torstai 31. joulukuuta 2009

Swamijin Uuden Vuoden toivotus!


Toivotan teille kaikille onnellista uutta vuotta! Olkoon Jumalan siunaus kanssanne tänä tulevana vuonna. Olkoon vahva päätös muuttua ja avata sydämenne päämääränänne.
Rakkaudella ja siunauksin,

Sri Swami Vishwananda.

Todellinen joogi on vapaa

Osa II Sri Swami Vishwanandan Tapaninpäivän Darshan puheesta:
Millainen on todellinen joogi? Joogi on sellainen, joka on vapaa. Mutta kun me tajuamme omat rajoituksemme, me huomaamme ettemme ole vapaita. Aina kun pelko herää, aina kun ajatukset kuten: ”Oi, minun olisi pitänyt tehdä näin tai minun olisi pitänyt tehdä niin” nousevat, niin siitä seuraa, että kierrämme kuin kehää. Me emme vapauta itseämme ja syy siihen on se, että meitä pelottaa. Me pelkäämme kohdata omat rajoituksemme. On pelottavaa ajatella, että entä jos ne ovat kaikki mitä on? Mutta ei, se mitä meidän pitää tehdä, on katsoa niitä suoraan silmiin ja tietää, että ne eivät ole todellinen Itsemme. Ne eivät ole se syy miksi me olemme täällä maailmassa. Kohtaa tämä totuus! Katso syvälle silmiin omia rajoituksiasi ja päästä sitten irti niistä. Niin kauan kuin et kohtaa niitä rohkeasti kasvoista kasvoihin, tulet aina olemaan tässä pelissä mukana. Mutta ehkä haluatkin pysyä siinä pelissä? En minä tiedä sitä, sillä teillä on sen suhteen vapaa valinnan mahdollisuus. Kuten eräs suuri sufi mystikko on sanonut: Teillä on elämässänne mahdollisuus valita yksi tie tai toinen tie. Tämä valinta on teidän käsissänne. Olette sen suhteen vapaita. Mutta tulette jossain vaiheessa pisteeseen, jossa sisäinen jooginne, sisässänne oleva suuruus, tulee myös tekemään oman valintansa. Teidän todellisen Itsenne pitää myös tehdä valintansa. Ja tämä todellinen valinta, joka on sisässänne, tulee ylittämään ne rajoitukset, joista luulette sen muodostuvan. Niinpä siis: ylittäkää nämä rajoitukset, kohdatkaa ne ja älkää pelätkö. Aloittakaa ensin pienillä askelilla. Te tunnette itsenne. Tietäkää myös, että Jumala tulee aina antamaan teille kaiken mitä tarvitsette. Eläimetkin tietävät tämän – ja meille on sentään annettu enemmän ominaisuuksia kuin eläimille; me voimme oivaltaa Itsemme, ketä me todella olemme. Me olemme kaikki yhtä perhettä ja kutsumme tätä perhettä ihmiskunnaksi. Kaikki puhuvat ihmisyydestä mutta vain hyvin harvat käyttäytyvät ihmisiksi (naurua). Niin, jos me pidämme itseämme osana tätä yhteiskuntaa, osana ihmiskuntaa, niin meidän ei myöskään tule käyttäytyä kuin eläimet. Jopa eläimet käyttäytyvät paremmin, sillä ne tietävät ketä ne ovat ja ne tietävät mihin ne ovat menossa. Ne luottavat korkeampaan tietoisuuteen eli niillä on tieto siitä, että Jumala tulee aina huolehtimaan niistä. Mutta voi meitä ihmisraukkoja, joille on annettu enemmän kuin eläimille, mutta me alennamme itsemme. Me haluamme tehdä itsestämme huonompia. On kuitenkin aika ylittää nämä rajoitukset. On aika, että todella annamme sen mitä sisällämme on, herätä. Kuinka moni teistä ei tee jotain siitä syystä, että pelkää muiden ihmisten mielipidettä? (jotkut nostavat kätensä). Monet. Mutta silloin rajoitatte itseänne. Olkaa vapaita! Se on sisästänne nouseva huuto: kehoitus olla vapaa, oppia ja mennä eteenpäin. Elämä on mitä ihanin asia, jonka Jumala on teille antanut. Älkää siis tuhlatko sitä.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Tapaninpäivän Darshan puhe

Ote Sri Swami Vishwanandan puheesta Tapaninpäivän Darshanissa (26.12.09) Springenissä: ”Jai Gurudev! Ensinnäkin [haluan toivottaa] hyvää joulua teille kaikille. Toivon, että tekin, jotka ette olleet täällä, vietitte miellyttävän joulun ajan täynnä iloa ja onnea. Kuten sanoin pari päivää sitten niin nyt on muutoksen aika. On aika, että meidän täytyy muuttua, aika, että alamme ottaa vastuuta. Niin kauan kuin vältämme vastuun ottamista, me vain heikennämme itseämme.
Usein huomaamme, että annamme mielemme ohjata, dominoida meitä. Ja sanotte: ”Mutta Swamiji, me kyllä yritämme parhaamme, mutta emme onnistu.” Miksi näin? Me tiedämme kyllä hyvin miksi olemme täällä. Me tiedämme mitä olemme etsimässä. Ja se löytyy sisältämme. Mutta silti – miksi mielemme ainaa vaivaa meitä? Miksi on niin vaikeaa päästää siitä irti? Miksi? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Me pidämme omista rajoituksistamme. Se vain on esteenä. Me haluamme rajoittaa itseämme ja haluamme tanssia näiden rajoitusten pillin mukaan. Tällä tavalla, kun analysoimme itseämme, voimme nähdä omat rajoituksemme. Mutta silti, syvällä sisimmässämme on myös toinen ääni, joka sanoo:”Hei, sinun pitää herätä. On olemassa jotain suurempaa kuin tämä.”
Mutta rajoittunut mielemme haluaa väittää, että “tässä on kaikki”. Me olemme tällaisessa itse luomassamme oravanpyörässä emmekä haluakaan hypätä siitä pois. Olemme kuin eläimet häkissä tai aitauksessa ja juoksemme sen sisällä sen toiselta laidalta toiselle laidalle. Niinpä päädymme aina lopulta vain samaan pisteeseen. Tällä tavalla annamme mielemme tummentaa todellisen Itsemme. Mutta, aina silloin tällöin, Jumalan armosta, Jumalallisen Äidin armosta, on hieman valoa näkyvissä ja portti on avoinna ja menemme siitä ulos. Mutta sitten taas pelästymme ja juoksemme takaisin sisään. Mihin se johtaa meidät? Krishna sanoi Arjunalle: ”Hyvä Arjuna, ole vapaa. Ole kuin joogi. Nosta aseesi ja taistele!”. Kun Hän sanoi niin Arjunalle, niin Hän ei sanonut sitä vain tälle vaan kaikille meille.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Kun et näe enää mitään eroa...

Olipa kerran eräs mies, joka kysyi merkittävältä pyhimykseltä seuraavan kysymyksen: “Kerro minulle miten voisin tulla sinun kaltaiseksesi?” Pyhimys, joka oli hyvin likainen –hänhän oli sadhu ja monet sadhut Intiassa ovat hyvin likaisia ulkoisesti – katsoi miestä, joka oli pukeutunut hyvin tyylikkäisiin ja puhtaisiin vaatteisiin. Sitten hän kääntyi katsomaan läheistä jokea, ja sanoi: ”Näetkö nuo kaksi jokea, jotka kulkevat tuolla?” Toinen joki oli hyvin likainen ja toinen taas oli hyvin kirkasvetinen, kuten Ganga (tai no Ganga ei ole niin puhdasvetinen mutta esim. joku sveitsiläinen joki, tiedättehän, missä on hyvin puhdasta vettä. Niinpä pyhimys katsoi miestä ja sanoi tälle: ”Sitten kun et näe mitään eroa näiden kahden joen välillä, niin tule luokseni [ja otan sinut opetuslapsekseni]. ”

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Narasimha auttaa poistamaan negatiivisuutemme

Sri Swami Vishwananda kertoo seuraavassa hieman Narasingha Devin kauhistuttavasta ugra-muodosta (Narasimha). Hänhän oli Vishnun inkarnaatio, joka oli puoliksi leijona ja puoliksi ihminen ja joka tuli pelastamaan Bhakta Prahladin ja tappamaan demoni Hiranyakashipurin.
”Puhumme nyt hieman Narshingadevista. Ymmärrättehän, että tämä Narshingha/Narasimha muoto ilmenee meille suurimman osaa aikaa hyvin kauhistuttavana, pelottavana muotona. Näin siksi, että mikä tahansa negatiivisuus mitä meillä on sisällämme, on myös aina kauhistuttavaa sielulle. Se on vaaraksi sielulle. Niinpä tämä Narasimha muoto on kauhistuttavampi kuin itse kauhu.
Kun sisällämme oleva negatiivisuus sanoo: ”Katso, minä olen mahtava!”, niin mitä Jumala näyttää meille? Hän sanoo: ”Ok, sinä ole mahtava mutta minä olen vielä mahtavampi.” Niinpä Hän ilmentää itsensä vielä voimakkaammassa muodossa. Ja tämä Hänen ilmentämänsä ugra-muoto (ugra tarkoittaa vihaa) on olemassa tappaakseen sisällämme olevan vihan, ylpeyden ja egoismin ja samalla näyttääkseen, että Hän on kaiken tämän yläpuolella. Ja jos me vain pidämme kiinni Hänestä, Hän poistaa kaiken negatiivisuuden meistä. Mutta vain jos todella antaudumme… Jos emme antaudu, niin se on vaikeaa. Sillä ymmärrätte varmasti, että jos haluatte saavuttaa jotain elämässä, niin teidän täytyy antautua siihen täysillä, sillä jos vain hapuilette hieman sitä ja hieman tätä, se ei tule onnistumaan. ” Tässä osoitteessa voit katsoa Narasimha Kavachamin: http://www.youtube.com/watch?v=aAWqvo-_4j0&feature=related .
ja täältä löytyy Bhakti Margan nauhoittama versio Narasimha rukouksista:http://www.youtube.com/watch?v=I_Bm2lHaaG8
.Etelä-Afrikassa sijaitsevan Narasimha Mandir Temppelin kotisivu:http://www.narasimha.co.za/

tiistai 15. joulukuuta 2009

Absoluuttisen rakkauden saavuttamisesta

Mitä enemmän näet, sitä enemmän etenet, sillä sitä enemmän tulet huomaamaan, että aina on enemmän ja enemmän saavutettavaa. Kunnes lopulta olet kasvotusten itse kuninkaan kanssa ja silloin ei ole enää mitään kysyttävää, ei epäilystä, vaan on vain täydellinen rauha ja vielä enemmänkin: on vain absoluuttinen rakkaus. Jos päämääränäsi on saavuttaa tämä kokemus, niin mitä tahansa eteesi tuleekin: luota äläkä ikinä luovu toivosta, ja siten tulet saapumaan perille. Jumalallisuus on aina läsnä kaikkialla ympärilläsi. Hän [Jumala] tulee auttamaan sinua monissa eri muodoissaan. Sydämesi silmillä tulet näkemään ja tulet tuntemaan Hänet. Niinpä olisi hyvä tehdä henkisiä harjoituksia. Älä harjoittele mielesi avaamista vaan harjoittele avaamaan sydämesi. Niin voit rakastaa pyyteettömästi. Niin voit rakastaa ja tuntea jumalallisen sisästäsi löytyvän rakkauden ja ei vain sinun sisästäsi vaan kaikkialta. Mikä onkaan helpoin tapa saavuttaa tämä kokemus? (Joku: laulaminen, joku toinen vastaa: mantrojen toistaminen). Swami: Yrittäkää olla rauhallisia, tyyniä. (naurua). Mantrojen toistaminen on hyvä, se auttaa hiljentämään mielen mutta hiljaisuuden kautta tulette pääsemään sisälle.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Sydämen kaipuu

(Ote puheesta, jonka Swami Vishwananda piti Itävallan Wienissä pidetyssä Darshanissa lokakuussa 2009)
Jai Gurudev! On mukava olla täällä teidän kaikkien kanssa. Tullessani tänne keskustelin Naamdevin kanssa automatkalla ja sanoin hänelle: “Kaikki täällä tietävät jo paljon henkisyydestä. He tietävät mitä ovat etsimässä, no, ainakin luulisin niin. Niinpä siis, me kaikki etsimme jotakin, elimmepä sitten ”maailmassa” tai henkistä elämää. Meidän etsintämme on jatkuvaa. Mutta mitä me oikeastaan etsimme? Onnea? (joku: kyllä) Iloa? (joku: kyllä) Vapautta? (joku: kyllä) Mistä etsimme sitä? Ulkopuoleltammeko? (joku: kyllä). Unohditteko jo mistä on kyse? (naurua) Etsinnän pitäisi tapahtua täällä, sisällämme. Meidän pitäisi uudestaan oivaltaa keitä me olemme. Me kaikki etsimme jotakin, me kaipaamme jotakin. Mutta kun saamme haluamamme, me kaipaamme jo jotain muuta. Miksi tämä ulkopuoleltamme tapahtuva etsiminen ei koskaan lopu? Koska sydämen kaipuu on kaikista tärkein asia mutta jos yritämme ajatella sitä mielemme avulla, niin se on mahdotonta. Kun puhumme rakkaudesta, niin meillä on jo joku käsitys siitä millaista tämän rakkauden täytyy olla. Sanomme mielessämme, että: ”Kyllä, rakkauden täytyy olla näin ja näin tai noin ja noin.” Mutta jos todella tiedämme mitä rakkaus on, me emme puhu siitä.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Gurun Lootusjalat

Näettehän kuinka tärkeässä roolissa opettajan/gurun jalat ovat. Kun menette hindutemppeliin, niin ensimmäinen asia minkä näette, on jumalolentojen jalat. Ensimmäinen asia mitä teette on kumartua jalkojen edessä. Kun menette mestarin luokse niin kumarrutte hänen jalkojensa eteen. Kumarratte silloin Suuruudelle, kumarratte jumalallisuudelle, joka löytyy myös sisästänne.
Kumarratte mestarissanne/opettajassanne olevan Isän edessä. Ja tämä on se mihin Kristus viittasi sanoessaan: [”Minun Isäni ja minä, me olemme yhtä.]. Hän sanoi sen sana sanalta, minun ei tarvitse edes kommentoida sitä. On selvää, että non-duaalinen Jumala löytyy ihmisen sisästä. Tiellä Jumalan oivaltamiseen täytyy muistaa, että emme voi saavuttaa Jumalan oivaltamiskokemusta ylpeydellä. Emme voi saavuttaa sitä myöskään ylimielisyydellä. Voimme saavuttaa Jumalan oivaltamiskokemuksen vain olemalla nöyriä. Ja ihmiset tulevat myös olemaan meitä vastaan. Mutta kun itse tiedät minne olet menossa ja miksi, niin se on tärkeintä. Niinpä, meditoikaa tätä.

torstai 3. joulukuuta 2009

Hiranyagarbha Lingam meditaatio


Sri Swami Vishwanandan sanat Babajin päivän (30.11.09) seremonian jälkeen:

Voitte nyt meditoida Hiranyagarbha Lingamia. Meditoidessanne nähkää se ensin täällä kolmannen silmänne kohdalla ja tuokaa se sitten sydämeenne. Nähkää sen kuva ensin mielenne avulla ja tuokaa tämä kuva sitten sydämeenne ja antakaa Lingamin sulautua yhdeksi sydämenne kanssa. Ymmärrättehän, että pelkästään Hiranyagarbha Lingamin kuvan näkeminen on suuri siunaus, joten te olette hyvin siunattuja saadessanne nähdä Lingamin itsensä.

Hiranyagarbha Lingamin sisässä on koko universumi







Sri Swami Vishwanandan puhe Babaji luolassa, Center Springenissä, 30.9.2009 muutama tunti sen jälkeen kun hän oli materialisoinut Kultaisen Lingamin eli ns. Hiranyagarbha Lingamin Maha Avataara Babajin juhlapäivän kunniaksi.

”Jai Gurudev! Mukavaa, että olette kaikki täällä. Ensinnäkin, koska on Babajin päivä ja toisekseen, koska pystytte vastaanottamaan Hiranyagarbha Lingamin suoman siunauksen. Itse asiassahan kerroin jo vuonna 2005 Hiranyagarbha Lingamista ja tuota…Babaji halusi, että Lingam tulisi ja se tuli. Normaalisti tätä Lingamia ei voi manifestoida noin vain, sillä se ei ole mikään tavallinen lingam. Hiranyagarbha Lingam on, kuten Vedoissa sanotaan, Jumalan alkuperäinen luomus, itse asiassa se on [Jumalan] Tahto itse. Ja vaikka se vaikuttaa niin pieneltä, niin sen sisässä on koko universumi. Se, mitä me koemme nyt, me koemme myös sen sisällä eli vaikka vaikuttaa että olisimme ulkopuolella niin itse asiassa olemme kaikki sen sisällä.
No miksi se ilmentyi juuri nyt? Olette varmaan huomanneet, että viimeisten parin viikon aikana koko maailmassa on ollut meneillään muutoksia. Joko siis olette huomanneet tämän tai sitten ette ole huomanneet (nauraa). Mutta maailmassa on tapahtumassa joitakin muutoksia, joilla ei muuten ole mitään tekemistä vuoden 2012 kanssa, tehtäköön se selväksi, ja ne heijastavat suurempaa muutosta, joka tulee tapahtumaan myöhemmin. Matkustaessani viime viikolla Pritalan kanssa sanoin hänelle, että luulin, että ihmiset olisivat muuttuneet parempaan suuntaan mutta itse asiassa tajusin, että asia on ihan päinvastoin. Kaikista niistä ihmismassoista, jotka elävät tämän päivän maailmassa, vain muutamat ovat toden teolla muuttumassa parempaan päin. Niinpä itse asiassa tämän Lingamin tuominen tähän tietoisuuteen, joka on hyvin matala tietoisuuden taso, tulee luultavasti auttamaan ja antamaan hieman lisäpotkua ihmisten [henkiseen] edistymiseen. Ei ole kyse vain teistä, jotka olette paikalla täällä, se ei heijasta vain teitä vaan itse asiassa se heijastaa koko maailmaa. Tällä Lingamilla on paljon parantavia ominaisuuksia, mikä tarkoittaa, että se ei paranna vain kehoa vaan myös sielun. Tietenkin joku voi kysyä, että: ”Meidän sielumme? Kuinka se voisi vaikuttaa meidän sieluumme, joka on täysin puhdas ja jumalallinen.” On totta, että sielumme on puhdas ja täysin jumalallinen mutta sen ympärillä on asioita, jotka tukahduttavat sitä; nimittäin kaikki kertyneet karmalliset tekijät, ei vain yhdestä vaan monista eri elämistä. Se mitä koette nyt, tarkoittaa, että olette varmasti tehnyt jotain todella hyviäkin asioita, sillä ei ole todellakaan aina mahdollista saada nähdä Hiranyagarbha Lingam. Jopa deevat, jumalaolennot, janoavat sen näkemistä. Edes Brahma, Vishnu ja Mahesh [eli Shiva] meivät voi luoda tätä Lingamia. Sen luominen on mahdollista vain jonkun….tuota…”elävän” toimesta. No, kyllähän nekin (Brahma, Vishnu ja Mahesh) elävät jossakin… (naurua).

Tänään me juhlimme Babajin päivää. Kuka tietää mikä päivä on kyseessä? Me juhlimme tänään Maha Avataara Babajin päätöstä pysyä maapallolla. Tiedättehän, että Babaji oli aikeissa jättää planeettamme kun hänen siskonsa [Mataji] tuli väliin ja sanoi, että jos ei sillä ole väliä onko hän [Babaji] täällä vai jossain muualla, niin miksei hän sitten voisi jäädä tännekin. [tarina löytyy kokonaisuudessaan Paramahamsa Jooganandan kirjasta: Joogin omaelämäkerta]. Tämä tapahtui siis tänä päivänä [30.11.] 1800 vuotta (plus joitakin vuosia) sitten eli silloin Babaji päätti jäädä tänne ja teki itsensä ikuiseksi eli kuolemattomaksi tässä maailmassa. Tätä me siis tänään muistelemme. Tämä päivä on aina kuin sen lupauksen uudistaminen, että hän tulee aina olemaan täällä kanssamme ja auttamaan ihmiskuntaa aina kun se on tarpeen. Nyt on siis aika, että muutoksia alkaa tapahtua. On aika, että ihmiskunta kääntyisi hänen puoleensa ja vastaanottaisi hänen apunsa. Hän kyllä auttaa siitä riippumatta pyydämmekö hänen apuaan vai emme. Mutta se on kuitenkin meidän puoleltamme mukava ele tehdä niin [kääntyä hänen puoleensa]. Ja te kaikki saatte Hiranyagarbha Lingamin suoman siunauksen, joten toivon, että tulette kaikki hyötymään siitä. Ja kuka tahansa on ajatuksissanne ja rukouksissanne, tulee myös hyötymään kuten koko maailmakin. Jai Gurudev!

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Olemme kaikki samaa valoa

Mielen voima ei voi pysäyttää ketään, koska me kaikki olemme samanarvoisia. Me kaikki olemme samaa valoa, samaa energiaa. Olemme kuin ihastuttava kattokruunu, jossa on monia lamppuja mutta sama sähkö tuo valon niihin kaikkiin. Muistuta itseäsi jatkuvasti elämäsi tarkoituksesta tässä inkarnaatiossa ja varmista, että tulet saavuttamaan sen tässä elämässä. Älä ajattele tulevia elämiä, sillä ”nyt” on paras aika. Inkarnaatiomme päämäärä on mahdollista saavuttaa vain jos antaudumme koko kehollamme, mielellämme ja sielullamme täysin Jumalalle. Päästä irti identiteetistäsi, päästä irti ”minästä”, egoismista, joka saa sinut keskittymään vain ulkopuolellesi. Jumalallisuus tulee paljastamaan Itsensä sinulle sillä hetkellä kun luovut identiteetistäsi. Silloin tulet näkemään “rajoittamattoman todellisuuden” ja tulet tuntemaan autuasta onnea.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Jumalan valo säteilee kaiken läpi

Jos katsomme maailmaa jumalallisilla silmillä, voimme huomata, että maailma on yksinkertaisesti Jumalan valoa, joka säteilee ja loistaa kaiken läpi. Jatka yrittämistä kunnes olet oivaltanut tämän äläkä koskaan luovu toivosta. Sillä hetkellä kun luovut toivosta, menetät kaiken. Sillä hetkellä kun sanot, että :”Minä en pysty tekemään tätä!”, et pystykään. Haasta pelkosi! Muistuta itseäsi jatkuvasti, että olet osa Jumalaa. Olet Hänen jumalaisissa käsissään ja Hän ei koskaan päästä irti kädestäsi. Ei koskaan! Hän tulee aina olemaan lähempänä sinua kuin hengittämäsi ilma.
Jos yritämme kuvitella mielen avulla kuinka lähellä Jumala on meitä, niin se on vaikeaa, eikö vain? Mieli ei koskaan anna sinun kuvitella Jumalaa. Mutta sitten kun alat ajatella sydämen ”mielellä” niin voit oivaltaa jumalallisuuden kokonaan. Miten voimme ajatella sydämellä? Meditaatio on tärkeässä roolissa silloin kun ajattelemme sydämellämme, kun istumme hiljaa oma Itsemme kanssa. Jeesus sanoi: ”Kun rukoilet, niin mene talosi pimeimpään nurkkaan, sulje itsesi sinne ja puhu Isäsi kanssa”. Kristus tarkoitti, että meidän pitäisi mennä sydämemme sisäiseen kammioon ja puhua siellä Jumalalle. Puhukaa todellisen Itsenne kanssa ja tulette saamaan vastauksia. Mitäpä siis tarkalleen ottaen on tässä sydämen sisäisessä kammiossa? Siellä on vain rakkautta, ei mitään muuta!

(Kuvassa Sri Swami Vishwanandan ma 30.9.2009 n. kello 14 materiaaliselle tasollemme tuoma Kultainen Lingam, lue lisää http://swamivishwananda-info.blogspot.com/2009/11/swamiji-manifested-golden-lingam.html )

maanantai 30. marraskuuta 2009

Hieman lisää Narayanayan inkarnaatioista

Olen siis selittänyt teille kuinka Luoja on ilmentänyt itsensä kautta aikakausien ja kerroin myös hänen [Vishnun] eri inkarnaatioistaan. Hänellä on siis ollut kymmenen tärkeintä inkarnaatiota mutta kaikkia niitäkään ei pidetä Jumalan täysinä inkarnaatioina. Vain kolme eli Narasimha, Rama ja Krishna olivat täysiä inkarnaatioita ja muut ns. semi-inkarnaatioita, Nara Hari Roopa.
Narshingadevia pidetään siis Narayanayan neljäntenä inkarnaationa. Mutta ymmärtääksemme tämän Narayanayan inkarnaation meidän täytyy ensin tarkastella Narayanayan kaikkia neljää ensimmäistä inkarnaatiota. Ensimmäiset kolme olivat siis Matsya, Kurma ja Varaha. Matsya Avataara oli ensimmäinen Luojan ruumiillistuma, Kurma toinen ja Varaha kolmas. Ensimmäinen eli Matsya oli ns. kala-inkarnaatio, toinen oli kilpikonna ja kolmas villisika. Neljäs oli sitten Narasimha ja viides oli kääpiö-inkarnaatio. Kuudes oli Parasurama ja sitten tuli Rama, Krishna jne.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Vishnun ensimmäinen inkarnaatio: Matsya

Analysoidaanpa hieman Vishnun ensimmäistä inkarnaatiota, Matsyaa. Sanotaan, että pelastaakseen Vedat, Herra inkarnoitui kala-Avataarana, joka oli nimeltään Matsya, jotta siis voisi pelastaa maailman illuusiolta. Näettehän, että Raamatussakin on samantapainen tarina suuresta harhasta, jossa kerrotaan Nooasta, Nooan arkista. Nämä kaksi tarinaa ovat hyvin samantapaisia mutta niiden merkitys ei ole sama. Joku voisi sanoa, että tarina Nooan arkista olisi otettu Vedoista ja muutettu se vain Nooan arkki-tarinaksi, kun ne ovat niin samanlaisia. Mutta tämä ensimmäinen Vishnun inkarnaatio tapahtui siis vain Vedojen pelastamiseksi.

Voit lukea lisää Matsya-inkarnaatiosta klikkaamalla tästä:http://www.webonautics.com/mythology/avataar_matsya.html

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Vishnun eri inkarnaatioista

Voimme huomata nykyaikaa tarkastellessamme, että vain harvat ihmiset ovat kykeneviä elämään henkistä elämää toden teolla. Niinpä itse Jumala inkarnoituu aina ajoittain tänne, itse asiassa monta kertaa, ei vain kerran tai kymmenen kertaa, vaan hän tulee aina kun se on tarpeen. Sanotaan: “Yada yada hi dharmasya glanirbhavati bharataAbhyutthanamadharmasya tadatmanam srjamyaham.”, joka tarkoittaa: “aina kun Dharman suhteen vallitsee taantumusta eli milloin tahansa kun ihmiset ovat liikkumassa poispäin henkisyydestä, milloin tahansa he ovat jäämässä negatiivisuuden vangeiksi, Herra tulee heidän avukseen. ”Hän ottaa monia eri muotoja. Sanotaan, että Jumala on ottanut niin monia eri muotoja, että hän itsekään ei tiedä kuinka monta! Tämä on ensimmäinen asia mikä Vedantassa mainitaan. Jumala on inkarnoitunut niin monta kertaa, ettei ole edes mahdollista kirjoittaa kaikista niistä. Mutta kaikkien näiden hänen inkarnaatioidensa joukosta pidetään 10 tärkeimpänä niistä. Näitä pääinkarnaatioita nimitetään seuraavasti: Matsya, Kurma, Varaha, Narasimha, Vamana, Dasharam, Ram, Krishna, Balaram, Kalki-Avatar. Nämä ovat siis kymmenen tärkeintä avataaraa, joiden kautta Luoja on ilmentänyt itsensä. Analysoikaamme siis näitä inkarnaatioita syvällisesti. (jatkuu seuraavassa kirjoituksessa)

maanantai 23. marraskuuta 2009

Miksi teemme mitä teemme?


Sri Swami Vishwanandalta kysyttiin kerran hyvin mielenkiintoinen kysymys, että miksi hän tekee mitä hän tekee. Onko sen takana syvempi merkitys, syy? Swamijin vastaus: ”Tämä on kysymys, jota kaikki kysyvät, että miksi meidän pitää tehdä mitä meidän pitää tehdä? Itse asiassa minä teen mitä minun pitää tehdä, koska pidän sen tekemisestä. Rakastan auttaa ihmisiä. Rakastan palvella ihmisiä. Se on gurun rooli: auttaa ja palvella ihmisiä. Guru, mestari, ei ole tullut tänne ihmisten palveltavaksi, vaan itse palvelemaan ihmisiä, niin että nämä edistyisivät kohti Itsensä oivaltamista, valaistumista. Itsensä oivaltamis kokemus on elämämme tärkein päämäärä. Minä teen mitä teen, koska se tuottaa minulle suurta iloa.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Pikavuorolla Jumalan luokse?

Sanotaan, että haluat saavuttaa jonkun päämäärän ja sinne päästäksesi sinulla on kaksi vaihtoehtoa: voit joko ottaa bussin, joka ajaa suoraan päämäärääsi tai sitten bussin, joka pysähtyy joka pysäkillä. Kumman valitsisit? Varmastikin pikavuoron, eikö vain? (Ihmiset: “kyllä”). Mutta millä ehdoilla voit nousta pikavuorobussin kyytiin? Vain antautumalla Jumalalle. Jos valitset bussin, joka pysähtyy joka pysäkillä, tietenkin saapuisit perille myöhään. Tulisit kyllä sitenkin perille lopulta, eli ei se tarkoita, ettet saavuttaisi päämääräsi, mutta sen saavuttaminen vain tulee kestämään sillä tavalla kauemmin.

torstai 19. marraskuuta 2009

Kuka haluaa antautua?

Kaikki haluaisivat vapautua, [valaistua] mahdollisimman pian. Mutta kuinka moni todella haluaa antautua (surrender)? Vain hyvin harva. Kaikki haluavat vapautumista mutta vain muutama harva haluaa myös antautua… Vain harvat ovat valmiita luopumaan ja sanomaan :”Kyllä, Herra, minä luovun kaikesta, sillä kaikki on vain illuusiota, harhaa. Minä antaudun Sinulle!” Mutta ei – ihmiset pitävät illuusiosta. He haluavat tanssia Mayan (harhan) kanssa ja kun Maya sitten vaikuttaa heidän elämässään, niin he haluavatkin valittaa siitä: ” Jumala, miksi minulle kävi näin? Minä rukoilen Sinua joka päivä mutta silti kärsin niin paljon. ” Sen sijaan sellainen, joka on viisas, antautuu Jumalalle. Mitä tahansa Jumala tällaiselle ihmiselle suo, hän kokee kaiken olevan lahja Jumalalta. Niinpä, näiden henkilöiden välinen ero on siinä, että vaikka molemmat rukoilevat Jumalaa, niin toinen heistä on antautunut mutta toinen ei ole vielä luopunut kaikesta vaan on vielä kiinni monissa asioissa. Tästä syystä nämä kaksi ovat siis erilaisia: toinen kokee kaiken mitä eteensä tulee, tulevan suoraan Jumalalta ja hän on onnellinen suhteessaan Jumalaan tuli vastaan sitten mitä tahansa. Mutta toinen syyttää aina Jumalaa, mitä tahansa tapahtuukaan, niin hän sanoo: ”Miksi minulle kävi näin?” . Niinpä, näin voimme nähdä, että tämän päivän maailmassa vain harvat ihmiset todella pystyvät elämään henkistä elämää.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Palveleminen alkaa läheltäsi

Ihmiset antavat monenlaisia asioita miellyttääkseen Jumalaa. Ne voivat olla ulkoisesti katsoen hyvinkin suuria lahjoja muta silti kaikki tulee Jumalalta. Me otamme vain jotakin joka on Hänen ja annamme sen takaisin Hänelle. Toisaalta rakkaus, joka meillä on sisässämme, on myös Hän. Mutta on meistä itsestämme kiinni haluammeko kehittää sitä vai ei. On meistä kiinni mitä teemme sen suhteen. Me voimme mennä ja palvella ulkoisilla tavoilla, kuten monet organisaatiot, kun ne esim. ostavat paljon tuotteita ja antavat ne köyhiin maihin. Onko siinä kyse palvelemisesta? Voimme aina laittaa 100 euroa kuussa sivuun ja laittaa se jonkun hyväntekeväisyysorganisaation tilille ajatellen, että se on palvelua. Mutta heti kun raha lähtee tililtämme, emme edes tiedä mitä sille tapahtuu. Sen sijaan jos menemme itse ja osallistumme toimintaan, tämä toiminta luo erilaisen ilon. Ja tämä ilo on se, jota Jumala toivoo meidän kehittävän. Ihmiset sanovat, että: ”Kyllä, mutta minulla ei ole aikaa mennä ja auttaa, palvella.” Sillä kun puhumme palvelemisesta, niin mielen tasolla ajattelemme, että meidän pitäisi mennä Intiaan tai Afrikkaan voidaksemme auttaa. Mutta täälläkin naapurisi voi olla kuolemaisillaan tai nälissään. Ajattelemme Intiaa tai Afrikkaa mutta Jumala pitää niistä huolen. Palveleminen alkaa läheltä, ympäriltäsi. Lakkaa näkemästä eroa, puhdista mielesi eron näkemisestä ja näe sama tie joka puolella. Anna syvältä sydämestäsi kukat, jotka ovat sisässäsi. Tarjoa ne Hänelle. Tällä tavalla toimien sinun ei tarvitse edes istuutua rukoilemaan, sillä Hän on aina kanssasi. Niinpä, avatkaa sydämenne ja palvelkaa milloin voitte. Auttakaa aina kun siihen tulee tilaisuus.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa IV

Jos kysyisin nyt teiltä kaikilta mitä haluatte, niin jotkut sanoisivat :”Haluan rakkautta”, jotkut: “Haluan Jumalaa, haluan oivaltaa Jumalan [valaistumiskokemuksen]”. No, se on kaunista mutta haluatteko todella sitä? Jos todella, vilpittömästi haluatte sitä, niin teidän tulee olla vahvoja ja luottavaisia. Teillä pitää olla luottamusta siihen, mitä Jumala antaa teille. Luottakaa myös siihen mitä tunnette sisällänne. Kuten on sanottu: ”Teidän tulee olla lasten kaltaisia uskossanne.” Kun katsotte lapsia, niin he ovat niin vapaita. He eivät pohdi liikoja. Mutta mitä tapahtuu myöhemmin? Minne tämä lapsi katoaa? Mieli on ottanut ylivallan
Luulette, että tiedätte enemmän, niinpä teidän pitää järkeillä. Mutta joskus teidän ei tarvitse järkeillä, teidän tarvitsee vain istua hiljaa ja tuntea. Tuntekaa ja kuunnelkaa, sillä kun tunnette, niin kyseessä ei ole vain tuntemus. Kun olette täysin hiljaa, niin voitte kuulla myös Jumalan äänen. Jumalan ääni ei tule puhumaan teille samalla tavalla kuin muinaisina aikoina. Hän puhuu teille sisästänne käsin. Oppikaa luottamaan tähän sisäiseen ääneenne ja jos teillä sittenkin on vielä epäilyksiä, niin kysykää häneltä kysymyksiä. Kysykää häneltä onko asia todella niin tai näin. Siten voitte testata asiaa itse, niin, että opitte luottamaan tähän sisäiseen ääneen. Ei siis niin, että vain kuulette ja hyväksytte sen noin vain: ”Okei, kyllä, sopii. Se on hyvä niin.” Ei, vaan kun kuulette, niin kysykää tiettyjä kysymyksiä ja jos asiat todella tapahtuvat sillä tavalla, niin voitte luottaa siihen täysin. Tämä on yksi tapa kuunnella sisäistä Itseänne ja tehdä siitä vahvempi ja vahvempi.Seuraava esimerkki on itseltään Neitsyt Marialta. Kun enkelit ilmestyivät hänelle ja tervehtivät häntä sanoen:”Tervehdys Maria, Sinä olet siunattu kaikkien naisten joukosta. Herra on suonut Sinulle suosionsa ja Sinä tulet kantamaan Jumalan poikaa kohdussasi.” Mutta Maria ei silti vastannut, että: ”Okei, hyvä juttu, kuulostaa hyvältä.” Ei, Maria vastasi sen sijaan:” Kuinka tämä voisi olla mahdollista? En ole koskaan ollut miehen kanssa.” Niinpä enkeli oli mielissään hänen suhteensa, koska tämä vastaus kertoi hänen uskostaan. Marialla ei ollut epäilyksiä mutta hän kyseenalaisti enkelin viestin. Ja näin enkeli vastasi hänelle :”Tämä tulee tapahtumaan Jumalan tahdon mukaisesti. Henki tulee yllesi ja varjostaa sinua.” On siis tärkeää oppia luottamaan tähän sisäiseen ääneen ja tietää todella, että onko se totta tai vain mielen luomaa kuvitelmaa. Saat varmuuden asettamalla tiettyjä kysymyksiä asian suhteen ja silti tulet säilymään tämän keskustelun tarkkailijana. Kerronpa teille jotakin. Aatma eli sielunne tulee olemaan tämän keskustelun todistaja. Yksi kaikista kauneimmista asioista mitä voitte tehdä on tarkkailla kuinka mielenne puhuu Korkeamman Minänne kanssa, ja kuulla sisäisen äänenne puhuvan. Ja kuten sanoin aikaisemmin, tämä voi tapahtua vain kun olette hiljaisuudessa. Menkää siis sisimpäänne niin paljon/usein kuin mahdollista ja olkaa vaiti.
Kun joku vaan puhuu ja puhuu, (kuten itse teen juuri nyt), mitä tapahtuu? Tietysti se voi olla iloista puhetta mutta jälkeenpäin siitä seuraa väsymys. En sano, että minä tulen nyt väsyneeksi, mutta yleensä ottaen se on näin. Tietysti voitte sanoa, että silloinkin väsyy kun vain istuu paikallaan. Mutta silloin kun mieli on vaiti, ei väsymystä ilmene. Tähän meditaatio voi teidät johtaa. Meditaatio ei ole vain sitä, että istutaan yhdessä paikassa silmät kiinni ja meditoidaan, kuten tiedämme tämän perinteisen tavan. Meditaatiosta on kyse joka kerta kun katsotte sisälle sydämeenne ja näette siellä olevan jumaluuden.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa III

Kaikki pyhiinvaelluspaikat muistuttavat meitä siitä, että Jumala rakastaa jatkuvasti ihmiskuntaa mutta meidän pitää vain tietää miten vastaanottaa tämä rakkaus. Jos vastaanotat sen avoimella sydämellä, se kasvaa koko ajan. Mutta jos vastaanotat sen avoimella mielellä, siinä on rajoituksensa. Eli muistuta itseäsi aina, että avaisit sydämesi ja löytäisit sisälläsi asuvan jumaluuden. Me olemme kaikki pyhiinvaellusmatkalla. Elämämme maan päällä on pyhiinvaellusmatka. Tämä pyhiinvaellusmatka tulee loppumaan sitten kun olemme löytäneet Jumalan ja oivaltaneet hänet. Ja hän on tehnyt siitä niin helppoa ja selkeää. Se ei ole kaukana meistä, se on aivan lähellä. Niinpä, hiljennä mielesi, lakkauta sen liike kokonaan ja avaa sydämessäsi oleva rakkauden hana. Avaa se ja anna rakkauden virrata siitä ja tulet huomaamaan kuinka lähellä Jumala on sinua.
Tämän matkamme aikana monet kokivat suurta iloa. Tietysti se herätti myös tiettyjä asioita, mutta kaiken kaikkiaan se oli ihana kokemus. Kaikki oli hyvää. Puhuin tänään erään henkilön kanssa, joka kysyi minulta tammikuussa yhden kysymyksen ja tietysti minä annoin hänelle sellaisen vastauksen, mikä minun piti antaa. Mutta hän valitsi kuitenkin toimia oman päänsä mukaan, mikä on myös ihan hyvä. Mutta tänään, kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, hän valitti koko ajan: ”Swamiji, minun olisi pitänyt kuunnella Sinua, kaikissa niissä asioissa.” Mutta minä sanoin: ”No, katsohan, se mikä on tehty on tehty. Et voi muuttaa sitä enää. Mutta voit tehdä yhden asian: Olet nyt oppinut paljon tästä kokemuksesta ja nyt tiedät mitä sinun pitää tehdä. Olisit voinut tehdä sen paljon helpommaksi itsellesi kuuntelemalla mutta sinä sait itsellesi elämänkokemusta ja olet oppinut siitä. Se oli hyvä asia oppimisesi kannalta.”Joskus jos vain kerromme mitä jonkun pitäisi tehdä, se olisi helppoa, mutta he eivät saisi siitä mitään itselleen. Se on sama asia kun jos sanomme lapselle, että: ”Älä laita sormiasi tuleen tai ne palavat!” Mutta jos lapsi ei ole koskaan polttanut itseään, niin luuletteko, että hän tietää mitä palaminen tarkoittaa? Ei hän tiedä vaan hänellä tulee aina olemaan halu laittaa kätensä tuleen, koska hän haluaa tietää miltä se tuntuu. Niinpä kaikki kokemukset, olivat ne sitten hyviä tai pahoja, ovat aina myös oppimisprosesseja. Opitte mitä sielunne haluaa teidän oppivan. Ja jos pystytte virittämään itsenne samaan aaltopituuteen sielunne kanssa, niin oppimisenne tulee tapahtumaan hyvin nopeasti. On vain kyse siitä, mitä haluatte.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa II


Joskus meidän pitää katsoa ulkopuolellemme, jotta oivaltaisimme mitä meillä on sisällämme. Niin me ihmiset toimimme. Hyvin usein me unohdamme mitä meillä on sisällämme, kunnes meitä muistutetaan siitä. Tästä syystä maailmassa on niin paljon pyhiinvaelluspaikkoja. Mutta niissä ei ole kyse vain paikasta itsestään vaan tärkeintä on muistuttaa itseämme esim. siitä mitä Kristus puhui ja mitä hän opetti. Kristus ei opettanut dogmeja, kaikki mitä hän opetti liittyi rakkauteen. Ja se on kaikista yksinkertaisin asia mutta silti me unohdamme sen; vain rakastaa. Me tarraudumme tällaisiin asioihin kuten ”Meidän ei pidä tehdä näin ja meidän ei pidä tehdä noin.” Me pidämme kiinni niin monista tällaisista kielloista, että unohdamme mitä meidän pitäisi tehdä.
Muistan kerran kun opiskellessani teologiaa sanoin piispalle: ”Kaikki mitä olette opettanut meille on vain dogmeja. Ette ole kertaakaan puhuneet Kristuksen rakkaudesta ettekä siitä miten Kristus todella eli.” Me luemme Raamatusta kuinka Kristus oli opetuslastensa kanssa ja kaikkea tällaista mutta hän oli myös hyvin elävä henkilö. Muistan, että yhdessä kirkossa, jossa vierailimme Nasaretissa, oli ikoni (tai hieman sen tapainen taideteos, nimittäkäämme sitä nyt ikoniksi) joka oli tehty mosaiikkikivistä. Se oli hyvin kaunis ja siinä Kristus oli kuvattu paimenena, jonka harteilla oli lammas. Varmastikin olette nähneet jonkun kuvan Kristuksesta hyvänä paimenena. Se, mikä juuri tässä ikonissa oli niin kaunista oli se, että Kristusta ei ollut kuvattu pitkässä kaavussa kuten hänet yleensä kuvataan. Sen sijaan hänellä oli päällään jonkinlainen lannevaate ja hän näytti jotakin ystävälleen. Kysyin asiasta oppaalta ja opas kertoi tästä ikonista. Kysyin häneltä :”Tiedätkö mitä tämä Kristuksen kuva edustaa?” Tietysti opas sanoi, että Kristus oli siinä hyvänä paimenena. Mutta itse asiassa tämän ikonin pohjana ollut alkuperäinen kuva esitti Apolloa ja se muutettiin jälkeenpäin Kristukseksi. Mutta ei sillä väliä, se osoittaa meille, että Kristus eli normaalisti, hän eli ihmisten keskuudessa. Hän nauroi myös paljon eikä ollut aina synkkä tai ajatellut vain ristiänsä. Kristuksella oli tehtävänsä ja hänen tehtävänään oli levittää universaalia rakkautta ja auttaa ihmisiä oivaltamaan [heistäkin löytyvä] Jumalan valtakunta. Hän sanoikin aina: ”Jumalan valtakunta on lähellä.” Mutta missä se on lähellä? Onko se lähellä tuolla? (osoittaen ylöspäin). Ei, se on lähellä täällä (osoittaen sydäntään). Jos hiljennätte mielenne ja olette sydämessänne rakkauden avulla, tulette kokemaan sisässänne olevan Jumalan valtakunnan.

torstai 5. marraskuuta 2009

Pyhiinvaellusmatka Israeliin, osa I

Sri Swami Vishwanda kertoi 1. marraskuuta Saksan Springenissä pidetyssä Darshan tilaisuudessa pyhiinvaellusmatkasta Israeliin, mistä oli juuri edellisenä päivänä palannut ryhmänsä kanssa. Tässä puheen ensimmäinen osa:

29 hengen ryhmämme palasi eilen Israelista [pyhiinvaellusmatkalta], mikä oli hyvin kaunis kokemus. Puhuttaessa Israelista on jokaisella siitä oma näkemyksensä. Kun kokee Israelin itse niin se on täysin erilaista siitä mitä on lukenut siitä. Voimme lukea Raamatusta siitä mutta kun olemme itse siellä, niin se on täysin erilaista. Koimme matkallamme paljon asioita, joista olimme lukeneet ja joista tiesimme. Olettehan kuulleet niitä asioista jo lapsuudestanne asti varmastikin mutta olla siellä paikan päällä on jotain ihmeellistä. Se on sama asia kuin jos lukee Krishnan elämästä ja sitten kun menee itse Vrindavaniin, niin se on täysin eri kokemus. On sopeutettava itsensä. Sama pätee siis Jerusalemiin, Beetlehemiin ja Galilean järven ympäristöön. Nämä paikat ovat hyvin erityisiä, koska itse Kristus käveli kerran siellä ja nämä paikat on pidetty elävinä ihmisten uskon kautta. Ne ovat erityisiä myös sen yhteyden tunteen vuoksi, jonka siellä voi aistia ja joka eroaa niin paljon muista paikoista. Tietenkin se, miten minä koin sen ja miten muut kokivat Israelin on erilaista. Matkan aikana en puhunut siitä miten itse koin sen. Annoin muiden puhua ja oli hyvin kaunista seurata miten itse kukin koki sen ja minkälaisia näkökulmia kullakin oli. Me kaikki puhumme samasta Kristuksesta mutta jokainen katsoo asioita omasta näkökulmastaan käsin. Jotkut katsovat oikealta, jotkut vasemmalta, mutta on kaunista kokea tämä. Mutta kaikista ihmeellisintä se on, jos voi nähdä sydämensä silmillä. Kun katsoo asioita sydämensä silmillä, niin voi oivaltaa, että nämä paikat ovat täällä (osoittaa sydäntään), ne ovat kaikki teidän sisässänne. Me teemme pyhiinvaellusmatkoja muistuttaaksemme itseämme siitä mitä jo on sisässämme.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Seitsemän tärkeää kukkaa

Olipa kerran merkittävä viisas mies, pyhimys, joka päätti mennä tiettyyn kaupunkiin. Hän oli hyvin kuuluisa, itse asiassa niin tunnettu, että ihmiset olivat innoissaan kuullessaan hänen tulevan ja alkoivat valmistella hänen tuloaan jo viikkoja aikaisemmin. Sitten eräs hänen seuraajistaan tuli kaupukilaisten luo ja sanoi heille:” Tiedättehän, olen kuullut, että kun hän suorittaa rukouksiaan hän haluaa käyttää seitsemää erilaista kukkaa.” Tästä tiedosta seurasi paljon hämmennystä ja ihmiset alkoivat miettiä: ”Minkälaisia kukkia meidän pitäisi ottaa, jotka voisimme antaa tälle Swamille?” Niinpä he ryntäsivät pyhimyksen luokse ja kysyivät häneltä itseltään: ”Arvostettu Swami, olemme kuulleet, että suorittaessanne rukousseremonioita, käytätte seitsemää kukkaa, mutta kun on olemassa niin paljon erilaisia kukkia, niin emme tiedä minkälaisia te haluaisitte.” Pyhimys katsoi heitä ja alkoi sitten nauraa aivan katketakseen. Hän sanoi heille: ”Kyllä, minä käytän seitsemää kukkaa rukouksissani, mutta haluan, että jokainen teistä antaa nämä kukat minulle henkilökohtaisesti. Nämä seitsemän kukkaa ovat nimeltään: totuudellisuus, rakkaus, ihmisten palveleminen, rukous, antaumus, lojaalisuus ja aistien hallinta.” Nämä ovat ne seitsemän kukkaa. Hän jatkoi vielä: “Jos joku antaa nämä Jumalalle, tai itselleen, niin Jumala on hyvin mielissään. Ei ole suurempaa asiaa kuin antaa nämä kukat. Se muistuttaa minua siitä mitä Krishna sanoi Bhagavad-Gitassa: ”Jos joku tarjoaa minulle vaikka vain pienen lehden, mutta se on annettu sydämestä tulevalla rakkaudella, minä hyväksyn ja otan sen vastaan. ”

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kultainen aika eli Jumalan valtakunta

Sveitsin Lugnorressa 29.8.2009 pidetyssä satsangissa Sri Swami Vishwanandalle esitettiin seuraava kysymys: “Babaji kirjoittaa*, että ns. ”Kultainen aika” on aivan edessämme, mutta Hän katsoo asioita toisesta ulottuvuudesta käsin. Voitteko sanoa kuinka monta vuotta sen tuleminen vielä vaatii?” (* Babajin sanelemassa kirjassa: Unity with the Divine, jonka kirjurina toimi Sri Swami Vishwanandan läheinen opetuslapsi Mataji Utpalavati Yhdysvalloista. Kirja saatavissa osoitteesta: http://www.kriyaompress.com/ ) Sri Swami Vishwanandan vastaus ylläolevaan kysymykseen: Sanoit kyllä oikein mutta kysymyksesi herättää nyt toisen kysymyksen: mitä tarkoitetaan kultaisella ajalla? Kristus puhui samasta asiasta kun hän sanoi: ”Jumalan valtakunta on…?” (Joku: täällä.) Täällä, lähellä. Näettehän, että kyse ei ole siitä, että kuinka monta vuotta, koska on jo sanottu, että Jumalan valtakunta on täällä. Se on lähellä. Kultainen aika on nyt mutta kuinka moni todella haluaa sitä? Se on se todellinen kysymys. Kultainen aika, Jumalan valtakunta ei ole kaukana. Eikä siinä ole kyse ajasta. On kyse siitä kuinka paljon haluatte sen olevan, kuinka paljon haluatte sen tapahtuvan ja kuinka antautuneita sen tulemiselle olette. Kuinka antautuneita olette Jumalalle. Mitä enemmän antaudutte Jumalalle, sitä enemmän tulette huomaamaan olevanne kultaisessa ajassa eli Jumalan valtakunnassa, elätte silloin siinä.
Nostakaa kätenne kaikki teistä jotka todella haluavat saavuttaa tämän kultaisen ajan? Vilpittömästi? Jos haluatte sitä vilpittömästi, niin teidän pitää nostaa kätenne hyvin korkealle. (Jotkut ihmiset nostavat käsiään.) Vau, tuo on tosi hyvä. Olen itse asiassa hyvin vaikuttunut. Saavuttaaksenne tämän kultaisen ajan, kuinka moni teistä olisi valmis antamaan kaiken mitä teillä on? Siis kaiken, tarkoitan luopumista aivan kaikesta? Nostakaa kätenne, jopa korkeammalle kuin äsken. Ja olkaa vilpittömiä. Olisitteko valmiita luopumaan jopa elämästänne? (Joku osanottaja: Minä!) Okei, se on vilpittömyyttä. Rakastan sitä. Mutta näettehän miten se on. Me olemme niin paljon kiinni peloissamme. Me siirrymme jatkuvasti yhdestä pelosta toiseen ja ajattelemme, että se on todellisuutta. Me pelkäämme menettämistä. Me pelkäämme aviomiehen tai vaimon menettämistä, me pelkäämme melkein kaikkea. Me pelkäämme sairauksia, me pelkäämme työttömyyttä, me pelkäämme rahaongelmia, me pelkäämme kuolemaa; ja loppujen lopuksi pelkäämme itse elämää ja se on se huvittava juttu tässä. Me pelkäämme kuolemaa ja me pelkäämme elämää ja silti tiedämme, että on olemassa jotain suurempaa, mitä voisimme saavuttaa: nimitetään sitä sitten kultaiseksi ajaksi tai Jumalan valtakunnaksi tai Itsensä oivaltamiseksi tai Jumalan oivaltamiseksi. Ja siitä syystä me antaudumme Jumalan tahtoon. Me sanomme: “Kyllä, me luotamme Jumalaan mutta silti jäljellä on vielä niin paljon menettämisen pelkoa.” Ja minä kysyn teiltä: ”Mitä teillä oli mukanamme kun tulitte tähän maailmaan? (Joku: ei mitään). Ja mitä te voitte ottaa mukaanne? (Joku: ei mitään.) No mitä te sitten voitte menettää? Mikään ei ole teidän mutta silti te pelkäätte, että voisitte menettää jotakin.

lauantai 31. lokakuuta 2009

24 opettajaa

Eräs henkilö meni kerran tapaamaan yhtä mestaria. Ja niinpä tämä henkilö, joka itsekin oli mestari, tapasi tämän toisen suuren mestarin, joka oli niin autuaan oloinen ja kysyi tältä: ”Kerro minulle, kuka on Sinun opettajasi? Miten voit säteillä niin paljon valoa?” Silloin tämä suuri mestari vastasi:” Minulla ei ole vain yksi opettaja, vaan minulla on ollut 24 opettajaa.” Kysyjä jatkoi, että :” Ketä nämä opettajat olivat?” ja suuri mestari vastasi: ”Ensinnäkin minun täytyy mainita omat vanhempani, olen oppinut niin paljon heiltä. Ylinnä kaikkia opettajia pidän äitiäni, jolta olen oppinut ensimmäisenä. Hän opetti minut kävelemään ja piti kiinni kädestäni. Toisekseen olen oppinut isältäni, joka oli hyvin kurinalainen ja elätti minut ja osoitti minulle kuinka pitää huolta itsestäni. Äitini opetti kuinka seisoa omilla jaloillani. ” Ja niin mestari jatkoi kertomistaan opettajistaan, mutta hän ei koskaan maininnut ketään muita ihmisiä kuin vanhempansa, loput hänen mainitsemistaan opettajista olivat kaikki esim. kasveja ja eläimiä, joita hän oli kohdannut elämänsä varrella. Hän oli oppinut jopa kaikilta pieniltä hyönteisiltä, kaiken kaikkiaan siis 24:ltä eri “opettajalta”. Hän oli oppinut niiltä nöyryyttä, kärsivällisyytä, iloisuutta, onnellisuutta…kaikkia näitä ominaisuuksia, vain luonnosta suoraan. Niinpä jos vain tarkkailet luontoa tarkasti, voit oppia siltä paljon!

perjantai 30. lokakuuta 2009

Joka on lähellä Jumalaa, hymyilee keskellä vaikeuksiakin

Olipa kerran eräs rabbi. Eräänä päivänä hän oli pitämässä luentoa oppilailleen ja yhdessä vaiheessa hän sanoi: ”Se, joka on lähellä Jumalaa, Jahvea, on se, joka hymyilee myös keskellä vaikeuksia.” Myöhemmin yksi hänen oppilaansa pysäytti hänet ja sanoi:” Professori, kunnioitettu rabbi, voisitteko selittää meille, että miten se olisi mahdollista, että voisimme hymyillä myös vaikeina aikoina elämässämme?” Rabbi vastasi:”Tuota, on hyvin vaikea vastata tähän kysymykseen, sillä vaikeina aikoina minä itsekin unohdan miten hymyillä, unohdan mihin hymy on kadonnut.” Ja se on totta: mielemme on niin täynnä negatiivisuutta, että me unohdamme todellisuuden. Rabbi jatkoi sitten oppilaalleen: ”Minulle on vaikeaa neuvoa miten hymyillä keskellä vaikeuksia tai suuria testejä, mutta tiedän erään henkilön kylässämme, joka on käynyt lävitse todella monia koettelemuksia elämässään. Kun hän oli vain yhden viikon ikäinen, hän menetti vanhempansa. Sitten myöhemmin elämässään, hän kohtasi vaikeuksia kaiken suhteen mitä teki tai yritti, mutta silti hän oli aina iloinen ja hymyilevä. ” Niinpä oppilaat menivät sitten myöhemmin tämän henkilön ovelle ja koputtivat siihen, jolloin sisältä kuului ääni: ”Kuka siellä?” Oppilaat vastasivat: ”Me olemme Rabin oppilaita ja tulimme kysymään Teiltä tiettyjä kysymyksiä.” Mies vastasi: ”Mitä kysymyksiä teillä on?” ja oppilaat sanoivat: ”Me tulimme Raamattua lukiessamme kohtaan, missä sanotaan, että ´se, joka on lähimpänä Jumalaa, on se, joka hymyilee keskellä vaikeuksiakin.´” Mies vastasi heille: ”No, sitten olette kyllä tulleet väärään osoitteeseen, sillä minä olen jo 78 vuotta vanha mutten silti tiedä mitään vaikeuksista eli en voi kertoa teille kuinka hymyillä kesken niitä.”

Eli tietäkää, että mitä lähempänä olette Jumalaa, niin sitä helpommin pystytte ylittämään myös vaikeutenne. Kuinka paljon mielenne on keskittynyt Jumalaan tai todelliseen Itseenne? Jokainen haluaisi saavuttaa tämän todellisen Itsenne olemalla hyvä. Mutta ei teidän tarvitse olla hyviä. Ei tarvitse teeskennellä ja esittää hyvää. Teidän pitää olla vain omia itsejänne. Vaikka ihmiset ajattelisivat, että olette pahoja, niin teidän pitää vain itse tietää millaisia olette.

torstai 29. lokakuuta 2009

Muistakaamme oma jumalallisuutemme!

Olisi hyvä muistaa jatkuvasti oma jumalallisuutemme, että olemme osa Jumalasta. Sillä jos muistamme aina olevamme vain ihmisiä, niin tulemme myös pysymään inhimillisessä tietoisuudessamme. Se on niin yksinkertaista, jos vain voisimme aina muistaa olevamme rakkautta. Ei ole oikeastaan välttämätöntä toistaa hienoja mantroja tai käyttää japaa (rukousnauhaa). Kun vain muistaisimme aina olevamme rakkaus, niin me olisimme rakkaus! Me olisimme silloin edelleen tässä maailmassa mutta samaan aikaan eläisimme myös jumalaisessa tietoisuudessa. Kun tietoisuus omasta jumalallisuudestamme puhkeaa kukkaan sisällämme, niin siellä ei ole enää sijaa pelolle, epäilykselle tai millekään muulle! Tämä täydellinen luottamus sisällämme olevaan jumalallisuuteen tuottaisi niin paljon iloa ja niin paljon rauhaa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Sadhanan harjoittamisen suloisuudesta

Kun mieli puhdistuu, siitä tulee positiivinen. Myös sadhanan harjoittamisesta voi tulla ajan mittaan yhä helpompaa. Mutta älä lannistu, vaikket onnistuisi välittömästi tämän päämäärän saavuttamisessa. Tiedän, että ihmiset haluaisivat nopeita tuloksia, esim. jo kuukauden sisällä siitä kun he ovat aloittaneet harjoittamaan jotakin. Mutta tiedä yksi asia: jos ryntäät johonkin nopeasti, tulet myös lopettamaan sen yhtä nopeasti. Sama asia pätee myös ruoanlaittoon: jos joku Mataji haluaisi vaikka tehdä hilloa ja hän ottaisi vain hedelmät tai marjat ja heittäisi ne hilloseokseen ja sitten poistaisi ne, niin kerkeäisikö makeus jäämään hilloon? Ei se jäisi vaan on tärkeää antaa seoksen kiehua tarpeeksi kauan. Sama periaate siis pätee myös sadhanan suhteen. Jos alat tehdä henkisiä harjoituksiakin sillä asenteella, että sukellat niihin nopeasti sisälle ja sitten yhtä nopeasti lopetat ne, harjoituksestasi ei tule niin suloista ja miellyttävää. Sisälläsi oleva sulous odottaa vain heräämistään. Ei sillä ole väliä mitä polkua kuljet tai minkälaista sadhanaa harjoitat, tärkeintä on vain se miten harjoitat sitä.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Vaikeneminen on kultaa

Ihmisillä on usein hyvin ylimielinen asenne. He ajattelevat tietävänsä paremmin kuin muut ja puhuvat kovaan ääneen mutta tietävät hyvin vähän. Sanotaan, että se, joka puhuu vähemmän, tietää…paljon! Ja se joka ei tiedä paljon haluaa tulla kuulluksi. Ja se on totta: kun joku ei tiedä paljon, niin hän haluaa olla äänessä ja tulla kuulluksi ja puhuu hyvin kovaan ääneen. Mutta kun katsomme mestaria, henkistä opasta, niin huomaamme, että he puhuvat vain silloin kun heidän täytyy puhua. Mutta suurimman osan ajasta he ovat vaiti. Kuten aikaisemmin selitin, niin he analysoivat kaiken ja heillä on ratkaisu joka asiaan. Sillä vain hiljaisuudessa voi saada ratkaisuja. Vastaukset ovat olemassa aina mutta mieli on liian rauhaton huomatakseen niitä. Kun teillä on ongelma, niin te etsitte sille ratkaisua, ja jatkatte etsimistä, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes tulette ihan hulluiksi sen asiaan suhteen. Mutta sitten lopulta kun sanotte: ”Olen väsynyt ja saanut tarpeekseni tästä!” huomaatte, että ratkaisu olikin koko ajan olemassa, mutta ette vain huomannut sitä. Sitten voitte kysyä itseltänne, että miksi ette huomanneet sitä? Se johtuu juuri rauhattomasta ja yliaktiivisesta mielestä. Eli kun mieli on hyvin aktiivisessa liikkeessä, niin luulette aina tietävänne paremmin. Silloinkin kun ette tiedä juuri mitään. Missä silloin on nöyryys? Missä on kuuliaisuus? Ja missä on kyky antautua? Missä on rakkaus? Ei niitä ole silloin näkyvissä. Siitä syystä aina silloin tällöin kuulemme mestareista, jotka ovat hyvin hyvin tiukkoja opetuslapsiaan kohtaan. Kuten olen sanonut: Jumala kyllä lähettää sinulle mestarin/gurun, ja jos todella haluat Jumalaa mutta sinulla on vielä paljon työtä edessäsi, niin luonnollisesti tarvitset mestarin, joka on terävä kuin nuoli, jotta hän voi näyttää sinulle oman paikkasi…

maanantai 26. lokakuuta 2009

Jumalan reiluudesta

Erään satsangin aikana joku kysyi Sri Swami Vishwanandalta seuraavan kysymyksen: “Sanotaan, että Jumala on reilu mutta näemme hyvien ihmisten kärsivän ja pahojen ihmisten olevan tyytyväisiä elämäänsä, miksi näin on?”
Sri Swami Vishwanda: ”Jokaisen ihmisen kohdalla tämä liittyy heidän kohtaloonsa, karmaan, minkä he tuovat mukanaan syntyessään. Kun joku, joka tekee pahaa ja ajattelee, että se on todellista, niin luuletteko, että hän tulee saavuttamaan Jumalan? Hmm? Tälle henkilölle tulee olemaan hyvin vaikeaa irrottautua kaikista asioistaan ja oivaltaa Jumala. Kun taas hyvät ihmiset, jotka aina kärsivät, he myös ovat aina keskittyneitä Jumalaan ja sanovat: ”Hyvä Jumala, auta minua tämän kärsimyksen keskellä, että se helpottaisi ja menisi ohi”. He rukoilevat siis aina Jumalalta apua. Tiedättehän Krishnan, joka eli n. 5000 vuotta sitten. Eli samoin kuin teillä kristityillä on Jeesus, hinduilla on Krishna. Krishnalla oli täti, jonka nimi oli Ghandari. Ghandarin kaikki pojat kuolivat silloin meneillään olevassa sodassa. Kun Krishna silloin meni tätinsä luokse ja kysyi mitä tämä haluaisi, niin arvatkaa mitä hän vastasi? Hän vastasi: ”Herrani, anna minulle niin paljon ongelmia, että voisin aina muistaa Sinut.” Niinpä kun ihmisillä on kaikkea ja he ovat aina onnellisia, niin he unohtavat Jumalan. Mutta kun ongelmia alkaa ilmaantua heidän elämäänsä, niin he alkavat jälleen kääntyä Jumalan puoleen pyytääkseen Hänen apuaan. Kuten sanottu, Jumala on reilu: Hän vastaa aina pyyntöihimme.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ramakrishna ja Sarada Devi

Kyllähän te kaikki tunnette Paramahamsa Ramakrishnan, eikö vain? Jos ette tunne häntä, niin on olemassa suositeltava kirja nimeltä ”The gospel of Sri Ramakrishna”. Lukekaa se, sillä se on hyvin inspiroiva. Se voi auttaa teitä paljon henkisellä tiellänne. Sri Ramakrishna eli 1800-luvulla ja hän kuoli 16. elokuuta 1886. Kun hän kuoli, niin tuli eteen tilanne, mikä on yleinen tapa hindu perinteessä eli aviomiehen kuollessa vaimon pitää rikkoa tai poistaa kaikki jalokivet ja korut. Eikös täälläkin (lännessä) ole sama tapa ? (naurua) Vai onko se päinvastoin, että sitten lesket pistävät enemmän koruja päälleen? Mutta hindu traditiossa se on niin, että leskeksi jäävien vaimojen pitää ottaa pois kaikki korunsa. Sarada Devi, Ramakrishnan vaimo, oli aina pitänyt yllään rannekoruja, jotka oli saanut Ramakrishnalta heidän mennessään naimisiin. Ramakrishna oli tuolloin 23-vuotias ja Sarada Devi vain 5-vuotias. Shokeeraavaa eikö vain? Mutta siihen aikaan se oli normaalia. (naurua) Kun Ramakrishan siis kuoli, hän oli 50-vuotias ja Sarada Devi oli silloin pitänyt rannerenkaita käsivarressaan 27 vuoden ajan eikä ollut koskaan poistanut niitä. Hänen kasvaessaan rannerenkaista tuli hyvin tiukkoja hänen käsivarressaan ja hän mietti sitten leskeksi jäätyään, että miten poistaisi ne. Ne päätettiin leikata pois. Mutta juuri kun Sarada Devi oli aikeissa leikata rannekorujaan, hän kuuli Ramakrishan äänen sanovan:” Sarada Devi, mitä oikein olet tekemässä? Miksi aiot rikkoa nämä rannekorut, jotka annoin sinulle? Luuletko, että olen kuollut? Minä en ole kuollut vaan elän yhä. Minä olen vain muuttanut yhdestä asunnosta toiseen.”
Kyseessä on sama asia kuin jos ajattelemme aurinkoa. Kun aurinko laskee niin me kaikki sanomme, että on pimeää, eikö vain? Mutta kun aurinko laskee meille, niin jossain muualla on samaan aikaan päivä. Samoin kun kuolema tulee kohdalle, niin jossain muualla tapahtuu syntymä: nimittäin toisissa sfääreissä tai henkisyyden toisilla tasoilla. Eli todellisuudessa emme koskaan kuole.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Bhakti jooga; paras jooga

Kaiken sen tarkoituksena mitä teemme päivittäisessä elämässämme, mitä teemme työksemme ja myös henkisen tiemme tarkoituksena on ainoastaan yksi asia: saavuttaa kokemus puhtaasta rakkaudesta ja oivaltaa todellinen Itsemme. Mutta ilman antaumusta emme voi saavuttaa tällaista puhtauden tilaa ja Itsemme oivaltamista eli valaistumista. Vain bhaktin kautta tämä on mahdollista, ilman sitä hyvin vaikeaa. Kuten Sri Krishna sanoi Gitassa: ”Luovu kaikista dogmeista ja tyhjennä mielesi kaikesta ja antaudu minulle.” Vain näin todellinen rakkaus voidaan oivaltaa ja kokea. Muussa tapauksessa, kuten pelkän jnanin (tiedon) avulla, jäämme vain mielen asteelle. En sano, etteikö sekin olisi hyvää, sillä se on mutta se vie sinut vain tiettyyn pisteeseen asti. Karma jooga (eli epäitsekäs palvelu) on myös hyväksi avuksi mutta jos et auta oikealla asenteella, pääset tätäkin kautta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen sijaan bhaktista ja antaumuksesta Sri Krishna sanoi Uddhavalle: ”Kaikista eri joogista minä pidän parhaana bhakti joogaa eli omistautumisen joogaa. Silloin kun palvojista tulee yhtä Herransa kanssa, ei jää enää mitään jäljelle, minkä avulla heidät voitaisiin erottaa toisistaan.”

perjantai 23. lokakuuta 2009

Miten Jumala saadaan juoksemaan meitä vastaan

Olipa kerran poika, joka lähti tapaamaan Jumalaa ja tällä matkalla hän tapasi yhden sadhun, joka seisoi yhdellä jalalla toinen käsi ylhäällä. Sadhu sanoi pojalle kun kuuli hänen aikeestaan mennä tapaamaan Jumalaa, että “Kun menet tapaamaan Jumalaa niin voisitko samalla kysyä Häneltä, että milloin minä tulen saavuttamaan vapautumisen?” Niinpä poika tavatessaan Jumalan kysyi tältä kaikki kysymykset. Paluumatkallaan poika tapasi taas sadhun, joka kysyi häneltä: ”Olet siis tavannut Jumalan?” Poika vastasi myöntävästi ja sadhu jatkoi: ”Mitä Jumala sanoi minusta?” Poika vastasi: ”No tuota, Hän sanoi, että sinulla on vielä joitakin karmisia tekijöitä jäljellä ja sinun pitää syntyä vielä kolme kertaa ennen kuin voit saavuttaa Jumalan.” Kuullessaan tämän sadhu vihastui ja sanoi: ”Kaikki minun suorittamani katumusharjoitukset ja sadhana, mitä olen tehnyt, ja silti minun pitää syntyä vielä kolme kertaa!” Mutta poika pysyi hyvin rauhallisena ja iloisena ja sadhu sanoi hänelle: ”Olen varma, että sinä olet täällä nyt viimeistä kertaa.” Poika vastasi: ”Oi, hyvä sadhu, ei se ole lainkaan niin. Näetkö tuon tamarindi puun? [tamarindin lehdet ovat hyvin hyvin pieniä, joten yhdessä puusa on miljardeja lehtiä] Minun pitää syntyä vielä yhtä monta kertaa kuin siinä on lehtiä ja sitten vasta tulen saavuttamaan Jumalan ja vapautumaan" Kuullessaan tämän sadhu katsoi poikaa ja kysyi:” Oletko ihan tyhmä? Miten voit olla sitten niin onnellinen?” Poika vastasi: “No, ei sillä ole niin väliä. Minä tiedän, että loppujen lopuksi tulen kuitenkin saavuttamaan Hänet.” Sillä hetkellä he kuulivat jumalaisen äänen sanovan: ”Kaiken sen katumusharjoituksen kautta, mitä sadhu on tehnyt, kaikki tämän puhdassydämisen pojan tulevat elämät tullaan poistamaan ja hän tulee saavuttamaan muktin eli vapautumisen jo tässä elämässä.”
Tämä tarina osoittaa, että ei ole kyse siitä kuinka paljon joku on tehnyt vaan siitä miten se on tehty. Rakkauden täytyy olla tekemisessä mukana. Jos teet asioita rakkaudella, niin Jumala tulee suorastaan juoksemaan luoksesi. Sinun pitää vain ottaa yksi askel mutta tämä askel tulee ottaa rakkaudella. Sitten Hän pitää huolen lopusta. Mutta niin kauan kuin tämä sinun ottamasi askel puuttuu, asiat pysyvät vaikeina.

torstai 22. lokakuuta 2009

Epäitsekkäästä auttamisesta

Kerron teille eräästä lääkäristä, joka otti työnsä hyvin vakavasti ja oli hyvin tyytyväinen tekemisiinsä. Hän oli aina hyvin iloinen kun ihmiset tulivat hänen parannettavakseen. Mutta tämä onnellisuuden tunne kesti aina vain hyvin lyhyen aikaa. Hän mietti aina itsekseen: ”Olen kyllä onnellinen mutta miksi tämä onnellisuuden tunne kestää aina niin vähän aikaa?” Hän päätti mennä Ramakrishnan eli intialaisen viime vuosisadalla eläneen pyhimyksen luokse. Hän sanoi tälle: ” Ramakrishnaji, kerro minulle kuinka Sinä rakastat? Minä tunne kyllä rakkautta mutta se ei kestä kauaa. ” Ramakrishna vastasi hänelle: ”Hyvä tohtori, tiedän, että sinä autat ihmisiä ja tunnet tämän rakkauden mutta tiedä yksi asia: sinun rakkautesi perustuu siihen kuinka paljon saat siitä palkkiota. Mene siis ja auta ihmisiä. En tarkoita ettetkö voisi ottaa rahaa, ota vain, mutta anna kerran viikossa ilmaisia konsultaatioita. Tulet huomaamaan, että tämä sisälläsi oleva rakkaus tulee kasvamaan enemmän ja enemmän.” Ja tietysti lääkäri noudatti tätä ohjetta. Muutaman kuukauden päästä hän tuli takaisin Sri Ramakrishan luo ja lankesi hänen jalkoihinsa sanoen: ”Herrani, olen tehnyt kuten neuvoit minua ja olen nyt mitä onnellisin ihminen. En tee enää vain kerran viikossa epäitsekästä palvelua vaan teen sitä kahtena tai kolmena päivänä viikossa.”

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Radhan rakkaus Krishnaa kohtaan


Nykypäivänä on tavallista toistaa Radharanin nimeä: “Radhe, Radhe.” Itse asiassa Brindavanissa ihmiset eivät sano ”Hare Krishna” tai he eivät edes mainitse Krishnan nimeä tervehtiessään jotakuta. He käyttävät aina Radhan nimeä. Tiedättekö miksi? Koska Krishna lähti Brindavanista ja he ovat edelleen tästä hänelle vihaisia. No, onhan siinä syytä olla vihainen, ymmärrättehän? Koska gopien rakkaus Krishnaa kohtaan oli sellaista, jolla ei ole mitään vertaa. Siitä syystä kun Krishna lähti, he olivat vihaisia. Ja heidän jälkeläisensäkin ovat vielä vihaisia hänelle. Se rakkaus, joka näillä ihmisillä vielä tänä päivänä on Krishnaa kohtaan, on uskomatonta. Se on todella kuin yksi yhteen; Krishna on heille kaikista rakkain. He kertovat hänelle mitä vain. He voivat jopa haukkua häntä. Jos joku asia menee pieleen, niin he soimaavat siitä Krishnaa. He tietävät, että hän on Jumala, mutta silti heidän sydämissään kokemansa rakkaus on voimakkaampi. Tällainen läheisyys, tällainen suhde ja rakkaus, se on kaikista tärkein asia. Kun ajattelemme suhdettamme Jumalaan, niin meidän sielumme tuntee tällaista rakkautta Brahmanatmaan. Ja jos herätämme tämän suhteen, se tulee kyllä. On sanottu, että gopien kuningatar, joka on Radharani, tekisi mitä tahansa Krishan eteen. Tarvitsee vain sanoa asia ja hän tekee sen välittömästi. Hän antaisi jopa henkensä.
Sattui kerran, että kaikki gopit lauloivat: ”Krishna, Krishna, me rakastamme sinua niin paljon.” Ja kaikki sanoivat, että tekisivät mitä tahansa Krishnan vuoksi. Tiedättehän tämän tunteen: silloin kun olemme rakastuneita, niin me annamme suuria, suuria lupauksia mutta kun jokin asia tulee konkreettisesti eteen, tehtäväksi, niin mitään ei tapahdukaan, lupauksemme ovat kuin täysi nolla. Näin gopitkin puhuivat Krishnalle, että rakastavat häntä niin paljon ja Krishna halusi testata heitä. Niinpä eräänä päivänä hän teeskenteli päänsärkyä ja huusi, että: ”Aiíii, tunnen suurta kipua.” Kaikki olivat kuin shokissa ja sanoivat, että: ”Herra, me teemme mitä tahansa sinun vuoksesi, kerro mitä voimme tehdä.” Krishna katsoi heitä ja sanoi: ”Ok, hyvä. Jotta voisitte parantaa päänsärkyni, niin tarvitsen jalkojenne tomua. Teidän pitää painaa päätäni jaloillanne.” Kaikki gopit olivat shokissa kun hän, universumin Herra, pyysi, että he painaisivat hänen päätään jaloillaan. Kukaan heistä ei tuntenut olevansa siihen kelvollinen. He pelkäsivät, että olisi hyvin epäkunnioittavaa painaa Jumalan päätä heidän jaloillaan. Toisekseen he olivat varmoja, että joutuisivat siitä syystä helvettiin. Niinpä kaikki keskustelivat keskenään, että mitä he voisivat tehdä asian suhteen. Sillä hetkellä Radha tuli ja näki Krishnan tuskaisessa tilassaan. Niinpä hän meni Krishnan luo ja pyysi tätä kertomaan mistä on kyse. Krishna sanoi hänelle saman kuin gopeille, kun he halusivat tietää mitä voisivat tehdä. Sitten Radha teki mitä hänen piti tehdä. Täysin ajattelematta ja miettimättä omaa itseään, hän sanoi: ”Kyllä” ja alkoi painaa jaloillaan tuskissaan makaavan Krishna päätä ja kaikki olivat jälleen kauhuissaan tästä. Sillä hetkellä kuitenkin Krishnan päänsärky oli parantunut. Järkyttyneet ihmiset tulivat Radhan luo ja alkoivat syyttää häntä sanoen: “Kylläpä sinä olet kamala, miten saatoit pistää jalkasi Herramme pään päälle? Varmasti nyt joudut helvettiin.” Radharani vastasi heille, että :”No, syvin helvettikin tuntuisi minusta siunaukselta, sillä onhan Herrani päänsärky nyt parantunut.” Näettehän, että ollessanne suhteessa Jumalaan, teidän pitäisi unohtaa itsenne täysin. Teidän pitää unohtaa jopa oma valaistumisenne, teidän pitää unohtaa asiat, mitkä tekisivät teidät onnelliseksi.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Tarina Hanumanista ja Ramasta

Kerran Hanuman oli taas matkoillaan. Hänen lennellessään ympäri maailmaa hän kuuli jonkun laulavan ja toistavan jatkuvasti ”Sri Ram, Sri Ram, Sri Ram” hyvin suurella antaumuksella. Hanuman rakastaa Ramaa niin paljon, että aina jos hän havaitsee jossakin todellista omistautumista Herraansa Ramaa kohtaan, hän on läsnä. Ja lentäessään hän kuuli nämä Ramaa ylistävät suloiset sanat ja tuumi: ”Minun täytyy mennä ja nähdä tuo henkilö, joka Ramaa näin ylistää.” Niinpä Hanuman laskeutui maan päälle ja etsi kyseistä henkilöä. Lopulta hän näki tämän miehen istuvan vessassa, toistaen samalla Raman nimeä. Voimakas Hanuman raivostui ja vihan puuskassa löi tätä miestä. Sitten hän palasi takaisin Raman palatsiin ja näki Raman katselevan ulos. Kun Rama sitten kääntyi Hanumania kohti siten, että hänen poskensa oli näkyvissä, Hanuman huomasi, että siinä oli iso viiden sormen jättämä jälki, mustelma. Hanuman kysyi:” Herrani, mikä tämä on?” Rama sanoi: ”Älä edes mainitse asiaa.” (naurua) Hanuman vastasi taasen: “Herrani, ole hyvä ja kerro minulle! Minä menen ja tapan sen henkilön, joka on tehnyt näin Sinulle! ” Rama sanoi: ”En voi kertoa, sillä tämä henkilö ei uskoisi sitä.” Hanuman oli kuitenkin sinnikäs ja pakotti Raman vastaamaan, jolloin tämä lopulta sanoi: ” SINÄ teit sen.” Hanuman vastasi ihmeissään: ”Minä? Ei Herrani, en minä ole tehnyt sitä, miten olisin voinutkaan, sillä vastahan palasin. En koskenutkaan sinuun.” Rama näki, että Hanuman oli hämmentynyt ja hän selitti tälle: ”Kyllä, rakkaani, sinä teit sen. Et suoraan minulle mutta yhdelle minun palvojistani. Tämä henkilö toisti nimeäni niin suurella rakkaudella ja antaumuksella ja sitten sinä löit häntä. Jos minä en olisi puuttunut asioiden kulkuun, kuka tietää mitä olisit tehnyt tälle miesparalle?”
Jumala ei ole rajoitettu mihinkään paikkaan tai mihinkään tiettyyn tekemiseen. Tärkeintä on vain toistaa jatkuvasti Jumalan nimeä, missä ja milloin vain, paikasta riippumatta. Jos sinulla on mahdollisuus toistaa mantraa koko ajan, tee niin!

maanantai 19. lokakuuta 2009

Kontrolloi ajatuksesi!

Tietäkää yksi asia: henkisellä tiellä tärkein asia mikä meidän pitäisi tehdä on ajatuksiemme hallinta. Me sanomme, että: ”tarkkailkaamme, varokaamme ajatuksiamme.” Mikä tämä ajatus on? Ajatus on kuva. Kuva on luomus. Ajatuksemme ovat mielikuvituksen tuotetta mutta miksi sanotaan, että meidän pitäisi varoa niitä? Koska suurimman osan aikaa ajatukset saavat meidät negatiivisiksi. Meidän täytyy tarkkailla, varoa niitä, pitää ne hallinnassa, mutta usein tämä on varsin vaikeaa, eikö vain? Ajatuksistamme riippuu millaisia me olemme sillä me juoksemme aina niiden perässä. Muutama päivä sitten kappelissamme luettiin rukousta, jossa oli erään pyhimyksen sanonta. Tämä pyhimys, Pyhä Mount Athoksen Silouan, sanoi: “Anna ajatustesi olla helvetissä mutta iloitse itse Jumalan luona.” Kommentoin tätä silloin hieman ja sanoin, että: “nykypäivänä ihmiset heti sillä hetkellä kun he näkevät ajatustensa juoksevan helvettiin, juoksevat sinne itse perässä. Ajatuksenne hyppivät ja pomppivat ja ”buum”, te myös hypitte niiden perässä ja teette samaa. Kun tarkkailemme itseämme, niin huomaamme, että usein me haluamme puhua siitä mitä meidän mielessämme on. Haluamme kertoa kaikille kuinka erinomaisia me olemme. Kerromme mielellämme, että: ”Olen nähnyt valoa, olen nähnyt sitä ja tätä.” Miksi teemme näin? Ruokkiaksemme ajatuksiamme, niin, että ajatuksistamme voi tulla entistäkin voimallisempia. Kyse on samasta asiasta kun mitä voimme havaita analysoidessamme matelijoita. Matelija voi olla hyvin kiltti ja mennä menojaan. Mutta sillä hetkellä kun se putoaa kuoppaan, se tekee kaikkensa päästäkseen sieltä pois. Ja sillä hetkellä kun se pääsee pois kuopasta, siitä tulee aggressiivisempi kuin koskaan. Tällä tavalla myös meidän ajatuksemme toimivat. Sillä hetkellä kun päästämme ajatuksemme valloilleen, se on täydessä liekissä ankaralla voimalla ja toteaa: ”Kyllä, olen vapaana.” Tämä on sitä mihin Kristuskin on viitannut, eikö vain? Hän sanoi, että ei se mikä menee suustamme sisään saastuta meitä, vaan se mikä tulee suustamme ulos. Gitassa sanotaan samasta asiasta: ”Kontrolloitu mieli on paras ystäväsi mutta kontrolloimaton mieli on pahin vihollisesi.” Kontrolloikaa ajatuksianne, sillä kuten aina sanon: ”Mitä me ajattelemme, sitä me olemme.”

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Oivalla ykseytesi Jumalan kanssa

Se mistä todella haluaisin puhua tänään, on Jumalan rakkaus, joka on läsnä sisässänne. Se on lahja, jonka Jumala on antanut teille. Tällä rakkaudella ei ole mitään rajoja. Tähän rakkauteen ei sisälly mitään ehtoja. Tämä rakkaus on vapaa kaikista odotuksista. Me olemme kaikki Jumalan lapsia. Kaikissa uskonnoissa, mihin tahansa paikkaan maapallolla menetkin, mistä traditiosta sitten onkaan kyse, kaikkialla kerrotaan, että Jumala on rakkaus. Ja että rakkaus on Jumala. Me kaikki puhumme Jumalasta mutta me emme tunne Jumalaa. Meillä ei ole Hänestä mitään kuvaa. Tietenkin on olemassa jumaluuden erilaisia aspekteja. Mutta yksi asia minkä voimme tehdä, on tuntea Jumalan läsnäolo. Siten voimme tietää, että Hän on kanssamme koko ajan. Jotta voisimme tuntea Hänet jatkuvasti, jotta voisimme nauttia Hänestä joka hetki, meidän pitää tulla osaksi Häntä. Meidän täytyy oivaltaa tämä ykseys. Ykseys alkaa ensinnäkin siitä, että mielemme yhtyy sydämemme kanssa, ja sitten kehomme kanssa. Kun keho, mieli ja sielu ovat kaikki yhtyneinä, tulet kokemaan jumaluuden ilman mitään rajoituksia. Tämä on itse asiassa ihmisen tärkein tavoite: oivaltaa tämä ykseys Jumalan kanssa. Kun kerran oivallat sen, sinusta tulee jumalallinen. Kysymys kuuluu, että miten tehdä se? On monia tapoja oivaltaa sisässämme oleva jumalallisuus, samoin kuin on monia jokia, jotka virtaavat kaikki samaan valtamereen. Tärkeintä olisi löytää kaikista yksinkertaisin tapa. Mitä yksinkertaisempi se on, sitä vapaammaksi tunnet itsesi polustasi riippumatta, riippumatta siitä mitä tietä kuljet. Tämä on siis paras tapa. En voi sanoa, että tällä tavalla tulet oivaltamaan Jumalan ja tuolla tavalla et. Jumala asuu syvällä ihmisten sydämissä ja sinun pitää vain keskittää mielesi sydämeesi. Yritä parhaasi, että voisit joka hetki tuntea Hänet. Paras tapa on alkaa rakastaa, ilman, että ajattelet sitä sen kummemmin, ilman että kysyt: ”Miten rakastaa?” Harjoita mielesi keskittymään itseesi. Keskittyessäsi valitse joku Jumalan nimistä, joku jumaluuden aspekti ja ala toistamaan tätä nimeä jatkuvasti. Sitten voit tulla oivaltamaan jossain vaiheessa, että sinusta on tullut yhtä tämän nimen kanssa.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Millainen on henkinen ihminen?

Meistä on yleensä mukavaa varustaa itsemme “henkisyyden” nimilapulla. Haluamme tuntea itsemme täten erityiseksi. Todellisuudessahan me kaikki olemme erityisiä, koska jokainen on ainutlaatuinen yksilö ja jokainen on siten myös henkinen. Sillä ei ole väliä mitä polkua seuraamme tai mitä teemme. Henkisyydessä on kyse Jumalan oivaltamisesta, rakkauden kokemisesta, sen oivaltamisesta, että olemme ykseydessä yhtä Jumalan kanssa, Jumalan saavuttamisesta kuten sanotaan. Kaikki tämä on totta mutta kun katson henkisiä ihmisiä, niin he aina luulevat tietävänsä kaiken paremmin. He pitävät itseään kaikkia muita parempina. Ja itsestään he ajattelevat aina vain hyvää. Se on oikein mutta parasta olisi olla kritisoimatta muita. Parasta mitä voimme itsellemme tehdä, on kuten Krishna sanoi, nousta hyvän ja pahan yläpuolelle. Henkisellä tiellä jokainen yrittää puhdistaa itseään. Kun puhun puhtaudesta, niin miten teidän mielenne ymmärtää tämän? Liitätte siihen vain hyviä asioita, eikö niin? Eli ajattelette, että kun olette puhdistuneita, kun olette henkisiä, niin teistä tulee erittäin hyviä. Olenko oikeassa? Ihminen tavoittelee aina sitä mikä on oikein, riippumatta siitä mitä he tekevät. Sitä te kutsutte täydellisyydeksi. Mutta Gitassa Krishna selittää mitä täydellisyys on: nousta oikean ja väärän yläpuolelle. Sitten kun voitte nousta hyvän ja pahan yläpuolelle, kun voitte ylittää kaksinaisuuden eli dualismin, sitten voitte kutsua itseänne täydellisiksi. Silloin voitte sanoa: ”Kyllä, olen saavuttanut tietyn asteisen täydellisyyden.” Mutta silti mielenne saa teidät vielä tuomitsemaan. Siihen asti kunnes olette saavuttaneet Jumalan näkemisen, ette ole vielä puhdistaneet itseänne. Se tarkoittaa, että ette ole harjoittaneet mieltänne näkemään ei-dualismia, näkemään ykseyttä. Silloin henkisyys on vielä kaukana. On kyse samasta asiasta kun käytte koulua. Menette kouluun oppiaksenne ja koulussa teillä on opettajia. Ja kun menette opettajan luokse, niin tiedättekö te paremmin asiat kuin opettaja vai menettekö oppimaan häneltä? En oikein tiedä miten asian laita on kun täällä lännessä kaikki tuntuu olevan päälaellaan…Mutta siis, te ette tiedä enemmän kuin opettajanne. Asteettain te vähitellen opitte ja luultavasti jonain päivänä teistä itsestänne tulee opettajia. Henkisellä tiellä pätee sama laki. Kun löydätte opettajan, te menette hänen luokseen mutta ette teeskentele tietävänne paremmin tai enemmän kuin hän. Te olette hänen luonaan oppiaksenne häneltä, oli kyse minkälaisesta oppimisesta tahansa. On kyse teidän omasta hyödystänne, teidän omaa kasvuanne varten, omaa edistymistänne Jumalaa kohti silmällä pitäen ja jos selviätte testistä, jonain päivänä teistä varmasti tulee itsestänne opettajia, jotta voisitte auttaa muita henkisellä tiellä kulkevia. Sitten voitte sanoa: ”Kyllä, tee näin tai tee noin.” Henkisellä tiellä me kaikki olemme oppimassa. Me olemme oppimassa kuinka saavuttaa Jumala mutta ennen kaikkea olemme oppimassa nousemaan mielemme yläpuolelle. Jos todella haluatte olla henkisiä, niin olkaa positiivisia. Harjoittakaa itsenne niin, että olisitte aina positiivisia. Kaikki mestarit, kaikki opettajat ja kaikki gurut, jotka ovat tulleet, eivät ole tulleet kerätäkseen opetuslapsia. He eivät ole tulleet tehdäkseen muista orjiaan kuten monet ihmiset sanovat, kuten tiedätte. Eivätkä he ole tulleet käyttääkseen ketään hyväkseen. He ovat tulleet yksinomaan auttaakseen ihmisiä, tehdäkseen heistäkin mestareita jonain päivänä. Mutta sen voi saavuttaa vain täydellisen antautumisen kautta.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Ma Siddhidatri ja Shiva

Navaratrin 8. päivänä (26.9.2009) Sri Swami Vishwananda kertoi tarinan Jumalatar Siddhidatrista.
Rukoillessamme Shiva Jumalaa, me tiedämme, että Hän on yksi lopullisen totuuden saavuttaneista, mutta itse asiassa se on Ma Siddhidatri, joka antaa Shivalle voimaa vapauttaa Itsensä. On olemassa eräs tarina, jossa Ma nielaisee Shivan. Shivalla oli tapana aina puhua ja selittää asioita, koska Hän on Dakshinamurti. Siten hän aina vain selitti ja selitti ja selitti ja kun Äiti (Ma) sanoi olevansa nälkäinen, niin Shiva ei välittänyt siitä mitään. Sitten Ma sanoi: ”Prabhu (herra), minulla on nälkä.” Mutta taaskaan Shiva ei reagoinut tähän mitenkään. Sitten Ma sanoi uudestaan: ”Kuulehan Shiva, minä olen nälkäinen juuri nyt!” (naurua). Ja jos et kuuntele minua, aion syödä sinut! (naurua) Ja tämän sanottuaan, hän nielaisi Shivan täysin, osoittaen että hän on suurin ja se todellinen voima kaiken takana. Jopa joogit sanoivat, että:” Ilman shaktia me emme ole mitään. Ilman Shaktia, Shivakin on vain ruumis, ei mitään muuta.” Niinpä hotkaisemalla Shivan suuhunsa, hän (Ma) osoitti suuruutensa ja, että kaikki sulautuu Häneen. Kaikki luomisessa käytettävä voima on Häntä. Kaikki muu Prakriti Shakti tulee Hänestä ja sulautuu takaisin Häneen.
Niinpä pyydä puhtain mielin ja sydämin Äiti Jumala Deviä, Durgaa, Jagadambaa auttamaan meitä kaikkia. Ja että jos me koskaan tekisimme virheen, Hän antaisi meille anteeksi. Niin Hän aina tekeekin. Jagadamba Mata ki - Jai! (Olkoon Jagadamba Äiti kunnioitettu!)

torstai 15. lokakuuta 2009

Itsekuri

Usein me mietimme, että mikä on kaikkein tärkein asia henkisellä tiellä. Tärkein yksittäinen asia on itsekuri. Tämä on sana, jota monet eivät halua kuulla, mutta vain itsekurin avulla olet kykenevä suorittamaan sadhanasi eli henkiset harjoituksesi. Ilman itsekuria se on hyvin vaikeaa, koska löydät aina tekosyitä olla tekemättä jotakin. Löydät aina tekosyitä olla menemättä rukouksiin aamulla; esimerkiksi koska ne alkavat liian aikaisin aamulla. Mutta mitä sadhanalla tarkoitetaan, mitä sana sadhana oikeastaan merkitsee? Se tarkoittaa keinoja, joiden avulla voimme saavuttaa henkisen päämäärämme. Siitä sadhanassa on kyse. Sadhanaan kuuluu periksiantamattomuutta, innokkuutta ja kärsivällisyyttä. Ilman näitä voisimme yrittää kuinka paljon vaan mutta se olisi hyvin vaikeaa. Mielesi saa sinut aina ajattelemaan: ”Olen tänään hieman väsynyt, en taida mennä rukouksiin.” tai :”En tee tätä tai en tee tuota.” Siten alat vahvistaa ”epä-itsekuria”, koska sinulta puuttuu kestävyyttä ja periksiantamattomuutta. Haluat saavuttaa henkisen päämääräsi, haluat oivaltaa Itsesi, mutta luuletko, että se tapahtuu noin vain? Ei todellakaan. Sillä jos vain istuksimme ympäriinsä ja ajattelemme: “Menen rukouksiin silloin kun itse haluan, teen sadhanani milloin minua sattuu huvittamaan”, niin silloin myös Jumala sanoo: ”Tulen luoksesi silloin kun haluan.” No, totta kai Hän tulee milloin Hän haluaa, se on kyllä totta, mutta sinä voit saada Hänet tulemaan nopeammin. Sinä voit herättää Hänet sisälläsi ja tulla Hänestä kyllästetyksi nopeammin. Ja tämä tapahtuu vain itsekurisi avulla.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Erilaisia tapoja tuntea Jumala

Voidaksemme kokea Jumalan meidän pitää rakastaa. Rakastaminen on siinä kokemuksessa kaikkein tärkeintä. Mikä on Jumalan määritelmä? Rakkaus! Usein ihmiset ajattelevat saadessaan tuntea Jumalaa, että :”Oi, tämä on jotakin ihanaa, mahtavaa...” Mitä tahansa. Mutta jokaisella on oma tapansa tuntea Jumala. Joillekin Jumala ilmaisee itsensä täydellisenä ilona mutta joillekin jumaluus ilmenee eron tuntemuksena. Joillekin kyseessä on ilo olla rakastuneena Jumalaan ja vain tietää, että Hän on olemassa. Itse asiassa minkä tahansa tunteen voidaan ajatella tulevan Jumalalta. Mutta mikä sitten on oikea tunne? Jokaisella on omansa ja jokainen ihminen eroaa siinä suhteessa millä tasolla he ovat ja värähtelevät, ja tästä värähtelytasosta riippuu millä tavalla he kokevat Jumalan. Jollekin, joka vielä elää keskellä maailmaa, jumaluus voi ilmaista itsensä maailmallisella tavalla. Jollekin toiselle, joka on henkisellä tiellä, Jumala ilmaisee Itsensä henkisellä tavalla. Mutta silloin kun joku on täysin antautunut Jumalalle, Jumala myöskin antautuu puolestaan täysin tälle henkilölle. Tämä kosmisen rakkauden herääminen yksilön sisimmässä voi tapahtua joko kivuliaalla tavalla tai sitten iloa tuottavalla tavalla mutta se, joka elää henkistä elämää ja joka antautuu täysin Jumalalle ei kyseenalaista Häntä vaan hyväksyy iloiten Hänen tahtonsa. Silloin kun yksilö on täysin antautunut Jumalalle, hänen oma tahtonsa ei enää ole häiritsemässä. Mutta silloin kun meidän oma tahtomme vielä vaikuttaa, ovat ylpeys ja ego vielä kuvassa mukana ja tämä saa meidät onnettomiksi. Mutta tämäkin on tunne, jonka voit ilmaista Jumalalle.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Hallitse mielesi, ole tyyni


Jos haluat hallita mieltäsi, toista Narayanan nimeä. Eilisessä satsangissa selitin Narayanan nimen voimaa: kuinka voimakas tämä mantra on. Jos haluat saavuttaa Hänet, toista Hänen nimeään. Mitä enemmän toistat sitä, sitä enemmän vedät Häntä luoksesi. Kun kutsut jotain ihmistäkin luoksesi, niin et sano pelkästään, että ”Tule tänne!”, vaan kutsut tätä henkilöä myös hänen nimellään. Samalla tavalla Jumalalla on myös monia eri nimeä ja muotoja. Kun kutsut Häntä jollakin nimellä, niin Hän tulee siinä muodossa. Usein ihmiset kysyvät minulta: ”Mutta kuulehan, jos rukoilen Shivaa, niin pitääkö minun sitten todella muuttua?”. Itse asiassa ei, sinun ei pidä, mutta rakkautesi tulisi kasvaa enemmän ja enemmän. Jos kutsut Häntä Shivana, Hän tulee luoksesi siinä muodossa. Jos kutsut Häntä Jumalaisena Äitinä, Hän tulee luoksesi tässä muodossa. Mutta todellisuudessa löydät Hänet syvältä sisimmästäsi; sydämestäsi. Hän asuu siellä rakkauden muodossa, puhtaan, pyyteettömän rakkauden muodossa ja sieltä siis löydät Hänet. Tämä on asia, jota mieli ei kykene ymmärtämään, koska mieli aina odottaa jotakin. Mielellä on aina rajoituksensa, joten sinun täytyy ylittää nämä rajoitukset.
Usein käy niin monien ihmisten elämässä, että kun Jumalan armo tulee heidän päälleen, he eivät ymmärrä yhtään mistä on kyse. He yrittävät ymmärtää mutta silti he eivät voi ymmärtää. Olen tavannut niin monia ihmisiä, jotka ovat kertoneet minulle: “Oi, tiedäthän, että rakastan Jumalaa mutta en ymmärrä Häntä, en ymmärrä miksi rakastan Häntä niin paljon.” Sinunkin täytyy tulla tähän pisteeseen, missä et pysty ymmärtämään Häntä vaikka haluaisitkin ymmärtää. Näet Hänet edessäsi ja haluaisit saada Hänestä otteen mutta et pysty. Kuvittele mitä silloin tapahtuisi? Se saisi sinut ihan ”hulluksi”, hulluksi Häneen. Tämä olisi parasta, sillä syvä kaipaus tekee siitä entistä makeampaa. Sielumme ikävöi Häntä aina, lakkaamatta. Ei ole hetkeä, jolloin sielumme ei kaipaisi rakastettuaan. Näin on asian laita olimme siitä tietoisia tai emme. Mutta todellisessa Itsessämme, sielu-tietoisuudessamme, olemme tästä aina tietoisia. Niinpä, yritä nähdä tämä. Kuten Kristus aina sanoi: “Ne joilla on silmät nähdä, näkevät.” Yritä nähdä sydämesi silmin ja yritä kuulla syvällä sisimmässäsi kuuluvaa ääntä. Mitä tahansa sydämesi kertoo sinulle, et voi epäillä sitä. Mutta mikä tahansa on mielesi luomusta, se tulee aina luomaan vain lisää kysymyksiä. Vaikka mieli sanoisi samaakin asiaa, mutta siihen liittyy aina paljon kysymyksiä ja mieli ei tunne olevansa vapaa. Tästä syystä kun meditoit, yritä päästä sisässäsi olevaan rauhan tilaan ja kuunnella syvältä sisimmästäsi kumpuavaa ääntä. Yritä saavuttaa tämä tyyneyden tila ja rakkaus, mikä sisälläsi on.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Onnea etsimässä

Me etsimme aina jotakin. Me haluamme tietää ketä me oikeastaan olemme ja miksi me olemme täällä. Monta kertaa nämä kysymykset tulevat mieleesi ja kysyt itseltäsi: ”Olenko vain maan päälle syntynyt ihmisen inkarnaatio?” Ymmärrät, että tämä etsintä voi kestää vuosikausia. Voit kulkea ympäri maailmaa etsiessäsi mitä syvällä sisimmässäsi on, löytääksesi sen mikä voi todella tyydyttää sinua. Mutta koska ihmiset aina haluavat uusia asioita, nautit asioista mitä sinulla on, vain hetken ajan ja sitten tämä halu katoaa ja sitten haluat jotain muuta. Ihmisillä on aina uusia haluja ja tulet pysymään tässä haluamisen oravanpyörässä niin kauan kuin halusi kohdistuu materiaalisiin asioihin. Yksi halu johtaa sinut toiseen mutta luuletko todella, että ihmisen inkarnoitumisessa maan päälle yhä uudestaan olisi kyse tästä? Ei sentään. Sanotaan, että ihmiset ovat Satchitananda, joka on sanskritin kielinen sana. Sat tarkoittaa olemassaoloa, Chit tietoisuutta ja Ananda autuutta. Jokainen haluaa autuutta, kaikki haluavat olla onnellisia. Mutta jos todella, todella haluat olla onnellinen, pitää sinun olla vilpitön ja rehellinen itseäsi kohtaan. Silloin voit kysyä Jumalalta: ”Herra, anna minulle onnellisuutta.” Ja luuletko, että Hän voisi kieltäytyä pyynnöstäsi? Ei, sitä Hän ei voi tehdä. Hän kyllä antaa sen sinulle. Mutta on sinusta itsestäsi kiinni ylläpitää tämä onnellisuus. On sinun tehtäväsi pitää sitä yllä ja auttaa sitä kasvamaan entisestään.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Miten miellyttää Jumalaa?

Usein me mietimme itseksemme, että miten voisimme miellyttää Jumalaa? Millä tavalla voisimme tehdä Jumalan onnelliseksi? On olemassa monia tapoja saada Jumala tyytyväiseksi meihin. Paras tapa tehdä Jumala onnelliseksi on olla itse onnellinen. Jumala on onnellinen silloin kun me itse olemme onnellisia. Se johtuu siitä, että meidän onnemme on myös Jumalan onnea, sillä me olemme osa Hänestä. Mutta miten voimme itse tulla onnellisiksi? Palvelemalla ja auttamalla muita, sillä suurin onni tulee palvelemisesta. Mitä enemmän palvelet ja teet muita onnelliseksi, sitä enemmän huomaat, että sisässäsi oleva onnellisuus tulee kasvamaan. Mutta mitä enemmän lopetat muiden auttamisen, sitä enemmän liikut taaksepäin henkisellä tielläkin. Mitä enemmän sanot: ”Ei, miksi minun pitäisi auttaa?”, sitä enemmän olet epätosi itseäsi kohtaan ja kun olet epätosi itseäsi kohtaan, estät sydäntäsi avautumasta. Mitä enemmän näin käy, sitä surkeammaksi olosi muuttuu. Kuten Kristus sanoi: ”kun autat muita, pitää tämän auttamisen olla pyyteetöntä, vailla odotuksia. ” Kun olemme auttaneet jotakuta, meidän pitäisi unohtaa koko asia. Meidän pitäisi vain rakastaa ja unohtaa. Me emme odota mitään, silloin kun rakastamme jotakuta, emmehän? No, on olemassa kahdenlaista rakkautta. On “ulkonainen” rakkaus, johon liittyy se, että aina odotamme jotain vastapalvelua mutta on myös toisen tyyppinen rakkaus, jolloin tekisimme mitä vain rakastamamme henkilön eteen. Tekisimme aivan mitä vain voidaksemme miellyttää kyseistä henkilöä. Mutta tällainenkin rakkaus on jakautunut kahteen tapaan: toisaalta pyyteettömään ja toisaalta sellaiseen, jossa on ehtoja ja odotuksia. Mitä tahansa teemme pyyteettömällä asenteella tekee meidät aina onnelliseksi. Mutta mitä teemme vastapalvelua odottaen, tekee meidät aina onnettomiksi. Ja tämän pyyteettömän rakkauden herättäminen, sen kasvattaminen suuremmaksi ja suuremmaksi, ei ole niin vaikeaa. Kuten aina sanon: “ Sinun tarvitsee vain haluta sitä.”