keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Rakkaus voi tehdä kipeää

Rakkaus voi tehdä kipeää mutta se voi saada aikaan myös suurta iloa. Miksi se voi olla kivuliasta? Se johtuu siitä miten koemme sen. Rakkaus voi tehdä kipeää silloin kun me haluamme jotakin ja emme saakaan haluamaamme. Silloin se on tuskallista mutta jos saamme haluamamme niin se on täynnä iloa. Meillä on aina valinnan mahdollisuus. Usein on kivuliasta rakastaa jopa Jumalaa. Monet voisivat todeta niin... Rakkaus ei ole ulottuvillamme niin helposti ja se tekee siitä niin tuskallista. Jos meillä on Hänet (Jumala), niin otamme Hänet usein itsestäänselvyytenä emmekä todella osaa nauttia Hänestä. Mutta silloin kun meillä ei ole Häntä, tajuamme mitä olemme menettäneet. Todellisuudessa emme kuitenkaan voi menettää mitään. Hän on kanssamme koko ajan. On vain kyse siitä, että hän piiloutuu meiltä, jotta voisimme paremmin oivaltaa kuinka mahtava Hän on.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Nouskaamme kivun ja onnellisuuden yläpuolelle

Kerran Krishna ilmestyi gopeille ja tanssi heidän kanssaan. Mutta sitten hän yhtäkkiä katosi heidän luotaan. Sillä hetkellä kun hän katosi, gopit tajusivat mitä olivat menettäneet. Sitten hän ilmestyi heille uudestaan ja sanoi: “Hei, en ole kaukana teistä. Te olette minussa ja minä olen teissä. Miksi olette kiinni tässä kivun ja onnen ilmennyksessä? Sillä jos haluatte saada minut, teidän täytyy nousta kivun ja onnellisuuden yläpuolelle. Vain sitten voitte oivaltaa todellisen Itsenne, sillä muutoin olette sidottuja emootioihinne eli tunnetiloihinne.”

maanantai 28. syyskuuta 2009

Luopukaa identiteetistänne

Luopukaa identiteetistänne, luopukaa tästä “minästä”, tästä egoismista, joka saa teidät suuntaamaan huomionne vain ulkoisiin asioihin. Kun päästätte irti identiteetistänne, niin Jumala voi paljastaa Itsensä teille. Silloin voitte nähdä rajoittumattoman todellisuuden ja tulette tuntemaan autuasta onnea. Eli kehotan teitä avautumaan ja jos mielenne on vielä esteenä, niin ottakaa mikä tahansa jumalallisuuden ilmentymä, aspekti, ja keskittäkää mielenne siihen ja antautukaa tälle jumaluuden aspektille kunnes olette saavuttaneet kokemuksen muodottomasta todellisuudesta. Tie kulkee muodon maailmasta muodottomaan.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Sydämemme temppeli

Saddhut ja pyhimykset ovat aina sanoneet: “Milloin tahansa meditoit tai rukoilet, niin tee se aina samaan aikaan ja samassa paikassa. ” Olettakaamme, että menet johonkin henkiseen paikkaan ja rukoilet tai suoritat henkisiä harjoituksiasi tässä erityisessä paikassa. Miksi tällaiset paikat ovat niin erityisiä, niin pyhiä? Siellä on kokoontuneena ja yhdistyneenä kaikki se vuosisatojen aikana kerääntynyt energia siitä kun ihmiset ovat rukoilleet siellä. Pyhimykset ovat käyneet näissä paikoissa rukoilemassa ja se on saanut Jumalan ilmentämään itseään siellä. On totta, että Jumala on läsnä kaikkialla omassa Itsessämme, sillä kehomme jokainen solu on jumalallinen itsessään. Kyseessä on sama asia kuin veden etsimisessä: ei tarvitse kaivaa kaivoa joka kerta kun tarvitsemme vettä. On olemassa suunnaton energian varastoituma. Milloin tahansa kun menemme pyhiivaellusmatkalle, otamme energiaa tästä varastosta ja yksinkertaisesti vain juomme siitä. Kaikki kehosi osat ovat osa jumaluutta mutta kaikki on keskittynyt yhteen paikkaan, joka on sydämemme, ja kun menemme sinne, voimme tuntea tämän. Sydämestä tulee temppeli, jossa Jumala voi ilmentää itseään. Eli kun menet sydämeesi henkisten harjoitustesi eli sadhanan harjoittamisen avulla, omistautumisen ja bhaktin avulla, devootio alkaa ilmentää itseään, koska saat vastaanottaa tuolloin asioita suoraan jumalallisesta lähteestä. Lähde on olemassa siellä eikä sinun tarvitse kaivaa lisää kaivoja itseesi.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Päämäärän saavuttamisesta

Usein kun tarkastelemme pyhimysten elämää, huomaamme, että he ovat henkisellä tiellään selkeitä eivätkä koskaan menetä toivoaan. He eivät koskaan sano, että eivät voisi saavuttaa jotakin päämääränsä. Sama periaate on tuttu jalkapallosta. Kun jalkapalloilija juoksee pallonsa perässä, hänellä on selkeä päämäärä mihin viedä pallonsa. Hän ei käänny takaisin ja laita palloa omaan maaliinsa vaan juoksee aina kohti päämääränsä. Ja kun hän tekee maalin, niin kaikki ovat iloisia. Myös kun me saavutamme Jumalan, ovat kaikki onnellisia. Sinä olet onnellinen siitä ja myös kaikki muut. Eli jatka vain juoksemista äläkä katso taaksesi henkisellä polullasi.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Koe jumalallisuus kehosi jokaisessa atomissa

Kaikki henkiset harjoitukset eli sadhana mitä olet harjoittanut eivät ole vain pelkkiä harjoituksia. Ei ole kyse siitä että sanoisimme: ”Tein tänään jooga tai Atma Kriya harjoitukseni tai osallistuin tänään OM Healingiin”. Ei ole kyse vain siitä. On kyse myös siitä, että oivaltaisimme oman jumaluutemme. Kun sanomme, että kehomme jokainen atomi on jumalallinen, ei riitä, että tiedämme sen sydämessämme vaan meidän pitää myös todella kokea se totena. Jumala on kaikkialla läsnä oleva mutta ennen kuin meistä tulee Hänen instrumenttejaan, ennen kuin alamme loistaa jumalallista valoa, on tapahduttava paljon puhdistumista.

torstai 24. syyskuuta 2009

Luottamuksen voima

Jumalan nimen toistamisen voima ei puhdista vain mieltämme, vaan se puhdistaa myös kehon ja sielun. Kun mielemme on puhdistunut, meillä on terve mieli. Mielemme on silloin positiivinen. Lopulta myös kehomme muuttuu positiivisella tavalla: siitä tulee terve. Niin monta kertaa juuri sairaat ihmiset tulevat siihen pisteeseen, että antautuvat täysin ja sanovat: “Nyt olen saanut tarpeekseni. Jumala, rukoilen sinua ja antaudun sinun tahtoosi. Tee minulle mitä tahdot.” Ja mitä tapahtuukaan? Tapahtuu ihme: uskon ja luottamuksen aikaansaama ihme, rakkauden ihme, antautumisen ihme. Mutta nykypäivänä ihmiset pelkäävät niin kovasti antautua. He sanovat:” Minä kyllä antaudun mutta...mitä sitten tapahtuu? Antaudun, mutta miten elän sen jälkeen?” Tämä epävarmuus on siis heti läsnä. Miten he voisivat luottaa tällaisessa epävarmuuden tilassa? Vain silloin kun ihmisellä on täysi luottamus Jumalaan, täysi luottamus omaan Itseensä, ja kun hän silloin pyytää Jumalaa antamaan Itsensä niin Hän tulee silloin tekemään näin. Ja mihin sitä luottamusta siis tarvitaan, mitä meidän pitää uskoa? Meidän pitää luottaa, että mitä tahansa Jumala tekeekin ja vaikkemme pystyisi sitä mielellämme ymmärtämään, niin, että se on silti oikein ja hyvä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Jumala rakastaa meitä ehdoitta

Kun äiti pitää lastaan sylissään, hän ei aseta mitään ehtoja rakkaudelleen. Sellaista on myös Jumalan rakkaus. Mitä tahansa olemme tehneetkin, hyvää tai pahaa, niin kun käännymme Hänen puoleensa, jonka sisässä on miljoonien äitien rakkaus, antaa Hän meille iloisena anteeksi. Jos lapsi tekee virheen, niin äiti antaa anteeksi ja toivoo, että lapsi olisi hyvä ja muuttuisi, mutta entäpä isä? Hän antaa myös anteeksi, mutta ajan myötä. Kurinpidollinen puoli rakkaudessa on yhtä tärkeää kuin rakkaudellinen puoli. Niinpä kun me käännymme Jumalan puoleen hyvien ja vähemmän hyvien ominaisuuksiemme kanssa, Hän hyväksyy meidät. Sillä Hän rakastaa meitä ja kutsuu meitä rakastamaan samalla tavalla kuin Hän tekee. Mutta mielemme on edelleen suuri este.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Mielestä irti päästäminen

Olipa kerran varpunen, joka pyydysti itselleen kalan. Sitten se otti kalan nokkaansa ja tuumasi: ”Lennänpä nyt kotipesääni ja syön sitten kalan siellä.” Sen istuessa vielä oksalla kala suussaan, ryhmä variksia alkoi jahdata sitä ja varpunen alkoi lentää niitä karkuun sinne tänne mutta aina ne seurasivat sitä perässä. Varpunen lenteli oikealle ja vasempaan mutta varikset eivät hellittäneet jahtiaan. Lopulta varpunen avasi nokkansa, jolloin kala tippui maahan. Kaikki varikset syöksyivät välittömästi kalan kimppuun. Varpunen tajusi, että: ”ai, vain tuon kalanko takia ne minua jahtasivat.”
Jos me päästämme irti mielestämme, kaikki muut asiat irrottavat myös otteensa meistä, ne ”lentävät” muille maille. Sadhana eli henkiset harjoitukset auttavat meitä päästämään irti mielemme kalasta. Kun siis päätät henkisen harjoituksesi, niin älä ala heti juoksennella ympäriinsä tai palaa takaisin niihin asioihin mitä sinun pitää tehdä maallisessa elämässäsi. On totta ja tärkeää, että meidän täytyy tehdä monia asioita joka päivä mutta lopetettuasi rukouksesi, yritä sisäistää sen anti ja yritä aina keskittää sen antama energia sisäiseen lähteeseesi.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Bhaktista ja itsekurista

Bhaktissa ja itsekurissa omistautuminen ja kuri kulkevat käsi kädessä. Harjoitat itsekuria yhdessä bhaktin kanssa. Tarvitset itsekuria, jotta tiedät miten tehdä tiettyjä asioita, tiettyjä harjoituksia, joita teet säännöllisesti. Kuri on tärkeää, koska haluat saavuttaa jotakin. Tiedät, että on olemassa jotain suurempaa mitä haluat saavuttaa ja tekisit mitä vain sen saadaksesi. Itsekuri syntyy tästä halusta, harjoitat sadhanaa tästä syystä. Ja tämä on myös osa bhaktia, itse asiassa se on bhaktin alku. Omistautuminen tuo sinut pisteeseen, että teet kaikkea tätä mutta todellinen antaumus ylittää vielä senkin. Siinä on iso ero niiden välillä. Me aloitamme itsekurin avulla suorittamaan jotain tiettyä henkistä harjoitusta, sadhanaa, johon uppoudumme täysin ja joka johtaa meidät antautumiseen. Jos emme heittäydy johonkin täysillä, on hyvin vaikea antautua. Mille antautua? Me emme tiedä, koska mielellä on vielä kaikessa suuri rooli, se on vielä toiminnassa joka asiaan liittyen mutta rauhoittaaksemme tämän mielen me tarvitsemme sadhanaa. Tämä on se vaihe, jossa otat askeleen heittäytyäksesi ja sanoaksesi: “kyllä!”. Sinulla on päättäväisyyttä ja tiedät, että sinulla on päämäärä. Tiedät mihin olet menossa. Tiedät siis päämääräsi, jonka haluat saavuttaa ja heittäydyt täysillä saadaksesi sen. Sitten on kyse enää siitä miten haluat saavuttaa sen? Haluatko painaa jarrua ja edetä hitaasti vai haluatko valita suorimman tien? On olemassa erilaisia teitä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Vapaasta tahdosta, osa II

Jos meillä todella olisi vapaa tahto, niin olisimme saavuttaneet Jumalan hyvin nopeasti. Se olisi ollut hyvin helppoa, eikö vain? Mutta miksi meidän pitää ensin luopua omasta tahdostamme ja sitten vasta voimme saavuttaa Jumalan? Koska meidän oma tahtomme on niin täynnä egoa, että vain luopumalla tästä egosta voi Jumalan tahto tulla esiin ja ilmentää itsensä. Tämä on se mitä Kristus näytti esimerkillään: täydellisen antautumisen Isän tahtoon. Kun hän oli rukoilemassa puutarhassa, hän sanoi:” Jos voit ottaa tämän kalkin minulta pois, niin tee niin, mutta älköön tapahtuko minun tahtoni mukaan, sillä se on täynnä niin paljon ylpeyttä.” Hänellä oli myös valinnan vapaus, sillä hän olisi voinut muuttaa kaiken. Mutta silti hän antautui Isän tahtoon näyttäen, että:” Tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun.” Sillä kun me puhumme ”minun” tahdostani siinä on vielä se “minun” mukana. Siinä on vielä se ajatus, että ”Minä haluan”. Ensinnäkin ”minä” haluaisi saada kaiken. Sanomme aina “minä” ja “minun”. Mutta mikä on tämä “minä” ja “minun”? Bhagavad Gitassa sanotaan, että: “Tulit tähän maailmaan ilman mitään ja tulet myös jättämään tämän maailman ottamatta mitään mukaasi. Kaikki mitä on täältä pysyy täällä.” Ainoa mitä voit viedä mukanasi on tekemäsi hyvät teot ja sadhana, jota olet harjoittanut. Tämän sadhanan hedelmät tallettuvat “taivaalliselle pankkitilille”, mihin Jeesuskin viittasi puheissaan. Älä säilytä aarteitasi tässä maailmassa, missä varkaat voivat tulla ja ryöstää ne, vaan sijoita ne taivaalliseen pankkiin. Krishnakin sanoi: ”Vain hyvät teot saavat sinut etenemään ja saavuttamaan Jumalan, saavuttamaan todellisen Itsesi.”

lauantai 19. syyskuuta 2009

Vapaasta tahdosta, osa I

Mikä on vapaa tahto? Luuletteko, että se liittyy niihin asioihin mitä teemme joka päivä kun sanomme: “kyllä, olen tehnyt tämän, olen tehnyt tuon”. On totta, että meillä on tietty tahto. Itse asiassa me voimme valita miten ja millä tavalla haluamme elämämme olevan, kun taas eläimillä ei ole tätä tahtoa. Tämä on se tahto minkä Jumala on antanut meille. Hän on antanut meille valinnan mahdollisuuden. Ja tämän valinnan suhteen me olemme vapaita. Sen takia voimme kutsua sitä vapaaksi tahdoksemme. On siis totta, että meillä on vapaa tahto koska meillä on valinnan vapaus mutta jopa tämä valinta on ennalta määrätty. Ei ole kyse siitä, että Jumala leikkisi kanssamme vaan kyseessä on oma manifestaatiomme, sillä todellisuudessa olemme osa Jumalaa. Me voimme sanoa, että tämä maailma on Jumalan luomaa mutta todellisuudessa se on meidän oman Itsemme luomistyötä. Eräs pyhimys sanoikin, että :”Me olemme tehneet maailmasta sellaisen kuin halusimme.” Se on totta. Jos tämä maailma olisi sellainen kuin Jumala sen haluaisi olevan, vallitsisi täällä aina rauha.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Radharani ja antaumus

Radharani on Krishnan Shakti. Hän on se, joka antoi voiman Krishalle. Joku voi ihmetellä, että jos Krishna on Jumala niin miksi hän tarvitsisi tätä voimaa? Mutta rakkaus, joka on Krishna, joka on Jumala, on hyödytöntä ilman antaumusta/omistautumista. Radhan muodossa Krishna ilmaisee itsensä bhaktina, joka on puhdasta antaumusta. Mitä on puhdas antaumus tai omistautuminen? Me kaikki tiedämme mitä on omistautuminen. Me rukoilemme, me teemme työtä joka päivä. Se on myös omistautumista mutta puhdas omistautuminen on täydellistä antautumista. Se puhdas antaumus, mitä Radha ilmaisee Krishnaa kohtaan, vaikka oli tästä myös erossa ja vaikka hän oli erossa ykseydestä, opettaa meille mitä antautuminen on. Radha itse asiassa edustaa meitä kaikkia: luomista, manifestaatiota. Radha symboloi rakkautta, esimerkkiä. Hän symboloi myös Bhavia eli täydellistä antautumista Jumalan tahtoon. Ei ole kyse hänen omasta tahdostaan vaan Jumalan tahdosta, Krishnan tahdosta. Siksi sanotaan, että Radharani on todellinen Jumalan ihailija (opetuslapsi) ja että meidän kaikkien pitää tulla hänen kaltaisekseen. Luojan itsensä manifestaatio Radharanin muodossa opettaa meitä rakastamaan pyyteettömästi, se opettaa meille kuinka omata uskoa, joka ei suurimmankaan myrskyn keskellä irtoa juuriltaan.

torstai 17. syyskuuta 2009

Mennyt on mennyttä

Mennyt on mennyttä. Jätä se taaksesi. Älä välitä siitä mikä kuuluu menneisyyteen. Niin kauan kuin olet kiinni menneisyydessäsi, sekin pitää sinua otteessaan. Mitä enemmän päästät irti menneestä, sitä vapaampi olet ja sitä enemmän pystyt elämään tässä hetkessä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Löydä Jumala sisimmästäsi

Jumala on suuressa armossaan ilmaissut itsensä monta kertaa eri Mestarien muodossa auttaakseen lapsiaan. Ulkopuolelta tarkastellen voikin näyttää, että eri Mestareilla on erilaisia keinoja mutta jos analysoit niitä tarkemmin, niin huomaat, että kaikille niille on yhteistä viesti rakkauden tärkeydestä. Viesti siitä, että rakkaus täytyy löytää syvältä sisimmästään. Älä yritä löytää Jumalaa ulkopuoleltasi. Usein ihmiset haluavat löytää Jumalan ja on kiva omistaa useita kuvia eri Mestareista mutta Jumala tulisi löytää ennen kaikkea omasta itsestämme. Kun katsomme jotain kuvaa, niin se vain esittää jotakin, jonka avulla on helpompi keskittää huomiomme, sillä ihmisen mieli on hyvin vaikea saada hallintaan, eikö vain?

tiistai 15. syyskuuta 2009

Itsekuri ja henkiset harjoitukset

Itsekuri auttaa meitä rauhoittamaan mielemme, sillä jos mieli on hyvin vauhko ollessamme henkisellä tiellä, niin emme pysty keskittymään. Me emme voi tuolloin todella keskittyä sydämeemme, sillä vaikka haluaisimme keskittyä sydämeemme, niin mieli vain hyppii ja pomppii sinne tänne. Niinpä me teemme sadhanaamme: me toistamme jumalaisia nimiä, me harjoitamme joogaa tai osallistumme OM-Healingiin tai suoritamme Atma Kriya harjoituksemme rauhoittaaksemme mielemme. Tämä kaikki auttaa meitä kuuntelemaan selvemmin itseämme ja oivaltamaan itsessämme oleva jumalallisuus. Ei ole kuitenkaan hyvä vain sanoa jollekin, että: ”Tee vain henkiset harjoituksesi ja meditoi ja tulet saavuttamaan Jumalan.” Se on kyllä totta, sillä jos olemme vilpittömiä itseämme kohtaan niin tulemme saavuttamaan Jumalan koska Jumala tulee silloin tämän henkilön luo ja ilmaisee Itsensä, sydän tulee tuomaan itsensä julki.
Mutta kun katsomme maailmaa, niin voimme kysyä kuinka moni ihminen todella on niin vilpitön itseään kohtaan tuossa mielessä? Me olemme niin kiireisiä kaiken sen suhteen mitä näemme ulkopuolellamme ja mitä ajattelemme. Haluamme aina analysoida kaikkea mielemme avulla, niin että sydämemme jää vähemmälle huomiolle. Saatamme kyllä tajuta, että :”kyllä, meidän täytyy olla sydämessämme”, mutta huomaamme kuinka dominoiva mielemme on. Siispä jos emme sano, että :”Kyllä, minä todella haluan vakavissani kulkea tätä henkistä tietä, minä haluan muuttua ja saavuttaa todella päämääräni”, on tulosten saaminen vaikeaa. Me voimme ulkoisesti sanoa, että: ”kyllä, kyllä, kyllä, minä haluan tätä” mutta sisällämme sanomme samaan aikaan:” Se on toivottoman pitkän matkan päässä...” Niin kauan kuin näemme tämän etäisyyden ja olemme lannistuneita, emme pysty nauttimaan henkisistä harjoituksistamme. Ei sillä ole väliä kuinka pitkän matkan päässä tavoitteemme on, on vain tärkeää jatkaa yrittämistä. Eikä pitäisi koskaan luopua toivosta!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Rukoile sydämestäsi

Usein me rukoilemme määrällisesti paljon ja poltamme paljon kynttilöitä sanomalla Jumalalle: ”Tässä on rukoukseni Sinulle Jumala.” Mutta se mihin Jumala todella kiinnittää huomionsa on rukouksemme laatu eikä määrä. Jumala haluaa, että rukouksemme tulevat suoraan sydämestämme ilman mitään epäilyksiä tai negatiivisuutta. Varmasti tulette saamaan mitä rukoilette – oli se sitten hyvää tai ns. pahaa. Kyllä Jumala suo sen teille. Tulette saamaan mitä ikinä haluatte. Jos saamanne on hyvää niin voitte nauttia siitä, ja jos se ei ole niin hyvää, niin joudutte myös ”nauttimaan” pyyntönne seuraukset -vaikkei aina niin mukavalla tavalla. Älkää siis valittako jälkikäteen. Pyydän siis teitä jälleen kerran; antautukaa kokonaan Jumalalle!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Anna jumalaisen valon loistaa kauttasi

Usko/luottamus on hyvin tärkeää. Jos sinulla ei ole luottamusta, jos sinulla ei ole uskoa itseesi, jos sinulla ei ole luottamusta henkiseen tiehesi ja jos sinulla ei ole luottamusta sinua ohjaavaan mestariisi, niin se on hyvin vaikeaa. Koska ainoastaan uskon kautta voit tulla lähemmäksi todellista Itseäsi. Ja vain jos sinulla on luottamusta, voit kutsua Jumalaa.
Kun me kutsumme Herraa, niin meidän täytyy kutsua Häntä myös sydämemme sisässä. Ja kun Hän ottaa meidät kokonaan haltuunsa, niin me tulemme Häneksi! Ja kun me tulemme Häneksi, niin ei ole enää mitään eroa! Se positiivinen energia, jonka Hän tuo muassaan, tulee säteilemään meistä, ja kun se säteilee, se tuhoaa kaiken negatiivisuuden ympärillään. Eli , kun sinusta tulee Hän, sinä annat Herran loistaa itsestäsi ulos. Anna hänen tulla asumaan sydämeesi, anna hänen tulla asumaan mieleesi, anna hänen tulla asumaan kehoosi. Ja anna hänen loistaa kauttasi – aivan kokonaan. Mikään ei voi sitten enää mitään sinulle.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Sadgurun löytäminen

Mitä Guru Purnima todella on? Se on päivä, jolloin ylistämme kaikkia Guruja. Ensinnäkin ylistämme Sadguruamme eli häntä, joka ohjaa sieluamme. Ylistät Gurua, joka ohjaa sinua halki elämän, koska jokaisen elämässä on useita guruja. Sinä etsit koko ajan. Siihen asti kunnes löydät oman Sadgurusi, etsintä ei koskaan pääty. Sinä vain jatkat etsimistä. Sillä hetkellä kun löydät Sadgurusi, etsintä on päättynyt.
Kun Das Ganu (jotka eivät tunne Shirdi Baban elämää, niin tämä oli hänen lähimpiä opetuslapsiaan) tapasi Baban, niin hän sanoi Baballe:”Olen matkustanut kaikkialle mutta tämä on se paikka! Olen käynyt monilla pyhiinvaelluspaikoilla mutta tämä on paikka, missä olen löytänyt rauhan ja antautumisen, sinun lootusjalkojesi juuressa.” Näin oli asia myös Kristuksen opetuslapsilla, kun he tapasivat Jeesuksen. Jos analysoidaan sitä kunnolla, niin huomataan, että heilläkin oli etsintä käynnissä, he odottivat Messiasta mutta se on Mestari, joka huolehtii opetuslapsesta! Sillä, kuten juuri äsken lauloin, niin guru-oppilas suhde ei ole vain yhdessä elämässä vaan monessa elämässä! Tästä syystä etsintä jatkuu aina vaan, kunnes tapaatte Gurunne. Ja Sadguru tietää milloin on oikea aika kutsua sielu kotiin. Sillä hetkellä kun tapaatte Sadgurunne, syntyy yhteys, joka on vahvempi kuin mikään yhteys mikä teillä on ollut äitiinne tai isäänne, se ylittää kaiken sen!

perjantai 11. syyskuuta 2009

Oivalla todellinen Itsesi!

Mitä kaikki suuret mestarit kuten Jeesus ja Krishna ovat opettaneet meille? He ovat opettaneet meitä oivaltamaan Itsemme! He ovat opettaneet meille Tien. On olemassa eri teitä oivaltaa jumalallisuus: on bhaktin eli omistautumisen tie, on palvelun tie ja on meditaation tie. Jokaisella on oma tapansa oivaltaa Jumallinen luontonsa.
Me olemme Jumalan poikia, lapsia, ja meidän täytyy jatkaa sen oivaltamista. Meidän täytyy pitää se aina mielessämme.
Tietenkään kukaan, joka on oivaltanut jumalallisen olemuksensa, ei voi tehdä enää mitään pahaa. Oivaltaessasi, että olet Jumalan poika, voit tehdä samoja asioita kuin Jeesus teki, samoja asioita kuin Shirdi Sai Baba teki. Kaikki ihmeet ovat silloin mahdollisia ja ylittävät ne rajoitukset, jotka tekevät sinusta pelkän ihmisen. Oivallat silloin kokonaisuudessaan oman jumalallisen Itsesi.
Tarkastelkaamme Jeesuksen elämää. Se on niin kaunis esimerkki. Hän opetti ihmiskunnalle kuinka ylittää egonsa ja tulla jumalalliseksi Itsekseen. Jos tarkastelemme tätä mysteeriä tarkemmin, niin voimme havaita, että Krishna opetti samaa. Hänkin on näyttänyt tien ihmiskunnalle. Myös meidän täytyy jatkuvasti muistuttaa itseämme siitä, että olemme Jumalan lapsia. Ja meidän pitää todella olla Jumalan lapsia. Yleensä kun meillä on ongelma me samaistumme tähän ongelmaan ja ajattelemme: ”Jumala on kääntänyt selkänsä meille.” Mutta me emme ymmärrä, että me itse olemme kääntäneet selkämme itseltämme. Jos me katsoisimme syvemmälle sisäämme, kääntäisimme katseemme sisään päin, löytäisimme aina ratkaisun jokaiseen ongelmaan. Kaikki mitä haluamme tietää, löytyy sisimmästämme.
Unohtakaa mielenne ja astukaa sisään sydämeenne. Älkää pelätkö avata sydäntänne! Saatatte sanoa: ”Jos avaan sydämeni, niin tulen loukatuksi.” Mutta älkää ajatelko mitään vaan avatkaa vain sydämenne. Olette täällä rakastaaksenne. Rakastakaa siis, mitään muuta ei tarvita.

torstai 10. syyskuuta 2009

Shivalingamin symboliikasta

Kerron teille hieman shivalingamista, joka edustaa kolmea gunaa ihmisessä: satva, rajas ja tamas. Useimmat shivalingamit on jaettu kolmeen osaan. Shivapuranassa sanotaan, että Shakti kuuluu aina yhteen Shivan kanssa. Ylempi osa on Shiva ja alempi osa on Shakti, joka viittaa kundaliniin ja sheshaan eli ns. käärmetuleen. Siinä meissä kaikissa olevat kaksi eri olemuspuolta, miehinen ja naisellinen, ovat yhdistyneitä täydellisellä tavalla. Se kuvaa myös päivää ja yötä. Tämä muistuttaa meitä siitä, ettemme ole vain kehomme. Me olemme myös jumalallinen tietoisuus, jonka voimme saavuttaa antautumalla täysin Jumalalle.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Kuvittele itsesi jumalaisena

Ihmisen mieli haluaa tuomita ja arvostella niin monia asioita. Me sanomme, että Jumala rankaisee ihmisiä. Jumala tekee sitä ja Jumala tekee tätä. Kuitenkaan, asia ei ole niin. Se on meidän oma itsemme eikä Jumala, joka näkee ja sanoo näin. Jumala ei näe asioita niin kuin me ne näemme. Noustessasi samalle jumalaisen tietoisuuden tasolle et näe enää hyvää tai pahaa. Kaikesta tulee neutraalia, koska Jumala sisältyy kaikkeen.
Yritä siis joka päivä harjoittaa itseäsi näkemään ja kuvittelemaan itsesi jumalaisena. Tarkkaile näetkö todella kaikessa vain negatiivista vai pystytkö näkemään kaiken Jumalana, omana todellisena Itsenäsi. Jos harjoitat tätä joka päivä, niin vakuutan, että jonain päivänä tulee aika jolloin et enää näe eroa. Tulet tuntemaan Jumalan rauhan kaikkialla. Minne tahansa menetkin, kenelle tahansa puhutkin, siellä tulee olemaan tämä rauha läsnä, tämä rakkaus. Tämä on se tila, minkä te kaikki tahdotte saavuttaa.
Tarkkaile siis maailmaa täydellisestä mielentilasta käsin. Tarkkaile kaikkea tuomitsemattomalla mielellä ja ilman, että koet mitään hyvänä tai pahana. Näe kaikki Jumalana, jumalaisena. Ja anna tämän rakkauden virrata vapaasti. Yksinkertaista, eikö totta?

tiistai 8. syyskuuta 2009

Laula, tanssi, iloitse ja antaudu!

Sinun tarvitsee vain antautua. Vaikka mieli sanoisi ei, ei, ei, niin vain nöyrtymisen kautta, vain olemalla vaatimaton ja nöyrä, vain luopumalla ylimielisyydestäsi ja ylpeydestäsi (mitä mieli yrittää tuoda esiin), vain niin voit todella antautua. Ja kun olet kerran antautunut, niin jumalallisuus suo rakkauttaan säästelemättä päällesi. Jumala tulee täyttämään sinut armollaan ja rakkaudellaan. Tulet tuntemaan Hänen rakkautensa jatkuvasti. Tulet tuntemaan Hänen ilonsa jatkuvasti. Se on iloa, joka ei tunne mitään rajoja. Ja tämä rakkaus -sitten kun olet sen oivaltanut ja se on tullut sinulle todeksi, sitten kun olet vaalinut sitä sydämessäsi, kun olet vaalinut sitä jokaisessa solussasi, mielessäsi, sydämessäsi, sielussasi, sitten sinustakin on tullut mestari. Sinä itse tulet silloin levittämään tätä rakkautta. Sinä itse tulet levittämään Jumalan nimeä/sanaa! Koska, näin se toimii Jumalan nimen suhteen, näin se toimii Jumalan rakkauden suhteen. Mitä enemmän sinä rakastat Jumalaa, sitä enemmän tulet sitä levittämään, sitä vaikeampaa sinun on olla antamatta omastasi. Yhä enemmän se (Jumalan rakkaus) tulee räjähtämään sydämessäsi päästäkseen ulos.
Tämän pitäisi olla lopullinen päämääräsi henkisellä tiellä: tiedostaa Jumalan rakkaus, joka on jatkuvasti sisälläsi. Ja milloin tahansa mielesi pomppii sinne tänne, rahoita se hyräilemällä Jumalan nimeä. Hänellä on miljoonia nimiä; hän on antanut tuhansia nimeä, tiedäthän sen. Hyräile – laula niitä! Laula ja tanssi ekstaasissa, ja kun laulat niin tunne Hänet kanssasi. Älä vain istu ja hyräile, sillä siitä tulee ajan myötä tylsää jos vain istut ja laulat. Saatat tehdä sitä jonkun aikaa, viikon, kaksi viikkoa, kuukauden, kaksi kuukauttakin jopa mutta sitten lopetat sen. Koska jos vain istut ja laulat niin alat odottaa jotakin. Mutta sen sijaan sinun pitäisi laulaa kun kävelet ympäriinsä tai mitä tahansa teetkin niin laula ja hyräile jatkuvasti. Laula kun kävelet, teet työtä tai olet suihkussa, aina vaan laula! Mitä enemmän laulat, sitä enemmän mielesi vetäytyy epätodellisesta todelliseen.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Timanttia etsimässä

Olipa kerran mies, jonka tehtävänä oli hakata puita metsässä. Joka päivä hän hakkasi puita ja työskenteli kovasti. Eräänä päivänä puunhakkaaja näki metsässä kulkevan pyhimyksen menevän ohitseen ja hän polvistui ja kumarsi pyhimykselle, joka sanoi:”Parahin ystävä, näen, että työskentelet erittäin ahkerasti. Hakkaat puita ja menet sitten torille myymään ne. Olen hyvin ylpeä sinusta, mutta annan sinulle yhden neuvon: mene vain yhä syvemmälle metsään.” Ja niin mies kuunteli pyhimystä ja seuraavana päivänä hän meni syvemmälle metsään ja löysi santelipuumetsikön! Niinpä hän hyvin onnellisena hakkasi muutamia santelipuita. Hän vei hakkaamansa puut torille ja sai niistä enemmän rahaa. Jonkun ajan kuluttua hän ei pysähtynyt tähän vaan alkoi miettiä itsekseen:” Pyhimys kehotti minua menemään syvemmälle metsään mutta hän ei sanonut kuinka syvälle minun pitäisi mennä.” Niinpä hän päätti edetä yhä syvemmälle santelipuumetsikköön ja mennessään sinne hän löysi hopeakaivoksen. Erittäin onnellisena hän otti niin paljon hopeaa mukaansa kuin pystyi, meni torille ja myydessään hopeansa tuli hyvin rikkaaksi. Jälleen hänen mieleensä tuli pyhimyksen kehotus edetä yhä syvemmälle ja hän tajusi, että hänen ei olisi tarvinnut vieläkään pysähtyä. Niinpä hän jatkoi syvemmälle metsään jättäen hopeakaivoksen taakseen ja löysikin kultakaivoksen! Jälleen hän otti kullan mukaansa ja myi sen. Hänestä tuli huomattavan varakas mutta edelleenkään hän ei pysähtynyt. Hän muistutti itseään:”pyhimys kehotti minua menemään syvemmälle.” HÄn meni yhä syvemmälle ja syvemmälle metsään kunnes lopulta löysi timanttikaivoksen. Löytäessään timanttikaivoksen hän sanoi itsekseen.” Pyhimys kehotti minua menemään syvemmälle. Olen löytänyt kaiken tämän: santelipuumetsikön, hopeakaivoksen ja kultakaivoksen. Ja nyt olen löytänyt jopa timanttikaivoksen!.” Sitten hän tajusi, että itse asiassa pyhimys oli opastanut hänet timattikaivokselle. Pyhimys voikin tehdä tämän, hän voi opastaa meidät timantin luo mutta jos pysähdymme nähdessämme santelipuumetsikön niin mitä tapahtuu? Et enää edisty. Jos löytäessäsi hopeakaivoksen pysähdyt taas niin et myöskään edisty. Ja jos kultakaivokselle tultuasi tyydyt tähän, et pysty etenemään pidemmälle. Voit pysähtyä vasta sitten kun olet löytänyt timantin! Sitten olet tarpeeksi rikas. Henkisellä tiellä pätee sama sääntö: tulet saamaan monenlaisia kokemuksia, mutta älä pysähdy niihin. Älä anna minkään kokemuksen pysäyttää itseäsi vaan suuntaa aina katseesi eteenpäin. On olemassa aina yhä suurempia ja hienompia kokemuksia odottamassa sinua. Monet henkiset ihmiset pysähtyvät päästyään vasta santelipuumetsikköön tai hopeakaivokselle. Heidän tietoisuutensa taso on vain tietyllä asteella. Mutta jos haluat lopullisen (ultimate) oivalluksen ja ylittää kaiken, tulee sinun saada kokemus pyyteettömästä rakkaudesta. Sitten vasta olet oma todellinen Itsesi. Silloin saavutat Narayanayan ja Jumalan rakkauden. Älä siis anna minkään pysäyttää sinua henkisessä kehityksessäsi. Jos lähdet polulle, niin jatka aina vain syvemmälle äläkä hukkaa aikaa. Sillä mitä enemmän viivyttelet, sitä vaikeammaksi edistyminen tulee. Mutta mitä pikemmin saavut syvälle metsään, sitä nopeammin tulet oivaltamaan todellisen Itsesi.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Jumala on aina kanssanne

Me löydämme Jumalan sitten kun sydämemme on täysin avoin, kun meillä ei ole minkäänlaisia epäilyksiä tai ”muttia”. Niin monta kertaa ihmiset sanovat: ”Hyvä on Jumala, teen kanssasi sopimuksen. Jos Sinä annat minulle tämän, niin sitten minä teen jotakin.” Tai sitten voidaan sanoa:”Rakastan Jumalaa hyvin paljon. Antaudun Hänelle täydestä sydämestäni. Mutta, tiedäthän, siinä on yksi ongelma…”
Ihmiset eivät halua luopua maailmasta. He eivät halua päästää irti materiaalisista asioista, koska he ovat epävarmoja omasta Itsestään. Mutta minä kehotan teitä antautumaan täysin ja luottamaan siihen, että Jumala on aina kanssanne. Hän on tuonut teidät tänne maan päälle eikä Hän jätä teitä niin vain yksinänne. Tien varressa oleva kerjääjä tulee aina saamaan ruokansa, sillä Jumala suo hänelle kaiken mitä hän tarvitsee. Varmastikaan hän ei tarvitse paljon. Me olemme Jumalan lapsia. Jeesus on opettanut meitä: ”Älkää kerjätkö, vaan pyytäkää. Pyytäkää Isältänne. Pyytäkää ja teille annetaan.”

lauantai 5. syyskuuta 2009

Shiva antaa uuden mahdollisuuden

Jokaisen ihmisen päämääränä on, että Jumala paljastaisi itsensä meille sisimmässämme. Meidän on vain päästettävä irti egoismistamme. Meidän on päästettävä irti kaikista niistä asioista, mitkä ovat meidän ja Itsemme oivaltamisen välissä. Siispä: luovuta hyvillä mielin kaikki mikä on itsesi ja Shivan välissä Herrallesi!
Hindulaisessa perinteessä Shivaa kutsutaan tuhoajaksi. Hän tuhoaa kaiken. Ihmiset saattavat pelästyä hieman kuullessaan sanan tuhoaja. Mutta tämä tuhoaminen tapahtuu aina hyvästä syystä. Mitä tahansa Shiva tuhoaakin, Hän antaa aina myös mahdollisuuden luoda uudelleen. Elämän päättyessä kohtaamme kuoleman ja pelkäämme sitä mutta tämä on hetki jolloin Shiva tulee. Hän mahdollistaa sielulle uuden syntymän. Hän antaa uuden mahdollisuuden tehdä kaikki ne asiat mitä ei oltu kyetty tekemään. Sille, joka ei ollut kyennyt saavuttamaan Itsensä oivaltamisen tasoa, antaa Shiva tilaisuuden yrittää uudelleen. Hän antaa tilaisuuksia koko ajan. Mutta jokaisen meistä tulisi tehdä parhaamme oivaltaaksemme Jumalan täysin – oivaltaaksemme keitä me todella olemme.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Synnyimme tyhjin käsin

Oikeastaan emme voi sanoa, että mikään kuuluisi meille itsellemme, emmehän?
Miten kukaan voisi sanoa minkään kuuluvan itselleen, kun mikään ei kuulu kenellekään? Kun synnyimme, niin mitä toimme mukanamme? Toimmeko mitään mukanamme? Tulimme tähän maailmaan tyhjin käsin. Miten siis voisimme sanoa minkään kuuluvan kenellekään? Synnyimme tyhjin käsin ja tulemme myös kuolemaan samalla tavalla. Emme vie mitään mukanamme. Ainoa asia mitä viemme mukanamme, on niiden hyvien tekojemme hedelmät, mitä teimme tässä maailmassa ja Jumalan rakkaus. Me siis otamme kaiken tästä maailmasta ja luovutamme myös kaiken takaisin maailmaan. Tällainen on elämän kiertokulku.

torstai 3. syyskuuta 2009

Jumala on rakkaus!

Jumala on luonut jokaisen ihmisen yhtäläisesti. Hän on sijoittanut itsensä yhtäläisesti jokaisen ihmisen sydämeen. Jumala elää rakkauden muodossa ihmisten sydämissä. Jokainen ihminen on siten osa tästä jumalallisesta rakkaudesta. Riippumatta siitä olemmeko uskonnolliselta vakaumukseltamme kristittyjä, hinduja, juutalaisia, islamilaisia, buddhalaisia tai jonkun muun suunnan edustajia, yhdistää sama jumalallinen rakkaus meidät kaikki.
Usko on sama kaikkialla. Kun todellinen usko herää ihmisen sydämessä, niin kaikki ulkonaiset kuvat häviävät. Meidän täytyy ymmärtää, että Jumalalla ei ole mitään uskontoa eikä Jumala kuulu mihinkään tiettyyn kastiin tai etniseen ryhmään. Jumala on kaiken tällaisen jaottelun yläpuolella. Meidän tulee saavuttaa tällainen jumalallinen ykseyden kokemus, joka ylittää kaikki ulkonaiset eroavaisuudet. Niin kauan kuin keskitämme huomiomme ulkopuolellemme, tulemme aina näkemään välillämme olevat eroavaisuudet, emmekä tule koskaan saavuttamaan rauhaa.
Minun tehtävänäni on auttaa ihmisiä oivaltamaan oma jumalallinen olemuksensa, jotta he voisivat myös ilmaista sitä jokapäiväisen elämänsä keskellä. Soisin jokaisen ihmisen avaavan sydämensä, jotta he voisivat kokea syvältä sisimmästään kumpuavaa pyyteetöntä rakkautta.
Tehtävänäni on levittää rakkautta, jumalaista rakkautta. Sanalla ”rakkaus” itsessään on niin monia merkityksiä nykypäivänä, että ihmiset ovat unohtaneet rakkauden todellisen olemuksen. Pyyteetön rakkaus on kuitenkin se, joka tulee muuttamaan maailman. Kaikki muut ns. rakkauden muodot ovat täynnä odotuksia. Mutta kun ihminen tuntee tällaisen todellisen pyyteettömän rakkauden heräävän sydämessään, ei siihen sisälly mitään odotuksia. Ja vain tämän tyyppisen todellisen rakkauden avulla voidaan rauha saavuttaa.
Se viesti, minkä haluan oman kokemukseni kautta jakaa ihmisille, on se, että rakkauden avulla kaikki on mahdollista, rakkaus voittaa kaiken. Toivon, että tämä viesti inspiroisi lukijoita avaamaan sydämensä jumaluudelle. Jos voisimme yrittää ymmärtää, että olemme kaikki yhtäläisesti osia kaikkiallisesta jumaluudesta, ja että olemme täällä saavuttaaksemme tämän suuremman totuuden ja oivaltaaksemme todellisen Itsemme – jos teemme tästä tavoitteesta päämäärämme ja teemme kaiken rakkaudella…silloin kaikki tulee olemaan kiehtovaa ja voimme olla aina onnellisia.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Ylpeydestä vapautuminen

Yksilön henkisen kehityksen pysäyttää itse asiassa se, jos hän ajattelee ylpeänä tietävänsä kaiken. Ylpeys ja ego ovat aina esteitä tiellä, koska ne ovat mielen luomusta. Niiden toiminta perustuu aina itsekkäisiin motiiveihin ja vaikka olisimme tietoisia tästä, niin silti ne saavat meidät aina pyrkimään etualalle, sanoen: ”Hei, täällä minä olen eturivissä, katsokaa minua! Teidän pitäisi ottaa minut huomioon. Olen tässä etualalla ja teidän pitäisi huomioida minut.” Mutta heti jos putoamme ylpeyden asettamaan ansaan, mitä tapahtuukaan? Olemme kadotettuja. Tähän Kristuskin viittasi sanoessaan, että ” Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi”. Näin on, koska se joka haluaa aina olla etualalla, on ylpeä ja jos tätä ylpeyttä ruokitaan, niin emme pysty etenemään henkisesti. Miten ylpeys pystyisi kurkottamaan jumalallisiin sfääreihin? Jumala voidaan saavuttaa vain nöyryyden kautta. Vain olemalla nöyriä voimme loistaa sisällämme olevaa valoa. Jumalan edessä jokainen on tasavertainen, oli sitten kyseessä pyhimys tai ei, rikas tai köyhä ihminen, valkoinen tai musta. Jumala on rakkaus ja Hän tietää miten rakastaa. Todellisessa olemuksessamme, syvällä sydämessämme, olemme kaikki rakkautta. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että tarvitsee vain rakastaa? Tiedättekö miksi on vaikea rakastaa pyyteettömästi? Se johtuu juuri ylpeydestä. On ylpeyttä jäljellä sitten vähän tai paljon, niin niin kauan kuin sitä on vähänkin jäljellä, toimii se esteenä. Kuten sanotaan, niin pienen pieni kivi voi saada suurenkin rakennuksen hajoamaan. Mutta pieni kivi, jos se on asetettu kunnolla, voi myös pitää pystyssä kokonaista rakennusta ja jos taas sitä ei ole asetettu kunnolla, niin se saa rakennuksen hajoamaan. Sama asia koskee egoamme. Jos se on hallinnassamme, niin me pystymme etenemään mutta jos ylpeytemme on silminnähtävää ja jos nautimme siitä, niin turha kuvitella, että voisimme edistyä henkisesti.Erityisesti ns. “henkisissä ihmisissä” näen tätä usein. Se ei niinkään ole ns. normaalien ihmisten ongelma, koska he eivät vaivaa itseään tällä asialla. Yleensä ne ovatkin juuri ns. henkiset ihmiset, joita ylpeys vaivaa. He unohtavat Jumalan rakkauden ja ovat enemmän kiinni egossaan ja ylpeytensä vaivaamia. He miettivät kuinka edistyneitä ovat ja missä vaiheessa polulla kulkevat ja ovat näkevinään jo hyvin kirkasta valoa – optinen illuusio. Mutta jos olemme nöyriä, niin pidämme sen omana tietonamme ja suuntaudumme sisäänpäin. Mitä tahansa koemme, niin kaiken tarkoituksena on auttaa meitä etenemään. Kun pidämme henkiset kokemuksemme vain omana tietonamme, niin voimme huomata, että edistymme nopeammin. Mutta jos haluamme kuuluttaa kokemuksemme kaikille vain tehdäksemme itsestämme numeron, niin henkisestä edistymisestä tulee vaikeaa.