman oli hämmentynyt ja hän selitti tälle: ”Kyllä, rakkaani, sinä teit sen. Et suoraan minulle mutta yhdelle minun palvojistani. Tämä henkilö toisti nimeäni niin suurella rakkaudella ja antaumuksella ja sitten sinä löit häntä. Jos minä en olisi puuttunut asioiden kulkuun, kuka tietää mitä olisit tehnyt tälle miesparalle?”
Jumala ei ole rajoitettu mihinkään paikkaan tai mihinkään tiettyyn tekemiseen. Tärkeintä on vain toistaa jatkuvasti Jumalan nimeä, missä ja milloin vain, paikasta riippumatta. Jos sinulla on mahdollisuus toistaa mantraa koko ajan, tee niin!

maanantai 19. lokakuuta 2009

Kontrolloi ajatuksesi!

Tietäkää yksi asia: henkisellä tiellä tärkein asia mikä meidän pitäisi tehdä on ajatuksiemme hallinta. Me sanomme, että: ”tarkkailkaamme, varokaamme ajatuksiamme.” Mikä tämä ajatus on? Ajatus on kuva. Kuva on luomus. Ajatuksemme ovat mielikuvituksen tuotetta mutta miksi sanotaan, että meidän pitäisi varoa niitä? Koska suurimman osan aikaa ajatukset saavat meidät negatiivisiksi. Meidän täytyy tarkkailla, varoa niitä, pitää ne hallinnassa, mutta usein tämä on varsin vaikeaa, eikö vain? Ajatuksistamme riippuu millaisia me olemme sillä me juoksemme aina niiden perässä. Muutama päivä sitten kappelissamme luettiin rukousta, jossa oli erään pyhimyksen sanonta. Tämä pyhimys, Pyhä Mount Athoksen Silouan, sanoi: “Anna ajatustesi olla helvetissä mutta iloitse itse Jumalan luona.” Kommentoin tätä silloin hieman ja sanoin, että: “nykypäivänä ihmiset heti sillä hetkellä kun he näkevät ajatustensa juoksevan helvettiin, juoksevat sinne itse perässä. Ajatuksenne hyppivät ja pomppivat ja ”buum”, te myös hypitte niiden perässä ja teette samaa. Kun tarkkailemme itseämme, niin huomaamme, että usein me haluamme puhua siitä mitä meidän mielessämme on. Haluamme kertoa kaikille kuinka erinomaisia me olemme. Kerromme mielellämme, että: ”Olen nähnyt valoa, olen nähnyt sitä ja tätä.” Miksi teemme näin? Ruokkiaksemme ajatuksiamme, niin, että ajatuksistamme voi tulla entistäkin voimallisempia. Kyse on samasta asiasta kun mitä voimme havaita analysoidessamme matelijoita. Matelija voi olla hyvin kiltti ja mennä menojaan. Mutta sillä hetkellä kun se putoaa kuoppaan, se tekee kaikkensa päästäkseen sieltä pois. Ja sillä hetkellä kun se pääsee pois kuopasta, siitä tulee aggressiivisempi kuin koskaan. Tällä tavalla myös meidän ajatuksemme toimivat. Sillä hetkellä kun päästämme ajatuksemme valloilleen, se on täydessä liekissä ankaralla voimalla ja toteaa: ”Kyllä, olen vapaana.” Tämä on sitä mihin Kristuskin on viitannut, eikö vain? Hän sanoi, että ei se mikä menee suustamme sisään saastuta meitä, vaan se mikä tulee suustamme ulos. Gitassa sanotaan samasta asiasta: ”Kontrolloitu mieli on paras ystäväsi mutta kontrolloimaton mieli on pahin vihollisesi.” Kontrolloikaa ajatuksianne, sillä kuten aina sanon: ”Mitä me ajattelemme, sitä me olemme.”

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Oivalla ykseytesi Jumalan kanssa

Se mistä todella haluaisin puhua tänään, on Jumalan rakkaus, joka on läsnä sisässänne. Se on lahja, jonka Jumala on antanut teille. Tällä rakkaudella ei ole mitään rajoja. Tähän rakkauteen ei sisälly mitään ehtoja. Tämä rakkaus on vapaa kaikista odotuksista. Me olemme kaikki Jumalan lapsia. Kaikissa uskonnoissa, mihin tahansa paikkaan maapallolla menetkin, mistä traditiosta sitten onkaan kyse, kaikkialla kerrotaan, että Jumala on rakkaus. Ja että rakkaus on Jumala. Me kaikki puhumme Jumalasta mutta me emme tunne Jumalaa. Meillä ei ole Hänestä mitään kuvaa. Tietenkin on olemassa jumaluuden erilaisia aspekteja. Mutta yksi asia minkä voimme tehdä, on tuntea Jumalan läsnäolo. Siten voimme tietää, että Hän on kanssamme koko ajan. Jotta voisimme tuntea Hänet jatkuvasti, jotta voisimme nauttia Hänestä joka hetki, meidän pitää tulla osaksi Häntä. Meidän täytyy oivaltaa tämä ykseys. Ykseys alkaa ensinnäkin siitä, että mielemme yhtyy sydämemme kanssa, ja sitten kehomme kanssa. Kun keho, mieli ja sielu ovat kaikki yhtyneinä, tulet kokemaan jumaluuden ilman mitään rajoituksia. Tämä on itse asiassa ihmisen tärkein tavoite: oivaltaa tämä ykseys Jumalan kanssa. Kun kerran oivallat sen, sinusta tulee jumalallinen. Kysymys kuuluu, että miten tehdä se? On monia tapoja oivaltaa sisässämme oleva jumalallisuus, samoin kuin on monia jokia, jotka virtaavat kaikki samaan valtamereen. Tärkeintä olisi löytää kaikista yksinkertaisin tapa. Mitä yksinkertaisempi se on, sitä vapaammaksi tunnet itsesi polustasi riippumatta, riippumatta siitä mitä tietä kuljet. Tämä on siis paras tapa. En voi sanoa, että tällä tavalla tulet oivaltamaan Jumalan ja tuolla tavalla et. Jumala asuu syvällä ihmisten sydämissä ja sinun pitää vain keskittää mielesi sydämeesi. Yritä parhaasi, että voisit joka hetki tuntea Hänet. Paras tapa on alkaa rakastaa, ilman, että ajattelet sitä sen kummemmin, ilman että kysyt: ”Miten rakastaa?” Harjoita mielesi keskittymään itseesi. Keskittyessäsi valitse joku Jumalan nimistä, joku jumaluuden aspekti ja ala toistamaan tätä nimeä jatkuvasti. Sitten voit tulla oivaltamaan jossain vaiheessa, että sinusta on tullut yhtä tämän nimen kanssa.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Millainen on henkinen ihminen?

Meistä on yleensä mukavaa varustaa itsemme “henkisyyden” nimilapulla. Haluamme tuntea itsemme täten erityiseksi. Todellisuudessahan me kaikki olemme erityisiä, koska jokainen on ainutlaatuinen yksilö ja jokainen on siten myös henkinen. Sillä ei ole väliä mitä polkua seuraamme tai mitä teemme. Henkisyydessä on kyse Jumalan oivaltamisesta, rakkauden kokemisesta, sen oivaltamisesta, että olemme ykseydessä yhtä Jumalan kanssa, Jumalan saavuttamisesta kuten sanotaan. Kaikki tämä on totta mutta kun katson henkisiä ihmisiä, niin he aina luulevat tietävänsä kaiken paremmin. He pitävät itseään kaikkia muita parempina. Ja itsestään he ajattelevat aina vain hyvää. Se on oikein mutta parasta olisi olla kritisoimatta muita. Parasta mitä voimme itsellemme tehdä, on kuten Krishna sanoi, nousta hyvän ja pahan yläpuolelle. Henkisellä tiellä jokainen yrittää puhdistaa itseään. Kun puhun puhtaudesta, niin miten teidän mielenne ymmärtää tämän? Liitätte siihen vain hyviä asioita, eikö niin? Eli ajattelette, että kun olette puhdistuneita, kun olette henkisiä, niin teistä tulee erittäin hyviä. Olenko oikeassa? Ihminen tavoittelee aina sitä mikä on oikein, riippumatta siitä mitä he tekevät. Sitä te kutsutte täydellisyydeksi. Mutta Gitassa Krishna selittää mitä täydellisyys on: nousta oikean ja väärän yläpuolelle. Sitten kun voitte nousta hyvän ja pahan yläpuolelle, kun voitte ylittää kaksinaisuuden eli dualismin, sitten voitte kutsua itseänne täydellisiksi. Silloin voitte sanoa: ”Kyllä, olen saavuttanut tietyn asteisen täydellisyyden.” Mutta silti mielenne saa teidät vielä tuomitsemaan. Siihen asti kunnes olette saavuttaneet Jumalan näkemisen, ette ole vielä puhdistaneet itseänne. Se tarkoittaa, että ette ole harjoittaneet mieltänne näkemään ei-dualismia, näkemään ykseyttä. Silloin henkisyys on vielä kaukana. On kyse samasta asiasta kun käytte koulua. Menette kouluun oppiaksenne ja koulussa teillä on opettajia. Ja kun menette opettajan luokse, niin tiedättekö te paremmin asiat kuin opettaja vai menettekö oppimaan häneltä? En oikein tiedä miten asian laita on kun täällä lännessä kaikki tuntuu olevan päälaellaan…Mutta siis, te ette tiedä enemmän kuin opettajanne. Asteettain te vähitellen opitte ja luultavasti jonain päivänä teistä itsestänne tulee opettajia. Henkisellä tiellä pätee sama laki. Kun löydätte opettajan, te menette hänen luokseen mutta ette teeskentele tietävänne paremmin tai enemmän kuin hän. Te olette hänen luonaan oppiaksenne häneltä, oli kyse minkälaisesta oppimisesta tahansa. On kyse teidän omasta hyödystänne, teidän omaa kasvuanne varten, omaa edistymistänne Jumalaa kohti silmällä pitäen ja jos selviätte testistä, jonain päivänä teistä varmasti tulee itsestänne opettajia, jotta voisitte auttaa muita henkisellä tiellä kulkevia. Sitten voitte sanoa: ”Kyllä, tee näin tai tee noin.” Henkisellä tiellä me kaikki olemme oppimassa. Me olemme oppimassa kuinka saavuttaa Jumala mutta ennen kaikkea olemme oppimassa nousemaan mielemme yläpuolelle. Jos todella haluatte olla henkisiä, niin olkaa positiivisia. Harjoittakaa itsenne niin, että olisitte aina positiivisia. Kaikki mestarit, kaikki opettajat ja kaikki gurut, jotka ovat tulleet, eivät ole tulleet kerätäkseen opetuslapsia. He eivät ole tulleet tehdäkseen muista orjiaan kuten monet ihmiset sanovat, kuten tiedätte. Eivätkä he ole tulleet käyttääkseen ketään hyväkseen. He ovat tulleet yksinomaan auttaakseen ihmisiä, tehdäkseen heistäkin mestareita jonain päivänä. Mutta sen voi saavuttaa vain täydellisen antautumisen kautta.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Ma Siddhidatri ja Shiva

Navaratrin 8. päivänä (26.9.2009) Sri Swami Vishwananda kertoi tarinan Jumalatar Siddhidatrista.
Rukoillessamme Shiva Jumalaa, me tiedämme, että Hän on yksi lopullisen totuuden saavuttaneista, mutta itse asiassa se on Ma Siddhidatri, joka antaa Shivalle voimaa vapauttaa Itsensä. On olemassa eräs tarina, jossa Ma nielaisee Shivan. Shivalla oli tapana aina puhua ja selittää asioita, koska Hän on Dakshinamurti. Siten hän aina vain selitti ja selitti ja selitti ja kun Äiti (Ma) sanoi olevansa nälkäinen, niin Shiva ei välittänyt siitä mitään. Sitten Ma sanoi: ”Prabhu (herra), minulla on nälkä.” Mutta taaskaan Shiva ei reagoinut tähän mitenkään. Sitten Ma sanoi uudestaan: ”Kuulehan Shiva, minä olen nälkäinen juuri nyt!” (naurua). Ja jos et kuuntele minua, aion syödä sinut! (naurua) Ja tämän sanottuaan, hän nielaisi Shivan täysin, osoittaen että hän on suurin ja se todellinen voima kaiken takana. Jopa joogit sanoivat, että:” Ilman shaktia me emme ole mitään. Ilman Shaktia, Shivakin on vain ruumis, ei mitään muuta.” Niinpä hotkaisemalla Shivan suuhunsa, hän (Ma) osoitti suuruutensa ja, että kaikki sulautuu Häneen. Kaikki luomisessa käytettävä voima on Häntä. Kaikki muu Prakriti Shakti tulee Hänestä ja sulautuu takaisin Häneen.
Niinpä pyydä puhtain mielin ja sydämin Äiti Jumala Deviä, Durgaa, Jagadambaa auttamaan meitä kaikkia. Ja että jos me koskaan tekisimme virheen, Hän antaisi meille anteeksi. Niin Hän aina tekeekin. Jagadamba Mata ki - Jai! (Olkoon Jagadamba Äiti kunnioitettu!)

torstai 15. lokakuuta 2009

Itsekuri

Usein me mietimme, että mikä on kaikkein tärkein asia henkisellä tiellä. Tärkein yksittäinen asia on itsekuri. Tämä on sana, jota monet eivät halua kuulla, mutta vain itsekurin avulla olet kykenevä suorittamaan sadhanasi eli henkiset harjoituksesi. Ilman itsekuria se on hyvin vaikeaa, koska löydät aina tekosyitä olla tekemättä jotakin. Löydät aina tekosyitä olla menemättä rukouksiin aamulla; esimerkiksi koska ne alkavat liian aikaisin aamulla. Mutta mitä sadhanalla tarkoitetaan, mitä sana sadhana oikeastaan merkitsee? Se tarkoittaa keinoja, joiden avulla voimme saavuttaa henkisen päämäärämme. Siitä sadhanassa on kyse. Sadhanaan kuuluu periksiantamattomuutta, innokkuutta ja kärsivällisyyttä. Ilman näitä voisimme yrittää kuinka paljon vaan mutta se olisi hyvin vaikeaa. Mielesi saa sinut aina ajattelemaan: ”Olen tänään hieman väsynyt, en taida mennä rukouksiin.” tai :”En tee tätä tai en tee tuota.” Siten alat vahvistaa ”epä-itsekuria”, koska sinulta puuttuu kestävyyttä ja periksiantamattomuutta. Haluat saavuttaa henkisen päämääräsi, haluat oivaltaa Itsesi, mutta luuletko, että se tapahtuu noin vain? Ei todellakaan. Sillä jos vain istuksimme ympäriinsä ja ajattelemme: “Menen rukouksiin silloin kun itse haluan, teen sadhanani milloin minua sattuu huvittamaan”, niin silloin myös Jumala sanoo: ”Tulen luoksesi silloin kun haluan.” No, totta kai Hän tulee milloin Hän haluaa, se on kyllä totta, mutta sinä voit saada Hänet tulemaan nopeammin. Sinä voit herättää Hänet sisälläsi ja tulla Hänestä kyllästetyksi nopeammin. Ja tämä tapahtuu vain itsekurisi avulla.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Erilaisia tapoja tuntea Jumala

Voidaksemme kokea Jumalan meidän pitää rakastaa. Rakastaminen on siinä kokemuksessa kaikkein tärkeintä. Mikä on Jumalan määritelmä? Rakkaus! Usein ihmiset ajattelevat saadessaan tuntea Jumalaa, että :”Oi, tämä on jotakin ihanaa, mahtavaa...” Mitä tahansa. Mutta jokaisella on oma tapansa tuntea Jumala. Joillekin Jumala ilmaisee itsensä täydellisenä ilona mutta joillekin jumaluus ilmenee eron tuntemuksena. Joillekin kyseessä on ilo olla rakastuneena Jumalaan ja vain tietää, että Hän on olemassa. Itse asiassa minkä tahansa tunteen voidaan ajatella tulevan Jumalalta. Mutta mikä sitten on oikea tunne? Jokaisella on omansa ja jokainen ihminen eroaa siinä suhteessa millä tasolla he ovat ja värähtelevät, ja tästä värähtelytasosta riippuu millä tavalla he kokevat Jumalan. Jollekin, joka vielä elää keskellä maailmaa, jumaluus voi ilmaista itsensä maailmallisella tavalla. Jollekin toiselle, joka on henkisellä tiellä, Jumala ilmaisee Itsensä henkisellä tavalla. Mutta silloin kun joku on täysin antautunut Jumalalle, Jumala myöskin antautuu puolestaan täysin tälle henkilölle. Tämä kosmisen rakkauden herääminen yksilön sisimmässä voi tapahtua joko kivuliaalla tavalla tai sitten iloa tuottavalla tavalla mutta se, joka elää henkistä elämää ja joka antautuu täysin Jumalalle ei kyseenalaista Häntä vaan hyväksyy iloiten Hänen tahtonsa. Silloin kun yksilö on täysin antautunut Jumalalle, hänen oma tahtonsa ei enää ole häiritsemässä. Mutta silloin kun meidän oma tahtomme vielä vaikuttaa, ovat ylpeys ja ego vielä kuvassa mukana ja tämä saa meidät onnettomiksi. Mutta tämäkin on tunne, jonka voit ilmaista Jumalalle.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Hallitse mielesi, ole tyyni


Jos haluat hallita mieltäsi, toista Narayanan nimeä. Eilisessä satsangissa selitin Narayanan nimen voimaa: kuinka voimakas tämä mantra on. Jos haluat saavuttaa Hänet, toista Hänen nimeään. Mitä enemmän toistat sitä, sitä enemmän vedät Häntä luoksesi. Kun kutsut jotain ihmistäkin luoksesi, niin et sano pelkästään, että ”Tule tänne!”, vaan kutsut tätä henkilöä myös hänen nimellään. Samalla tavalla Jumalalla on myös monia eri nimeä ja muotoja. Kun kutsut Häntä jollakin nimellä, niin Hän tulee siinä muodossa. Usein ihmiset kysyvät minulta: ”Mutta kuulehan, jos rukoilen Shivaa, niin pitääkö minun sitten todella muuttua?”. Itse asiassa ei, sinun ei pidä, mutta rakkautesi tulisi kasvaa enemmän ja enemmän. Jos kutsut Häntä Shivana, Hän tulee luoksesi siinä muodossa. Jos kutsut Häntä Jumalaisena Äitinä, Hän tulee luoksesi tässä muodossa. Mutta todellisuudessa löydät Hänet syvältä sisimmästäsi; sydämestäsi. Hän asuu siellä rakkauden muodossa, puhtaan, pyyteettömän rakkauden muodossa ja sieltä siis löydät Hänet. Tämä on asia, jota mieli ei kykene ymmärtämään, koska mieli aina odottaa jotakin. Mielellä on aina rajoituksensa, joten sinun täytyy ylittää nämä rajoitukset.
Usein käy niin monien ihmisten elämässä, että kun Jumalan armo tulee heidän päälleen, he eivät ymmärrä yhtään mistä on kyse. He yrittävät ymmärtää mutta silti he eivät voi ymmärtää. Olen tavannut niin monia ihmisiä, jotka ovat kertoneet minulle: “Oi, tiedäthän, että rakastan Jumalaa mutta en ymmärrä Häntä, en ymmärrä miksi rakastan Häntä niin paljon.” Sinunkin täytyy tulla tähän pisteeseen, missä et pysty ymmärtämään Häntä vaikka haluaisitkin ymmärtää. Näet Hänet edessäsi ja haluaisit saada Hänestä otteen mutta et pysty. Kuvittele mitä silloin tapahtuisi? Se saisi sinut ihan ”hulluksi”, hulluksi Häneen. Tämä olisi parasta, sillä syvä kaipaus tekee siitä entistä makeampaa. Sielumme ikävöi Häntä aina, lakkaamatta. Ei ole hetkeä, jolloin sielumme ei kaipaisi rakastettuaan. Näin on asian laita olimme siitä tietoisia tai emme. Mutta todellisessa Itsessämme, sielu-tietoisuudessamme, olemme tästä aina tietoisia. Niinpä, yritä nähdä tämä. Kuten Kristus aina sanoi: “Ne joilla on silmät nähdä, näkevät.” Yritä nähdä sydämesi silmin ja yritä kuulla syvällä sisimmässäsi kuuluvaa ääntä. Mitä tahansa sydämesi kertoo sinulle, et voi epäillä sitä. Mutta mikä tahansa on mielesi luomusta, se tulee aina luomaan vain lisää kysymyksiä. Vaikka mieli sanoisi samaakin asiaa, mutta siihen liittyy aina paljon kysymyksiä ja mieli ei tunne olevansa vapaa. Tästä syystä kun meditoit, yritä päästä sisässäsi olevaan rauhan tilaan ja kuunnella syvältä sisimmästäsi kumpuavaa ääntä. Yritä saavuttaa tämä tyyneyden tila ja rakkaus, mikä sisälläsi on.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Onnea etsimässä

Me etsimme aina jotakin. Me haluamme tietää ketä me oikeastaan olemme ja miksi me olemme täällä. Monta kertaa nämä kysymykset tulevat mieleesi ja kysyt itseltäsi: ”Olenko vain maan päälle syntynyt ihmisen inkarnaatio?” Ymmärrät, että tämä etsintä voi kestää vuosikausia. Voit kulkea ympäri maailmaa etsiessäsi mitä syvällä sisimmässäsi on, löytääksesi sen mikä voi todella tyydyttää sinua. Mutta koska ihmiset aina haluavat uusia asioita, nautit asioista mitä sinulla on, vain hetken ajan ja sitten tämä halu katoaa ja sitten haluat jotain muuta. Ihmisillä on aina uusia haluja ja tulet pysymään tässä haluamisen oravanpyörässä niin kauan kuin halusi kohdistuu materiaalisiin asioihin. Yksi halu johtaa sinut toiseen mutta luuletko todella, että ihmisen inkarnoitumisessa maan päälle yhä uudestaan olisi kyse tästä? Ei sentään. Sanotaan, että ihmiset ovat Satchitananda, joka on sanskritin kielinen sana. Sat tarkoittaa olemassaoloa, Chit tietoisuutta ja Ananda autuutta. Jokainen haluaa autuutta, kaikki haluavat olla onnellisia. Mutta jos todella, todella haluat olla onnellinen, pitää sinun olla vilpitön ja rehellinen itseäsi kohtaan. Silloin voit kysyä Jumalalta: ”Herra, anna minulle onnellisuutta.” Ja luuletko, että Hän voisi kieltäytyä pyynnöstäsi? Ei, sitä Hän ei voi tehdä. Hän kyllä antaa sen sinulle. Mutta on sinusta itsestäsi kiinni ylläpitää tämä onnellisuus. On sinun tehtäväsi pitää sitä yllä ja auttaa sitä kasvamaan entisestään.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Miten miellyttää Jumalaa?

Usein me mietimme itseksemme, että miten voisimme miellyttää Jumalaa? Millä tavalla voisimme tehdä Jumalan onnelliseksi? On olemassa monia tapoja saada Jumala tyytyväiseksi meihin. Paras tapa tehdä Jumala onnelliseksi on olla itse onnellinen. Jumala on onnellinen silloin kun me itse olemme onnellisia. Se johtuu siitä, että meidän onnemme on myös Jumalan onnea, sillä me olemme osa Hänestä. Mutta miten voimme itse tulla onnellisiksi? Palvelemalla ja auttamalla muita, sillä suurin onni tulee palvelemisesta. Mitä enemmän palvelet ja teet muita onnelliseksi, sitä enemmän huomaat, että sisässäsi oleva onnellisuus tulee kasvamaan. Mutta mitä enemmän lopetat muiden auttamisen, sitä enemmän liikut taaksepäin henkisellä tielläkin. Mitä enemmän sanot: ”Ei, miksi minun pitäisi auttaa?”, sitä enemmän olet epätosi itseäsi kohtaan ja kun olet epätosi itseäsi kohtaan, estät sydäntäsi avautumasta. Mitä enemmän näin käy, sitä surkeammaksi olosi muuttuu. Kuten Kristus sanoi: ”kun autat muita, pitää tämän auttamisen olla pyyteetöntä, vailla odotuksia. ” Kun olemme auttaneet jotakuta, meidän pitäisi unohtaa koko asia. Meidän pitäisi vain rakastaa ja unohtaa. Me emme odota mitään, silloin kun rakastamme jotakuta, emmehän? No, on olemassa kahdenlaista rakkautta. On “ulkonainen” rakkaus, johon liittyy se, että aina odotamme jotain vastapalvelua mutta on myös toisen tyyppinen rakkaus, jolloin tekisimme mitä vain rakastamamme henkilön eteen. Tekisimme aivan mitä vain voidaksemme miellyttää kyseistä henkilöä. Mutta tällainenkin rakkaus on jakautunut kahteen tapaan: toisaalta pyyteettömään ja toisaalta sellaiseen, jossa on ehtoja ja odotuksia. Mitä tahansa teemme pyyteettömällä asenteella tekee meidät aina onnelliseksi. Mutta mitä teemme vastapalvelua odottaen, tekee meidät aina onnettomiksi. Ja tämän pyyteettömän rakkauden herättäminen, sen kasvattaminen suuremmaksi ja suuremmaksi, ei ole niin vaikeaa. Kuten aina sanon: “ Sinun tarvitsee vain haluta sitä.”

lauantai 10. lokakuuta 2009

Elämä on rakkaus!

(Tämä on ote Sri Swami Vishwanandan puheesta minkä Hän piti Darshan-illassa Jyväskylässä 8.8.2009) Elämä on jumalallista. Kuinka moni tietää mistä elämässä on kyse? Kuinka moni tietää, että se on jumalallista? Kuinka moni ihminen tietää kuinka kallisarvoista elämä on? Kun kerran oivallatte mitä elämä on, sen jälkeen näette sen aivan uusin silmin. Elämä ei ole vain työntekoa, syömistä ja nukkumista. Näinhän ihmiset usein ajattelevat sen olevan. Ihmiset orjuuttavat itseään työnteolla ja he tekevät itsestään ruoan orjia. Suurimman osan aikaa he eivät syö kunnolla. He käyttävät aikansa vain nukkumiseen ja elämä menee menojaan. Kun tulee aika jättää tämä maailma, he tajuavat, että: ”Ups, olen menettänyt jotakin.” Kun he katsovat elämäänsä taaksepäin ja huomaavat kuinka monia tilaisuuksia heillä olisi ollut oivaltaa elämän kauneus, he alkavat katua. He katuvat tajutessaan menettäneensä niin monta tilaisuutta oivaltaa itsensä, oivaltaa kuinka mahtavan lahjan Jumala on heille antanut. Mutta he ovat tuhlanneet nämä tilaisuudet.Siispä kysyn uudestaan? Mitä elämä on? (Joku vastaa: rakkaus). Niin juuri! Jumalallisuus on kaukana. Mielelle on vaikea ymmärtää jumalallisia asioita. Vasta sitten kun ihminen on todella puhdistanut mielensä ajattelusta, vasta kun mieli on todella täysin puhdas, vasta sitten voimme ymmärtää jumaluutta hieman. Elämä on rakkautta. Ja rakkaus on tietysti jumalallista. Rakkaus on Jumala. Mutta rakkauden tunne, siitä elämässä toden teolla on kyse. Oivaltaa tämä mahtava rakkaus. Ei vain osittainen rakkaus. Ei niin, että tänään sanotaan, että: “rakastan sinua” ja huomenna kysytään, että: “kuka tuo ihminen oikein on?”. Ei ole kyse sellaisesta rakkaudesta vaan rakkaudesta, joka on kaiken ymmärryksen ja ilmaisun tuolla puolen. Rakkaus, mikä on pyyteetöntä ja joka on kaikkialla ympärilläsi. Sellaista on todellinen rakkaus luonteeltaan.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Gurun tai henkisen opettajan tärkeydestä

Opetuslapsi tai oppilas, jolla on mahdollisuus omata opettaja tai guru jossakin elämässään maan päällä on erittäin onnekas. Hindu traditiossa me arvostamme gurua jopa enemmän kuin äitiä tai isää. Me voimme sanoa ”ei” äidille tai isälle jonkin asian suhteen mitä emme halua mutta jos guru sanoo jotakin, me emme sano ei hänelle – siinäkään tapauksessa vaikkei asia olisikaan niin kuin se meidän mielestämme pitäisi olla, sillä mehän aina haluamme asiat oman päämme mukaan. Älkää unohtako, että henkisellä tiellä olemme vastatusten omien vastustavien voimiemme kanssa, niin että oppisimme ylittämään ne. Herää kysymys, että mistä löytää itselleen opettaja? Täältä, omasta sisimmästänne. Hän ei ole kaukana teistä. Kun tunnette syvällä sisimmässänne, että: ”tuo henkilö on opettajani, hän voi auttaa minua saavuttamaan Jumalan”, antakaa itsenne silloin täysin tuolle henkilölle. Tietenkin täällä lännessä me ymmärrämme eri tavalla, koska me haluamme sanoa: ”Kyllä, haluan seurata tätä mutta myös tuon on hyvä.” Niin, kaikki tiet ovat hyviä. Olette vapaita tekemään mitä haluatte. Mutta jos menette matematiikan opettajan luokse, niin ette oleta hänen opettavan teille ranskan kieltä. Niinpä ette voi olettaa henkisen opettajankaan opettavan teille jotain muuta. Sellaista on elämä. Kun sielu todella haluaa Jumalaa, Jumala tulee, kuten Gitassa sanotaan. Krishna sanoi: ”Eivät kaikki voi saavuttaa minua (suoraan) mutta he voivat tulla luokseni jos saavat apua. Minä tulen heidän luokseen opettajan muodossa. Sitä kautta he tulevat saavuttamaan minut.” Näin elämä on järjestetty. Me inkarnoidumme yhä uudestaan maan päälle mutta elämä alkaa tuntua ikävältä jossain vaiheessa emmekä tiedä minne mennä. Silloin me käännymme Jumalan puoleen ja sanomme: ”Auta minua!”. Jumala on aina armollinen. Hän tulee aina. Kun kutsut Häntä vilpittömästi, Hän tulee aina vastaamaan sinulle.

torstai 8. lokakuuta 2009

Mitä tapahtuu vuonna 2012?

(Sri Swami Vishwananda piti tämän puheen Darshan-illassa 13.7.2007 Friedrichshafenissa) Mietin mistä voisimme puhua tänään. On yksi hyvin mielenkiintoinen asia: kaikissa satsangeissa missä olen ollut viime aikoina, ihmiset kysyvät aina saman kysymyksen: Mitä tapahtuu vuonna 2012? Mitä te ajattelette, että tuolloin tulee tapahtumaan? Olen varma, että monet teistä ovat kuulleet paljon ennustuksia vuodesta 2012, eikö vain? Esimerkiksi, että jokainen tulee valaistumaan, mikä on tosi hyvä asia. Jotkut ovat kuulleet, että vuonna 2012 tulee maailmanloppu, mikä on hyvin ikävää. Ja urheilusta kiinnostuneet, ovat kuulleet, että vuonna 2012 tulee olemaan Olympialaiset. Kaiken kaikkiaan on erittäin hyvä olla onnellinen. On vain harvoja ihmisiä, jotka tulivat hyvin säikähtäneiksi siitä ajatuksesta, että maailmanloppu tulisi vuonna 2012. He masentuivat kovasti. Kun sanon, että on totta, että tuolloin tulee olemaan Olympialaiset, he sanovat: ”Oikein hyvä.” On myös totta, että ihmisiä tulee valaistumaan vuonna 2012, sillä joka päivä ihmisiä valaistuu. On myös totta, että maailma tulee loppumaan vuonna 2012, sillä se on loppumassa vähän kerrallaan joka päivä. Niinpä, kun sanon ihmisille, että maailmanloppu ei tule sillä tavalla kuin he kuvittelevat sen tapahtuvan, voi huomata, että he ovat hyvin masentuneita ja kysyvät: ”Miksei mitään tapahdu?”. Älkää ajatelko, että valaistuminen tapahtuisi noin vain (napsauttaa sormiaan). Teidän täytyy todella tehdä töitä sen eteen. Olen iloinen tietäessäni, että monilla ihmisillä tulee olemaan tarpeeksi päättäväisyyttä saavuttaa valaistuminen vuoteen 2012 mennessä, mikä on tosi hyvä asia. Tämä päättäväisyys saa sen aikaan. Eli älkää ajatelko, että se tapahtuisi vain paikallaan istumisella, sillä siten se ei tapahdu – teidän pitää tehdä jotain sen eteen. Jos teillä on päättäväisyyttä, teidän pitää toimia sen mukaisesti. Se on sama asia kuin tänäänkin: teillä oli päättäväisyyttä tulla tänne tänään. Mitä teitte sen eteen? Jotkut ajoivat autolla 500 km ja jotkut 200 km. Teillä oli päättäväisyyttä tulla ja te tulitte tänne. Samalla tavalla, teillä voi olla päättäväisyyttä tulla valaistuneeksi tai kokea Itsensä (Jumalan) oivaltaminen. Se on nyt, tässä hetkessä, kun teidän pitää tehdä töitä sen eteen. Älkää vain odottako vuotta 2012, että Jumala sanoisi :”Okei, rakastan heitä niin paljon, että annan heille kaikille valaistumiskokemuksen noin vain.” Tietäkää yksi asia: mitä ikinä Jumala antaa, Hän antaa sen mukaan voitteko käsitellä sitä asiaa vai ette. Hän ei anna teille valaistumista ennen kuin voitte selvitä siitä, käsitellä sitä. Hän ei anna teille jotain, jos vain saisitte ison sotkun aikaan sen kanssa. Hän ei siis anna Itsenne oivaltamisen kokemusta, ennen kuin olette siihen valmiita, sillä ei ole kyse vain siitä, että sanoisitte:”Olen valaistunut” tai että laittaisitte itsellenne nimilapun, että olette valaistuneita. Se ei mene sillä tavalla. Valaistumiseen liittyy myös suuri vastuu ja teidän täytyy käydä lävitse paljon puhdistumista saavuttaaksenne sen. Eli kun sanomme, että maailma tulee loppumaan vuonna 2012, totta kai se tulee loppumaan, sillä kaikki negatiiviset ominaisuudet, mitkä ovat olleet ihmisen sisässä (joka tulee silloin valaistumaan), tulevat myös loppumaan. Tämä kokemus tulee tekemään niistä lopun. Mutta tuleeko tämä tapahtumaan vuonna 2012 tai myöhemmin, se riippuu jokaisen omasta päättäväisyydestä yksilöllisesti, sillä henkisyydessä on kyse henkilökohtaisesta tiestä. Ja totta kai Mestari voi saada sen aikaan. Kun opetuslapsi on todella ja vilpittömästi valmis, Mestarin kosketus voi antaa valaistumisen noin vain. Mutta kuten sanoin: meillä pitää olla päättäväisyyttä sen saavuttaaksemme.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Arjuna ja Krishna

Kurukshetran taistelun jälkeen Krishna ja Arjuna olivat kävelemässä yhdessä pelloilla. Krishna osoitti yhtäkkiä kädellään taivasta kohti ja sanoi Arjunalle: ”Katso noita lintuja taivaalla, kuinka kauniita ne ovat!”
”Niinpä”, vastasi Arjuna katsoen myös taivaalle.
”Mutta eihän siellä ole mitään lintuja”, sanoi Krishna.
”Niin, ei ole lintuja”, vastasi Arjuna nyt.
”Katso kuinka kauniita nuo linnut ovat”, sanoi Krishna sitten ja jatkoi: ”Ne ovat todella upeita.”
”Kyllä,” sanoi Arjuna, “Ne ovat todellakin aivan upeita.”
“Miksi sinä aina toistat mitä minä sanon?”, kysyi Krishna, ”Eihän taivaalla ole yhtään lintua nyt.”
”Niin, se on totta. En näe lintuja taivaalla mutta tiedän, että Sinä voisit manifestoida ne linnut sinne millä hetkellä hyvänsä ja antaa niiden lennellä taivaalla”. Arjuna luotti näin täysin Krishnaan ja oli antautunut koko kehollaan, mielellään ja sielullaan Herralleen, Jumalalle. Hän ei luottanut mieleensä tai silmiinsä vaan jokaiseen sanaan minkä hänen jumalallinen Sadgurunsa sanoi.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Miten vapautua pahoista tavoista?

Paras tapa vapautua pahoista tavoista on olla näkemättä niitä pahoina tapoina. Siten voit vapautua niistä. Sillä niin kauan kuin näet ne vihollisinasi, sinulla on taipumus taistella niitä vastaan. Mutta mitä enemmän taistelet, sitä vaikeampaa se on. Mutta mitä enemmän näet ne eri tavalla, kuin ystävänä, sitä helpommin pystyt päästämään niistä irti. Eivätkä ne silloin tappele vastaan. Tämä on yksi tapa, toinen keino on, että luovutat ne, antaudut niiden suhteen Jumalan edessä eli tarjoat ne Hänelle. Kolmanneksi voit mennä syvälle asian sisään ja analysoida sitä kasvoista kasvoihin. Siten voit ylittää asian. Neljäs keino on yksinkertaisesti olla välittämästä pahasta tavasta, ei antaa sille mitään huomiota. Älä siis mene siihen mukaan tai anna sille energiaa. Tietysti se tulee uudestaan ja uudestaan mutta yritä olla menemättä siihen mukaan.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Analysoi tekojasi joka päivä

Osana päivittäistä sadhanaamme pitäisi olla myös itsemme ja kuluneen päivämme toimien analysointia. Sadhanaa ei ole tarkoitettu harjoitettavaksi vain aamulla vaan koko päivän ajan. Illalla ennen nukkumaan menoa olisi hyvä istua alas ja miettiä kulunutta päivää: mitä olet tehnyt hyvin ja mitä vähemmän hyvin. Sillä hyvät tekosi tuovat iloa elämääsi ja pahat tekosi jättävät sinuun sisäisen rauhattomuuden tunteen, sillä haluaisit yrittää korjata väärät tekosi. Kun Jumala näkee, että yrität hyvittää virheesi, Hän auttaa sinua armonsa ja rakkautensa kautta. Hän poistaa kaiken ylpeyden ja egon, mikä vielä on jäljellä, sillä hän on armollinen. Me sanomme, että Jumala on armollinen ja hän on armollinen ja antaa sinulle mitä pyydät Häneltä. Mutta vain niin kauan kuin tiedät mitä pyydät, sillä joskus pyydät asioita, jotka saisivat sinut vain vaikeuksiin. Eli tiedä mitä pyydät.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Tunne Jumalan läsnäolo tehdessäsi töitäsi

Aina kun sinulla on pari minuuttia aikaa, käytä se aika ollaksesi vain itseksesi. Mitä enemmän teet näin, sitä enemmän tulet huomaamaan, että mitä tahansa teetkin, siitä tulee erilaista. Sinulla tulee olemaan suuri ilo tekemisissäsi, koska et näe sitä mitenkään vaikeana. Tulet tietämään, että Jumala on kanssasi, sillä mitä enemmän puhut Hänelle, sitä enemmän hän tulee ilmaisemaan itsensä sinulle ja tulet tuntemaan Hänen läsnäolonsa. Henkisyys ei ole sitä, että tiedämme asioita mielemme avulla, vaan meillä pitää olla niistä myös tunnetason kokemus. Usein kun puhun henkisten ihmisten kanssa, niin me voimme saada aikaan mahtavia keskusteluja mutta olisi tärkeää myös tuntea. Se on itse asiassa erittäin tärkeää. Siispä joka päivä kun teet työtäsi, ota muutama minuutti itsellesi jolloin olet vain hiljaa yksinäsi. Ja unohda sillä hetkellä itse työ ja vain luovuta se Jumalalle. Sillä tavalla tulet tuntemaan Jumalan olevan kanssasi ja ohjaavan sinua. Olen varma, että monella teistä on kokemuksia siitä, että työskennellessänne olette tunteneet, että se ei ole te, joka on ollut tekijänä vaan mukana on ollut toinenkin energia. Eli mistä tämä energia tulee? Se tulee siitä, että kanssasi on joku muu (Jumala) tai sisälläsi on joku muu, joka antaa sinulle tämän energian.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Näemme muissa itsemme

Olipa kerran eräs sadhu eli pyhä mies, joka kaatui keskelle tietä jumalallisen ekstaasin valtaamana. Hän oli samadhi-tilassa. Muutama tunti myöhemmin varas käveli hänen ohitseen. Kun varas näki sadhun makaavan tiellä, hän mietti itsekseen: ”Tämän täytyy olla varas, joka on viime yönä ollut varkaissa ja on nyt väsynyt ja lepää. Poliisi tulee varmasti ja ottaa hänet kiinni. ” Sitten hän meni pois. Seuraavaksi tuli juoppo, joka nähdessään sadhun makaavan maassa sanoi:” Ai sinä olet kaatunut. Olet siis juonut liian paljon. Katso minua, minä olen vielä pystyssä.” Juoppo jatkoi matkaansa ja meni tiehensä. Kolmantena paikalle ilmaantui toinen sadhu. Kun tämä sadhu näki toisen sadhun mahtavassa samadhi-tilassa, hän tiesi heti missä tilassa toinen oli. Hän istuutui samadhissa olevan sadhun vierelle ja alkoi painaa hänen jalkojaan. Tämä tarina näyttää miten mielemme toimii. Me näemme toisissa aina sen mikä on meissä itsessämme. Kristus on sanonut:” Älkää tuomitko veljiänne. Älkää yrittäkö poistaa malkaa veljienne silmistä, kun teillä on iso hirsi omassa silmässänne.”

perjantai 2. lokakuuta 2009

Suorita tekosi ilman odotuksia

Mitä tahansa me teemmekin, meillä on yleensä aina odotuksia sen suhteen. Jokaisen teon suhteen mitä suoritamme, me odotamme jotain kiitokseksi siitä. Vaikka sanoisimme, että emme odota mitään, niin silti me odotamme vähintään hieman kiitollisuutta teoistamme ja odotamme muiden sanovan ”Kiitos”. Mutta jos mielemme on vapaa kaikesta tällaisesta, silloin sillä ei ole väliä vaan silloin antaudumme kaikkien tekemistemme suhteen ilman odotuksia. Miten voisimme harjoittaa tätä joka päivä? Illalla ennen nukkumaan menoa on hyvä aika tähän. Elokuvissa, harvoin todellisuudessa, olen nähnyt lasten polvistuvan sängyn vieressä rukoilemaan ennen nukkumaan menoa. Tämä on erittäin hyvä tapa sillä ennen nukkumaan menoa olemme tietynlaisessa energiassa. Niinpä mitä tahansa mitä pyydämme Jumalalta tulee kuulluksi. Se johtuu siitä, että tuolla hetkellä olemme viattoman rentoutuneessa tilassa. Kun olemme valmiita menemään nukkumaan, niin olemme tietenkin täysin rentoutuneita. Siksi tuolla hetkellä olisi hyvä tarjota kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat ja teot Jumalalle ja sanoa:” Luovutan tämän Sinulle, koska lopulta se olet Sinä, joka teit kaiken kauttani. Jos Sinä et olisi antanut minulle energiaa tehdä kaikkea tätä, en olisi pystynyt siihen. Oman tahtoni, oman voimani ja oman egoni avulla en usko, että olisin pystynyt kaikkeen siihen. ” Onhan sanottu, että yksikään lehti ei liikahda jos Ram (Jumala) ei halua niin tapahtuvan. Eli kun luovutamme Jumalalle kaikki pienetkin tekomme ja jopa ne teot, joista olemme kokeneet ylpeyttä, Hän hyväksyy sen.

torstai 1. lokakuuta 2009

Rukouksen merkityksestä

Joskus ihmiset kysyvät, että: “Miksi meidän pitää käydä temppeleissä tai miksi osallistua rukouksiin?” Tämä kuuluu osana sadhanaan. Tästä syystä teemme myös pyhiinvaellusmatkoja. Niissä paikoissa energia on kokoontunut yhteen paikkaan. Kun menet rukouksiin tai vierailet henkisissä, pyhissä paikoissa, tulet aina hyötymään siitä jotakin. Sinua hyödyttää kaikki ne rukoukset, kaikki se värähtely mikä on kerääntynyt siihen paikkaan. Kun menet sinne niin sadhanastasi tule voimallisempaa ja intensiivisempää. Sama asia koskee sitä kun istut jossakin tietyssä samassa paikassa joka päivä. Sama paikka, sama aika ja tietty energia alkaa rakentua. Kun toistat aina samaa mantraa niin energia kerääntyy sinne. Älä ajattele, että se energia häviäisi samalla hetkellä kun poistut paikalta. Energia on aina siellä ja siitä muodostuu juuri sille paikalle ominainen värähtely.